Laki ulkomaisten vakuutusyhtiöiden toiminnasta Suomessa annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan ulkomaisten vakuutusyhtiöiden toiminnasta Suomessa 30 päivänä kesäkuuta 1989 annetun lain ( 635/89 ) 23 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohta,
muutetaan 1 §, 2 §:n 2 momentti, 3 §, 5 §:n 1 ja 2 momentti, 6 §:n 1 momentti, 7, 9, 13 ja 15 §, 17 §:n 3 momentti, 19 §:n 1 momentti, 22 §, 23 §:n 1 momentin 3 kohta, 26 §:n 1-3 momentti, 27 §, 31 §:n 2 momentti, 35 §:n 1 ja 2 momentti, 37 §:n 1 momentin 2 kohta, 41 §:n 2 momentti, 43 §:n 1 momentin 1 kohta, 44 ja 45 § ja 47 §:n 2 momentti sekä
lisätään lakiin uusi 1 a §, 2 §:ään uusi 3 momentti, 5 §:ään uusi 4 ja 5 momentti, 6 §:ään uusi 4 momentti, lakiin uusi 7 a §, 10 §:ään uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 13 a-13 d, 18 a, 26 a-26 c, 46 a-46 d ja 48 a § seuraavasti:
1 §
Ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on oikeus Suomessa harjoittaa vakuutusliikettä siten kuin tässä laissa säädetään.
Mitä tässä laissa säädetään ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä, koskee vastaavasti muuta siihen rinnastettavaa ulkomaista vakuutusyritystä.
Tätä lakia ei sovelleta:
jälleenvakuutusliikkeeseen;
vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetussa laissa (1488/92) tarkoitettuun toimintaan;
vakuutuksenvälittäjistä annetussa laissa (251/93) tarkoitettuun toimintaan; eikä
Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) liitteessä IX mainitussa, yhteisön rinnakkaisvakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivissä (78/473/ETY) tarkoitettuun sellaiseen rinnakkaisvakuutustoimintaan, johon ulkomainen vakuutusyhtiö, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueella, osallistuu ulkomaisesta toimipaikasta käsin muuna kuin johtavana vakuutuksenantajana.
1 a §
Ulkomaiseen vakuutusyhtiöön, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ( ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö ), ei sovelleta tämän lain 6 §:ää, 13 -13 d §:ää, 15 §:n 2 momenttia, 16 §:n 1 momenttia, 22 §:n 3 momenttia, 23 §:n 1 momentin 2 kohtaa, 26 §:n 1 momentin 3 kohtaa, 26 b ja 26 c §:ää, 27 §:n 2 momenttia eikä 31 §:n 2 momenttia.
2 §
Suomessa tapahtuvaa liiketoimintaansa varten yhtiön on perustettava tänne asioimisto tai sivukonttori ( edustusto ), jota johtaa sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä pääasiamies.
Edustustona pidetään myös toimistoa, jota hoitaa yhtiön oma henkilökunta, ja itsenäisesti toimivaa henkilöä, jolla on pysyvä valtuutus toimia yhtiön puolesta asioimiston tapaan.
3 §
Toimiluvan Suomessa saanut ulkomainen vakuutusyhtiö ei saa täällä harjoittaa muuta elinkeinoa kuin vakuutusliikettä.
Henkivakuutusliikettä harjoittava ulkomainen vakuutusyhtiö ( ulkomainen henkivakuutusyhtiö ) ei saa täällä harjoittaa muuta vakuutusliikettä kuin henkivakuutusta ja sen jälleenvakuutusta. Vahinkovakuutusliikettä harjoittava ulkomainen vakuutusyhtiö ( ulkomainen vahinkovakuutusyhtiö ) ei saa täällä harjoittaa muuta vakuutusliikettä kuin vahinkovakuutusta. Mitä tässä laissa säädetään ulkomaisesta vahinkovakuutusyhtiöstä, koskee myös sellaista ulkomaista vakuutusyhtiötä, joka kotimaassaan harjoittaa sekä henki- että vahinkovakuutusliikettä.
