Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Sosiaali– ja terveysministerin esittelystä säädetään 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun alkoholilain (1143/94) 3 §:n 4 ja 5 momentin, 4 §:n, 10 §:n, 13 §:n 3 momentin, 19 §:n, 21 §:n 2 momentin, 26 §:n ja 62 §:n nojalla:
1 lukuYleiset säännökset
Yleiset määritelmät
1 §
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
oluella tullitariffin nimikkeeseen 22.03 kuuluvaa mietoa alkoholijuomaa tai tällaisen juoman ja alkoholittoman juoman seosta, jonka alkoholipitoisuus on enemmän kuin 2,8 tila– vuusprosenttia;
viinillä käymisteitse valmistettua tullitariffin nimikkeeseen 22.04, 22.05 tai 22.06 kuuluvaa mietoa alkoholijuomaa, jonka alkoholipitoisuus on enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia ja johon ei ole lisätty etyylialkoholia;
välituotteella tullitariffin nimikkeeseen 22.04, 22.05, 22.06 tai 22.08 kuuluvaa mietoa alkoholijuomaa, jonka alkoholipitoisuus on enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia ja joka ei ole olutta eikä viiniä;
hedelmäviinillä pääasiassa tuoreista tai kuivatuista marjoista tai hedelmistä tai niistä valmistetuista täysmehuista taikka täysmehutiivisteistä valmistettua viiniä tai viinistä sokeria taikka maatalousperäistä etyylialkoholia lisäämällä valmistettua välituotetta, jonka alkoholi– pitoisuus on enemmän kuin 14 tilavuusprosenttia ja jonka alkoholipitoisuudesta vähintään 4 tilavuusprosenttia on syntynyt valmistuksen yhteydessä tapahtuneesta käymisestä. Hedelmäviinin aistinvaraisten ominaisuuksien on tultava pääasiallisesti valmistukseen käytetyistä raaka–aineista tai valmistuksessa käytetyistä aromiaineista; sekä
siiderillä hedelmäviiniä, joka on valmistettu yksinomaan käymisen avulla tuoreista tai kuivatuista omenoista tai päärynöistä tai niistä valmistetuista täysmehuista tai täysmehutiivis– teistä ja jonka alkoholipitoisuus on enintään 8,5 tilavuusprosenttia.
Hedelmäviinin esittely ja kuvaus
2 §
Hedelmäviiniä kuvatessa ja esiteltäessä tulee sanan viini etuliitteeksi merkitä sen hedelmän tai marjan nimi, joka on juoman pääasiallinen raaka–aine. Jos raaka–aineita on useampia, joista mikään ei ole hallitseva, voidaan hedelmän tai marjan nimi korvata sanalla hedelmä tai marja.
Siideristä, joka on valmistettu pääasiassa omenoista, voidaan käyttää nimitystä siideri. Siideristä, joka on valmistettu pääasiassa pää– rynöistä tulee käyttää nimitystä päärynäsiideri tai perry.
Hedelmäviinistä voidaan käyttää nimitystä hedelmäkuohuviini, jos juoma sisältää perus– viinin toisessa käymisessä syntynyttä hiilidiok– sidia niin, että juoman ylipaine myyntiastiassa ylittää 3 baaria +20 Celsius–asteen lämpötilassa.
Hedelmäviinin kuvauksessa tulee käyttää nimitystä helmeilevä hedelmäviini, jos juoma sisältää käymisessä syntynyttä tai lisättyä hiilidioksidia niin, että juoman ylipaine myyntiastiassa on vähintään 1, mutta enintään 3 baaria +20 Celsius–asteen lämpötilassa.
Hedelmäviinin kuvauksessa tulee käyttää nimitystä hiilihapotettu hedelmäviini, jos juoma sisältää lisättyä hiilidioksidia niin, että juoman ylipaine myyntiastiassa ylittää 3 baaria +20 Celsius–asteen lämpötilassa.
Hedelmäviinin kuvauksessa tulee käyttää nimitystä väkevä hedelmäviini, jos juoman alkoholipitoisuus on enemmän kuin 14 tilavuusprosenttia.
Hedelmäviinin kuvauksessa tulee käyttää nimitystä maustettu hedelmäviini, jos juoman aistinvaraiset ominaisuudet tulevat valmistuksessa käytetyistä aromiaineista tai aromivalmisteista.
