Asetus eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/80) 13 §:n nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna 21 päivänä elokuuta 1992 ja 3 päivänä kesäkuuta 1994 annetuilla laeilla (809/92 ja 424/94):
1 lukuYleiset säännökset
1 §Tavoite
Asetuksen tarkoituksena on ennalta ehkäistä eläintauteja ja estää niiden leviäminen eläinten ja muiden tavaroiden kuljetuksen yhteydessä.
2 §Soveltamisala
Asetusta sovelletaan eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden ja eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintauteja mahdollisesti levittävien muiden tavaroiden ja aineiden kuljetukseen.
Lisäksi on noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/60) erikseen säädetään.
3 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
tartunta-alueella tilaa tai muuta eläintenpitoyksikköä taikka aluetta, jolla maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto on vahvistanut esiintyvän tai jolla perustellusta syystä epäillään esiintyvän eläintautilain (55/80) 3 §:n 2 momentin nojalla helposti leviäväksi eläintaudiksi määrättyä eläintautia;
suojavyöhykkeellä aluetta, jonka raja on joka kohdassaan vähintään kolmen kilometrin etäisyydellä tartunta-alueesta ja johon tartunta-alue sisältyy;
valvontavyöhykkeellä aluetta, jonka raja on joka kohdassaan vähintään kymmenen kilometrin etäisyydellä tartunta-alueesta ja johon suojavyöhyke sisältyy; sekä
rajoitusalueella muun kuin helposti leviävän eläintaudin leviämisen estämiseksi 9 §:n nojalla määrättävää aluetta.
Hyönteisten välityksellä leviävän eläintaudin yhteydessä 1 momentissa säädetyn tartunta-alueen rajan etäisyys on vähintään 20 kilometriä, suojavyöhykkeen vähintään 100 kilometriä ja valvontavyöhykkeen vähintään 150 kilometriä tartunnan esiintymispaikasta.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta helposti leviäviin kalatauteihin. Näiden tautien esiintymisen yhteydessä voidaan määrätä 8 §:n nojalla alue, jota koskevat tautien leviämisen estämiseksi tarvittavat kuljetusrajoitukset.
2 lukuHelposti leviäviävien eläintautien vastustaminen
4 §Tartunta-alueen, suojavyöhykkeen ja valvontavyöhykkeen määrääminen
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi päättää tartunta-alueen, suojavyöhykkeen tai valvontavyöhykkeen perustamisesta, jos eläintautilain 3 §:n 2 momentin nojalla helposti leviäväksi eläintaudiksi määrättyä eläintautia on todettu esiintyvän tai perustellusta syystä epäillään esiintyvän Suomessa. Suojavyöhyke tai valvontavyöhyke voidaan perustaa myös siinä tapauksessa, että eläintauti on todettu Suomen rajojen ulkopuolella ja että sen Suomeen leviämisen vaara on ilmeinen.
Tartunta-alueen ja vyöhykkeiden rajoja määrättäessä on otettava huomioon maantieteelliset, hallinnolliset, ekologiset ja epidemiologiset tekijät sekä valvontamahdollisuudet siten, että eläintautien leviäminen voidaan tehokkaimmin estää.
Läänineläinlääkärin on tehtävä eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle esitys tartunta-alueen tai vyöhykkeiden perustamisesta virka-alueelleen, jos 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perusteet ovat olemassa.
5 §Rajoitukset tartunta-alueella
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa määräyksiä eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden, eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintautia mahdollisesti levittävien muiden tavaroiden ja aineiden kuljetuksen ja muun siirtämisen, kokoamisen, luovuttamisen ja välittämisen kieltämisestä tai rajoittamisesta tartunta-alueella, sen rajojen yli tai sen kautta.
Tartunta-alueella on myös noudatettava eläintautilain nojalla annettuja määräyksiä. Lisäksi on noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa säädetään tartunta-alueesta.
6 §Rajoitukset suoja- ja valvontavyöhykkeellä
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä myös suoja- ja valvontavyöhykkeillä noudatettavista rajoituksista.
Suojavyöhykkeellä on lisäksi noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa säädetään suojavyöhykkeestä.
7 §Tartunta-alueen, suojavyöhykkeen ja valvontavyöhykkeen peruuttaminen
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston on peruutettava tartunta-alueen, suojavyöhykkeen ja valvontavyöhykkeen perustamista koskevat päätöksensä, kun päätösten voimassaolo ei eläintaudin leviämisen estämiseksi enää ole tarpeen.
8 §Helposti leviävät kalataudit
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi määrätä alueen, johon on sovellettava osaston antamia määräyksiä eläintautilain 3 §:n 2 momentin nojalla helposti leviäväksi eläintaudiksi määrätyn kalataudin leviämisen estämiseksi. Määräyksillä voidaan kieltää tai rajoittaa kalojen, niiden osien ja sukusolujen, kaloista peräisin olevan jätteen, kalanviljely- ja kuljetuskaluston, kalanrehun sekä muiden mahdollisesti tartuntaa levittävien tavaroiden ja aineiden kuljetus alueella, sen rajojen yli tai sen kautta.
3 lukuMuiden vastustettavien eläintautien vastustaminen
9 §Rajoitusalueen määrääminen
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi perustaa rajoitusalueen, jos eläintautilain 3 §:n 2 momentin nojalla vastustettavaksi eläintaudiksi määrättyä, muuta kuin helposti leviävää eläintautia esiintyy Suomessa ja jos rajoitusalueen perustaminen on tarpeen taudin leviämisen estämiseksi. Rajoitusalueen rajoja määrättäessä on otettava huomioon, mitä 4 §:n 2 momentissa säädetään.
Läänineläinlääkärin on tehtävä eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle esitys rajoitusalueen määräämisestä virka-alueelleen, jos 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perusteet ovat olemassa.
10 §Rajoitusaluetta koskevat määräykset
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa määräykset rajoitusalueella noudatettavista eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden ja eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintauteja mahdollisesti levittävien muiden tavaroiden ja aineiden kuljetusrajoituksista.
4 lukuEläintautien ennalta ehkäiseminen
11 §Kala- ja raputaudit
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi kala- ja raputautien leviämisen estämiseksi antaa määräyksiä elävien kalojen ja rapujen sekä näiden sukusolujen kuljetuksen rajoittamisesta eri alueiden välillä.
12 §Luettelo
Eläinten kuljetukseen osallistuvan henkilön on pidettävä luetteloa tai muuta vastaavaa tiedostoa nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien, siipikarjan ja kalojen kuljetuksesta. Luettelossa on oltava eläinten omistajaa tai haltijaa, lähtö- ja määräpaikkaa sekä mahdollisia välityskeskuksia koskevat tiedot. Luettelo on kuljetuksen päätyttyä säilytettävä yhden vuoden ajan.
Kuljetukseen osallistuvan henkilön on annettava läänineläinlääkärille ja kunnaneläinlääkärille näiden vaatimat tiedot luettelosta.
13 §Eläinten tunnistaminen
Kuljetettavat naudat ja siat on merkittävä siten, että ne voidaan tarvittaessa tunnistaa kuljetuksen aikana.
14 §Kuljetusvälineiden puhdistaminen
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa määräyksiä kuljetusvälineiden puhdistamisesta ja desinfioinnista eläintautien leviämisen estämiseksi. Osasto voi myös määrätä, että kuljetusvälineiden puhdistus ja desinfiointi sekä kalankuljetusautojen vedenvaihto on suoritettava osaston tai sen määräämän viranomaisen hyväksymissä paikoissa.
15 §Valvonta
Läänineläinlääkärin ja kunnaneläinlääkärin on valvottava tämän asetuksen säännösten ja niiden nojalla annettujen määräysten noudattamista virka-alueellaan ja tehtävä valvontaa varten tarvittavia tarkastuksia.
5 lukuErinäiset säännökset
16 §Poikkeukset rajoituksista
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi yksittäistapauksissa myöntää luvan poiketa osaston 5 §:n 1 momentin, 6 §:n 1 momentin sekä 8, 10, 11 ja 14 §:n nojalla antamista määräyksistä tai määrätä lupien myöntämisen läänineläinlääkärin tehtäväksi. Lupia myönnettäessä on otettava huomioon Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet.
17 §Palkkiot, korvaukset ja maksut
Palkkioista ja korvauksista, joita maksetaan tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen määräysten perusteella suoritetuista tarkastuksista ja toimenpiteistä, säädetään eläintautilaissa.
Korvauksesta, jonka perusteena on tämän asetuksen tai sen nojalla annettujen määräysten perusteella suoritetusta toimenpiteestä aiheutunut vahinko, säädetään eläintautilaissa ja helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa.
Maksusta, joka peritään 16 §:ssä säädetystä poikkeusluvasta, määrätään valtion maksuperustelain (150/92) nojalla.
18 §Päätösten julkaiseminen
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston 4, 7―9 ja 11 §:n nojalla tekemä päätös tai ilmoitus päätöksen antamisesta on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa. Päätös tulee kuitenkin voimaan sen antamisesta lukien, ellei eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto toisin määrää.
19 §Tarkemmat määräykset
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta.
20 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.
Tällä asetuksella kumotaan eläinten kuljetuksen rajoittamisesta eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi 7 päivänä elokuuta 1981 annettu asetus (572/81).
Kumotun asetuksen nojalla annetut seuraavat päätökset jäävät kuitenkin voimaan:
eläinten kuljetuksen ja luovuttamisen rajoittamisesta eläintaudin leviämisen ehkäisemiseksi Vaasan läänin, Soinin, Lehtimäen, Alajärven, Lapuan, Ylistaron, Isokyrön, Vähäkyrön ja Maksamaan sekä niiden pohjoispuolelle jäävien Vaasan läänin kuntien alueella 14 päivänä maaliskuuta 1986 annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös n:o 933/51―85;
koirien ja kissojen kuljetuksen rajoittamisesta raivotaudin eli rabieksen leviämisen ehkäisemiseksi manner-Suomesta Ahvenanmaan maakuntaan 13 päivänä toukokuuta 1988 annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös n:o 387/512―88;
elävän kalan ja mädin sekä perkausjätteiden, kalanviljelyvälineiden ja -kaluston kuljetuksen rajoittamisesta Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen 29 päivänä syyskuuta 1989 annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös n:o 870/50―89;
elävän kalan kuljettamisen rajoittamisesta muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen ja Luttojoen vesistöjen alueelle sekä Paatsjoen ja Luttojoen vesistöjen alueelta Näätämöjoen vesistön alueelle 23 päivänä toukokuuta 1990 annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (470/90); sekä
elävän kalan ja mädin kuljettamisen rajoittamisesta merestä sisävesistöön 23 päivänä toukokuuta 1990 annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (471/90).
Neuvoston direktiivi 80/217/EY; EYVL N:o L 4, 21.2.1980, s. 11, 85/511/EY; EYVL N:o L 315, 26.11.1985, s. 11, 92/35/EY; EYVL N:o L 157, 10.6.1992, s. 19, 92/40/EY; EYVL N:o L 167, 22.6.1992, s. 1, 92/66/EY; EYVL N:o L 260, 5.9.1992, s. 1, 92/119/EY; EYVL N:o L 62, 15.3.1992, s. 69, 93/53/EY; EYVL N:o L 175, 19.7.1993, s. 23
Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1994
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIMinisteri Ole Norrback