Henkivakuutuksella tarkoitetaan ETA-sopimuksen liitteessä IX mainitussa, henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston ensimmäisessä direktiivissä (79/267/ETY) lueteltuihin henkivakuutusluokkiin 1-4 kuuluvaa toimintaa. Vahinkovakuutuksella tarkoitetaan ETA-sopimuksen liitteessä IX mainitussa, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston ensimmäisessä direktiivissä (73/239/ETY) lueteltuihin vahinkovakuutusluokkiin kuuluvaa toimintaa sekä jälleenvakuutusta. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset vakuutusluokista.
Toimiluvan Suomessa saaneella ulkomaisella vakuutusyhtiöllä ei saa yksin eikä yhdessä toisten vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhdistysten kanssa ilman sosiaali- ja terveysministeriön lupaa olla muuta elinkeinoa kuin vakuutusliikettä harjoittavassa suomalaisessa osakeyhtiössä osake-enemmistöä tai enemmistöä kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, jollei yhtiön toimintaa voida pitää vakuutusliikkeeseen liittyvänä ja tämän kannalta tarkoituksenmukaisena tai jollei yhtiö ole asunto- tai kiinteistöyhtiö. Mitä edellä säädetään osake-enemmistöstä ja osakkeiden tuottamasta äänimäärästä osakeyhtiössä, sovelletaan myös vastaavaan määräämisvaltaan muussa suomalaisessa yhteisössä. Jos ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on enemmän kuin puolet osakkeiden tuottamasta äänimäärästä sellaisessa suomalaisessa osakeyhtiössä tai vastaava määräämisvalta sellaisessa muussa suomalaisessa yhteisössä, joka harjoittaa muuta elinkeinoa kuin vakuutusliikettä, käytetään mainitusta osakeyhtiöstä tai yhteisöstä tässä laissa nimitystä sivuyhtiö.
Sovellettaessa 4 momentissa säädettyä rajoitusta ulkomaiseen vakuutusyhtiöön otetaan huomioon myös yhtiön sivuyhtiölle sekä yhtiön ja sen sivuyhtiön perustamalle tai niiden yhteydessä toimivalle eläkesäätiölle tai -kassalle kuuluvat osakkeet ja määräämisvalta. Jos ulkomainen vakuutusyhtiö on samassa konsernissa toisen Suomessa toimiluvan saaneen vakuutusyhtiön kanssa, otetaan vastaavasti huomioon tälle toiselle vakuutusyhtiölle kuuluvien osakkeiden ja määräämisvallan lisäksi myös sen sivuyhtiölle ja niiden perustamalle tai niiden yhteydessä toimivalle eläkesäätiölle tai -kassalle kuuluvat osakkeet ja määräämisvalta.
5 §
Valtioneuvosto antaa hakemuksesta toimiluvan ulkomaiselle vakuutusyhtiölle, jos aiotun vakuutusliikkeen ei katsota vaarantavan vakuutustoiminnan tervettä kehitystä. Toimilupa voidaan kuitenkin evätä, jos suomalaiselle vakuutusyhtiölle ei annettaisi vastaavaa toimilupaa ulkomaisen vakuutusyhtiön kotimaassa.
Toimilupa voi koskea enintään sen laajuista vakuutusliikettä, jota yhtiö laillisesti harjoittaa kotimaassaan. Toimilupa annetaan vakuutusluokittain ja luokkaryhmittäin. Toimilupa voidaan hakijan pyynnöstä rajoittaa koskemaan vakuutusluokan osaa tai osaa Suomen valtion alueesta. Oikeudesta harjoittaa lakisääteistä vakuutusliikettä on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.
Ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle voidaan antaa määräaikainen toimilupa vain hakijan pyynnöstä.
Jos ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö aikoo Suomessa sijaitsevasta edustustosta käsin harjoittaa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa muussa valtiossa, on sen ennen toiminnan aloittamista ilmoitettava asiasta sosiaali- ja terveysministeriölle ja liitettävä ilmoitukseen suunnitelma aiotusta toiminnasta.
6 §
Ulkomaisen vakuutusyhtiön on toimilupahakemukseensa liitettävä seuraavat asiakirjat ja selvitykset:
yhtiöjärjestys tai säännöt sekä luettelo hallituksen jäsenistä ja yhtiön ylimmästä johdosta;
todistus siitä, että yhtiö kotimaassaan harjoittaa hakemuksessa tarkoitettua vakuutusliikettä, ja siitä kuinka kauan sitä on harjoitettu;
yhtiön kotimaan vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen ilmoitus siitä, onko se yhtiön toiminnan johdosta kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana antanut yhtiölle huomautusta, sekä mitä mahdollinen huomautus on sisältänyt;
suunnitelma toiminnasta Suomessa ( toimintasuunnitelma );
pääasiamiehen hyväksymistä koskeva 10 §:ssä säädetty hakemus;
selvitys siitä, että yhtiön puolesta annetut asiakirjat on laadittu tämän kotimaan lakien mukaisesti ja että nämä on antanut siihen oikeutettu henkilö;
todistus siitä, että edustustolla on 13 §:n mukaista peruspääomaa vastaavat varat ja että 13 a §:ssä säädetty vakuus on asetettu; ja
hakemus 14 ja 18 §:ssä tarkoitettujen perusteiden vahvistamiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset toimintasuunnitelmasta.
7 §
Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön on toimilupahakemukseen liitettävä seuraavat asiakirjat ja selvitykset:
yhtiöjärjestys tai säännöt sekä luettelo hallituksen jäsenistä ja yhtiön ylimmästä johdosta;
yhtiön kotimaan toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, josta käy ilmi:
ne vakuutusluokat ja luokkaryhmät, joihin kuuluvaa toimintaa vakuutusyhtiöllä on oikeus harjoittaa;
ne vakuutusluokat ja luokkaryhmät, joihin kuuluvaa toimintaa vakuutusyhtiö todistusta annettaessa harjoittaa;
että yhtiö täyttää ETA-sopimuksen liitteessä IX mainituissa, henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston ensimmäisessä direktiivissä sekä muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa Euroopan yhteisöjen neuvoston ensimmäisessä direktiivissä vakuutusyhtiöille asetetut vähimmäisvakavaraisuusvaatimukset; ja
hallinnon ja myyntiverkoston arvioidut perustamiskustannukset sekä niiden kattamiseen tarkoitetut varat ja, milloin yhtiö haluaa harjoittaa Suomessa vahinkovakuutusluokkaan 18 ( matka-apu ) kuuluvaa toimintaa, ne voimavarat, jotka luvatun avun tarjoajalla on käytettävissään; sekä
edellä 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu toimintasuunnitelma sekä 5 ja 8 kohdassa tarkoitettu hakemus.
Jos ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö hakee toimiluvan laajentamista, on hakemukseen liitettävä toimintasuunnitelma ja 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu todistus.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset toimintasuunnitelmasta.
7 a §
Valtioneuvoston on kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vireilletulosta ja asian ratkaisemiseksi tarvittavien asiakirjojen ja selvitysten toimittamisesta päätettävä toimiluvan myöntämisestä tai epäämisestä.
Jos päätöstä ei ole annettu 1 momentissa säädetyssä määräajassa, hakija voi tehdä valituksen. Valituksen katsotaan tällöin kohdistuvan hakemuksen hylkäävään päätökseen. Tällaisen valituksen voi tehdä, kunnes hakemukseen on annettu päätös. Valtioneuvoston on ilmoitettava päätöksen antamisesta valitusviranomaiselle. Tässä momentissa tarkoitetun valituksen tekemisestä ja käsittelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.
9 §
Pääasiamiehellä on oltava kotipaikka Suomessa. Pääasiamiehenä ei voi olla vajaavaltainen, konkurssissa oleva eikä henkilö, joka on määrätty liiketoimintakieltoon. Pääasiamiehen on oltava hyvämaineinen ja hänellä on oltava sellainen yleinen vakuutustoiminnan tuntemus kuin ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomessa harjoittaman toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen.
Pääasiamiehenä voi myös toimia suomalainen yhteisö, jonka on nimettävä edustajakseen 1 momentissa asetetut vaatimukset täyttävä luonnollinen henkilö.
10 §
Ministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä pääasiamiehelle annettavasta valtakirjasta ja 1 momentissa tarkoitetusta selvityksestä.
13 §
Ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on aina oltava sen Suomessa harjoittamaa ensivakuutusliikettä varten täällä varoja vähintään:
henkivakuutusliikettä harjoitettaessa 14 000 000 markkaa;
vahinkovakuutusluokkiin 10-16 kuuluvaa vakuutusliikettä harjoitettaessa 14 000 000 markkaa; ja
muuta vakuutusliikettä harjoitettaessa 7 000 000 markkaa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua varojen vähimmäismäärää kutsutaan tässä laissa edustuston peruspääomaksi.
Yhtiön toimittua Suomessa kolme vuotta sosiaali- ja terveysministeriö voi hakemuksesta liikkeen laajuuden ja laadun huomioon ottaen hyväksyä 1 momentissa säädettyä pienemmän peruspääoman, jonka määrän tulee kuitenkin olla vähintään puolet siinä säädetystä määrästä. Ministeriö voi peruuttaa tässä tarkoitetun hyväksymisensä tai muuttaa sitä.
Edellä 1 momentissa säädettyjä markkamääriä voidaan asetuksella muuttaa yleisessä hintatasossa tapahtunutta kehitystä vastaavasti.
13 a §
Edustuston peruspääomasta vähintään puolet on asetettava sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään suomalaiseen talletuspankkiin tai Suomessa toimiluvan saaneen ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttoriin ministeriön määräämin ehdoin vakuudeksi.
Toiminnan aikana vakuuden arvon on kuitenkin aina oltava vähintään 13 b §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun toimintapääoman vähimmäismäärän suuruinen.
Vakuuden on oltava sellaisia arvopapereita tai sitoumuksia, jotka ministeriö on vakuudeksi hyväksynyt. Yhtiö voi ministeriön määräämällä tavalla vaihtaa niitä tai saada niitä takaisin. Yhtiön on huolehdittava, ettei vakuuden arvo alita 1 ja 2 momentissa säädettyä vähimmäismäärää.
Ministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä muiden peruspääomaa vastaavien varojen kuin vakuuden sijoittamisesta.
13 b §
Edustuston toimintapääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomessa harjoittamaa ensivakuutusliikettä koskevien varojen on niiden luonne huomioon ottaen ja sosiaali- ja terveysministeriön määräämien perusteiden mukaisesti arvioituna katsottava ylittävän yhtiön Suomessa harjoittamaa ensivakuutusliikettä koskevat velat.
Ulkomaisen vahinkovakuutusyhtiön Suomessa harjoittaman ensivakuutusliikkeen perusteella määräytyvä toimintapääoman vähimmäismäärä lasketaan vakuutusyhtiölain 11 luvun 2 §:ssä säädetyllä tavalla ja takuumäärä sanotun luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla. Takuumäärän vähimmäismäärä on kuitenkin puolet vakuutusyhtiölain 11 luvun 3 §:n 2 momentin 1-4 kohdassa asetetuista vaatimuksista.
Ulkomaisen henkivakuutusyhtiön Suomessa harjoittaman ensivakuutusliikkeen perusteella määräytyvä toimintapääoman vähimmäismäärä lasketaan vakuutusyhtiölain 11 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla ja takuumäärä sanotun luvun 5 §:ssä säädetyllä tavalla. Takuumäärän vähimmäismäärä on kuitenkin puolet vakuutusyhtiölain 11 luvun 5 §:n 2 momentissa asetetusta vaatimuksesta.
13 c §
Edustuston toimintapääoma, jälleenvakuutus ja muut edustuston vakavaraisuuteen vaikuttavat seikat on järjestettävä vakuutetut edut turvaavalla tavalla ottaen huomioon tuottojen ja kulujen todennäköinen vaihtelu sekä arvioitavissa olevat muut epävarmuustekijät.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentin soveltamisesta.
13 d §
Jos ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on toimilupa vakuutusliikkeen harjoittamiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvassa muussa valtiossa, sosiaali- ja terveysministeriö voi yhtiön hakemuksesta myöntää yhtiölle luvan poiketa 13-13 c §:ssä säädetyistä vaatimuksista, jos yhtiön koko Euroopan talousalueella harjoittaman ensivakuutusliikkeen vakavaraisuuden valvonnasta vastaa Euroopan talousalueeseen kuuluvan muun valtion vakuutustoimintaa valvova viranomainen.
15 §
Vastuuvelka on katettava ja vastuuvelan kate luetteloitava sosiaali- ja terveysministeriön antamien määräysten mukaisesti. Luetteloidun katteen tulee olla ministeriön hyväksymiä arvopapereita tai sitoumuksia taikka muuta ministeriön hyväksymää omaisuutta. Luetteloidun katteen veroisena pidetään:
jälleenvakuutuksenantajan vastuuta 14 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta enintään ministeriön hyväksymään määrään; ja
maksamattomien vakuutusmaksujen niitä osia, jotka vakuutusmaksuvastuuta laskettaessa on oletettu maksetuiksi.
Vastuuvelan kattamiseen ei saa käyttää 13 a §:ssä tarkoitettua vakuutta.
Luetteloituna katteena oleva omaisuus on säilytettävä siten kuin ministeriö tarkemmin määrää.
17 §
Jollei yhtiö aloita toimiluvan mukaista toimintaansa 12 kuukauden kuluessa toimiluvan myöntämisestä tai jos yhtiö lopettaa toimintansa vähintään kuuden kuukauden ajaksi toimiluvan myöntämisen jälkeen, valtioneuvosto voi rajoittaa toimilupaa tai peruuttaa sen.
18 a §
Mitä vakuutusyhtiölaissa säädetään sijoitussidonnaisesta vakuutuksesta, koskee soveltuvin osin myös ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomessa harjoittamaa henkivakuutusluokassa 3 tarkoitettua toimintaa.
19 §
Vakuutusteknisten laskelmien ja selvitysten laatimista varten ulkomaisella vakuutusyhtiöllä on oltava vakuutusmatemaatikko. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset vakuutusmatemaatikon kelpoisuudesta.
22 §
Ulkomaisen vakuutusyhtiön on vuosittain laadittava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukainen kertomus edustuston toiminnasta ja tilasta sekä ministeriön antamien määräysten mukainen selostus vastuuvelan laskemisesta ja, milloin kysymys on henkivakuutusyhtiöstä, tutkimus vakuutusliikkeestä. Kertomukseen on liitettävä todistus siitä, että kate vastaa 15 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Pääasiamiehen tulee toimittaa tässä tarkoitetut asiakirjat ministeriölle sen määräämässä ajassa.
Edustuston on laadittava kultakin tilikaudelta tuloslaskelman ja taseen käsittävä tilinpäätös, joka on tarkastettava ministeriön hyväksymällä tavalla. Ministeriöllä on sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, oikeus antaa yhtiön kirjanpidosta määräyksiä, jotka johtuvat vakuutustoiminnan erityisluonteesta.
Ulkomaisen vakuutusyhtiön on lisäksi liitettävä 1 momentissa tarkoitettuun kertomukseen todistus siitä, että peruspääomaa vastaavat varat ja asetettu vakuus täyttävät 13 ja 13 a §:ssä säädetyt vaatimukset.
23 §
Pääasiamiehen tulee viipymättä toimittaa sosiaali- ja terveysministeriölle:
tieto yhtiön kotimaan vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen yhtiölle antamasta huomautuksesta; ja
26 §
Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa ulkomaiselle vakuutusyhtiölle huomautuksen, kehottaa yhtiötä korjaamaan asian määräajassa tai kieltää yhtiötä jatkamasta ministeriön virheellisenä pitämää menettelyä:
jos yhtiö ei noudata lakia, toimilupaa, yhtiöjärjestystä tai sääntöjä, vakuutusta varten vahvistettuja perusteita taikka tämän lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä;
jos vastuuvelan kate ei enää ole tämän lain mukainen;
jos edustuston peruspääomaa vastaavat varat, asetettu vakuus tai toimintapääoma eivät enää ole tämän lain mukaisia; tai
jos yhtiön toiminnassa on ilmennyt väärinkäytöksiä.
Jollei edellä tässä pykälässä tarkoitettua kehotusta tai kieltoa noudateta, ministeriö voi kieltää yhtiötä antamasta uusia vakuutuksia, kunnes asia on korjattu, ja jos velvoitteiden laiminlyönti on törkeä, valtioneuvosto voi rajoittaa yhtiön toimilupaa tai peruuttaa sen.
Jos niissä olosuhteissa, joiden vallitessa toimilupa on annettu, on tapahtunut sellaisia muutoksia, ettei toimilupaa enää annettaisi, tai jos toimiluvan aloittamisen edellytykset eivät enää täyty, valtioneuvosto voi rajoittaa toimilupaa tai peruuttaa sen.
26 a §
Ennen ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön toimiluvan peruuttamista sosiaali- ja terveysministeriön on kuultava yhtiön kotimaan vakuutustoimintaa valvovaa viranomaista. Jos ulkomaiselle ETA-vakuutusyhtiölle sen kotimaassa annettu toimilupa peruutetaan, on yhtiön toimilupa Suomessa peruutettava vastaavasti. Jos ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kotimaan vakuutustoimintaa valvova viranomainen on kieltänyt yhtiön varojen vapaan vallinnan tai rajoittanut sitä, ministeriön on tämän viranomaisen pyynnöstä ryhdyttävä Suomessa vastaaviin toimenpiteisiin.
26 b §
Jos ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomen edustuston toimintapääoma on pienempi kuin 13 b §:n 2 tai 3 momentin mukainen toimintapääoman vähimmäismäärä, yhtiön on viipymättä toimitettava sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyttäväksi edustuston taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma.
26 c §
Jos ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomen edustuston toimintapääoma on pienempi kuin 13 b §:n 2 tai 3 momentin mukainen takuumäärä, yhtiön on viipymättä toimitettava sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyttäväksi edustuston lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma.
Ministeriö voi 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ottaa haltuunsa yhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta taikka kieltää yhtiötä luovuttamasta tai panttaamasta tällaista omaisuutta.
27 §
Jollei ulkomainen vakuutusyhtiö ole noudattanut sosiaali- ja terveysministeriön tämän lain nojalla antamaa kehotusta täydentää asettamaansa katetta, ministeriö voi ottaa haltuunsa yhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta katteen puuttuvaa määrää vastaavasti taikka kieltää yhtiötä luovuttamasta tai panttaamasta tällaista omaisuutta. Jos kyseessä on ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö, ministeriön on ennen toimenpiteisiin ryhtymistä ilmoitettava asiasta yhtiön kotimaan vakuutustoimintaa valvovalle viranomaiselle.
Jollei ulkomainen vakuutusyhtiö ole noudattanut ministeriön tämän lain nojalla antamaa kehotusta täydentää edustuston peruspääomaa vastaavia varoja tai asettamaansa vakuutta, ministeriöllä on oikeus ryhtyä 1 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin.
31 §
Kun yhtiö osoittaa täyttäneensä 16 §:ssä tarkoitetut velvoitteensa tai muuten niistä laillisesti vapautuneensa, on sillä oikeus saada takaisin 13 a §:ssä tarkoitetut vakuutena olevat varat.
35 §
Ulkomainen vakuutusyhtiö ( luovuttava yhtiö ), jolla on toimilupa vakuutusliikkeen harjoittamiseen Suomessa, voi sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella luovuttaa Suomessa harjoittamansa vakuutusliikkeen vakuutuskannan tai sen osan suomalaiselle vakuutusyhtiölle tai toiselle ulkomaiselle vakuutusyhtiölle ( vastaanottava yhtiö ), jolla on toimilupa harjoittaa sellaista vakuutusliikettä Suomessa. Toimiluvan Suomessa saanut ulkomainen vakuutusyhtiö voi asetuksella säädetyissä tapauksissa ministeriön suostumuksella ja ministeriön määräämin ehdoin luovuttaa yhtiön Suomen edustuston vakuutuskannan tai sen osan toiselle ulkomaiselle vakuutusyhtiölle tai vastaanottaa ulkomaiselta vakuutusyhtiöltä vakuutuskannan tai sen osan.
Mitä vakuutuskannan luovuttamisesta säädetään vakuutusyhtiölain 16 luvun 3 ja 5 §:ssä, on soveltuvin osin voimassa 1 momentissa tarkoitetusta vakuutuskannan ja sen osan luovuttamisesta, jollei ministeriö myönnä tästä poikkeusta. Luovuttavaa yhtiötä ei kuitenkaan ole velvoitettava antamaan yhtiön osakkaille tietoa vakuutusyhtiölain 16 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kuulutuksesta. Mitä vakuutusyhtiölain 16 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetään luovuttaneen yhtiön kotipaikasta, sovelletaan yhtiön edustuston sijaintipaikkaan, jos yhtiöllä on edustusto Suomessa.
