1201/1994

Nykyisessä maailmantilanteessa joudutaan punnitsemaan Euroopan yhdentyessä eri kansojen yhteyspyrkimysten ja kansallisten tavoitteiden suhdetta. Terve kansallinen itsetunto, joka perustuu oman maan ja kansan arvostamiseen ja historian tuntemiseen, luo edellytykset rakentaa vastuullista yhteiselämää. Tämän itsetunnon varassa on mahdollista luoda avoimet ja rakentavat suhteet muihin kansoihin ja kulttuureihin. Näin torjutaan myös sellainen kehitys, joka rakentuu itsekkyydelle ja omien etujen ajamiselle.

Raamatun todistuksen mukaan Jumala loi ihmisen, jotta hän eläisi Luojansa tahdon mukaisesti ja näin luomakuntaa hallitessaan varjelisi sitä ja pitäisi rakkaudessa siitä huolta. Keskinäinen rakkaus on huolehtimista erityisesti niistä, jotka ovat heikoimpia tai joiden ääni jää kuulumattomiin. Jumala kehottaa sanassaan ihmisiä toimimaan myös ihmiskunnan yhteyden puolesta. ''Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet (Ap.t. 17:26―27).

Kristus antoi elämällään esikuvan siitä, miten tulee toimia ihmisten keskinäisen yhteyden puolesta. ''Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut'' (Joh. 17:20―21). Kristillisen elämänkäsityksen mukaan kirkkojen tehtävänä on korostaa rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden toteuttamista. Kristillisen uskon rikkaus ilmenee rukouselämässä, rakkauden palvelussa ja toiminnassa keskinäisen yhteyden lujittamiseksi. Näin vahvistetaan ihmisten ja eri kansojen keskinäistä vuorovaikutusta.

Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 1995 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 22 päivänä, toukokuun 14 päivänä, syyskuun 24 päivänä ja lokakuun 29 päivänä, sekä määrännyt näiden rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia kehotetaan ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja valvoa sen noudattamista.

Rukouspäivien tekstit

1995

1. Rukouspäivä

Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ― Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.

Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.

Jaakobin lapset, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa! (Jes. 2:2―5)

Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.(Tim. 2:1―4)

Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. (Joh. 17:20―23)

2. Rukouspäivä

Kuuntele, kansani, minä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisauden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.

Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään. (Ps. 78:1―7)

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. (Kol. 3:12―15)

Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. (Joh. 15:9―12)

3. Rukouspäivä

Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra! Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa. Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen. Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä. Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä on meidän kuninkaamme! (Ps. 89: 16―19)

Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät rankaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää. Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. ja näin tehkää vapaiden tavoin ― älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat. Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria. (1 Piet. 2:13―17)

Jeesus sanoi: ''Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas on se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.'' (Matt. 24:45―47)

4. Rukouspäivä

Silloin Herra puhui Moosekselle: ''Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa''. (4 Moos. 11:16―17)

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ''Älä tee aviorikosta'', ''Älä tapa'', ''Älä varasta'', ''Älä himoitse'', samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän samaan: ''Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'' Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13:8―10)

Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: ''Te tiedätte, että ne jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansija valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.'' (Mark. 10:42―45)