Laki ilmansuojelulain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojelulain ( 67/82 ) 25 §, 26 §:n 2 momentti sekä 28 ja 35 §, sellaisina kuin niistä ovat 25 § osittain muutettuna 19 päivänä huhtikuuta 1991 annetulla lailla (738/91) ja 28 § 24 päivänä tammikuuta 1986 annetussa laissa (66/86),
muutetaan 1 §:n 2 momentti, 2―5 §, 3 luvun otsikko, 7―10 §, 4 luvun otsikko, 11―13 §, 15―17 b §, 18 §:n 1 momentti, 19 §, 20 §:n 1 momentti, 21 ja 22 §, 23 §:n 2 momentti, 24 §, 26 §:n 1 momentti sekä 27 ja 33 a §, sellaisina kuin niistä ovat 3 ja 4 § osittain muutettuina viimeksi mainitulla lailla, 5, 8, 10 ja 12 §, 18 §:n 1 momentti sekä 19, 24 ja 27 § viimeksi mainitussa laissa, 9 § muutettuna 14 päivänä elokuuta 1989 annetulla lailla (749/89) ja 29 päivänä tammikuuta 1993 annetulla lailla (151/93), 9 a § ja 17 a § mainitussa 14 päivänä elokuuta 1989 annetussa laissa, 13 ja 17 b § mainitussa 19 päivänä huhtikuuta 1991 annetussa laissa, 15 § osittain muutettuna mainitulla 14 päivänä elokuuta 1989 annetulla lailla, 23 §:n 2 momenttti 1 päivänä huhtikuuta 1995 annetussa laissa (710/95) ja 33 a § 24 päivänä tammikuuta 1995 annetussa laissa (66/95), sekä
lisätään lakiin uusi 2 a, 5 a, 7 a ja 8 a §, uusi 3 a luku, johon samalla siirretään 9, 9 a ja 10 §, uusi 10 a §, mainitulla 19 päivänä huhtikuuta 1991 annetulla lailla kumotun 14 §:n sijaan uusi 14 §, uusi 15 a, 15 b, 17 c, 21 a ja 22 a § sekä 23 §:ään uusi 4 momentti seuraavasti:
1 §
Säteilyvaaran torjumisesta säädetään erikseen.
2 §
Ilman pilaantumisella tarkoitetaan tässä laissa sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa ulkoilman koostumuksen tai sen ominaisuuksien muuttumista, josta joko välittömästi tai välillisesti aiheutuu vaaraa tai haittaa terveydelle taikka elollisen luonnon toiminnoille, muun ympäristön vahingollista muuttumista, taloudellista vahinkoa tai yleistä viihtyisyyden vähentymistä taikka muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.
Ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla tarkoitetaan rakennuksen, laitoksen tai alueen käyttämistä taikka muun toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ilman pilaantumista.
2 a §
Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan tässä laissa niitä mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä, niiden hallinta- ja seurantajärjestelmiä sekä muita toimintatapoja, joilla voidaan ehkäistä ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan päästöt tai tehokkaimmin vähentää niitä.
Teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisen tekniikan on oltava saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä on voitava soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kustannuksin, jotka ovat toiminnan aiheuttamaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen nähden kohtuullisia.
3 §
Ympäristöministeriö johtaa, ohjaa ja edistää tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista.
Alueellinen ympäristökeskus ohjaa ja edistää tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista toimialueellaan sekä valvoo näiden säännösten ja määräysten noudattamista.
4 §
Kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ilmansuojelua ja sitä varten huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ilmanlaadun seurannan järjestämisestä sekä valvoa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista kunnassa.
Kunnan ympäristölupaviranomaisen tehtävistä säädetään ympäristölupamenettelylaissa (735/91).
5 §
Ympäristöministeriön, alueellisen ympäristökeskuksen ja kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitavan viranomaisen on tehtäviensä mukaisesti oltava selvillä parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta.
Suomen ympäristökeskuksen tulee seurata parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehitystä sekä tehdä selvityksiä siitä.
5 a §
Otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3093/946 ja 17 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Suomen ympäristökeskus.
