Valtioneuvoston päätös puolustustarvikkeiden maastavientiä ja kauttakuljetusta koskevista yleisistä suuntaviivoista
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvosto on puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta 9 päivänä maaliskuuta 1990 annetun lain (242/90) 3 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 17 helmikuuta 1995 annetussa laissa (197/95), ulkoasiainministeriön esittelystä päättänyt:
1 §Puolustustarvikkeiden maastaviennissä ja kauttakuljetuksessa noudatetaan seuraavia yleisiäsuuntaviivoja:
1. Suuntaviivojen kohde ja tarkoitus
1.1. Nämä suuntaviivat koskevat puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun lain (242/90, 197/95), asetuksen (409/95) ja puolustusministeriön päätöksen (470/95) tarkoittamia tuotteita samoin kuin lain 1 §:ssä tarkoitettua tietotaitoa, valmistusoikeuksia, valmistuslaitteita ja tietokoneohjelmistoja.
1.2. Suuntaviivat voivat soveltuvin osin koskea myös ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetussa laissa (33/33) ja asetuksessa (34/33) tarkoitettuja siviililuonteisia aseita ja ampumatarvikkeita.
1.3. Kauppa- ja teollisuusministeriön antamissa säädöksissä tai julkaisuissa on esitetty suuntaviivat ja ohjeet sellaisten tuotteiden (kaksikäyttötuotteiden) viennille tai kauttakuljetukselle, jotka voivat edistää joukkotuhoaseiden kehittelyä ja valmistusta.
1.4. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on esittää täsmentäviä, ohjeellisia soveltamissääntöjä ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta lain 3 §:n määräykseen, jonka mukaan maastavientilupaa ei myönnetä, jos lupa vaarantaisi Suomen turvallisuutta tai olisi Suomen omaksuman ulkopoliittisen linjan vastainen.
1.5. Nämä kansalliset ulko- ja turvallisuuspoliittiset soveltamissäännöt täydentävät ja täsmentävät samalla niiden kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten noudattamista, jotka puolustustarvikkeiden maastaviennissä koskevat Suomea.
1.6. Näiden suuntaviivojen liitteet hyväksytään ulkoasiainministeriön päätöksellä. Ulkoasiainministeriö vastaa liitteiden pitämisestä kansainvälisen kehityksen tasalla. Liitteet ja niiden muutokset julkaistaan ulkoasiainministeriön määräyskokoelmassa.
2. Kansainväliset sopimukset ja sitoumukset
2.1. Luparatkaisussanoudatetaan:
2.2. Lisäksi luparatkaisussa otetaan huomioon seuraavat kansainvälisesti sovitut asevientiperiaatteet ja -kriteerit:
3. Lupaharkinta ja luparatkaisu
3.1. Puolustustarvikkeiden luokittelu
3.2. Kokonaisharkinta
3.3. Viennin esteettömyys
4.Lupahakemuksen käsittely
4.1. Ulkoasiainministeriö vastaa lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti lupahakemukseen tai ennakkolausuntoon liittyvien ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien esittämisestä.
4.2. Puolustustarvikkeiden määrittelyä koskevat lausunnot, ennakkolausunnot ja lupahakemukset käsitellään puolustusministeriön asettamassa työryhmässä, johon voivat osallistua asianomaiset viranomaiset. Työryhmä toimii yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman neuvoa-antavan vientivalvontaneuvottelukunnan kanssa. Työryhmän toiminnasta määrätään tarkemmin sen toimeksiannossa.
4.3. Ennakkolausunnon tarkoituksena on antaa viejälle, ennen vientitarjouksen tekemistä tai markkinointiin ryhtymistä, tieto vientihankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta hyväksyttävyydestä. Annettu lausunto on otettava myöhemmin huomioon varsinaisessa luparatkaisussa muiden kokonaisharkintaan vaikuttavien tekijöiden rinnalla.
4.4. Kun on todettu, että viennille ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä, varmistetaan puolustusministeriölle toimitettujen selvitysten nojalla ennen luparatkaisua loppukäyttäjä, loppukäyttö sekä tavaran päätyminen ilmoitettuun määränpäähän (jälleenvientikielto sekä jälkikäteinen varmistus tuontitullaustodistuksella).
5. Komponenttivienti
5.1. Lain 4 §:n 3 momentin nojalla porrastetaan loppukäyttöä koskevat varmistusmenettelyt sen mukaan, mikä ja miten hallitseva on suomalainen osuus ja identiteetti lopputuotteessa. Asteikon ääripäinä ovat tällöin Suomessa kokonaan valmistettu itsenäinen tuote ja toisaalta erillinen, epäitsenäinen osajärjestelmä tai yksittäiset komponentit, joita käytetään lopputuotteen kokoonpanossa vastaanottajamaassa.
5.2. Viimemainittujen osajärjestelmien tai komponenttien mahdollinen jälleenvienti maasta, josta on saatu todistus käytöstä omasta tuotannossa, tapahtuu kyseisen maan vientivalvonnan alaisena.
5.3. Komponenttivientiin rinnastetaan myös ruutien vienti silloin, kun ruuteja on tarkoitus käyttää patruunoiden tai ammusten valmistuksessa raaka-aineena.
5.4. Lupaharkinnassa otetaan huomioon komponentin ostajamaan noudattama vientipolitiikka.
5.5. Noudatettaessa luvussa 3.2. mainittuja kokonaisharkinnan periaatteita eriytetään suhtautuminen sen mukaan, mikä on komponentin merkitys verrattuna siihen valmiiseen tuotteeseen josta se on osa.
6. Luvan myöntäminen ja luvan peruuttaminen
6.1. Kun kysymyksessä on lain ja suuntaviivojen tarkoittama, ulko- ja turvallisuuspoliittisesti hyväksyttävä, asianmukaisen valvonnan alaisena tapahtuva puolustustarvikevienti, pidetään lähtökohtana, että lupa myönnetään ja ennakkolausunnossa vientiä puolletaan, ellei estettä myöntämiseen tai puoltamiseen voida osoittaa.
6.2. Luvan myöntäminen otetaan myös lähtökohdaksi, jos uusi toimitus on luonteeltaan vastaava kuin aiempi vienti, jatkotoimitus tai muutoin siihen sidoksissa. Sama koskee varaosien tai täydennysten toimittamista aiemmin luvitettuihin vienteihin.
6.3. Lain 6 §:ssä tarkoitettu luvan peruuttaminen silloin, jos jos siihen harkitaan olevan syytä, voi esimerkiksi tapahtua seuraavista syistä:
― kohdassa 2.1. mainitun kansainvälisen järjestön asettaman sitovan pakotteen, esim. asevientikiellon, voimaantulo vastaanottajamaan osalta niissä tuotteissa, joita lupa koskee;
― vastaanottajamaan tilanteen perusluonteinen muutos, joka voi johtaa ko. luvalla Suomesta vietävien puolustustarvikkeiden käyttämiseen ihmisoikeusloukkauksissa tai hyökkäyksellisessä aseellisessa toiminnassa tai muussa vastaavassa ei-hyväksyttävässä tarkoituksessa;
― jos viennissä on syyllistytty lain 7 §:ssä tarkoitettuun maastavientirikokseen tai -rikkomukseen.
6.4. Luvan peruuttamista harkittaessa otetaan myös huomioon tehdyt toimitussitoumukset, mukaan luettuna tehtyihin tai käynnissä oleviin puolustustarviketoimituksiin liittyvät huolto- ja varaosatoimitussitoumukset.
2 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 1995
Ulkoasiainministeri Paavo RantanenLähetystöneuvosPasi Patokallio