330/1994

Tämän lain tarkoituksena on turvata elintarvikkeeksi käytettävien kalastustuotteiden sekä niistä tehtyjen valmisteiden ja jalosteiden elintarvikehygieeninen laatu.

Tätä lakia sovelletaan yleiseen kulutukseen tarkoitettujen kalastustuotteiden sekä niistä tehtyjen valmisteiden ja jalosteiden vähittäismyyntiä edeltävän käsittelyn, varastoinnin ja kuljetuksen eri vaiheisiin. Lakia sovelletaan myös yleiseen kulutukseen tarkoitetuille kalastustuotteille sekä niistä tehdyille valmisteille ja jalosteille ennen vähittäismyyntiä asetettaviin elintarvikehygieenisiin vaatimuksiin.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kuitenkin määrätä, miltä osin tätä lakia sovelletaan sellaisiin pieniin kalastustuotteita sekä niistä tehtyjä valmisteita ja jalosteita koskeviin eriin, jotka kalastaja myy paikallisesti suoraan joko kuluttajalle tai vähittäiskauppiaalle. Maa- ja metsätalousministeriön määräykset on annettava Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Laitoksissa ja kalastusaluksissa kalastustuotteita sekä niistä tehtyjä valmisteita ja jalosteita käsittelevän henkilökunnan terveydentilaa koskevista vaatimuksista säädetään tartuntatautilaissa (583/86).

Laitoksissa käytettävän veden laadusta säädetään terveydenhoitolaissa (469/65).

Tässä laissa tarkoitetaan:

Tämän lain valtakunnallisesta toimeenpanosta huolehtii maa- ja metsätalousministeriö.

Elintarvikevirasto johtaa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos johtaa kuitenkin kalojen tainnutuksen, verestyksen ja perkauksen sekä muiden kalastustuotteiden perkauksen ja kalastusalusten valvontaa. Elintarvikeviraston sekä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tehtävistä tuonti- ja vientivalvonnan johtamisen osalta säädetään asetuksella.

Läänin alueella tämän lain mukaisen valvonnan johto kuuluu lääninhallitukselle.

Kunta hoitaa alueellaan tämän lain mukaisen valvonnan. Tehtävästä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jota jäljempänä tässä laissa kutsutaan kunnan valvontaviranomaiseksi. Kunnanvaltuusto voi päättää, että toimielin voi siirtää päätösvaltaansa alaiselleen viranhaltijalle.

Kalastustuotteiden, valmisteiden ja jalosteiden on oltava käyttötarkoitukseensa sopivia eikä niissä saa olla ihmisen terveydelle haitallisia ominaisuuksia.

Kalastustuotteiden, valmisteiden ja jalosteiden on oltava peräisin eläimistä, jotka on pyydystetty, kasvatettu ja puhdistettu sellaisessa ympäristössä, josta ei kalastustuotteen, valmisteen tai jalosteen välityksellä aiheudu ihmiselle terveyshaittaa.

Kunnan valvontaviranomaisen on hyväksyttävä tai rekisteröitävä laitos ennen laitoksen toiminnan aloittamista ja ennen kuin laitoksen toimintaa jatketaan laitoksessa tehtyjen oleellisten muutosten jälkeen. Hyväksyminen ja rekisteröiminen tehdään hakemuksesta.

Muut laitokset kuin huuto- ja tukkukauppapaikat hyväksytään. Hyväksymisen edellytyksenä on, että kunta on todennut laitoksen olevan tässä laissa ja sen nojalla asetettujen vaatimusten mukainen. Huuto- ja tukkukauppapaikat rekisteröidään. Rekisteröinnin edellytyksenä on, että hakija on luotettavana pidettävällä tavalla osoittanut laitoksen täyttävän tässä laissa ja sen nojalla asetetut vaatimukset.

Laitoksen on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle toimintansa lopettamisesta.

Laitosten on oltava rakenteiltaan, laitteiltaan ja toiminnaltaan sellaisia, että niissä voidaan käsitellä ja tuottaa sellaisia kalastustuotteita, valmisteita ja jalosteita, jotka täyttävät tässä laissa asetetut elintarvikehygieeniset vaatimukset.

Kunnan valvontaviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan annettava pyydettäessä neuvoja, jotka ovat tarpeen laitoksen saamiseksi tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaiseksi.

Laitosten on huolehdittava siitä, että niissä estetään terveyshaittaa aiheuttavien elintarvikehygieenisten epäkohtien syntyminen. Tässä tarkoituksessa laitosten on kustannuksellaan laadittava ja toteutettava kunnan valvontaviranomaisen hyväksymä valvontajärjestelmä ( omavalvontajärjestelmä ). Elintarvikeviraston sekä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tehtävänä on omalla toimialallaan avustaa kunnan valvontaviranomaista omavalvontajärjestelmän hyväksymisessä, jos valvontaviranomainen tätä pyytää.

Laitosten on huolehdittava siitä, että valvontatulokset ovat kunnan valvontaviranomaisen käytettävissä. Niiden on välittömästi ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle omavalvonnassa esille tulleet 1 momentissa tarkoitetut epäkohdat. Laitoksen on poistettava markkinoilta sellaiset laitoksesta toimitetut kalastustuotteet, valmisteet ja jalosteet, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa ihmisen terveydelle.

Kalastusaluksessa on oltava riittävät tilat ja välineet kalastustuotteiden käsittelyä varten. Aluksen on muutoinkin rakenteeltaan ja laitteiltaan oltava käyttötarkoitukseensa sopiva. Kalastustuotteita on kaikissa käsittelyvaiheissa käsiteltävä siten, että niiden elintarvikehygieeninen laatu säilyy mahdollisimman hyvänä.

Kunnan on valvontaa varten rekisteröitävä sellaiset kalastusalukset, joissa saalista säilytetään yli 24 tuntia ja jotka on varustettu joko pakastuslaitteilla tai merivesisäiliöihin perustuvalla jäähdytysjärjestelmällä. Tällaisen aluksen omistajan tai haltijan on ilmoitettava alus ennen sen käyttöönottoa kunnan valvontaviranomaiselle rekisteröitäväksi.

Uiviin jalostamoihin sovelletaan lisäksi tämän lain mukaisia laitoksia koskevia säännöksiä.

Eläviä kaloja ja muita eläviä kalastustuotteita on kuljetuksen yhteydessä käsiteltävä siten, että niistä saadaan mahdollisimman hyvälaatuisia elintarvikkeita.

Kalastustuotteet, valmisteet ja jalosteet on kuljetettava yksiköstä, jossa eläimet on kasvatettu, sekä laitosten välillä siten, että niiden elintarvikehygieeninen laatu säilyy mahdollisimman hyvänä.

Kalastustuotteita, valmisteita ja jalosteita saa

esikäsitellä, prosessoida, jäähdyttää, pakastaa, pakata ja varastoida vain hyväksytyissä tai rekisteröidyissä laitoksissa sekä 14 §:n vaatimukset täyttävissä kalastusaluksissa.

Kalastustuotteet, valmisteet ja jalosteet on laitoksessa tai kalastusaluksessa tarvittaessa merkittävä tunnistamista varten.

Laitosten on kustannuksellaan annettava valvontaviranomaisille valvontaa varten tarpeellinen apu.

Laitosten on kustannuksellaan otettava valvontaa varten tarvittavat, kunnan valvontaviranomaisen määräämät näytteet.

Valvontaviranomaisilla on oikeus saada valvontaa varten tarpeelliset tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta sekä elinkeinonharjoittajilta ja henkilöiltä, joita tämän lain velvoitteet koskevat.

Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia valvontaa varten tarvittavia tietoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa taikka yksityisen taloudellista asemaa tai terveydentilaa koskevina muutoin olisivat salassa pidettäviä.

Valvontaviranomaisilla on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia ja tutkimuksia ja sitä varten päästä paikkoihin, joissa harjoitetaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa.

Mitä 1 momentissa säädetään Suomen viranomaisten oikeudesta päästä tarkastettavaan laitokseen, koskee myös Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja laitosten tarkastajia.

Valvontaviranomaisilla on oikeus ottaa korvauksetta valvontaa varten tarvittavassa tutkimuksessa tarvittava määrä näytteitä kalastustuotteista, valmisteista ja jalosteista niiden käsittelyn eri vaiheissa. Valvontaviranomaisilla on myös oikeus tarkastaa toiminnassa käytetyt laitteet, välineet ja tilat.

Näytteiden ottamisessa ja tutkimisessa noudatetaan muutoin, mitä elintarvikelain (526/41) nojalla säädetään tai määrätään.

Jos laitos tai kalastusalus taikka niiden toiminta ei täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksia, on kunnan valvontaviranomaisen kehotettava asianomaista korjaamaan epäkohta. Kunnan valvontaviranomainen voi tällöin antaa terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä tai kieltoja.

Jos kalastustuote, valmiste tai jaloste taikka niiden käsittely, varastointi tai kuljetus taikka näiden aikana vallinneet olosuhteet eivät täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten vaatimuksia, voi kunnan valvontaviranomainen kieltää kalastustuotteen, valmisteen tai jalosteen luovuttamisen elintarvikkeeksi ja sen käyttämisen elintarvikkeen valmistukseen. Kunnan valvontaviranomainen voi tällöin määrätä, miten kyseisen kalastustuotteen, valmisteen tai jalosteen suhteen on meneteltävä.

Kiireellisissä tapauksissa voi 21 ja 22 §:ssä tarkoitetun päätöksen tehdä laitosta tai alusta valvova kunnan viranhaltija. Päätöksestä on viipymättä ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle.

Ennen 21–23 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä viranomaisen on varattava elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle tilaisuus tulla kuulluksi. Kiireellisissä tapauksissa elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle.

Kunnan valvontaviranomainen voi asettaa 21–23 §:n nojalla annetun kiellon tai määräyksen tehosteeksi uhkasakon taikka teettämis- tai keskeyttämisuhan.

Uhkasakkoa sekä teettämis- ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Kunnan valvontaviranomainen voi ottaa kalastustuotteen, valmisteen tai jalosteen haltuunsa, jos on syytä epäillä tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten vastaisen menettelyn aiheuttavan välitöntä vaaraa ihmisen terveydelle eikä 21–23 ja 25 §:n mukaisia toimenpiteitä ole pidettävä riittävinä.

Kiireellisissä tapauksissa haltuunottopäätöksen voi tehdä laitosta tai alusta valvova kunnan viranhaltija. Sen lisäksi, mitä haltuunotosta muutoin tässä laissa säädetään, noudatetaan kiireellisissä tapauksissa lisäksi 23 ja 24 §:n säännöksiä.

Haltuunottaminen on suoritettava todistajan läsnä ollessa. Elinkeinonharjoittajan tai tämän edustajan kuulemisesta ennen haltuunottopäätöksen tekoa sekä päätöksen tiedoksiantamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 24 §:ssä säädetään. Sille, jolta omaisuus on otettu, on annettava todistus, josta ilmenee haltuunotetun omaisuuden määrä ja haltuunoton syy.

Haltuunotetusta omaisuudesta voidaan korvauksetta ottaa näytteitä tutkimuksia varten.

Haltuunotettu omaisuus voidaan tarvittaessa säilyttää asianomaisessa laitoksessa sopivalla tavalla merkittynä taikka sinetöidyssä tai muutoin merkityssä varastotilassa. Omaisuus on sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi mahdollisesti tarvittavien tutkimusten ajan säilytettävä siten, että sen laatu säilyy mahdollisimman hyvänä.

Kunnan valvontaviranomainen päättää siitä, mihin tarkoitukseen elinkeinonharjoittajan on haltuunotettu omaisuus käytettävä tai myytävä. Päätös on tehtävä viipymättä haltuunoton jälkeen. Jos haltuunotetulle omaisuudelle on tarpeen tehdä sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi tutkimuksia, on päätös tehtävä viipymättä tutkimustulosten selvittyä. Päätöstä tehtäessä on pyrittävä siihen, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Kunnan valvontaviranomainen voi asettaa määräajan, jonka kuluessa elinkeinonharjoittajan on toteutettava valvontaviranomaisen määräämät toimenpiteet. Jos omistaja ei noudata määräaikaa, voi kunnan valvontaviranomainen määrätä kyseiset toimenpiteet teetettäviksi.

Jos esitutkintaviranomainen on pakkokeinolain (450/87) nojalla takavarikoinut laitoksesta kalastustuotteita, valmisteita tai jalosteita, saa esitutkintaviranomainen myydä omaisuuden vain kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Kunnan valvontaviranomainen voi terveydellisten syiden vaatiessa määrätä, että omaisuus on myymisen sijasta hävitettävä.

Kunnan valvontaviranomainen määrää siitä, miten haltuunotetun tai takavarikoidun omaisuuden suhteen on meneteltävä, jos syytettä tämän lain rikkomisesta ei nosteta tai jollei tuomioistuin julista takavarikoitua omaisuutta valtiolle menetetyksi.

Haltuunotettu tai takavarikoitu omaisuus on tällöin määrättävä sellaisenaan omistajalle palautettavaksi, jos tähän ei ole terveydellistä estettä. Muussa tapauksessa omaisuus on luovutettava omistajalle tämän toimesta käytettäväksi tai myytäväksi kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Päätöstä tehtäessä on pyrittävä siihen, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Jos olosuhteet laitoksessa tai laitoksen toiminta eivät vastaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksia, eikä epäkohtia ole kunnan valvontaviranomaisen kehotuksesta huolimatta korjattu, on kunnan valvontaviranomaisen velvoitettava laitos määräajassa korjaamaan puutteet. Jos terveydelliset seikat edellyttävät, voidaan laitoksen hyväksyminen tai rekisteröinti peruuttaa väliaikaisesti kokonaan tai osittain asian käsittelyn ajaksi.

Jos korjauskehotusta ei noudateta, on kunnan valvontaviranomaisen peruutettava laitokselle antamansa hyväksyminen tai rekisteröinti.

Tämän lain mukaiset valvontaviranomaiset valvovat, että laitoksessa tai aluksessa käytettävä talousvesi ja siinä kalastustuotteita, valmisteita tai jalosteita käsittelevän henkilökunnan terveydentila täyttävät 3 §:ssä mainituissa laeissa ja niiden nojalla asetetut vaatimukset.

Mitä edellä tässä luvussa säädetään tämän lain mukaisista vaatimuksista, koskee talousveden sekä laitoksessa tai aluksessa kalastustuotteita, valmisteita ja jalosteita käsittelevän henkilökunnan terveydentilan osalta 3 §:ssä mainituissa laeissa ja niiden nojalla asetettuja vaatimuksia.

Kunnan viranhaltijan tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Kunnan viranhaltijan päätökseen tyytymättömällä on oikeus saattaa päätös 7 §:ssä tarkoitetun lautakunnan tai toimielimen käsiteltäväksi. Vaatimus päätöksen oikaisemisesta on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun asianomainen on saanut päätöksestä tiedon. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamiseksi toimielimen käsiteltäväksi.

Edellä 7 §:ssä tarkoitetun kunnan lautakunnan tai toimielimen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetyssä järjestyksessä valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Tuonti- ja vientitarkastuksen suorittaneen tulli- tai muun viranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin siitä on erikseen säädetty.

Tämän lain 21–23, 25, 26, 28–31, 33, 34 ja 47 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman tai ennen kuin oikaisuvaatimus on käsitelty, jollei valitusviranomainen tai vastaavasti oikaisuvaatimuksen käsittelevä viranomainen toisin määrää. Valitus tai oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

on tuomittava, jollei teosta ole muulla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kalahygienialain rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Valvontaviranomainen voi jättää esitutkintaviranomaiselle ilmoittamatta rikkomuksen, jota kokonaisuuden kannalta on pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

Joka tahallaan rikkoo 40 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava, jollei muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, kalahygienialaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa rikoksesta syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen sovelletaan kuitenkin rikoslain 40 luvun 5 §:n säännöksiä.

Vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä käsitelty, kuljetettu, maahan tuotu tai maasta viety kalastustuote, valmiste tai jaloste taikka niiden arvo voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi.

Edellä 36 ja 37 §:ssä tarkoitettujen rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikosten tekemiseen käytetyn esineen tai muun omaisuuden tuomitsemisessa valtiolle menetetyksi noudatetaan muutoin, mitä rikoslain 2 luvun 16 §:ssä säädetään.

Kunta voi periä laitokselta maksun tämän lain mukaisesta laitoksen hyväksynnästä tai rekisteröinnistä sekä aluksen rekisteröinnistä. Kunta voi periä maksun myös Euroopan talousalueen ulkopuolelle kalastustuotteita sekä niistä tehtyjä valmisteita ja jalosteita vievien laitosten valvonnasta siltä osin, kuin vienti edellyttää ostajamaan vaatimuksesta tavanomaista kattavampaa valvontaa. Maksu voidaan periä myös omavalvontajärjestelmän hyväksymisestä. Maksut peritään kunnan hyväksymän taksan mukaisesti.

Maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä, kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Joka tämän lain noudattamista valvoessaan taikka valvontaan liittyvää tutkimustehtävää tai muuta tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta ilmaista sivulliselle tai käyttää yksityiseksi hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen ja asiakirjojen antamista:

Yksityisen henkilön terveydentilaa koskevien tietojen salassapidosta säädetään erikseen.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos pitää valtakunnallista rekisteriä kaikista hyväksytyistä ja rekisteröidyistä laitoksista sekä rekisteröidyistä kalastusaluksista. Kunnan valvontaviranomainen pitää rekisteriä valvomistaan laitoksista ja rekisteröimistään kalastusaluksista. Rekistereihin voidaan tallettaa tämän lain nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja.

Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava hyväksymänsä ja rekisteröimänsä laitokset sekä rekisteröimänsä alukset eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle numeroimista ja valtakunnallisen rekisterin pitämistä varten. Kunnan valvontaviranomaisen on myös ilmoitettava laitoksista ja aluksista pitämästään rekisteristä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle laitoksen määräämät muut tiedot.

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92), jollei lailla toisin säädetä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta tämän lain mukaiseen toimintaan.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämät määräykset:

Kalastustuotteita, valmisteita ja jalosteita saa tuoda maahan, jos tavara täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät edellytykset ja tuonnin yhteydessä esitetään ministeriön määräämät asiakirjat. Maa- ja metsätalousministeriö antaa lisäksi määräykset maahantuonnissa noudatettavasta tarkastusmenettelystä ja tuontitarkastuspaikoista.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää kalastustuotteiden, valmisteiden ja jalosteiden maahantuonnin, jos siinä valtiossa, josta ne on tuotu tai josta ne ovat peräisin, vallitsevat terveydelliset epäkohdat tätä edellyttävät.

Euroopan talousalueelta tuotavan tavaran osalta maa- ja metsätalousministeriön on annettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetut määräykset ja kiellot Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Kalastustuotteita, valmisteita ja jalosteita saa viedä maasta, jos ne täyttävät tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset.

Euroopan talousalueelle vietävä vientierä on merkittävä maa- ja metsätalousministeriön Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti määräämällä tavalla ja erää on seurattava ministeriön mainitun sopimuksen mukaisesti määräämät vientiasiakirjat.

Euroopan talousalueen ulkopuolelle vietävien kalastustuotteiden, valmisteiden ja jalosteiden on täytettävä asianomaisen ostajamaan asettamat vaatimukset.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset vientitarkastusten järjestämisestä.

Kalastustuotteiden, valmisteiden ja jalosteiden tuonti- ja vientivalvontaa suorittavat tulliviranomaiset sekä, siten kuin asetuksella säädetään, muut tässä laissa tarkoitetut valtion viranomaiset.

Tuojan ja viejän on kustannuksellaan annettava tuonti- ja vientitarkastuksessa sekä niihin liittyvässä näytteiden ottamisessa tarvittava apu.

Tuonti- tai vientitarkastuksessa hylätyt kalastustuotteet, valmisteet tai jalosteet on tarkastuksen suorittaneen viranomaisen määräyksen mukaisesti vietävä maasta, käytettävä tarkastuksen suorittaneen viranomaisen hyväksymään tarkoitukseen tai hävitettävä. Jollei terveydellisistä syistä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu, voi tuoja tai viejä valita, mihin edellä mainituista toimenpiteistä tämä ryhtyy. Toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista vastaa tavaran tuoja tai viejä.

Tuonti- tai vientitarkastuksen suorittava viranomainen voi tuojan tai viejän kustannuksella määrätä teetettäviksi ne toimenpiteet, joihin tuojan tai viejän on tarkastuksessa hylätyn tavaran osalta ryhdyttävä ja jotka tuoja tai viejä on laiminlyönyt. Teettämisessä noudatetaan soveltuvin osin uhkasakkolain säännöksiä.

Kunnan on järjestettävä laitosten valvonta siten, että Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tai Euroopan talousalueen ulkopuolisen ostajavaltion niin edellyttäessä laitosta valvoo ja vientiin tarvittavat terveystodistukset antaa kuntaan, tai jos tämän lain mukaisista tehtävistä huolehtii kuntayhtymä, kuntayhtymään virkasuhteessa oleva eläinlääkäri.

Kunnat ja kuntayhtymät voivat myös sopia, että kunnan tai kuntayhtymän eläinlääkärille 1 momentissa säädetty tehtävä annetaan toiseen kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa olevan eläinlääkärin hoidettavaksi virkavastuulla.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarvittaessa asetuksella, ei kuitenkaan kunnan viranomaisia koskevasta menettelystä.

Asetuksella voidaan säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa 1 momentissa tarkoitetun asetuksen soveltamisesta tarkempia määräyksiä.