3 lukuYleiset huolehtimisvelvollisuudet
7 §
Ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittajan (toiminnanharjoittaja) on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava ilman pilaantumisen ehkäisemisestä ja tässä tarkoituksessa oltava riittävästi selvillä toiminnan vaikutuksista ympäristöön.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua velvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön, ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ilmansuojelun kannalta sekä näiden toteuttamisen tekniset ja taloudelliset edellytykset.
7 a §
Kunnan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin taikka annettava määräyksiä liikenteen tai päästöjen rajoittamisesta ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi, jos jäljempänä 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen yleisten määräysten ilmanlaadun raja-arvoja ei saavuteta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antaa kuitenkin alueellinen ympäristökeskus, jos määräys on tarpeen ulottaa useamman kuin yhden kunnan aluetta koskevaksi tai jos määräys koskee toisen kuin sen kunnan aluetta, jonka ilmanlaadun parantamiseksi määräys on tarpeen antaa.
8 §
Viranomaisten on otettava tehtävissään mahdollisuuksien mukaan huomioon ilmansuojelu ja siinä tarkoituksessa pidettävä yhteyttä ympäristöministeriöön, alueelliseen ympäristökeskukseen ja kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitavaan viranomaiseen.
8 a §
Luvanhakuvelvollisen toiminnanharjoittajan velvollisuudesta ehkäistä ilman pilaantumista säädetään jäljempänä 4 luvussa.
3 a lukuValtioneuvoston ja ympäristöministeriön yleiset ohjeet ja määräykset
9 §
Valtioneuvosto voi yleisistunnossaan antaa terveysvaaran tai terveyshaitan taikka muutoin aiheutuvan merkittävän ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi ottaen samalla huomioon parhaan käyttökelpoisen tekniikan tarpeellisia yleisiä ohjeita ja määräyksiä:
ilmanlaadusta ja laskeumasta;
päästöistä ilmaan;
valmistettavan, maahan tuotavan, maasta vietävän, luovutettavan tai käytettävän aineen, valmisteen tai tuotteen koostumuksesta;
aineen, valmisteen tai tuotteen tunnistamiseksi tarvittavasta merkitsemisestä;
moottoriajoneuvon joutokäynnin rajoittamisesta muualla kuin tieliikennelainsäädännössä tarkoitetulla tiellä;
jätteenpolttolaitosten polttouunien ja kattiloiden poltto-olosuhteista sekä niistä toimista, joihin on ryhdyttävä jätteenpolttolaitosten polttouunien ja kattiloiden päästöjä rajoittavien puhdistus- ja erotuslaitteiden mentyä epäkuntoon; sekä
maatalouden, karjatalouden ja turkistalouden sekä asfalttiasemien ja kivenmurskaamojen päästöjen vähentämiseksi tarpeellisista menetelmistä, laitteista, rakennuksista ja rakennelmista.
Valtioneuvosto voi lisäksi antaa yleisiä ohjeita ja määräyksiä muista edellä 1 momentin kohtiin rinnastettavista seikoista sekä muista päästöjen vähentämiseksi tarpeellisista toimista, jos ohjeet tai määräykset ovat tarpeen Suomen kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi.
Ohjeet ja määräykset voidaan antaa erilaisina eri alueille taikka teollisuuden eri toimialoille.
9 a §
Valtioneuvosto voi yleisistunnossaan antaa ilmakehän suojelemiseksi tarpeellisia yleisiä ohjeita ja määräyksiä aineen, valmisteen tai tuotteen valmistuksen, maahantuonnin, maastaviennin, luovuttamisen ja käytön rajoittamisesta tai kieltämisestä.
10 §
Ympäristöministeriö voi:
antaa määräyksiä ja ohjeita ilmaan tulevien päästöjen ja niiden vaikutusten sekä ilmanlaadun tarkkailun järjestämisestä;
antaa viranomaisille määräyksiä ja ohjeita siitä, miten ilman epäpuhtauksista ja niiden vaikutuksista tiedotetaan yleisölle;
määrätä, mitä standardia on käytettävä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja ohjeiden soveltamisessa;
antaa tarkempia ohjeita siitä, miten tämän lain nojalla annettua asetusta tai valtioneuvoston päätöstä on sovellettava, sekä myöntää näistä poikkeuksia tapauksissa, joista on säädetty asetuksessa tai määrätty valtioneuvoston päätöksessä; sekä
antaa edellä 3 §:n 2 momentissa ja 4 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuille viranomaisille ohjeita tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan kuuluvista tehtävistä.
