671/1994

Tämän lain tarkoituksena on turvata elintarvikkeeksi käytettävän maidon ja siitä saatavien tuotteiden elintarvikehygieeninen laatu.

Tätä lakia sovelletaan yleiseen kulutukseen tarkoitettuun lehmän, lampaan, vuohen ja puhvelin maitoon ja siitä saataviin tuotteisiin. Lakia sovelletaan myös maidon ja maidosta saatavien tuotteiden vähittäismyyntiä edeltäviin tuotanto-, käsittely-, varastointi-, tukkukauppa- ja kuljetusvaiheisiin. Lakia ei kuitenkaan sovelleta maidon eikä maidosta saatavien tuotteiden kuljetukseen tukkukaupasta.

Asetuksella voidaan säätää tämän lain soveltamisesta muiden eläinten kuin lehmän, lampaan, vuohen ja puhvelin maitoon ja siitä saataviin tuotteisiin.

Laitoksissa ja tuotantotilalla maitoa ja siitä saatavia tuotteita käsittelevän henkilökunnan terveydentilaa koskevista vaatimuksista säädetään tartuntatautilaissa (583/86). Laitoksissa ja tuotantotilalla käytettävän veden laadusta säädetään terveydenhoitolaissa (469/65).

Eläintautien vastustamisesta ja ennalta ehkäisemisestä säädetään eläintautilaissa (55/80).

Tässä laissa tarkoitetaan:

Tämän lain valtakunnallisesta toimeenpanosta huolehtii maa- ja metsätalousministeriö.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos johtaa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa muulta kuin tuotantoeläinten terveydentilan tarkastamista koskevilta osin.

Läänin alueella tämän lain mukaisen valvonnan ja tarkastuksen johto kuuluu lääninhallitukselle.

Kunta hoitaa alueellaan tämän lain mukaisen valvonnan ja tarkastuksen siten kuin tässä laissa tarkemmin säädetään. Tehtävästä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jota jäljempänä tässä laissa kutsutaan kunnan valvontaviranomaiseksi. Kunnanvaltuusto voi päättää, että toimielin voi siirtää päätösvaltaansa alaiselleen viranhaltijalle päätöksessä mainituissa asioissa.

Raakamaidon, raaka-ainemaidon, lämpökäsitellyn kulutusmaidon ja maitopohjaisten tuotteiden on oltava käyttötarkoitukseensa sopivia, eikä niissä saa olla ihmisen terveydelle haitallisia ominaisuuksia.

Maidon tuotantoon käytettävissä eläimissä ei saa olla sellaisia sairauksia tai vikoja, jotka voisivat olennaisesti heikentää niistä saatavan maidon elintarvikehygieenistä laatua tai koostumusta. Tuotantoeläimissä tai niiden kanssa pidettävissä eläimissä ei myöskään saa olla sellaisia tarttuvia tauteja, jotka maidon välityksellä voivat tarttua ihmiseen.

Tuotantotilalla on eläintenpitotilojen sekä maidonkäsittelytilojen ja -laitteiden oltava helposti puhtaana pidettäviä. Niiden on oltava siten hoidettuja, että tuotettavan maidon elintarvikehygieeninen laatu voidaan turvata. Maitoa on kaikissa vaiheissa käsiteltävä niin, ettei maito saa haitallisia ominaisuuksia.

Tuotantotilalta ei saa luovuttaa elintarvikkeeksi raakamaitoa, raaka-ainemaitoa, lämpökäsiteltyä kulutusmaitoa eikä maitopohjaisia tuotteita, jotka eivät vastaa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksia.

Tuotantotilat on rekisteröitävä ja ne on säännöllisesti tarkastettava sen varmistamiseksi, että tuotantotilalla noudatetaan, mitä tässä laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään. Kunta huolehtii tuotantotilojen rekisteröinnistä sekä niiden säännöllisen tarkastuksen järjestämisestä.

Edellä 1 momentissa säädetyn estämättä kunnan velvollisuutena ei ole huolehtia maidontuotantoon käytettävien eläinten terveydentilan tarkastamisesta. Kunnan valvontaviranomaisen on kuitenkin huolehdittava kunnaneläinlääkärin 12 §:n 3 momentin mukaisesti tekemän ilmoituksen mahdollisesti edellyttämistä jatkotoimenpiteistä, kuten maidon tilalta luovuttamisen rajoittamisesta tai kieltämisestä, jos tätä ei ole jo kunnaneläinlääkärin eläintautilain nojalla annetulla määräyksellä rajoitettu tai kielletty.

Jos eläinlääkäri tuotantotilalla suorittamansa eläinlääkärikäynnin yhteydessä havaitsee, että maidontuotantoon käytettävien tai niiden kanssa pidettävien eläinten terveydentila ei täytä 9 §:ssä ja sen nojalla asetettuja vaatimuksia, on eläinlääkärin ilmoitettava tästä eläinten omistajalle tai haltijalle.

Muun eläinlääkärin kuin kunnaneläinlääkärin on lisäksi ilmoitettava havaitsemistaan 1 momentissa tarkoitetuista epäkohdista asianomaiselle kunnaneläinlääkärille.

Jos kunnaneläinlääkäri suorittamansa eläinlääkärikäynnin tai saamansa ilmoituksen perusteella toteaa, että tuotantotilan eläinten terveydentila on sellainen, että tilalla tuotettu maito ilmeisesti voi olla elintarvikehygieeniseltä laadultaan tai koostumukseltaan niin heikentynyttä, ettei sitä 10 §:n 2 momentin mukaan saa luovuttaa tilalta elintarvikkeena käytettäväksi, on kunnaneläinlääkärin ilmoitettava asiasta kunnan valvontaviranomaiselle. Jos eläintautilain mukaisia toimenpiteitä ei aikaisemmin ole suoritettu, huolehtii kunnaneläinlääkäri tarvittaessa kyseisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä.

Kunnaneläinlääkärin on suoritettava erillinen maidontuotantotilan eläinten terveydentilan tarkastus, jos:

Erillinen tarkastus ei 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ole kuitenkaan tarpeen, jos kunnaneläinlääkärillä on käytettävissään tilan maidontuotantoeläimiä vakituisesti hoitavan eläinlääkärin antama tieto maidontuotantoeläinten ja niiden kanssa pidettävien eläinten terveydentilasta ja kunnaneläinlääkäri pitää tätä riittävänä selvityksenä eläinten terveydentilasta.

Tuotantotilan eläinten terveydentilan erillinen tarkastus suoritetaan valtion kustannuksella. Kunnaneläinlääkärillä on oikeus saada siitä valtion varoista korvaus siten kuin siitä erikseen asetuksella säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset erillisen tarkastuksen suorittamisesta. Kunnaneläinlääkärin erillisen tarkastuskäynnin johdosta suorittamiin toimenpiteisiin sovelletaan 12 §:n 3 momentin säännöksiä.

Kunnan valvontaviranomaisen on hyväksyttävä laitos ennen sen toiminnan aloittamista ja ennen kuin laitoksen toimintaa jatketaan laitoksessa tehtyjen oleellisten muutosten jälkeen. Laitos hyväksytään, jos se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Hyväksyminen tehdään hakemuksesta.

Kunnan on ilmoitettava laitoksen hyväksymisestä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle, joka pitää hyväksytyistä laitoksista rekisteriä ja antaa niille numeron.

Laitoksen on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle toimintansa lopettamisesta. Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava asia edelleen eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle.

Kunnan valvontaviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan annettava pyydettäessä neuvoja, jotka ovat tarpeen laitoksen saamiseksi tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaiseksi.

Laitosten ja niiden toiminnan sekä toimintaympäristön on oltava sellaisia, että raakaainemaidon, lämpökäsitellyn kulutusmaidon ja maitopohjaisten tuotteiden elintarvikehygieeninen laatu säilyy laitoksissa tapahtuvan käsittelyn aikana hyvänä. Lämpökäsitelty kulutusmaito ja maitopohjaiset tuotteet on tuotettava hyvää valmistustapaa noudattaen moitteettomista valmistusaineista puhtaissa olosuhteissa.

Sellaisten tuotteiden, joissa osa maidon aineosista on korvattu muilla kuin maitopohjaisilla tuotteilla, valmistuksessa on noudatettava, mitä 1 momentissa säädetään.

Laitos ei saa vastaanottaa eikä käyttää raakamaitoa, raaka-ainemaitoa, lämpökäsiteltyä kulutusmaitoa eikä maitopohjaisia tuotteita, jotka eivät täytä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksia.

Raakamaito, raaka-ainemaito, lämpökäsitelty kulutusmaito ja maitopohjaiset tuotteet on valmistuksen tai pakkaamisen yhteydessä taikka ennen kuljetusta merkittävä tunnistamista varten tai varustettava terveysmerkinnällä.

Laitoksen on huolehdittava siitä, että siellä estetään terveyshaittaa aiheuttavien elintarvikehygieenisten epäkohtien syntyminen. Tässä tarkoituksessa laitoksen on kustannuksellaan laadittava ja toteutettava kunnan valvontaviranomaisen hyväksymä valvontajärjestelmä (omavalvontajärjestelmä) . Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tehtävänä on avustaa kunnan valvontaviranomaista omavalvontajärjestelmän hyväksymisessä, jos valvontaviranomainen tätä pyytää.

Laitoksen on huolehdittava siitä, että omavalvonnassa saadut tulokset ovat kunnan valvontaviranomaisen käytettävissä. Laitoksen on välittömästi ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle omavalvonnassa esille tulleet 1 momentissa tarkoitetut epäkohdat. Laitoksen on poistettava markkinoilta sellaiset laitoksesta toimitetut elintarvikkeet, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa ihmisen terveydelle.

Omavalvontajärjestelmään liittyen laitos on velvollinen kustannuksellaan ottamaan näytteet vastaanottamastaan raakamaidosta tuotantotilalla ja laitoksessa sekä tutkimaan ne. Lisäksi laitoksen on kustannuksellaan otettava ja tutkittava näytteet raaka-ainemaidosta, lämpökäsitellystä kulutusmaidosta ja maitopohjaisista tuotteista niiden elintarvikehygieenisen laadun varmistamiseksi.

Laitoksen on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle vastaanottamansa raakamaidon tutkimustuloksista silloin, kun raakamaito ei tutkimustulosten mukaan täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksia. Muiden 1 momentissa tarkoitettujen tutkimustulosten osalta noudatetaan 19 §:n 2 momentin säännöksiä.

Raakamaito, raaka-ainemaito, lämpökäsitelty kulutusmaito ja maitopohjaiset tuotteet on kuljetettava ja säilytettävä siten, että niiden elintarvikehygieeninen laatu säilyy hyvänä.

Kuljetukseen ja säilytykseen käytettäviä astioita tai säiliöitä ei saa ilman kunnan valvontaviranomaisen lupaa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin elintarvikehygieenisesti moitteettomien elintarvikkeiden kuljetukseen.

Kunnan on järjestettävä alueellaan sijaitsevien laitosten säännöllinen valvonta.

Laitosten on kustannuksellaan annettava valvontaviranomaisille valvontaa varten tarpeellinen apu.

Kunta on velvollinen kustannuksellaan ottamaan raakamaidosta, raaka-ainemaidosta, lämpökäsitellystä kulutusmaidosta ja maitopohjaisista tuotteista tarvittavat näytteet niiden elintarvikehygieenisen laadun toteamiseksi sekä laitosten omavalvonnan ja laitoksen velvollisuutena olevan näytteenoton ja -tutkimisen valvontaa varten. Tutkimustulokset on välittömästi toimitettava laitokselle.

Näytteiden ottamisessa ja tutkimisessa noudatetaan lisäksi, mitä elintarvikelaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään.

Valvontaviranomaisilla on oikeus saada valvontaa varten tarpeelliset tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta sekä elinkeinonharjoittajilta ja henkilöiltä, joita tämän lain velvoitteet koskevat.

Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia valvontaa varten tarvittavia tietoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa tai yksityisen taloudellista asemaa taikka terveydentilaa koskevina muutoin olisivat salassa pidettäviä.

Valvontaviranomaisilla on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia ja tutkimuksia ja sitä varten päästä paikkoihin, joissa harjoitetaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa. Valvontaviranomaisilla on myös oikeus korvauksetta ottaa valvontaa varten tarvittavia näytteitä sekä tarkastaa toiminnassa käytettävät laitteet, välineet ja tilat.

Mitä 1 momentissa säädetään Suomen viranomaisten oikeudesta päästä tarkastettavaan laitokseen, koskee myös Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja laitosten tarkastajia.

Mitä edellä säädetään laitosten avunantovelvollisuudesta sekä viranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, koskee myös tuotantotilalla suoritettavia tarkastuksia.

Jos laitos tai tuotantotila taikka niiden toiminta eivät täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia, on kunnan valvontaviranomaisen kehotettava laitosta tai tuotantotilaa korjaamaan kyseiset epäkohdat. Kunnan valvontaviranomainen voi tällöin antaa terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä ja kieltoja.

Jos raakamaito, raaka-ainemaito, lämpökäsitelty kulutusmaito tai maitopohjainen tuote taikka niiden käsittely, varastointi tai kuljetus taikka näiden aikana vallinneet olosuhteet eivät täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten vaatimuksia, voi kunnan valvontaviranomainen kieltää niiden luovuttamisen elintarvikkeeksi ja käyttämisen elintarvikkeen valmistukseen.

Kunnan valvontaviranomainen voi tällöin määrätä, miten kyseisen omaisuuden suhteen on meneteltävä. Käyttötarkoitusta määrättäessä on pyrittävä siihen, että elinkeinonharjoittajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Kiireellisissä tapauksissa 27 ja 28 §:ssä tarkoitetun päätöksen voi tehdä laitosta valvova tai tuotantotilan 11 §:n 1 momentin nojalla tarkastava kunnan viranhaltija. Päätöksestä on viipymättä ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle.

Ennen 27–29 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä viranomaisen on varattava elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle tilaisuus tulla kuulluksi. Kiireellisissä tapauksissa elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle.

Kunnan valvontaviranomainen voi asettaa 27–29 §:n nojalla antamansa kiellon tai määräyksen tehosteeksi uhkasakon tai teettämistaikka keskeyttämisuhan.

Uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Kunnan valvontaviranomainen voi ottaa raakamaidon, raaka-ainemaidon, lämpökäsitellyn kulutusmaidon tai maitopohjaisen tuotteen haltuunsa, jos on syytä epäillä tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten vastaisen menettelyn aiheuttavan välitöntä vaaraa ihmisen terveydelle eikä 27–29 ja 31 §:n mukaisia toimenpiteitä ole pidettävä riittävinä.

Kiireellisissä tapauksissa haltuunottopäätöksen ja jäljempänä 34 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen voi tehdä laitosta valvova kunnan viranhaltija. Päätöksestä on mahdollisimman pian ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle.

Haltuunotto on suoritettava todistajan läsnä ollessa. Elinkeinonharjoittajan tai tämän edustajan kuulemisesta ennen haltuunottopäätöksen tekoa sekä päätöksen ilmoittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 30 §:ssä säädetään. Sille, jolta omaisuus on otettu, on annettava todistus, josta ilmenee haltuun otetun omaisuuden määrä ja haltuunoton syy.

Haltuun otetusta omaisuudesta voidaan korvauksetta ottaa näytteitä tutkimuksia varten.

Haltuun otettu omaisuus voidaan tarvittaessa säilyttää asianomaisessa laitoksessa sopivalla tavalla merkittynä taikka sinetöidyssä tai muutoin merkityssä varastotilassa. Omaisuus on sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi mahdollisesti tarvittavien tutkimusten ajan säilytettävä siten, että sen laatu säilyy mahdollisimman hyvänä.

Kunnan valvontaviranomainen päättää siitä, mihin tarkoitukseen elinkeinonharjoittajan on haltuun otettu omaisuus käytettävä. Päätös on tehtävä viipymättä haltuunoton jälkeen. Jos haltuun otetulle omaisuudelle on tarpeen tehdä sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi tutkimuksia, on päätös tehtävä viipymättä tutkimustulosten selvittyä. Omaisuuden käyttötarkoitusta määrättäessä on pyrittävä siihen, että elinkeinonharjoittajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Kunnan valvontaviranomainen voi asettaa määräajan, jonka kuluessa elinkeinonharjoittajan on toteutettava valvontaviranomaisen määräämät toimenpiteet. Jos elinkeinonharjoittaja ei noudata määräaikaa, voi kunnan valvontaviranomainen määrätä kyseiset toimenpiteet teetettäviksi elinkeinonharjoittajan kustannuksella.

Jos esitutkintaviranomainen on pakkokeinolain (450/87) nojalla takavarikoinut laitoksesta maitoa tai maitopohjaisia tuotteita, saa esitutkintaviranomainen myydä omaisuuden vain kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Valvontaviranomainen voi terveydellisten syiden vaatiessa määrätä, että omaisuus on myymisen sijasta hävitettävä.

Kunnan valvontaviranomainen määrää siitä, miten haltuun otetun tai takavarikoidun maidon tai maitopohjaisten tuotteiden suhteen on meneteltävä, jos syytettä tämän lain rikkomisesta ei nosteta tai tuomioistuin ei julista takavarikoitua omaisuutta valtiolle menetetyksi.

Haltuun otettu tai takavarikoitu omaisuus on tällöin määrättävä sellaisenaan omistajalle palautettavaksi, jos tähän ei ole terveydellistä estettä. Muussa tapauksessa omaisuus on luovutettava omistajalle tämän toimesta käytettäväksi tai myytäväksi kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Omaisuuden käyttötarkoitusta määrättäessä on pyrittävä siihen, että elinkeinonharjoittajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Jos olosuhteet laitoksessa tai laitoksen toiminta eivät vastaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia eikä epäkohtia ole kunnan valvontaviranomaisen kehotuksesta huolimatta korjattu, on kunnan velvoitettava laitos määräajassa korjaamaan puutteet. Jos terveydelliset seikat edellyttävät, voidaan laitoksen hyväksyminen peruuttaa väliaikaisesti joko kokonaan tai osittain asian käsittelyn ajaksi.

Jos korjauskehotusta ei noudateta, on kunnan valvontaviranomaisen peruutettava laitokselle antamansa hyväksyminen.

Kunnan valvontaviranomaisen on eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen kehotuksesta ryhdyttävä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Tämän lain mukaiset valvontaviranomaiset varmistavat, että laitoksessa ja tuotantotilalla käytettävä vesi sekä niissä maitoa ja siitä saatavia tuotteita käsittelevän henkilökunnan terveydentila täyttävät tartuntatautilaissa ja terveydenhoitolaissa sekä niiden nojalla asetetut vaatimukset.

Tämän luvun mukaisia valvontatoimenpiteitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun laitoksessa tai tuotantotilalla käytettävä vesi taikka niissä maitoa tai siitä saatavia tuotteita käsittelevän henkilökunnan terveydentila eivät täytä 1 momentissa mainituissa laeissa tai niiden nojalla asetettuja vaatimuksia. Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava edellä tarkoitetuista puutteista asianomaiselle terveydenhoitolain tai tartuntatautilain mukaiselle valvontaviranomaiselle näiden tarpeellisiksi katsomiin muihin toimenpiteisiin ryhtymistä varten.

Kunnan viranhaltijan tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Päätökseen tyytymättömällä on oikeus saattaa päätös 7 §:ssä tarkoitetun lautakunnan tai muun toimielimen käsiteltäväksi. Vaatimus päätöksen oikaisemisesta on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun asianomainen on saanut päätöksestä tiedon. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi.

Edellä 7 §:ssä tarkoitetun kunnan lautakunnan tai muun toimielimen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetyssä järjestyksessä valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Tuonti- ja vientitarkastuksen suorittaneen viranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin siitä erikseen säädetään.

Tämän lain 27–29, 31, 32, 34–37 ja 53 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava, ennen kuin se on saanut lainvoiman tai ennen kuin oikaisuvaatimus on käsitelty, jollei valitusviranomainen tai vastaavasti oikaisuvaatimuksen käsittelevä viranomainen toisin määrää. Oikaisuvaatimus ja valitus on käsiteltävä kiireellisinä.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, maitohygienialain rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Valvontaviranomaiset voivat jättää esitutkintaviranomaiselle ilmoittamatta rikkomuksen, jota kokonaisuuden kannalta on pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

Joka tahallaan rikkoo 46 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, maitohygienialaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa rikoksesta syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen sovelletaan kuitenkin rikoslain 40 luvun 5 §:n säännöksiä.

Vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä käsitelty, kuljetettu, maahan tuotu tai maasta viety raakamaito, raaka-ainemaito, lämpökäsitelty kulutusmaito tai maitopohjainen tuote taikka niiden arvo voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi.

Edellä 42 ja 43 §:ssä tarkoitettujen rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikosten tekemiseen käytetyn esineen tai muun omaisuuden tuomitsemisessa valtiolle menetetyksi noudatetaan, mitä rikoslain 2 luvun 16 §:ssä säädetään.

Kunta voi periä elinkeinonharjoittajalta maksun seuraavien tämän lain mukaisten tehtävien suorittamisesta:

Maksut peritään kunnan hyväksymän taksan mukaisesti. Maksu saadaan määrätä enintään omakustannusarvon mukaiseksi. Maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Valtion viranomaisten tämän lain nojalla suorittamista tarkastuksista perittävistä maksuista määrätään valtion maksuperustelain (150/92) nojalla, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Joka tämän lain noudattamista valvoessaan taikka valvontaan liittyvää tutkimustehtävää tai muuta tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta ilmaista sivulliselle tai käyttää yksityiseksi hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen ja asiakirjojen antamista:

Yksityisen henkilön terveydentilaa koskevien tietojen salassapidosta on säädetty erikseen.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos pitää valtakunnallista rekisteriä kaikista hyväksytyistä laitoksista. Kunta pitää rekisteriä valvomistaan laitoksista. Luetteloihin voidaan tallentaa tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja.

Kunnan on ilmoitettava pitämästään laitosrekisteristä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle laitoksen määräämät tiedot.

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92), jollei lailla toisin säädetä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tämän lain mukaiseen toimintaan.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset:

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset ehdoista, joilla tilalla tuotettua raakamaitoa sekä maitopohjaisia tuotteita saadaan myydä tilalta suoraan kuluttajalle.

Raakamaitoa, raaka-ainemaitoa, lämpökäsiteltyä kulutusmaitoa ja maitopohjaisia tuotteita saa tuoda maahan, jos tavara täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät vaatimukset ja tuonnin yhteydessä esitetään ministeriön määräämät asiakirjat. Maa- ja metsätalousministeriö antaa lisäksi määräykset maahantuonnissa noudatettavasta tarkastusmenettelystä ja tuontitarkastuspaikoista.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää raakamaidon, raaka-ainemaidon, lämpökäsitellyn kulutusmaidon ja maitopohjaisten tuotteiden maahantuonnin, jos siinä valtiossa, josta ne ovat peräisin, vallitsevat terveydelliset epäkohdat tätä edellyttävät.

Euroopan talousalueelta tuotavan tavaran osalta maa- ja metsätalousministeriön on annettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetut määräykset ja kiellot Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Raakamaitoa, raaka-ainemaitoa, lämpökäsiteltyä kulutusmaitoa sekä maitopohjaisia tuotteita saa viedä maasta, jos ne täyttävät tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset.

Euroopan talousalueelle vietävä vientierä on merkittävä maa- ja metsätalousministeriön Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti määräämällä tavalla ja erää on seurattava ministeriön mainitun sopimuksen mukaisesti määräämät vientiasiakirjat.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, on Euroopan talousalueen ulkopuolelle vietävien raakamaidon, raaka-ainemaidon, lämpökäsitellyn kulutusmaidon sekä maitopohjaisten tuotteiden täytettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämässä laajuudessa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset sekä lisäksi asianomaisen ostajamaan asettamat vaatimukset.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset vientitarkastusten järjestämisestä.

Tulliviranomaiset huolehtivat raakamaidon, raaka-ainemaidon, lämpökäsitellyn kulutusmaidon sekä maitopohjaisten tuotteiden tuontija vientivalvonnasta. Muista tuonti- ja vientivalvontaa suorittavista valtion viranomaisista säädetään asetuksella.

Tuojan ja viejän on kustannuksellaan annettava tuonti- ja vientitarkastuksessa ja niihin liittyvässä näytteiden ottamisessa tarvittava apu.

Tuonti- tai vientitarkastuksessa hylätyt raakamaito, raaka-ainemaito, lämpökäsitelty kulutusmaito tai maitopohjaiset tuotteet on tarkastuksen suorittaneen viranomaisen määräyksen mukaisesti vietävä maasta, käytettävä tarkastuksen suorittaneen viranomaisen hyväksymään tarkoitukseen tai hävitettävä. Jollei terveydellisistä syistä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu, voi tuoja tai viejä valita, mihin edellä mainituista toimenpiteistä tavaran suhteen ryhdytään. Toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista vastaa tavaran tuoja tai viejä.

Tuonti- tai vientitarkastuksen suorittava viranomainen voi tuojan tai viejän kustannuksella määrätä teetettäviksi ne toimenpiteet, joihin tuojan tai viejän on tuonti- tai vientitarkastuksessa hylätyn tavaran osalta ryhdyttävä ja jotka tuoja tai viejä on laiminlyönyt. Teettämisessä noudatetaan soveltuvin osin uhkasakkolain säännöksiä.

Kunnan on järjestettävä laitosten valvonta siten, että Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tai Euroopan talousalueen ulkopuolisen ostajavaltion niin edellyttäessä laitosta valvoo ja vientiin tarvittavat terveystodistukset antaa kuntaan tai, jos tämän lain mukaisista tehtävistä huolehtii kuntayhtymä, kuntayhtymään virkasuhteessa oleva eläinlääkäri.

Kunnat ja kuntayhtymät voivat myös sopia, että kunnan tai kuntayhtymän eläinlääkärille 1 momentissa säädetty tehtävä annetaan toiseen kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa olevan eläinlääkärin hoidettavaksi virkavastuulla.

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaiset kansalliset vertailulaboratoriot maidon ja siitä saatavien tuotteiden tutkimuksia varten ja määrää niiden tehtävät.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos hyväksyy laboratoriot, joissa saadaan tehdä laitoksen ja kunnan ottamien tämän lain edellyttämien näytteiden tutkimuksia. Se myös pitää hyväksymistään laboratorioista rekisteriä.

Poliisi- ja tulliviranomaiset ovat velvollisia tämän lain mukaisten valvontaviranomaisten pyynnöstä antamaan valvontaviranomaisille virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten tehtävien suorittamisessa.

Mitä tässä laissa säädetään Euroopan talousalueesta tehdystä sopimuksesta ja Euroopan talousalueesta, koskee soveltuvin osin Suomea sitovaa muuta kansainvälistä sopimusta ja sen jäsenvaltioita.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarvittaessa asetuksella, ei kuitenkaan kunnan viranomaisia koskevasta menettelystä.

Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa 1 momentissa tarkoitetun asetuksen soveltamisesta tarkempia määräyksiä.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tällä lailla kumotaan 19 päivänä heinäkuuta 1946 annettu maidontarkastuslaki (558/46) sekä eräiden maitovalmisteiden vienti- ja tuontitarkastuksesta 16 päivänä tammikuuta 1981 annettu laki (35/81) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään tämän lain voimaan tullessa sovellettujen säännösten mukaisesti. Laitoksen elintarvikehuoneistoksi hyväksymisen osalta hakija voi pyytää, että terveydenhoitolain mukaisen menettelyn sijasta laitos hyväksytään tämän lain säännösten mukaisesti.

Tämän lain voimaan tullessa toiminnassa olevat laitokset on saatettava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisiksi asetuksella säädettävän ajan kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien. Sama koskee laitoksia, joiden elintarvikehuoneistoksi hyväksymistä koskeva hakemus on vireillä tämän lain voimaan tullessa ja joka 60 §:n mukaisesti ratkaistaan terveydenhoitolain nojalla.

Kunta toteaa ennen tämän lain voimaantuloa terveydenhoitolain nojalla elintarvikehuoneistoksi hyväksytyn laitoksen tämän lain mukaisesti hyväksytyksi laitokseksi varmistuttuaan siitä, että laitos täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Tällöin laitoksen ei erikseen tarvitse hakea hyväksymistä.

Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava 2 momentin nojalla ilman hakemusta hyväksymänsä laitokset eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle valtakunnalliseen rekisteriin merkittäviksi.