Valtioneuvoston päätös eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä päättänyt 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/61) ja vesi- ja ympäristöhallinnosta 17 päivänä tammikuuta 1986 annetun lain (24/86) 2 §:n 1 momentin 8 a kohdan ja 3 momentin nojalla, sellaisina kuin viimeksi mainitut lainkohdat ovat 8 päivänä tammikuuta 1993 annetussa laissa (89/93):
Yleiset määräykset
1 §
Tällä päätöksellä pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston seuraavat direktiivit, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteen XX alakohdassa II. VESI ja V. JÄTE:
tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 4 päivänä toukokuuta 1976 annettu direktiivi (76/464/ETY);
kloorialkaalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 22 päivänä maaliskuuta 1982 annettu direktiivi (82/176/ETY);
kadmiumpäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 26 päivänä syyskuuta 1983 annettu direktiiivi (83/51 3/ETY);
muiden alojen kuin kloorialkaalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 8 päivänä maaliskuuta 1984 annettu direktiivi (84/156/ETY);
heksakloorisykloheksaanipäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 9 päivänä lokakuuta 1984 annettu direktiivi (84/491/ETY);
direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon 1 sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 12 päivänä kesäkuuta 1986 annettu direktiivi (86/280/ETY);
direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon 1 sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista annetun direktiivin 86/280/ETY liitteen II muuttamisesta 16 päivänä kesäkuuta 1988 annettu direktiivi (88/347/ETY);
direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon 1 sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista annetun direktiivin 86/280/ETY liitteen II muuttamisesta 27 päivänä heinäkuuta 1990 annettu direktiivi (90/415/ETY);
titaanidioksiditeollisuuden jätteistä 20 päivänä helmikuuta 1978 annettu direktiivi (78/176/ETY); ja
menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden vaikutuksen alaisena olevien ympäristöjen valvomiseksi ja tarkkailemiseksi 3 päivänä joulukuuta 1982 annettu direktiivi (82/883/ETY).
2 §
Tätä päätöstä sovelletaan 3–5 ja 8 §:ssä mainittujen aineiden johtamiseen vesiin lukuun ottamatta pohjavesiä. Vesillä tässä päätöksessä tarkoitetaan vesilain 1 luvun mukaisia vesistöjä sekä ojia, noroja, lähteitä ja tekolammikkoja.
3 §
Seuraavia kemikaaleja ei saa päästää 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin: heksakloorisykloheksaani, DDT, aldriini, dieldriini, endriini, isodriini, triklooribentseeni, heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni ja hiilitetrakloridi.
4 §
Käytettäessä seuraavia aineita liuottimina, suojauskemikaaleina tai eliöntorjunta-aineina (biosideinä) niitä ei saa päästää 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin: pentakloorifenoli, kloroformi, 1 ,2-dikloorietaani, trikloorietyleeni ja perkloorietyleeni.
5 §
Käytettäessä 2 momentissa mainittuja aineita muihin kuin 4 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin on niiden päästöille 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin haettava vesilain mukainen vesioikeuden lupa. Luvan sisällön tulee täyttää vähintään ne edellytykset, joista määrätään jäljempänä 9, 10 ja 12 §:ssä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja aineita ovat: elohopea ja kadmium sekä niiden yhdisteet, pentakloorifenoli, kloroformi, 1,2-dikloorietaani, trikloorietyleeni ja perkloorietyleeni.
6 §
Mitä 3–5 §:ssä määrätään päästöistä 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin, koskee myös päästöjä yleiseen viemäriin.
7 §
Jätevesien johtamiseen titaanidioksiditeollisuutta harjoittavasta laitoksesta 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin on haettava vesioikeuden lupa. Lupa voidaan myöntää vain määräajaksi. Lupahakemuksen sisällön on täytettävä 1 §:n 9 kohdassa tarkoitetussa direktiivissä asetetut vaatimukset.
8 §
Edellä 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin johdettaville päästöille, jotka sisältävät seuraavia aineita, on haettava vesilain mukainen vesioikeuden lupa:
muut kuin 3 ja 5 §:ssä tarkoitetut orgaaniset halogeeniyhdisteet sekä aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä, myrkylliset orgaaniset fosforiyhdisteet ja orgaaniset tinayhdisteet;
aineet, joilla on osoitettu olevan karsinogeenisia ominaisuuksia;
eliöntorjunta-aineet (biosidit) ja niiden johdannaiset;
seuraavat metallit ja metalloidit sekä niiden yhdisteet: sinkki, kupari, nikkeli, kromi, lyijy, seleeni, arseeni, antimoni, molybdeeni, titaani, tina, barium, beryllium, boori, uraani, vanadiini, koboltti, tallium, telluuri ja hopea;
fosforin ja typen epäorgaaniset yhdisteet sekä alkuainefosfori;
syanidit ja fluoridit;
mineraaliöljyt ja öljyperäiset hiilivedyt;
aineet, joilla on haitallinen vaikutus vesiympäristöstä saatavien ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden hajuun tai makuun, sekä yhdisteet, joiden voidaan epäillä vedessä muodostavan tällaisia aineita;
myrkylliset tai pysyvät orgaaniset piiyhdisteet ja aineet, jotka saattavat vedessä muodostaa tällaisia yhdisteitä; sekä
aineet, joilla on haitallinen vaikutus veden happitasapainoon.
Edellä 1 momentin 3–10 kohdissa tarkoitettujen aineiden osalta vesioikeuden lupaa ei kuitenkaan tarvitse hakea, jos on ilmeistä, ettei näiden aineiden päästämisestä voi aiheutua vesistön pilaantumista.
Lupien sisältö
9 §
Luvissa, joita tarkoitetaan 5–8 §:ssä, on määriteltävä aineen suurin sallittu päästömäärä aikayksikössä sekä tarvittaessa päästömäärä tuoteyksikköä kohti ja aineen suurin sallittu pitoisuus jätevedessä. Edellä mainittujen päästömääräysten on vaatimustasoltaan vastattava parhaalla käytettävissä olevalla teknologialla saavutettavaa tasoa.
10 §
Vesi oikeuden on lupapäätöksessään velvoitettava luvansaaja hakemaan 5 ja 6 §:ssä tarkoitettua lupaa koskevaa tarkistusta neljän vuoden kuluessa lupapäätöksen voimaantulosta ja sen jälkeen neljän vuoden välein.
11 §Jos voimassa oleva päästölupa ei ole tämän päätöksen mukainen, on lupa tarkistettava, vaikkei lupapäätöksessä sen tarkistamiselle asetettu määräaika vielä olisikaan päättynyt.
Vesi- ja ympäristöpiirin tulee tarvittaessa muistuttaa toiminnanharjoittajaa siitä, että voimassa olevien lupien ensimmäistä tarkistusta on haettava neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta.
12 §
Lupien sisältämien ehtojen 5 §:ssä mainittujen aineiden päästöille tulee olla vähintään sen vaatimustason mukaisia, mitä tämän päätöksen liitteissä 1–8 määrätään. Liitteissä mainitut raja-arvot ovat voimassa kohdassa, jossa jätevedet johdetaan laitoksen ulkopuolelle, jollei liitteissä toisin määrätä. Jos jätevesiä käsitellään laitoksen ulkopuolisessa, kyseisten aineiden poistamiseen tarkoitetussa puhdistamossa, voidaan raja-arvoja soveltaa myös tällaisesta puhdistamosta ulos purkautuvaan veteen.
Liitteissä mainitut pitoisuusraja-arvot on tarkoitettu sellaisille prosessissa syntyville jätevesille, joita ei ole laimennettu jäähdytys-, kuivatus-, hule-, saniteetti- tai muilla vastaavilla vesillä. Lupaehtoja asetettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota toiminnan luonteeseen ja päästöjen vähentämismahdollisuuksiin.
Tarkkailu
13 §
Sellaisia päästöjä 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin ja yleiseen viemäriin, jotka sisältävät 5 §:ssä mainittuja aineita, ja sellaisia 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin johdettavia 8 §:ssä mainittuja aineita sisältäviä päästöjä sekä tarvittaessa niiden vaikutuksia vesiympäristöön on tarkkailtava mittauksin siten, että toiminnasta aiheutuvat kokonaispäästöt voidaan selvittää luotettavasti. Tarkkailussa vaadittavista mittauksen vertailumenetelmistä sekä mittausmenetelmien määritysrajoista, tarkkuudesta ja toistettavuudesta määrätään tarkemmin liitteissä. Liitteissä erikseen mainituissa tapauksissa päästöt voidaan arvioida myös yksinkertaistetulla tarkkailumenettelyllä.
14 §
Titaanidioksiditeollisuutta harjoittavien laitosten jätevesien vaikutuksia vesiympäristöön koskevasta tarkkailusta määrättäessä on otettava huomioon 1 §:n 10 kohdassa tarkoitetussa direktiivissä asetetut vaatimukset.
15 §
Edellä 13 ja 14 §:ssä tarkoitetuista tarkkailuista on muutoin voimassa, mitä vesilain 10 luvun 24 a §:n 4 momentin mukaisesta tarkkailusta säädetään.
Rekisterit ja ohjelmat
16 §
Vesi- ja ympäristöhallinto pitää tiedostoa 5–8 §:ssä tarkoitetuista luvista ja niiden valvonnassa saatavista tarkkailutuloksista.
17 §
Vesi- ja ympäristöhallitus laatii ehdotukset ohjelmiksi 3, 5 ja 8 §:ssä mainittujen aineiden aiheuttaman vesien pilaantumisen välttämiseksi tai poistamiseksi kaikista päästölähteistä hajakuormitus mukaan luettuna.
Titaanidioksiditeollisuutta harjoittavien laitosten jätevesien aiheuttaman vesiympäristön pilaantumisen vähentämiseksi ja mahdolliseksi poistamiseksi kokonaan on vesi- ja ympäristöhallinnon laadittava ehdotukset ohjelmiksi.
18 §Edellä 17 §:ssä mainitut ohjelmat vahvistaa ympäristöministeriö hankittuaan asiassa lausunnot asianomaisilta viranomaisilta sekä muilta tarpeellisiksi katsottavilta tahoilta.
Voimaantulo
19 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.
1) vertailuna on vedenkäyttötaso 2 m 3 /puhdistetun EDC:n tuotannon kapasiteettitonni
2) vertailuna on vedenkäyttötaso 2,5 m 3 /puhdistetun EDC:n tuotannon kapasiteettitonni
3) vertailuna on vedenkäyttötaso 2,5 m 3 /EDC:n tuotannon kapasiteettitonni
1) vertailuna on vedenkäyttötaso 5 m 3 /TRI:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni
1) vertailuna on vedenkäyttötaso 5 m 3 /TRI:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni
2) vertailuna on vedenkäyttötaso 2 m 3 /TETRA:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni
Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 1994
Ympäristöministeri Sirpa PietikäinenYmpäristönsuojeluneuvos Pentti Sipilä
Liite 1
Kloorialkaalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät
Tässä liitteessä elohopealla (Hg) tarkoitetaan alkuainetta elohopea ja kaikkien sen yhdisteiden sisältämää elohopeaa. Tämän liitteen raja-arvot koskevat teollisuuslaitoksia, joissa alkaliklorideja elektrolysoidaan elohopeakennojen avulla.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 ja 6 §:ssä, asetettavat elohopean päästöraja-arvot eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
1) 0,5 g/kloorin tuotannon kapasiteettitonni kuukausikeskiarvona,
2) 1,0 g/kloorin tuotannon kapasiteettitonni kuukausikeskiarvona.
Edellä 1 kohtaa sovelletaan kloorintuotantoyksiköstä johdetussa jätevedessä olevaan elohopeaan ja 2 kohtaa sovelletaan elohopean kokonaismäärään kaikissa elohopeapitoisissa vesissä, jotka johdetaan teollisuuslaitoksen alueelta.
Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat nelinkertaiset 1 ja 2 kohdassa annettuihin vastaaviin kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Kloorialkaalielektrolyysiteollisuuteen kuuluville laitoksille, joista voi päästä elohopeaa jätevesiin, on vesioikeuden luvassa asetettava päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Vesien elohopeapitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kylmähöyryatomiabsorptiospektrofotometria näytteen sopivan esikäsittelyn jälkeen. Jätevesien elohopeapitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka avulla elohopeapitoisuus on mahdollista määrittää ± 30 %:n tarkkuudella ja ± 30 %:n toistettavuudella pitoisuustasolla, joka on kymmenesosa luvassa sallitusta enimmäispitoisuudesta.
Liite 2
Muiden alojen kuin kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvot
Tässä liitteessä elohopealla (Hg) tarkoitetaan alkuainetta elohopea ja kaikkien sen yhdisteiden sisältämää elohopeaa. Liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa elohopeaa tai sitä sisältäviä aineita käytetään tai tuotetaan ja joista näitä aineita voi päästä jätevesiin lukuun ottamatta liitteessä 1 mainittuja laitoksia.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 ja 6 §:ssä, asetettavat elohopean päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
1) elohopeakatalyyttejä käyttävä kemianteollisuus:
a) vinyylikloridin tuotanto
0,05 mg/l jätevettä
0,1 g/vinyylikloridin tuotannon kapasiteettitonni
b) muut prosessit
0,05 mg/l jätevettä
5 g/kg käsiteltyä elohopeaa
2) vinyylikloridien tuotannossa käytettyjen elohopeakatalyyttien valmistus:
0,05 mg/l jätevettä
0,7 g/kg käsiteltyä elohopeaa
3) orgaanisten ja epäorgaanisten elohopeayhdisteiden valmistus, paitsi 2 kohdassa tarkoitetut tuotteet:
0,05 mg/l jätevettä
0,05 g/kg käsiteltyä elohopeaa
4) elohopeaa sisältävien ensiöparistojen valmistus:
0,05 mg/l jätevettä
0,03 g/kg käsiteltyä elohopeaa
5) muu kuin rautametallien teollisuus kuten elohopean talteenottolaitokset, sekä muiden kuin rautametallien louhinta ja jalostus:
0,05 mg/l jätevettä
6) elohopeaa sisältävien myrkyllisten jätteiden käsittelylaitokset:
0,05 mg/l jätevettä
Raja-arvot tarkoittavat elohopeapitoisuuden kuukausikeskiarvoa ja elohopean enimmäiskuormitusta kuukaudessa. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset edellä esitettyihin kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä elohopeaa jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Kun on kysymys toiminnosta, josta ei pääse jätevesien mukana enempää kuin 7,5 kg elohopeaa vuodessa, voidaan ottaa käyttöön yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia.
Elohopeapitoisuuden mittauksen vertailumenetelmästä, tarkkuudesta ja toistettavuudesta määrätään liitteessä 1.
Liite 3
Kadmiumpäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät
Tässä liitteessä kadmiumilla (Cd) tarkoitetaan alkuainetta kadmium ja kaikkien sen yhdisteiden sisältämää kadmiumia. Liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa kadmiumia tai sitä sisältäviä aineita käytetään tai tuotetaan ja joista näitä aineita voi päästä jätevesiin.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 ja 6 §:ssä, asetettavat kadmiumin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
1) sinkkikaivokset, lyijyn ja sinkin jalostus, kadmiummetalliteollisuus ja metalliteollisuus, joka ei käytä rautaa
0,2 mg/l jätevettä
2) kadmiumyhdisteiden valmistus
0,2 mg/l jätevettä
0,5 g/kg käsiteltyä kadmiumia
3) pigmenttien valmistus
0,2 mg/l jätevettä
0,3 g/kg käsiteltyä kadmiumia
4) stabilisaattorien valmistus
0,2 mg/l jätevettä
0,5 g/kg käsiteltyä kadmiumia
5) ensiö- ja toisioparistojen valmistus
0,2 mg/l jätevettä
1,5 g/kg käsiteltyä kadmiumia
6) galvanointi
0,2 mg/l jätevettä
0,3 g/kg käsiteltyä kadmiumia
Raja-arvot tarkoittavat kadmiumpitoisuuden kuukausikeskiarvoa ja kadmiumin enimmäiskuormitusta kuukaudessa. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset edellä olevassa esitettyihin kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä kadmiumia jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Kun on kysymys toiminnosta, josta ei pääse jätevesien mukana enempää kuin 10 kg kadmiumia vuodessa, voidaan ottaa käyttöön yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia. Teollisten galvanointilaitosten osalta yksinkertaistettua tarkkailumenettelyä voidaan soveltaa vain, jos galvanointisäiliöiden kokonaistilavuus on alle 1,5 m 3 .
Vesien kadmiumpitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on atomiabsorptiospektrofotometria näytteen säilömisen ja sopivan esikäsittelyn jälkeen. Jätevesien kadmiumpitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka avulla kadmiumpitoisuus on mahdollista määrittää ± 30 %:n tarkkuudella ja ± 30 %:n toistettavuudella pitoisuustasolla, joka on kymmenesosa luvassa sallitusta enimmäispitoisuudesta.
Liite 4
Pentakloorifenolipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät
Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa pentakloorifenolia (PeCP, CAS87-86-5) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 §:ssä, asetettavat pentakloorifenolin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainitussa toiminnossa saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
natriumpentakloorifenolaatin valmistus hydrolysoimalla heksaklooribentseeniä
25 g/tonni tuotettua, käsiteltyä tai käytettyä ainetta
1 mg/l jätevettä
Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä pentakloorifenolia jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos pentakloorifenolin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 3 kg vuodessa.
Vesien pentakloorifenolipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on korkeapaineinen nestekromatografia tai kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella sopivan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien pentakloorifenolipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 2 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ± 50 % pitoisuudessa 4 μg/l.
Liite 5
Kloroformipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät
Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa kloroformia (CHCl 3 , CAS-67–66–3) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 ja 6 §:ssä, asetettavat kloroformin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
1) kloorimetaanien valmistus metanolista tai metanolin ja metaanin seoksesta
10 g/kloorimetaanien kokonaistuotannon kapasiteettitonni
1 mg/l jätevettä
2) kloorimetaanien valmistus metaanista kloorauksella
7,5 g/kloorimetaanien kokonaistuotannon kapasiteettitonni
1 mg/l jätevettä
Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä kloroformia jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos kloroformin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa.
Vesien kloroformipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia, joka on varustettu herkällä ilmaisimella näytteen pitoisuustason ollessa alle 0,5 mg/l. Jätevesien kloroformipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 0,1 μg/l näytteen pitoisuustason ollessa alle 0,5 mg/l. Kun pitoisuudet ovat korkeampia kuin 0,5 mg/l, hyväksyttävä määritysraja on 0,1 mg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ± 50 % pitoisuudessa, joka edustaa kaksinkertaista määritysrajan arvoa.
Liite 6
1,2-dikloorietaanipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät
Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa 1,2-dikloorietaania (EDC, CAS-107–06–2) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 ja 6 §:ssä, asetettavat 1,2-dikloorietaanin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
1) pelkkä 1 ,2-dikloorietaanin tuotanto
4 g/tuotannon kapasiteettitonni
2 mg/l jätevettä 1)
1.1.1995 alkaen
2,5 g/tuotannon kapasiteettitonni
1,25 mg/l jätevettä 1)
2) 1 ,2-dikloorietaanin tuotanto sekä prosessointi ja käyttö samalla paikalla
12 g/tuotannon kapasiteettitonni
6 mg/l jätevettä 2)
1.1.1995 alkaen
5 g/tuotannon kapasiteettitonni
2,5 mg/l jätevettä 2)
3) 1,2-dikloorietaanin jatkoprosessointi muiksi aineiksi kuin vinyylikloridiksi
2,5 g/tuotannon kapasiteettitonni
1 mg/l jätevettä 3)
Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä 1,2-dikloorietaania jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos 1,2-dikloorietaanin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa.
Vesien 1,2-dikloorietaanipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella soveliaan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien 1,2-dikloorietaanipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 10 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava i ± 50 % pitoisuudessa 20 μg/l.
Liite 7
Trikloorietyleenipäästöjen raja-arvot ja mittauksen vertailumenetelmät
Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa trikloorietyleeniä (TRI, CAS-79–01–6) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 ja 6 §:ssä, asetettavat trikloorietyleenin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainitussa toiminnossa saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
trikloorietyleenin (TRI) ja perkloorietyleenin (PER) tuotanto
10 g/TRI ja PER tuotannon kapasiteettitonni
2 mg/l jätevettä 1)
1.1.1995 alkaen
2,5 g/TRI ja PER tuotannon kapasiteettitonni
0,5 mg/l jätevettä 1)
Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä trikloorietyleeniä jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos trikloorietyleenin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa.
Vesien trikloorietyleenipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella soveliaan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien trikloorietyleenipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 10 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ±50 % pitoisuudessa 20 μg/l.
Liite 8
Perkloorietyleenipäästöjen raja-arvot
Tämän liitteen määräykset koskevat laitoksia, joissa perkloorietyleeniä (PER, CAS-127–18–4) käytetään, tuotetaan tai muodostuu ja joista tätä ainetta voi päästä jätevesiin.
Raja-arvot
Luvissa, joita tarkoitetaan 5 ja 6 §:ssä, asetettavat perkloorietyleenin päästöraja-arvot eivät jäljempänä mainituissa toiminnoissa saa ylittää seuraavia raja-arvoja:
1) trikloorietyleenin (TRI) ja perkloorietyleenin (PER) tuotanto
10 g/TRI:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni
2 mg/l jätevettä 1)
1.1.1995 alkaen
2,5 g/TRI:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni
0,5 mg/l jätevettä 1)
2) hiilitetrakloridin (TETRA) ja perkloorietyleenin (PER) tuotanto
10 g/TETRA:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni
5 mg/l jätevettä 2)
1.1.1995 alkaen
2,5 g/TETRA:n ja PER:n tuotannon kapasiteettitonni
1,25 mg/l jätevettä 2)
Raja-arvot tarkoittavat kuukausikeskiarvoja ja kuukauden enimmäiskuormitusta. Vuorokausikeskiarvojen raja-arvot ovat kaksinkertaiset kuukausikeskiarvojen raja-arvoihin verrattuna.
Muut määräykset
Edellä mainittuihin sekä muihin teollisuudenaloihin kuuluville laitoksille, joista voi päästä perkloorietyleeniä jätevesiin, tulee vesioikeuden luvassa asettaa päästömääräykset, jotka vastaavat tasoltaan parasta käytettävissä olevaa teknologiaa näiden päästöjen vähentämiseksi.
Yksinkertaistettu tarkkailumenettely, esimerkiksi ilman säännöllisiä päästömittauksia, voidaan ottaa käyttöön, jos perkloorietyleenin vuotuiset päästöt jätevesien mukana eivät ylitä 30 kg vuodessa.
Vesien perkloorietyleenipitoisuuden määrityksen vertailumenetelmänä on kaasukromatografia varustettuna elektroninsieppausilmaisimella soveliaan liuottimen avulla tapahtuvan uuttamisen jälkeen. Jätevesien perkloorietyleenipitoisuuden mittaamiseen voidaan käyttää menetelmää, jonka määritysraja on 10 μg/l. Menetelmän tarkkuuden ja toistettavuuden on oltava ± 50 % pitoisuudessa 20 μg/l.