10 a §
Ympäristöministeriö voi myöntää otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3093/94 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia asetuksesta.
4 lukuIlmalupa
11 §
Ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan, asetuksella tarkemmin säädettävään toimintaan tai sen olennaiseen muuttamiseen on oltava lupa ( ilmalupa ).
12 §
Ympäristöministeriö voi erityisestä syystä yksittäistapauksessa määrätä, että ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on haettava ilmalupa, vaikkei velvollisuutta hakea sitä ole asetuksella säädetty.
Lupaviranomainen edellä 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa on alueellinen ympäristökeskus.
Toiminta, joka on määrätty luvanhakuvelvolliseksi, saadaan aloittaa ja jo aloitettua toimintaa jatkaa, kunnes lupa-asia on lainvoimaisesti ratkaistu.
13 §
Ilmalupia koskevat hakemukset käsitellään ympäristölupamenettelylaissa säädetyssä järjestyksessä.
14 §
Ilmalupa myönnetään ottaen huomioon jäljempänä 15 §:n nojalla annettavat lupamääräykset, jos
toiminta täyttää tässä laissa ja sen nojalla säädetyt ja määrätyt vaatimukset;
toiminta ei aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle eikä muutoin merkittävää ilman pilaantumista; ja
toiminnan päästöjen rajoittaminen on sen tasoista, kuin paras käyttökelpoinen tekniikka edellyttää.
Ympäristölupaviranomaisen tulee, kun se tekee päätöksen ilmalupahakemuksesta, ottaa huomioon edellä 9 ja 9 a §:n perusteella annetut valtioneuvoston yleiset ohjeet.
15 §
Ilmaluvassa annetaan ottaen huomioon 14 §:n edellytykset tarpeelliset lupamääräykset päästöjen rajoittamisesta, muista päästöjä koskevista suojelutoimista sekä tarkkailusta ja valvonnasta.
Ilmaluvassa annetaan lupamääräykset myös siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä, jos puhdistuslaitteissa ilmenee häiriöitä.
Lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon edellä 7 §:n 2 momentissa mainitut seikat.
Edellä 9 tai 9 a §:n nojalla annetusta yhteisestä määräyksestä poikkeava lupamääräys voi olla vain yleistä määräystä ankarampi. Tällainen lupamääräys voidaan antaa vain edellä 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittujen luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi.
15 a §
Valtioneuvoston edellä 9 tai 9 a §:n nojalla antama yleinen määräys korvaa lupapäätöksen lupamääräyksen, jos yleinen määräys on lupamääräystä ankarampi.
15 b §
Ilmalupa myönnetään joko toistaiseksi tai erityisestä syystä määräajaksi.
Toistaiseksi voimassa olevaksi määrätyssä lupapäätöksessä tulee määrätä, mihin mennessä hakemus edellä 15 §:ssä tarkoitettujen lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä ja mitkä selvitykset tuolloin on esitettävä, jollei tällaista määräystä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Jos hakija ei ole tehnyt määräajassa uutta hakemusta, lupaviranomainen voi määrätä, että lupa raukeaa.
16 §
Edellä 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmanlaadun tarkkailun voi alueellinen ympäristökeskus määrätä kahden tai useamman toiminnanharjoittajan järjestämään yhdessä. Samalla on tarvittaessa määrättävä tarkkailusta aiheutuneiden kustannusten jakamisesta.
17 §
Sen estämättä, mitä 15 b §:ssä säädetään, ilmalupaa voidaan luvan myöntäneen viranomaisen aloitteesta muuttaa, jos sitä annettaessa vallinneet olot ovat olennaisesti muuttuneet tai jos osoittautuu, että toiminnasta aiheutuva vaara tai haitta on olennaisesti odotettua suurempi taikka jos luvan perusteiden myöhemmin todetaan olleen muulla tavoin olennaisesti toisenlaiset kuin lupaa annettaessa on edellytetty. Lupaa voidaan muuttaa myös, jos tämä on tarpeen Suomen kansainvälisen velvoitteen asianmukaisesti yksilöidyn määräyksen panemiseksi täytäntöön. Luvan muuttaminen on käsiteltävä soveltuvin osin samoin kuin menetellään lupaa myönnettäessä.
17 a §
Ilmaluvan voi sen myöntänyt viranomainen peruuttaa määräajaksi tai kokonaan, jos säännöksiä tai määräyksiä on rikottu siten, että toiminnasta aiheutuu olennaista vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.
17 b §
Edellä 15 §:ssä tarkoitettujen lupamääräysten estämättä toiminnanharjoittaja voi lyhyen aikaa kokeilla raaka- tai polttoainetta, valmistus- tai polttomenetelmää taikka puhdistuslaitetta tällaisen toiminnan vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai muun näihin rinnastettavan seikan selvittämiseksi. Kokeilusta on tehtävä ilmoitus hyvissä ajoin, kuitenkin viimeistään yhtä kuukautta ennen sen aloittamista lupaviranomaiselle. Tämä voi ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi antaa määräyksiä ja ohjeita siitä, miten kokeilu pannaan toimeen, tai kieltää kokeilun.
17 c §
Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella, kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitavalla viranomaisella ja tullilaitoksella on oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajilta ja muilta henkilöiltä, joita tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat.
18 §
Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella, kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitavalla viranomaisella ja tullilaitoksella sekä niiden määräämillä virkamiehillä ja viranhaltijoilla on oikeus tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi tehdä tarkastuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia.
19 §
Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella ja kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitavalla viranomaisella on oikeus tarkkailla ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan vaikutuksia ja ilmanlaatua myös muualla kuin toiminnanharjoittajalle kuuluvalla alueella edellyttäen, ettei siitä aiheudu sanottavaa haittaa alueen omistajalle tai haltijalle. Tarkkailun aloittamisesta on ennakolta ilmoitettava alueen omistajalle tai haltijalle. Jos edellytysten olemassaolosta syntyy erimielisyyttä, asia voidaan saattaa alueellisen ympäristökeskuksen ratkaistavaksi.
20 §
Alueellinen ympäristökeskus voi hakemuksesta myöntää toiminnanharjoittajalle luvan tarkkailla ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan vaikutuksia ja ilmanlaatua toisen alueella, jollei maan omistaja tai haltija ole tähän vapaaehtoisesti suostunut.
21 §
Ilmanlaadun mittauslaitteiden tai muiden tutkimusvälineiden vahingoittaminen, aiheeton poistaminen ja siirtäminen sekä niiden toiminnan haittaaminen on kielletty.
21 a §
Ympäristöministeriöllä, alueellisella ympäristökeskuksella ja kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitavalla viranomaisella on oikeus toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä äkillisesti ilmenevän merkittävän ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi.
Ilmaluvan saaneelle toiminnalle annettavista määräyksistä ja rajoituksista säädetään edellä 4 luvussa.
22 §
Jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen velvollisuutensa, ympäristöministeriö, alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ilmansuojelutehtäviä hoitava viranomainen voi päätöksellään velvoittaa asianomaisen määräajassa oikaisemaan sen, mitä on oikeudettomasti tehty tai lyöty laimin. Ennen päätöksen tekemistä viranomaisen on varattava sille, jota päätös koskee, tilaisuus tulla kuulluksi.
Viranomainen voi asettaa 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi sakon uhan taikka uhan, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että viranomainen teettää tekemättä jätetyn toimen laiminlyöjän kustannuksella.
Uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muilta osin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.
22 a §
Haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa 22 §:ssä tarkoitettua velvoitetta, uhkasakkoa taikka teettämis- tai keskeyttämisuhkaa koskeva asia vireille 22 §:ssä tarkoitetussa viranomaisessa, jos vireillepanon tarkoituksena on ehkäistä ilman pilaantuminen. Sama oikeus on kunnalla sen alueella ilmenevän ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi.
Rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on sääntöjensä mukaan edistää ympäristönsuojelua, elinympäristön terveellisyyttä tai viihtyisyyttä taikka muutoin kestävää kehitystä, on niin ikään toiminta-alueellaan oikeus 1 momentissa tarkoitetun muun kuin merkitykseltään vähäisen asian vireillepanoon.
23 §
Joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tämän lain 7 a §:n, 9 §:n 1 momentin 2―7 kohdan tai 9 §:n 2 momentin, 9 a, 10, 15―17, 17 b tai 21 a §:n nojalla määrätyn velvollisuutensa taikka otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3093/94 mukaisen velvollisuutensa, on tuomittava ilmansuojelurikkomuksesta sakkoon.
Rangaistus 31 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla säädetä ankarampaa rangaistusta.
24 §
Muutosta 11 §:ssä tarkoitettuun ilmalupaan, ilmalupaa koskeviin 16―17 a §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin ja edellä 17 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan siten kuin ympäristölupamenettelylaissa säädetään.
Ympäristöministeriön 12 §:n nojalla tekemästä päätöksestä ei saa erikseen valittaa.
Muutosta kunnan viranomaisen muuhun kuin edellä 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen haetaan valittamalla lääninoikeuteen. Tällöin menetellään siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.
Muutosta alueellisen ympäristökeskuksen muuhun kuin edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.
26 §
Tämän lain 19, 20, 21 a §:n sekä 22 §:n 1 ja 2 momentin nojalla tehdyssä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
27 §
Suomen ympäristökeskus pitää ilmansuojelun tietorekisteriä, johon merkitään ilmansuojelun suunnittelu-, valvonta- ja tutkimustehtävien kannalta tarpeellisia tietoja. Tarkemmat säännökset rekisteristä annetaan asetuksella.
33 a §
Jos toiminta, joka ei ole aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan ollut ilmoitusvelvollista tai luvanhakuvelvollista ja joka on aloitettu tai jonka aloittamisen kannalta olennaisiin toimiin on ryhdytty, säädetään asetuksella luvanhakuvelvolliseksi, on asetuksella samalla säädettävä luvan hakemiseen varattavan ajan pituudesta. Tämän on oltava vähintään yksi vuosi siitä, kun asetus tulee voimaan.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1996.
Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleet asiat käsitellään ja ratkaistaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Sellaista toimintaa varten, jonka ilmansuojeluilmoituksesta on tehty päätös tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, on haettava ilmalupa asetuksella säädettävän määräajan kuluessa, jota ei saa asettaa kolmea vuotta lyhyemmäksi eikä seitsemää vuotta pidemmäksi lain voimaantulosta. Luvan hakemiseen varattava aika voi olla eri pituinen erilaisille laitoksille sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
Mitä lain 17 ja 17 a §:ssä säädetään ilmaluvasta, koskee myös ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjä ilmansuojeluilmoituksen tarkastamista koskevia päätöksiä.
YmVM 7/95
EV 108/95
Neuvoston direktiivi 84/360/ETY; EYVL N:o L 188, 16.7.1984, s. 20.
Neuvoston direktiivi 88/609/ETY; EYVL N:o L 336, 7.12.1988, s. 1.
Neuvoston direktiivi 89/369/ETY; EYVL N:o L 163, 14.6.1989, s. 32.
Neuvoston direktiivi 89/429/ETY; EYVL N:o L 203, 15.7.1989, s. 50.
Neuvoston direktiivi 80/779/ETY; EYVL N:o L 229, 30.8.1980, s. 30, 81/857/ETY; EYVL N:o L 319, 7.11.1981, s. 18, 89/427/ETY; EYVL N:o L 201, 14.7.1989, s. 53.
Neuvoston direktiivi 85/203/ETY; EYVL N:o L 87, 27.3.1985, s. 1, 850/580/ETY, EYVL 372, 31.12.1985, s. 36.
Neuvoston direktiivi 82/884/ETY; EYVL N:o L 378, 31.12.1982, s. 15.
Neuvoston direktiivi 92/72/ETY; EYVL N:o L 297, 13.10.1992, s. 1.
Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 94/63/EY; EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 24.
Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1995
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIYmpäristöministeriPekka Haavisto