Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

655/1993

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki liikevaihtoverolain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 22 päivänä maaliskuuta 1991 annetun liikevaihtoverolain ( 559/91 ) 47 §:n 1 momentin 6 kohta, sellaisena kuin se on 10 päivänä tammikuuta 1992 annetussa laissa (7/92),

muutetaan 52 §, 70 §:n 1 momentti ja 87 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 52 § osittain muutettuna 23 päivänä lokakuuta 1992 annetulla lailla (927/92) ja 70 §:n 1 momentti 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa laissa (1086/91), sekä

lisätään lakiin uusi 25 a, 42 a, 61 a ja 128 a § seuraavasti:

25 a §

Veron perusteesta saadaan vähentää 82 prosenttia verollista edelleenmyyntiä varten käytettynä ja verottomana hankitun tavaran ostohinnasta. Vastaava vähennys saadaan tehdä verotonta ulkomaille tai 30 §:n 4 momentissa tarkoitetuille matkustajille tapahtuvaa edelleenmyyntiä varten käytettynä ja verottomana hankitun tavaran ostohinnasta.

Jos edelleenmyytäväksi hankittu tavara, jonka ostohinta on 1 momentin nojalla vähennetty, otetaan muuhun tarkoitukseen tai jos tavaran edelleenmyyntiä koskevaan myyntitositteeseen on tehty myynnistä suoritettavaa veroa koskeva merkintä, vähennetty määrä on lisättävä veron perusteeseen.

Mitä 1 momentissa säädetään verottomana hankitusta tavarasta, sovelletaan myös tavaraan, joka on hankittu myyjältä, jolla on ollut oikeus 1 momentissa tarkoitettuun vähennykseen, jos myyntitositteessa on merkintä siitä, ettei tavaran ostohinta sisällä vähennettävää veroa.

Asetuksella voidaan tarvittaessa vahvistaa muuhun tarkoitukseen kuin verollisena edelleenmyytäväksi otettujen eräiden tavaroiden osalta ne perusteet, joiden mukaan veron perusteeseen lisättävä määrä lasketaan.

42 a §

Käytettynä ostetusta tavarasta ei saa tehdä 41 §:ssä tarkoitettua vähennystä, jos sen myyjällä on ollut oikeus vähentää 25 a §:n 1 momentissa tarkoitettu määrä myynnistä suoritettavan veron perusteesta. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos myyjä on merkinnyt tavaran myynnistä suoritettavan veron myyntitositteeseen.

Käytettynä maahantuodusta tavarasta ei saa tehdä 41 §:ssä tarkoitettua vähennystä, jos tavarasta on voitu tehdä 25 a §:ssä tarkoitettu vähennys.

52 §

Kun verovelvollinen ottaa vähennykseen oikeuttavaan käyttöön muussa käytössä olleen tavaran, hän saa vähentää tavaran ostohintaan sisältyneen taikka tavaran maahantuonnista tai omaan käyttöön valmistamisesta suorittamansa veron. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on alempi kuin sen alkuperäinen ostohinta tai sitä vastaava arvo, arvonalennusta vastaavaa veroa ei kuitenkaan saada vähentää.

Verollisen liiketoiminnan alkaessa verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta verollisena hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen.

Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu vähennys saadaan 47 ja 50 §:ssä säädetyin edellytyksin tehdä verottomana ostetusta tai maahantuodusta tavarasta. Vähennyksen määrä on tällöin 18 prosenttia tavaran alkuperäisestä ostohinnasta tai maahantuontiarvosta. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on sen alkuperäistä ostohintaa tai maahantuontiarvoa alempi, vähennettävä vero lasketaan tavaran todennäköisen luovutushinnan perusteella. Vähennys tehdään 47 §:ssä tarkoitetusta lihasta ja maidosta korotettuna siten kuin 48 §:ssä säädetään.

61 a §

Edellä 25 a §:n 1 momentissa tarkoitettu määrä vähennetään veron perusteesta siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana tavara on vastaanotettu.

Veron perusteeseen 25 a §:n 2 momentin nojalla tehtävä lisäys otetaan huomioon siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana tavara on otettu muuhun käyttöön tai tavarasta on veloitettu ostajaa.