37 §
Sosiaali- ja terveysministeriö pitää rekisteriä toimiluvan saaneista ulkomaisista vakuutusyhtiöistä. Kustakin yhtiöstä merkitään rekisteriin:
yhtiön pääasiamiehen täydellinen nimi, kansalaisuus ja kotipaikka sekä, jos yhtiön pääasiamiehenä toimii suomalainen yhteisö, tämän yhteisön nimi ja kotipaikka sekä yhteisön edustajakseen nimeämän henkilön täydellinen nimi, kansalaisuus ja kotipaikka;
41 §
Haaste katsotaan yhtiölle toimitetuksi, kun se on annettu tiedoksi pääasiamiehelle. Jos pääasiamiehenä toimii suomalainen yhteisö, katsotaan haaste vastaavasti toimitetuksi, kun se on annettu tiedoksi yhteisön edustajakseen nimeämälle henkilölle.
43 §
Joka
ulkomaisen vakuutusyhtiön lukuun harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa ilman toimilupaa tai 3 §:n 1 tai 2 momentin säännösten vastaisesti, tai
on tuomittava siten, kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutusliikkeen luvattomasta harjoittamisesta.
44 §
Joka
antaa sosiaali- ja terveysministeriölle vääriä tietoja asiakirjassa, joka on annettava tämän lain nojalla, tai
ministeriön 26 a, 26 c tai 27 §:n nojalla määräämän kiellon vastaisesti luovuttaa tai panttaa yhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta,
on tuomittava rangaistukseen siten kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutusyhtiörikoksesta.
45 §
Joka
laiminlyö 3 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa hakea sosiaali- ja terveysministeriön lupaa, tai
rikkoo tämän lain säännöksiä tilinpäätöksen tai selvitysmenettelyä koskevan kertomuksen laatimisesta,
on tuomittava rangaistukseen siten kuin vakuutusyhtiölaissa säädetään vakuutusyhtiörikkomuksesta.
46 a §
Sen estämättä, mitä 46 §:ssä säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus luovuttaa vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi, muualla laissa edellä mainittujen tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle sekä, jos annettavat tiedot toisessa valtiossa kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin, toisen valtion vakuutustoimintaa valvovalle viranomaiselle.
46 b §
Vakuutusyhtiön on todettava asiakkaansa henkilöllisyys sellaisissa asiakassuhteissa, joista sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset. Jos on todennäköistä, että asiakas toimii toisen henkilön lukuun, tunnistaminen on vakuutusyhtiön käytettävissä olevin keinoin ulotettava myös tähän henkilöön. Tunnistamistiedot tai viitetiedot tunnistamiseen käytetyistä asiakirjoista on säilytettävä luotettavalla tavalla vähintään viiden vuoden ajan asiakassuhteen päättymisestä.
46 c §
Sen estämättä, mitä 46 §:ssä säädetään, ulkomaisen vakuutusyhtiön on ennen liiketoimen loppuun suorittamista tai, jos ennakkoilmoituksen tekeminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta, viipymättä liiketoimen suorittamisen jälkeen ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle, jos sillä on syytä epäillä siltä pyydettyihin palveluihin käytettävien varojen laillista alkuperää. Tehdystä ilmoituksesta ei saa kertoa ilmoituksen kohteelle.
Ulkomaisen vakuutusyhtiön on lisäksi säilytettävä ja annettava ministeriölle sen pyynnöstä kaikki käytettävissään olevat tiedot ja asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä asian selvittämisessä.
Ministeriön on ilmoitettava asiasta edelleen asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle, jos ministeriöllä on ulkomaisen vakuutusyhtiön ilmoituksen tai tarkastustoiminnassaan saamiensa tietojen nojalla syytä epäillä, että ulkomaisen vakuutusyhtiön palveluja käytetään tai aiotaan käyttää rikollisesta toiminnasta peräisin olevien varojen todellisen luonteen, alkuperän tai sijainnin taikka niihin kohdistuvien määräämistointen tai oikeuksien peittämiseen tai häivyttämiseen.
Ministeriöllä on oikeus 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa antaa ulkomaiselle vakuutusyhtiölle määräys pidättyä suorittamasta liiketointa enintään seitsemän päivän ajaksi, jos tällainen pidättyminen on tarpeen esitutkintatoimenpiteitä varten.
Ministeriölle, ulkomaiselle vakuutusyhtiölle sekä niiden puolesta vilpittömässä mielessä toimineille henkilöille ei aiheudu vastuuta tämän pykälän mukaisista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.
46 d §
Rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annetun Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivin (91/308/ETY) täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset antaa sosiaali- ja terveysministeriö.
47 §
Valtioneuvoston tai sosiaali- ja terveysministeriön päätös tai määräys, joka on annettu 17 §:n 3 momentin, 23 tai 25 §:n, 26 §:n 1-3 momentin, 26 a §:n, 26 c §:n 2 momentin, 27 §:n taikka 46 b §:n 1, 2 tai 4 momentin nojalla, voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.
48 a §
Tämän lain säännöksistä voidaan asetuksella säätää sellaisia poikkeuksia, jotka johtuvat kansainvälisen sopimuksen määräyksistä tai vieraan valtion kanssa tehdystä vastavuoroisesta sopimuksesta.
Rinnakkaisvakuutuksen, oikeusturvavakuutuksen ja matkailijoille annettavan avun osalta voi sosiaali- ja terveysministeriö myöntää sellaisia poikkeuksia tämän lain säännöksistä tai antaa sellaisia tarkempia määräyksiä, jotka johtuvat Euroopan talousalueesta tehdystä sopimuksesta.
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Ulkomaiseen vakuutusyhtiöön, jolle on ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty lupa harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa, sovelletaan mainitun ajankohdan jälkeen tätä lakia, jollei jäljempänä tästä laista muuta johdu.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva toimilupahakemus on täydennettävä tämän lain vaatimusten mukaiseksi.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevan toimilupahakemuksen osalta 7 a §:ssä tarkoitettu kuuden kuukauden määräaika lasketaan aikaisintaan lain voimaantulosta.
Ulkomaisella vakuutusyhtiöllä, joka on toiminnassa tämän lain tullessa voimaan, on sosiaali- ja terveysministeriön pitämään toimiluparekisteriin merkityn toimiluvan mukainen oikeus vakuutusliikkeen harjoittamiseen. Ministeriön on kuitenkin kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta merkittävä pitämäänsä toimiluparekisteriin yhtiön harjoittaman toiminnan perusteella ja yhtiötä kuultuaan ne vakuutusluokat ja luokkaryhmät, joiden mukaista toimintaa yhtiö saa tästä merkinnästä tiedon saatuaan harjoittaa. Jos toimiluvan sisällöstä syntyy erimielisyyttä, asian ratkaisee valtioneuvosto.
Sen estämättä, mitä 3 §:n 4 momentissa säädetään, ulkomainen vakuutusyhtiö, vakuutusyhtiöt tai vakuutusyhtiöt ja vakuutusyhdistykset yhdessä saavat edelleen omistaa ne osakkeet tai osuudet, jotka ne saivat laillisesti omistaa ennen tämän lain voimaantuloa. Jos ulkomaisen vakuutusyhtiön, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten yhdessä omistamien osakkeiden tai osuuksien määrä tai laissa tarkoitettu määräysvalta ylittää tämän lain voimaan tullessa laissa säädetyn enimmäismäärän, ulkomaisen vakuutusyhtiön, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten yhteinen osuus omistettavan yhteisön osakkeista, osuuksista tai määräämisvallasta ei saa nousta tämän lain voimaan tullessa olleesta määrästä. Jos ulkomaisen vakuutusyhtiön, vakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhtiöiden ja vakuutusyhdistysten yhteinen osuus on tämän lain voimaantulon jälkeen alentunut, mutta edelleen ylittää laissa säädetyn enimmäismäärän, tämä osuus ei enää saa nousta näin alentuneesta määrästä. Ministeriö voi hakemuksesta antaa luvan poiketa siitä, mitä tässä momentissa säädetään.
Ulkomaisen vakuutusyhtiön, joka on toimin-nassa tämän lain tullessa voimaan, on vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta saatettava sen Suomen edustuston peruspääoma, vakuus, toimintapääoma ja vakavaraisuus vastaamaan tämän lain 13-13 c §:ssä asetettuja vaatimuksia.
TaVM 11/93
ETA-sopimuksen liite IX: neuvoston direktiivit (64/225/ETY, 73/239/ETY, 73/240/ETY, 77/92/ETY, 78/473/ETY, 79/267/ETY, 87/344/ETY, 88/357/ETY, 90/619/ETY ja 91/308/ETY)
Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOSosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen