Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- eläinproteiinin käytöstä märehtijöiden rehuna
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 167/1995
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto on 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/80) 5 §:n 2 momentin ja 12 §:n 1 momentin 11 kohdan, sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 2 momentti 3 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa laissa (424/94) ja 12 §:n 1 momentin 11 kohta 21 päivänä elokuuta 1992 annetussa laissa (809/92) sekä eläintautiasetuksen (601/80) 17 §:n, nojalla päättänyt:
1 §Tarkoitus ja soveltamisala
Tämän päätöksen tarkoituksena on estää BSE-taudin (bovine spongiform encephalitis) leviäminen märehtijöiden rehuna käytettävän eläinproteiinin välityksellä.
Tässä päätöksessä eläinproteiinilla tarkoitetaan suuri- tai vähäriskisestä, nisäkkäistä peräisin olevasta eläinjätteestä valmistettua lihajauhoa, lihaluujauhoa tai luujauhoa.
Sen lisäksi, mitä tässä päätöksessä määrätään, on eläinjätteen käsittelyssä ja eläinproteiinin valmistuksessa noudatettava, mitä eläinjätteen käsittelystä annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (634/94) määrätään.
2 §Märehtijöistä peräisin oleva eläinproteiini
Märehtijöistä peräisin olevan eläinproteiinin käyttö märehtijöiden rehuna on kielletty.
3 §Muista nisäkkäistä peräisin oleva eläinproteiini
Muista nisäkkäistä peräisin olevaa eläinproteiinia saadaan käyttää märehtijöiden rehuna vain sillä ehdolla, että eläinproteiinia valmistettaessa märehtijöistä peräisin oleva eläinjäte ja eläinproteiini pidetään erillään muista nisäkkäistä peräisin olevasta eläinjätteestä ja eläinproteiinista. Märehtijöiden rehuksi tarkoitettua eläinproteiinia valmistavan laitoksen on kustannuksellaan laadittava ja toteutettava ohjelma, jolla eläinjätteiden ja eläinproteiinien erillään pito voidaan varmistaa. Valmistuslaitoksen on esitettävä ohjelma maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston hyväksyttäväksi. Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto hyväksyy ohjelman, jos laitos osoittaa noudattavansa tämän päätöksen liitteessä asetettuja vaatimuksia.
4 §Eläinproteiinin merkitseminen
Märehtijöistä peräisin oleva eläinproteiini on varustettava merkinnällä: ''Sisältää märehtijöistä peräisin olevaa eläinproteiinia. Ei saa käyttää märehtijöiden rehuna.''
Muista nisäkkäistä peräisin oleva eläinproteiini on varustettava merkinnällä: ''Sisältää nisäkkäistä peräisin olevaa eläinproteiinia. Ei saa käyttää märehtijöiden rehuna.''
Jos muista nisäkkäistä peräisin olevan eläinproteiinin valmistuslaitoksella on käytössään 3 §:ssä tarkoitettu eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston hyväksymä ohjelma, märehtijöiden rehuksi tarkoitettu eläinproteiini on varustettava merkinnällä: ''Sisältää nisäkkäistä peräisin olevaa eläinproteiinia. Käyttö märehtijöiden rehuna on sallittu.'' Lisäksi merkinnässä on mainittava 3 §:ssä tarkoitettu eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös seuraavasti: ''MMMEEO:n päätös n:o . . .''.
Tämän pykälän 1―3 momentissa tarkoitetut merkinnät on tehtävä pakkauksiin, kuljetuskontteihin ja eläinproteiinin mukana kulkeviin asiakirjoihin. Jos eläinproteiinia käytetään tuotantoeläimille tarkoitettujen rehuseosten valmistusaineena, vastaava merkintä on tehtävä rehuseosten pakkauksiin, kuljetuskontteihin ja muihin asiakirjoihin, kuten tuoteselosteisiin. Merkintä on tehtävä sekä suomen että ruotsin kielellä. Maahantuotujen rehuvalmisteiden ollessa kyseessä tuoja on velvollinen huolehtimaan merkinnöistä ja Suomessa valmistettujen rehuvalmisteiden ollessa kyseessä valmistaja on velvollinen huolehtimaan merkinnöistä.
5 §Valvonta
Tämän päätöksen noudattamisen valvontaa johtaa eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto. Läänineläinlääkäri valvoo päätöksen noudattamista läänin alueella ja kunnaneläinlääkäri kunnan alueella. Lisäksi kasvintuotannon tarkastuskeskuksen maatalouskemian osasto valvoo päätöksen noudattamista omalla toimialallaan.
Valmistuslaitoksen sijaintikunnan kunnaneläinlääkärin on valvottava eläinjätteen käsittelystä annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 19 §:ssä tarkoitetun valvonnan yhteydessä, että laitos noudattaa 3 §:ssä tarkoitettua eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston hyväksymää ohjelmaa.
Jos laitos ei noudata ohjelmaa, kunnaneläinlääkärin on välittömästi kiellettävä laitoksen valmistaman eläinproteiinin käyttö märehtijöiden rehuna sekä kiellettävä laitosta käyttämästä 4 §:n 3 momentissa tarkoitettua merkintää. Kunnaneläinlääkärin antamaa kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava. Kunnaneläinlääkärin on myös kehotettava laitosta määräajassa korjaamaan havaitsemansa epäkohdat. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on viipymättä ilmoitettava asiasta eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle. Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto pyytää laitokselta selvityksen ohjelman noudattamisesta. Jos eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto laitoksen antaman selvityksen perusteella katsoo, että kunnaneläinlääkärin havaitsemat epäkohdat on korjattu ja laitos noudattaa ohjelmaa, eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto peruuttaa kunnaneläinlääkärin antaman eläinproteiinia ja eläinproteenin merkintää koskevan käyttökiellon. Muussa tapauksessa eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto peruuttaa ohjelman hyväksymisen eikä laitoksen valmistamaa eläinproteiinia saada käyttää märehtijöiden rehuna.
6 §Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.
Nisäkkäistä peräisin olevaa eläinproteiinia sisältäviä, märehtijöille tarkoitettuja rehuvalmisteita, jotka on valmistettu Suomessa ennen tämän päätöksen voimaantuloa, saadaan kuitenkin käyttää märehtijöiden rehuna 1 päivään tammikuuta 1996 saakka.
Komission päätös 94/381/EY, EYVL N:o L 172, 7.7.1994, s. 23
Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 1995
Osastopäällikkö Saara ReiniusEläinlääkintöylitarkastaja Riitta Heinonen
Liite
Vaatimukset 3 §:ssä tarkoitetun ohjelman hyväksymiselle
1. Valmistuksen raaka-aineena käytettävän eläinjätteen on oltava peräisin teurastamosta, jossa ei teurasteta märehtijöitä.
2. Valmistuksen raaka-aineena käytettävä eläinjäte on kuljetettava valmistuslaitokseen kuljetusvälineessä tai kuljetuskontissa, jossa ei samanaikaisesti kuljeteta märehtijöistä peräisin olevaa eläinjätettä. Kuljetusväline tai kuljetuskontti on huolellisesti puhdistettava ja desinfioitava ennen kuljetusta, jos sitä on aikaisemmin käytetty märehtijöistä peräisin olevan eläinjätteen kuljetukseen.
3. Jos valmistuksen raaka-aineena käytettävä eläinjäte varastoidaan laitoksessa ennen valmistuksen alkamista, on eläinjäte varastoitava erikseen merkittyihin tiloihin, joita ei käytetä märehtijöistä peräisin olevan eläinjätteen varastona.
4. Jos laitoksessa käsitellään samanaikaisesti myös märehtijöistä peräisin olevaa eläinjätettä, on märehtijöistä peräisin oleva eläinjäte käsiteltävä eri linjassa kuin muista nisäkkäistä peräisin oleva eläinjäte.
5. Jos samaa valmistuslinjaa käytetään myös märehtijöistä peräisin olevan eläinjätteen käsittelyyn, on laitoksella oltava käytössään panosprosessi, muista nisäkkäistä peräisin oleva eläinjäte on käsiteltävä omana ajonaan ja ajon ensimmäistä, vähintään yhden panoksen suuruista erää ei saa käyttää märehtijöiden rehuna.
6. Valmis eläinproteiini, jonka käyttö märehtijöiden rehuna on sallittu, on varastoitava erikseen merkittynä tiloissa, joissa ei varastoida sellaista eläinproteiinia, jonka käyttö märehtijöiden rehuna on kielletty.
7. Laitoksella on oltava käytössään omavalvonta, jolla varmistetaan, ettei sellaiseen eläinproteiiniin, jonka käyttö märehtijöiden rehuna on sallittu, pääse missään olosuhteissa märehtijöistä peräisin olevaa eläinproteiinia. Laitoksen on välittömästi ilmoitettava kunnaneläinlääkärille omavalvonnassa esille tulleet epäkohdat. Laitoksen on huolehdittava siitä, että kaikki laitoksen työntekijät ovat tietoisia omavalvonnasta.