70 §

Jos 9 luvussa, 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettuja vähennyksiä ei voida tehdä täysimääräisinä kalenterikuukauden tilitettävää veroa laskettaessa, vähentämättä jäänyt määrä saadaan vähentää kuluvan tai sitä seuraavan tilikauden seuraavilta kalenterikuukausilta. Lääninverovirasto maksaa hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella tilikauden päätyttyä tilikaudelta vähentämättä jääneen veron. Jos verovelvollinen on hakenut tilikauden päätyttyä vähentämättä jääneen veron palautuksena takaisin, ei sitä saa vähentää seuraavalla tilikaudella.


87 §


Lääninverovirasto poistaa verovelvollisen rekisteristä siitä lukien, kun verollinen liiketoiminta on päättynyt. Verollisen liiketoiminnan voidaan katsoa jatkuvan niin kauan kuin elinkeinonharjoittaja tai konkurssihallinto myy elinkeinonharjoittajan hankkimaa liikeomaisuutta. Jos konkurssihallinto kuitenkin itsenäisesti jatkaa elinkeinonharjoittajan liiketoimintaa, elinkeinonharjoittajan verovelvollisuus katsotaan aina päättyneeksi viimeistään konkurssiin asettamishetkellä.


128 a §

Ulkovaltojen Suomessa toimiville diplomaattisille ja muille samassa asemassa oleville edustustoille sekä lähetettyjen konsulien virastoille voidaan vastavuoroisesti hakemuksesta palauttaa hyödykkeiden ostohintaan sisältyvä vero viralliseen käyttöön ostetuista seuraavista tavaroista ja palveluista:

1)

rakennustarvikkeet sekä rakennusten sisustamiseen ja varustamiseen käytettävät tavarat;

2)

edustustoiminnassa käytettävät tavarat;

3)

moottoriajoneuvot sekä moottoriajoneuvojen varaosat ja tarvikkeet;

4)

edustuston tai viraston rakennukseen sekä 1-3 kohdassa tarkoitettuihin tavaroihin kohdistuvat työsuoritukset tai näiden tavaroiden vuokraus;

5)

edustuston tai viraston kiinteistöä varten hankitut telepalvelut, energiahyödykkeet ja polttoaineet; sekä

6)

moottoriajoneuvojen polttoaineet.

Ulkoasiainministeriö vahvistaa hakemuksesta, onko edellä tarkoitettu edustusto tai virasto vastavuoroisuuden ja asemansa sekä hyödykkeen käyttötarkoituksen perusteella oikeutettu veron palautukseen. Tämän jälkeen Uudenmaan lääninverovirasto palauttaa veron. Veroa ei kuitenkaan palauteta, jos ulkoasiainministeriö katsoo kysymyksessä olevien hyödykkeiden määrän ylittävän edustuston tai viraston tavanomaisen tarpeen. Hakemus vahvistetaan, jos siinä tarkoitettujen hyödykkeiden verollinen hinta on yhteensä vähintään 2 000 markkaa.

Kirjallinen hakemus veron palauttamiseksi on tehtävä ulkoasiainministeriölle neljännesvuosittain ja viimeistään vuoden kuluessa hakemukseen liitettävän laskun maksupäivästä. Verohallitus määrää tarkemmin hakemukseen sisällytettävistä tiedoista.

Jos veroa on jostain syystä palautettu liikaa, voidaan liikaa palautetun veron määrä vähentää myöhemmin palautettavan veron määrästä.

Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1993.

Kumottua 47 §:n 1 momentin 6 kohtaa sovelletaan sellaisiin tavaroihin, jotka on toimitettu vähennykseen oikeutetulle ennen tämän lain voimaantuloa.

Tämän lain 25 a §:n 1 momenttia sovelletaan niihin tavaroihin, jotka on toimitettu veron perusteesta tehtävään vähennykseen oikeutetulle verovelvolliselle tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Tämän lain 52 §:ää sovelletaan silloin, kun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen otettu sellainen tavara, joka on toimitettu tai luovutettu tullivalvonnasta vähennykseen tekemiseen oikeutetulle verovelvolliselle tai otettu omaan käyttöön 1 päivänä lokakuuta 1991 tai sen jälkeen.

Tämän lain 128 a §:ää sovelletaan voimaantulopäivänä tai sen jälkeen toimitettuihin ja maksettuihin tavaroihin ja palveluihin.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 320/92

VaVM 27/93

Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 1993

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOMinisteri Mauri Pekkarinen

Sivun alkuun