Tuotevalvontakeskus voi sosiaali– ja terveysministeriön määräämin ehdoin antaa luvan käyttää hedelmäviinin kuvauksessa nimitystä tilaviini.
Hedelmäviinin valmistus– ja lisäaineet
3 §
Hedelmäviiniä valmistettaessa saadaan käymisen edistämiseksi tai juoman makeuttamiseksi käyttää sokerivalmisteita.
Hedelmäviinin kokonaisrikkidioksidipitoisuus saa olla enintään:
400 milligrammaa litrassa, jos juoman sokerin määrä on enemmän kuin 100 grammaa litrassa;
350 milligrammaa litrassa, jos juoman sokerin määrä on enemmän kuin 50 grammaa litrassa;
300 milligrammaa litrassa, jos juoman sokerin määrä on enemmän kuin 20 grammaa litrassa;
260 milligrammaa litrassa, jos juoman sokerin määrä on enemmän kuin 10 grammaa litrassa; sekä
200 milligrammaa litrassa, jos juoman sokerin määrä on enintään 10 grammaa litrassa.
Hedelmäviinissä, jonka alkoholipitoisuus on enintään 5 tilavuusprosenttia, saa sorbiinihappopitoisuus olla enintään 300 milligrammaa litrassa viiniä. Muissa hedelmäviineissä sorbiinihappopitoisuus saa olla enintään 200 milligrammaa litrassa viiniä.
Hedelmäviinissä, jonka alkoholipitoisuus on enintään 5 tilavuusprosenttia, saa bentsoehappopitoisuus olla enintään 150 milligrammaa litrassa viiniä. Muissa hedelmäviineissä saa bentsoehappoa olla vain se määrä, joka siihen käymisen yhteydessä on luonnollisesti syntynyt.
Hedelmäviinin happoisuuden säätelyssä saa käyttää ainoastaan sitruuna–, viini–, omena– tai maitohappoa.
Väkevät alkoholijuomat
4 §
Väkevän alkoholijuoman kuvauksessa nimitystä Suomalainen Vodka, Finsk Vodka tai Vodka of Finland voidaan käyttää vain sellaisesta alkoholijuomasta, joka on valmistettu viljasta tai perunasta ja joka on kokonaan valmistettu ja pullotettu Suomessa.
2 lukuValmistus
5 §
Kotitaloudessa yksityiseen käyttöön valmistetulla alkoholijuomalla tarkoitetaan juomaa, jonka yksityinen henkilö valmistaa hänen ja hänen perheenjäsentensä sekä heidän vieraidensa nautittavaksi. Kotitaloudessa valmistetun juoman myynti tai sen tarjoaminen kaupallisen toiminnan yhteydessä tai maksullisissa tilaisuuksissa on kielletty.
Olutta kotitaloudessa valmistettaessa saadaan raaka–aineina käyttää mallastettua tai mallastamatonta viljaa taikka tällaisesta viljasta valmistettuja tuotteita tai siitä valmistettua vierrettä tai vierreuutetta sekä sokerivalmisteita. Enemmän kuin puolet uutetta antavista raaka–aineista on kuitenkin oltava peräisin viljatuotteista. Valmistuksen yhteydessä voidaan käyttää humalaa tai humalavalmisteita taikka muita makua antavia kasvinosia.
Muita mietoja alkoholijuomia kuin olutta kotitaloudessa valmistettaessa saadaan raaka– aineina käyttää ainoastaan tuoreita tai kuivattu– ja hedelmiä, marjoja, rypäleitä tai raparperia sekä aromia antavia kasvinosia, ei kuitenkaan viljaa eikä siitä valmistettuja tuotteita. Valmistuksen tulee tapahtua käyttäen riittäviä raaka– ainemääriä siten, että sanotut raaka–aineet tai niiden käymisen yhteydessä syntyneet maku– ja aromiainekset ovat juomassa selvästi havaittavissa.
Valmistettaessa alkoholijuomia 3 momentissa tarkoitettuun käyttöön saadaan käymisen edistämiseksi käyttää sokerivalmisteita tai hunajaa sekä valmistuksen kannalta tarpeellisia kemikaaleja, ei kuitenkaan erillisiä aromiaineita tai –valmisteita. Sosiaali– ja terveysministeriö voi rajoittaa kemikaalien käyttöä valmistuksessa.
6 §
Alkoholilain (1143/94) 5 ja 7 §:ssä tarkoitettua alkoholijuoman tai väkiviinan valmistus– lupaa haetaan kirjallisesti sosiaali– ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta.
Hakemukseen on liitettävä:
todistukset siitä, että hakija hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
milloin hakijana on yhteisö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä kaupparekisterin, yhdistysrekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote;
ilmoitus hakijan asiamiehestä;
valmistushuoneiston sekä varastotilojen ja muiden säilytystilojen laadun, rakenteen ja sijainnin osoittavat piirustukset; sekä
tuotevalvontakeskuksen tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
7 §
Toimintansa aloittavassa alkoholijuoman tai väkiviinan valmistuspaikassa on ennen sen hyväksymistä suoritettava tarkastus sen selvittämiseksi, että valmistuspaikka ja sen laitteet sekä valmistuksen ja varastoinnin valvonta ovat alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä asetettujen ehtojen mukaiset. Alkoholijuoman valmistuspaikan tarkastuksessa tulee lisäksi selvittää alkoholilain 43 §:ssä tarkoitetun valmistajan vastuun toteutuminen. Tarkastuksen toimittaa tuotevalvontakeskuksen edustaja valmistajan tai tämän asiamiehen läsnä ollessa. Tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja.
Valmistus voidaan aloittaa sen jälkeen, kun tuotevalvontakeskus on ilmoittanut hakijalle hyväksyneensä valmistuspaikan. Ennen valmistuspaikan hyväksymistä voi tuotevalvontakeskus kuitenkin antaa luvan väliaikaiseen valmistukseen.
Ennen kuin alkoholijuoman tai väkiviinan valmistuspaikassa tehdään sen toiminnan tai valvonnan kannalta merkittäviä muutoksia, on niistä ilmoitettava tuotevalvontakeskukselle. Muutokset voidaan ottaa käyttöön vasta, kun tuotevalvontakeskus on ilmoittanut ne hyväksyneensä. Milloin muutosten laajuuden johdosta on aihetta suorittaa 1 momentissä tarkoitettu tarkastus, tuotevalvontakeskuksen tulee suorittaa se ennen muutosten hyväksymistä.
3 lukuMaahantuonti
8 §
Ulkomailta saapuva saa tuoda alkoholijuomia maahan mukanaan omaa tarvettaan varten veroitta seuraavasti:
20 vuotta täyttänyt matkustaja enintään 15 litraa olutta, enintään 2 litraa viiniä sekä enintään 2 litraa välituotteita tai enintään 1 litra väkeviä alkoholijuomia;
18 vuotta, mutta ei 20 vuotta täyttänyt matkustaja enintään 15 litraa olutta, enintään 2 litraa viiniä ja enintään 2 litraa välituotteita.
Sosiaali– ja terveysministeriö voi rajoittaa 1 momentissa mainittua oikeutta tuoda maahan alkoholijuomia kestoltaan tai muutoin lyhyiden matkojen osalta.
9 §
Alkoholilain 8 §:n 2 momentissä tarkoitettua väkiviinan maahantuontilupaa haetaan kirjallisesti tuotevalvontakeskukselta.
Hakemukseen on liitettävä:
todistukset siitä, että hakija hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
milloin hakijana on yhteisö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä kaupparekisterin, yhdistysrekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote;
ilmoitus hakijan asiamiehestä;
selvitys väkiviinan käyttötarkoituksesta;
varastotilojen ja muiden säilytystilojen laadun, rakenteen ja sijainnin osoittavat piirustukset; sekä
tuotevalvontakeskuksen tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
4 lukuMyynti
Vähittäismyynti
10 §
Vähittäismyynnissä alkoholijuomaa saa myydä vain valmiiksi täytetyissä suljetuissa astioissa.
11 §Alkoholiyhtiö voi asettaminsa ehdoin lähettää alkoholijuomia asiakkaille sellaisille paikkakunnille, joissa myynnin järjestäminen on maantieteelliset ja taloudelliset seikat huomioon ottaen muutoin vaikeaa.
12 §
Alkoholilain 14 §:n 1 momentissä tarkoitettua käymisteitse valmistetun enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntilupaa on haettava kirjallisesti sen läänin lääninhallitukselta, jossa myyntipaikka sijaitsee. Alkoholilain 14 §:n 2 momentissä tarkoitettua enintään 13 tilavuus– prosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholi– juoman vähittäismyyntilupaa on haettava kirjallisesti tuotevalvontakeskukselta.
Hakemukseen on liitettävä:
todistukset siitä, että hakija hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
milloin hakijana on yhteisö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä kauppa– rekisterin, yhdistysrekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote;
ilmoitus hakijan asiamiehestä;
myyntipaikan sekä varastotilojen, rakenteen ja sijainnin osoittavat piirustukset; sekä
luvan myöntävän viranomaisen tapeelliseksi katsoma muu selvitys.
Milloin alkoholiyhtiö on päättänyt ryhtyä myymään alkoholijuomia uudessa alkoholijuomamyymälässä, on yhtiön tehtävä siitä myyntipaikan hyväksymistä varten ilmoitus tuotevalvontakeskukselle. Ilmoitukseen on liitettävä myyntipaikan sekä varastotilojen laadun ja sijainnin osoittavat piirustukset sekä tuotevalvontakeskuksen tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
Myöntäessään 1 momentissa tarkoitetun vähittäismyyntiluvan tai antaessaan 3 momentissa tarkoitetun hyväksymisen alkoholijuomamyymälälle, asianomaisen viranomaisen tulee samalla päättää myymälähuoneiston hyväksymisestä ottaen kuitenkin huomioon, mitä 13 §:ssä säädetään.
13 §Jos vähittäismyyntipaikan hyväksyvä viranomainen katsoo, ettei se ole 12 §:ssä tarkoite– tulla tavalla saanut riittävää selvitystä myyntipaikan hyväksymistä varten, tulee myyntipaikassa ennen sen hyväksymistä suorittaa tarkastus. Alkoholilain 14 §:n 1 momentissä tarkoitetun vähittäismyyntipaikan tarkastuksen suorittaa lääninhallituksen edustaja myyntiluvan hakijan tai tämän asiamiehen läsnä ollessa. Tuotevalvontakeskuksen edustaja suorittaa alkoholijuomamyymälän tarkastuksen alkoholiyhtiön edustajan läsnä ollessa ja alkoholilain 14 §:n 2 momentissä tarkoitetun myyntipaikan tarkastuksen vähittäismyyntiluvan hakijan edustajan läsnä ollessa. Tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja.
Vähittäismyynti voidaan aloittaa sen jälkeen, kun luvan myöntävä viranomainen on ilmoittanut vähittäismyyntiluvan hakijalle tai tuote– valvontakeskus alkoholiyhtiölle hyväksyneensä myyntipaikan.
Ennen kuin vähittäismyyntipaikassa tehdään sen toiminnan tai valvonnan kannalta merkittäviä muutoksia, on vähittäismyyntiluvan haltijan ilmoitettava siitä luvan myöntävälle viranomaiselle ja alkoholiyhtiön tuotevalvontakeskukselle. Muutokset voidaan ottaa käyttöön vasta, kun asianomainen viranomainen on ilmoittanut ne hyväksyneensä. Milloin muutosten laajuuden johdosta on aihetta suorittaa 1 momentissä mainittu tarkastus, asianomaisen viranomaisen tulee suorittaa se ennen muutosten hyväksymistä.
14 §Käymisteitse valmistettua enintään 4,7 tila– vuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää alkoholijuomaa saa vähittäin myydä sinä aikana, jona vähittäismyyntipaikka, sen mukaan kuin vähittäismyyntipaikan aukioloajasta erikseen säädetään tai määrätään, pidetään avoinna yleisölle. Myynti on kuitenkin aina kielletty kaikkina viikonpäivinä kello kahdenkymmenenkahden ja kahdeksan välisenä aikana haja–asutusalueilla ja kello kahdenkymmenen ja kahdeksan välisenä aikana muualla maassa.
15 §
Alkoholiyhtiö saa harjoittaa alkoholilain 13 §:ssä tarkoitettujen alkoholijuomien vähittäis– myyntiä ja alkoholilain 14 §:n 2 momentissä tarkoitetun vähittäismyyntiluvan haltija luvassa tarkoitettujen tuotteiden vähittäismyyntiä arki– päivisin kello yhdeksän ja kahdenkymmenen välisenä aikana, paitsi lauantaina sekä itsenäisyyspäivän, uudenvuodenpäivän ja vapunpäivän aattona kello yhdeksän ja kahdeksantoista välisenä aikana.
Vähittäismyynti on kielletty sunnuntaina, kirkollisina juhlapäivinä, itsenäisyyspäivänä, vapunpäivänä sekä jouluaattona ja pääsiäispäivän aattona.
Juhannusaattona ei vähittäismyyntiä saa harjoittaa kello kolmentoista jälkeen.
16 §
Alkoholijuomia ei saa myydä velaksi, panttia vastaan tai vaihtokaupalla.
Sen estämättä, mitä 1 momentissä säädetään, alkoholijuomia voidaan kuitenkin myydä velaksi:
yhteisöille; sekä
yksityishenkilöille kansainvälisessä käytännössä hyväksyttyjä luottojärjestelyjä noudattaen.
17 §
Alkoholijuomamyymälässä tai alkoholilain 14 §:n 2 momentissä tarkoitetussa vähittäismyyntipaikassa myyvän henkilön tulee olla täyttänyt 18 vuotta.
Muussa kuin 1 momentissä mainitussa alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa tulee olla läsnä 18 vuotta täyttänyt henkilö vastaamassa vähittäismyynnin laillisuudesta.
18 §
Alkoholijuomien ostaja on velvollinen vaadittaessa todistamaan henkilöllisyytensä sen selvittämiseksi, että hän on saavuttanut alkoholilain 16 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitun iän.
19 §
Alkoholilain 17 §:n 3 momentissä tarkoitettua väkiviinan tai alkoholijuoman käyttölupaa on haettava kirjallisesti tuotevalvontakeskukselta.
Hakemukseen on liitettävä:
todistukset siitä, että hakija hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
milloin hakijana on yhteisö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä kauppa– rekisterin, yhdistysrekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote;
ilmoitus hakijan asiamiehestä;
työ- tai valmistuspaikan sekä varastotilojen ja muiden säilytystilojen laadun, rakenteen ja sijainnin osoittavat piirustukset; sekä
tuotevalvontakeskuksen tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
Anniskelu
20 §
Alkoholilain 21 §:ssä tarkoitettua anniskelulupaa on haettava kirjallisesti tuotevalvonta– keskukselta. Lupaa anniskella yksinomaan käymisteitse valmistettua enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää alkoholi– juomaa haetaan kuitenkin anniskelupaikan sijaintikunnan lääninhallitukselta. Lupaa anniskella yksinomaan käymisteitse valmistettua enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää alkoholijuomaa liikennevälineessä haetaan sen läänin lääninhallitukselta, jossa liikennevälineen omistajalla on kotipaikka, tai milloin liikennevälineen omistajalla ei ole Suomessa kotipaikkaa, Uudenmaan lääninhallitukselta.
Hakemukseen on liitettävä:
todistukset siitä, että hakija hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
milloin hakijana on yhteisö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä kauppa– rekisterin, yhdistysrekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote;
ilmoitus hakijan asiamiehestä;
anniskelupaikan sijainnin, varastotilat ja anniskelualueen osoittavat piirustukset; sekä
luvan myöntävän viranomaisen tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
Myöntäessään 1 momentissä tarkoitetun anniskeluluvan asianomaisen viranomaisen on samalla tehtävä päätös anniskelupaikan hyväksymisestä ottaen kuitenkin huomioon, mitä 21 §:ssä säädetään.
21 §
Jos anniskeluluvan myöntävä viranomainen katsoo, ettei se ole 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla saanut riittävää selvitystä anniskelupaikan hyväksymistä varten, tulee anniskelupaikassa ennen sen hyväksymistä suorittaa tarkastus. Tarkastuksen suorittaa anniskeluluvan myöntävä viranomainen anniskeluluvan hakijan tai tämän asiamiehen läsnä ollessa. Tarkastuksesta kirjoitetaan pöytäkirja.
Anniskelu voidaan aloittaa sen jälkeen, kun anniskeluluvan myöntävä viranomainen on ilmoittanut anniskeluluvan hakijalle hyväksyneensä anniskelupaikan.
Ennen kuin anniskelupaikassa tehdään sen toiminnan tai valvonnan kannalta merkittäviä muutoksia, on niistä ilmoitettava luvan myöntäneelle viranomaiselle. Muutokset voidaan ottaa käyttöön vasta, kun luvan myöntänyt viranomainen on ilmoittanut ne hyväksyneensä. Milloin muutosten laajuuden johdosta on aihetta suorittaa 1 momentissa tarkoitettu tarkastus, luvan myöntäneen viranomaisen tulee suorittaa se ennen muutosten hyväksymistä.
22 §
Alkoholilain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilapäinen anniskelulupa voidaan myöntää sellaisen tilaisuuden ajaksi, jonka kesto on selvästi etukäteen määritelty. Lupa voidaan myöntää kuitenkin enintään yhden kuukauden ajaksi.
Tilapäisen anniskeluluvan hakemisesta on voimassa, mitä 20 §:ssä säädetään. Edellä 20 §:n 2 momentissä mainittujen liitteiden lisäksi hakemukseen tulee kuitenkin liittää selvitys tilaisuuden luonteesta, kestosta ja anniskelun järjestämisestä.
Alkoholijuomien anniskelulupa voidaan myöntää tilapäisenä myös silloin, kun hakijan toimintaan tarvittavia edellytyksiä ja vaadittavaa luotettavuutta on erityinen syy seurata. Tällöin lupa voidaan myöntää kuitenkin enintään kuuden kuukauden ajaksi.
23 §
Anniskelua ei saa aloittaa ennen kello yhdeksää. Anniskelu on lopetettava viimeistään puoli tuntia ennen kuin anniskelupaikka on suljettava, kuitenkin viimeistään kello kaksi.
Sen estämättä, mitä 1 momentissä säädetään, voi luvan myöntävä viranomainen erityisten syiden niin vaatiessa antaa luvan alkoholi– juomien anniskeluun ennen kello yhdeksää tai kello kahden jälkeen.
24 §
Alkoholijuomia saadaan anniskella kerrallaan vain yksi annos (perusannos) . Aterian yhteydessä saadaan asiakkaalle anniskella samanaikaisesti useaa alkoholijuomaa.
Väkevien alkoholijuomien perusannos on 4 senttilitraa, mutta niitä on anniskeltava myös 2 senttilitran annoksina.
Välituotteiden perusannos on 8 senttilitraa, mutta niitä on anniskeltava myös 4 senttilitran annoksina.
Viinejä saadaan anniskella laseittain ja pul loittain.
Olutta ja siideriä sekä enintään 5,5 tilavuus– prosenttia etyylialkoholia sisältävää muuta alkoholijuomaa saadaan anniskella enintään yhden litran pulloissa. Näitä juomia laseittain anniskeltaessa enimmäisannos on 0,5 litraa.
Väkevien juomien ja välituotteiden anniskelu pullottain on sallittu seurueille.
Tarjoiltaessa juomasekoituksia, joihin käytetään useaa alkoholijuomaa, saa alkoholin kokonaismäärä juomasekoituksessa, tuotevalvontakeskuksen hyväksymiä poikkeuksia lukuunottamatta, olla yhtä suuri kuin se on 4 senttilitrassa väkevää alkoholijuomaa.
25 §
Alkoholijuomia ei saa anniskella velaksi, panttia vastaan tai vaihtokaupalla.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, alkoholijuomia voidaan kuitenkin anniskella velaksi:
jos maksun periminen käteisellä juhla–, edustus– tai muun vastaavan tilaisuuden laadun tai laajuuden vuoksi tuottaisi kohtuutonta hankaluutta;
kansainvälisessä käytännössä hyväksyttyä luottojärjestelyä noudattaen; sekä
hotellissä asuvalle matkustajalle.
Anniskellusta alkoholijuomasta on asiakkaalle pyytämättä annettava lasku tai muu tosite, jollei anniskeluluvan myöntävä viranomainen erityisestä syystä ole myöntänyt tästä vapautusta.
26 §
Alkoholijuomien ostaja on velvollinen anniskelupaikassa vaadittaessa todistamaan henkilöllisyytensä sen selvittämiseksi, että hän on saavuttanut alkoholilain 24 §:n 1 kohdassa mainitun iän.
27 §
Anniskelupaikassa alkoholijuomia tarjoile– massa ei saa käyttää henkilöä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta, ellei hän ole hankkinut riittävää ammattikoulutusta ammatillisista oppilaitoksista annetussa laissa (487/87) tarkoitetussa oppilaitoksessa tai oppisopimuskoulutuksesta annetussa laissa (1605/92) edellytetyin tavoin.
Opiskelijaa saadaan käyttää opetusohjelman mukaiseen alkoholijuomien tarjoiluun vasta, kun hän on täyttänyt 16 vuotta ja vain 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen saaneen 20 vuotta täyttäneen kouluttajan ohjaamana.
Alkoholijuoma – ja väkiviinavaraston luovuttaminen
28 §Liikkeen toiminnan loppuessa tai sen siirtyessä toiselle omistajalle saadaan liikkeen alkoholijuoma– ja väkiviinavarasto luovuttaa luvan myöntävän viranomaisen määräämin ehdoin ja rajoituksin.
Tukkumyynti
29 §
Alkoholilain 27 §:n 3 momentissä tarkoitettua alkoholijuoman tai väkiviinan tukkumyyntilupaa on haettava kirjallisesti tuotevalvonta– keskukselta.
Hakemukseen on liitettävä:
todistukset siitä, että hakija hallitsee itseään ja omaisuuttaan;
milloin hakijana on yhteisö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä kauppa– rekisterin, yhdistysrekisterin tai muun vastaavan rekisterin ote;
ilmoitus hakijan asiamiehestä;
selvitys alkoholijuoman tai väkiviinan myynti– ja varastointipaikasta; sekä
tuotevalvontakeskuksen tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
Verottamattomien alkoholijuomien varastointi
30 §
Alkoholilain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetun verottamattomien alkoholijuomien varaston hyväksymistä haetaan kirjallisesti tuotevalvontakeskukselta.
Hakemukseen on liitettävä:
jäljennös verottamattomien alkoholi– juomien varaston pitämiseen tarvittavasta luvasta;
myyntipaikan sekä varastotilojen laadun, rakenteen ja sijainnin osoittavat piirustukset; sekä
tuotevalvontakeskuksen tarpeelliseksi katsoma muu selvitys.
Jos tuotevalvontakeskus katsoo, ettei se ole saanut 1 ja 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen perusteella riittävää selvitystä varaston hyväksymistä varten, tulee varastossa ennen sen hyväksymistä suorittaa tarkastus. Tarkastuksen suorittaa tuotevalvontakeskuksen edustaja toi– minnanharjoittajan tai tämän asiamiehen läsnä ollessa. Tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja.
Verottamattomien alkoholijuomien varasto saadaan ottaa käyttöön sen jälkeen, kun tuote– valvontakeskus on ilmoittanut toiminnanharjoittajalle hyväksyneensä varaston.
Ennen kuin verottamattomien juomien varastossa tehdään valvonnan kannalta merkittäviä muutoksia, on siltä ilmoitettava tuotevalvontakeskukselle. Muutokset voidaan ottaa käyttöön vasta, kun tuotevalvontakeskus on ilmoittanut ne hyväksyneensä. Milloin muutosten laajuuden johdosta on aihetta suorittaa 3 momentissa tarkoitettu tarkastus, tuotevalvontakeskuksen tulee suorittaa se ennen muutosten hyväksymistä.
5 lukuErinäiset säännökset
31 §
Mitä alkoholilain 60 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään alkoholijuoman hävittämisestä, koskee ainoastaan avatussa astiassa olevaa alkoholijuomaa.
Alkoholijuoman todisteellinen hävittäminen on kysymyksessä silloin, kun hävittäminen on tapahtunut todistajan läsnä ollessa. Hävittämisestä on laadittava asiakirja, johon on merkittävä hävittämisen aika ja paikka sekä hävittämisen suorittanut henkilö ja läsnä ollut todistaja. Asiakirjasta on annettava kappale kullekin asianosaiselle.
Juopuneelta kiinni otettaessa tavattu avaamattomassa astiassa oleva alkoholijuoma on otettava häneltä pois ja säilytettävä poliisin hallussa. Juomat saadaan luovuttaa kiinniote– tulle ja säilössä pidetylle vasta hänen selvittyään. Jollei juomia noudeta kahden viikon kuluessa niiden poisottamisesta, on ne todisteellisesti hävitettävä.
32 §
Tarkemmat määräykset tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa sosiaali– ja terveysministeriö.
6 lukuVoimaantulo
33 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.
Sen estämättä, mitä 14 ja 23 §:ssä säädetään, saa se, jolla tämän asetuksen voimaan tullessa on lupa tai oikeus alkoholijuomien myyntiin, harjoittaa myyntitoimintaa tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden myyntiaikaa koskevien säännösten, määräysten ja viranomaisten päätösten mukaisesti 31 päivään maaliskuuta 1995.
Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1994
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen