692/1993

Tämän lain mukaisessa menettelyssä (rangaistusmääräysmenettely) voidaan määrätä sakkorangaistus ja enintään 5 000 markan suuruinen menettämisseuraamus rikkomuksesta, josta tapaukseen sovellettavassa rangaistussäännöksessä ei ole esillä olevien asianhaarain varalta säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta, sekä poliisijärjestyksen, kunnallisen tai muun järjestyssäännön tai laillisesti vahvistetun uhkasakkokiellon rikkomisesta. Rangaistus voidaan määrätä tämän lain mukaan silloinkin, kun rikkomuksesta saattaa seurata muukin kuin tässä momentissa tarkoitettu seuraamus, jos rikkomuksen tehnyttä ei vaadita tuomittavaksi siihen.

Virkarikosta tai rikoslain 40 luvussa rangaistavaksi säädettyä julkisyhteisön työntekijän rikosta koskevaa asiaa taikka merilaissa (167/39) tai sotilaskurinpitolaissa (331/83) tarkoitettua asiaa ei saa käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä.

Rangaistusmääräysmenettelyssä ei sovelleta ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain (135/76) säännöksiä.

Asiaa ei saa käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä, ellei asianomistaja ole antanut siihen suostumustaan. Suostumus voidaan antaa esitutkintaviranomaiselle taikka rangaistusvaatimuksen tai rangaistusmääräyksen antajalle. Suostumuksen peruuttaminen ei estä asian käsittelemistä rangaistusmääräysmenettelyssä.

Rangaistusvaatimuksen antaa poliisimies, tullimies tai muu laissa säädettyä valvontaa suorittava virkamies omasta aloitteestaan tai syyttäjän puolesta.

Rangaistusvaatimus on annettava kirjallisena ja antajan on allekirjoitettava se.

Rangaistusvaatimuksesta tulee ilmetä:

Ennen rangaistusvaatimuksen antamista toimitetaan esitutkintalain (449/87) 44 §:ssä tarkoitettu suppea esitutkinta, jossa selvitetään ainoastaan ne seikat, jotka ovat välttämättömiä seuraamuksen määräämiseksi rangaistusmääräysmenettelyssä.

Rangaistusvaatimus on annettava tiedoksi epäillylle heti esitutkinnan päätyttyä tai, jollei se ole mahdollista, mahdollisimman pian sen jälkeen siten kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:ssä säädetään.

Syyteoikeuden vanheneminen katkeaa silloin, kun rangaistusvaatimus annetaan epäillylle tiedoksi.

Rangaistusvaatimus on tiedoksiannon jälkeen viipymättä toimitettava syyttäjälle rangaistusmääräyksen antamista varten.

Jos rangaistusvaatimuksen saanut vastustaa sitä, hänen tulee viikon kuluessa siitä, kun hän on saanut vaatimuksesta tiedon, ilmoittaa siitä 9 §:ssä tarkoitetun virallisen syyttäjän kansliaan. Hän voi myös lähettää vastustamista koskevan ilmoituksen postitse. Ilmoituksen yhteydessä on esitettävä se rangaistusvaatimus, jota vastustetaan.

Rangaistusvaatimus on vastustamista koskevine merkintöineen annettava takaisin vaatimusta vastustaneelle. Samalla hänelle on ilmoitettava, missä tuomioistuimessa ja milloin asia otetaan käsiteltäväksi. Jos käsittelystä on ilmoitettu postitse, katsotaan tiedoksiannon tapahtuneen seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on annettu postin kuljetettavaksi. Siinä tapauksessa, että syyttäjä päättää jättää asiassa syytteen nostamatta, on sanottu ilmoitus peruutettava.

Asian tuomioistuinkäsittelyssä on noudatettava yleistä rikosasiain oikeudenkäyntijärjestystä. Pykälän 2 momentissa tarkoitetulla ilmoituksella asian katsotaan tulleen vireille siinä tuomioistuimessa, jossa se on ilmoitettu otettavaksi käsiteltäväksi. Asia voidaan ratkaista syytetyn poissaolosta huolimatta, jos hänen henkilökohtainen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen ja jos siitä on mainittu 2 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa.

Rangaistusmääräyksen antaa syyttäjä.

Rangaistusmääräyksen tieliikennelain tai sen nojalla annettujen määräysten rikkomista tai tullirikosta koskevassa asiassa voi antaa myös valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävään määräämä apulaissyyttäjä. Apulaissyyttäjäksi määrätään toistaiseksi tai määräajaksi poliisimies tai muu toimeen sopiva henkilö.

Apulaissyyttäjä on tehtävässään oikeuskanslerin määräämän virallisen syyttäjän alainen. Jos apulaissyyttäjän ratkaistavaksi kuuluvaa rangaistusvaatimusta on pidettävä tulkinnanvaraisena tai epäselvänä taikka muuten vaikeana ratkaista, apulaissyyttäjän on ilmoitettava siitä viralliselle syyttäjälle, joka voi ottaa asian itse ratkaistavakseen.

Rangaistusmääräyksen antajan on viivytyksettä tarkastettava rangaistusvaatimus ja, milloin syytä on, ryhdyttävä heti toimiin tarpeelliseksi katsomansa lisätutkimuksen suorittamiseksi taikka ilmenneen virheen tai puutteen korjaamiseksi.

Rangaistusmääräystä ei saa antaa, jos:

Rangaistusmääräyksen antaja voi jättää rangaistusmääräyksen antamatta, jos kysymyksessä on sellainen rikkomus, josta lain mukaan saa jättää syytteen ajamatta.

Jos rangaistusmääräyksen antaja katsoo, että rangaistusmääräys on annettava muusta teosta tai ankarampana kuin rangaistusvaatimuksessa on ilmoitettu, muutoksen johdosta on toimitettava uusi tiedoksianto ja aikaisempi rangaistusvaatimus on peruutettava.

Jos rangaistusmääräystä ei 11 §:n nojalla anneta, jos rangaistusvaatimus peruutetaan tai jos rangaistus määrätään vaadittua lievempänä, siitä on ilmoitettava heti sille, jolle rangaistusta on vaadittu, sekä sille viranomaiselle, jonka tehtävänä on ottaa vastaan rangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettu ennakkomaksu.

Jos rangaistusmääräys on päätetty jättää antamatta ja jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin, virallinen syyttäjä saa sanotun päätöksen estämättä nostaa syytteen.

Ylemmällä syyttäjällä on oikeus 1 momentissa tarkoitetun päätöksen estämättä ottaa syytteen nostamista koskeva kysymys uudelleen ratkaistavaksi siten kuin siitä erikseen säädetään.

Rangaistusmääräyksen täytäntöönpanosta on voimassa, mitä lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta ja sakkojen perimisestä säädetään.

Rangaistusmääräysmenettelyssä ei sovelleta, mitä rangaistuksen tuomitsemisen johdosta viranomaiselle tehtävistä ilmoituksista eräissä tapauksissa on säädetty, ellei ilmoitusvelvollisuutta ole säädetty tietyn elinkeinon tai ammatin harjoittamisen taikka liikenteen valvontaa varten.

Rangaistusmääräykseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Sen lisäksi, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä säädetään, rangaistusmääräys voidaan hakemuksesta poistaa myös silloin, kun rangaistusmääräys perustuu väärään lain soveltamiseen. Vastaajalle ei voida rangaistusmääräyksen poistamisen jälkeen määrätä tai tuomita poistetussa rangaistusmääräyksessä määrättyä rangaistusta ankarampaa rangaistusta.

Hakemus on tehtävä asianomaiselle käräjäoikeudelle vuoden kuluessa rangaistusmääräyksellä määrätyn sakon tai menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta taikka siitä, kun epäilty on maksanut sakon tai menettämisseuraamuksen. Käräjäoikeus on päätösvaltainen käsittelemään hakemuksen, kun siinä on lainoppinut jäsen yksin.

Syyttäjän on korjattava rangaistusmääräyksessä havaitsemansa kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu siihen rinnastettava selvä virhe, jos rangaistusmääräys ei korjauksen johdosta muutu ankarammaksi. Ennen virheen korjaamista vastaajalle on tarvittaessa varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Jos määrätty rangaistus korjauksen johdosta lievenee, uudesta rangaistuksesta on ilmoitettava siten kuin 13 §:ssä säädetään.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tällä lailla kumotaan 27 päivänä helmikuuta 1970 annettu rangaistusmääräyslaki (146/70) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Jos rangaistusvaatimus on annettu ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan rangaistusmääräysasioiden käsittelyyn tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.