Valtiovarainministeriön päätös Suomen ja Liettuan välisessä kaupassa sovellettavien alkuperäsääntöjen muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 481/1993
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtiovarainministeriö on Liettuan kanssa kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä tehdyn pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä 4 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1376/92) 2 §:n 2 momentin nojalla päättänyt:
1 §
Suomen tasavallan ja Liettuan tasavallan välisessä kaupassa sovelletaan Suomen tasavallan ja Liettuan tasavallan välillä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä 5 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyssä pöytäkirjassa tarkoitetun sekakomission alkuperäsääntöjen muutosta koskevaa päätöstä nro 1/93, joka on tämän päätöksen liitteenä, niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993.
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1993
Valtiovarainministeri Iiro ViinanenVanhempi hallitussihteeri Sakari Alasalmi
SUOMI-LIETTUA-SEKAKOMISSION PÄÄTÖS nro 1/93
alkuperäsääntöjä koskevan liitteen muuttamisesta
Tehty 5 päivänä toukokuuta 1993
Sekakomissio,
joka ottaa huomioon Suomen tasavallan ja Liettuan tasavallan välillä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä tehdyn pöytäkirjan,
joka ottaa huomioon alkuperäsääntöjä koskevan liitteen ja erityisesti sen 7 artiklan,
joka katsoo, että on tarpeen mukauttaa alkuperäsäännöt asianomaisten osapuolten kauppasuhteiden kehityksestä aiheutuviin tarpeisiin,
on päättänyt:
1 artikla
Suomen tasavallan ja Liettuan tasavallan välillä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä tehdyn pöytäkirjan alkuperäsääntöjä koskevan liitteen teksti korvataan tämän päätöksen liitteenä olevalla tekstillä.
2 artikla
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993.
II LIITE
''alkuperätuotteet'' -käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista
I OSASTO
''Alkuperätuotteet''-käsitteen määrittely
1 artikla
1. Tätä pöytäkirjaa sovellettaessa ja 2 artiklan määräyksiä rajoittamatta katsotaan Suomen tai Liettuan alkuperätuotteiksi:
a) 4 artiklan tarkoittamassa mielessä Suomessa tai Liettuassa kokonaan tuotetut tuotteet;
b) Suomessa tai Liettuassa tuotetut tuotteet, joiden valmistukseen on käytetty aineksia, jotka eivät ole kokonaan siellä tuotettuja, edellyttäen että
i) tällaisia aineksia on riittävästi valmistettu tai käsitelty Suomessa tai Liettuassa 5 artiklan tarkoittamalla tavalla, tai että
ii) tällaiset ainekset ovat tämän pöytäkirjan toisen osapuolen alkuperätuotteita tämän liitteen tarkoittamassa mielessä, tai että
iii) tällaiset ainekset ovat Viron tai Latvian alkuperätuotteita yhtäältä Suomen ja toisaalta Viron ja Latvian välisten vapaakauppa-alueiden perustamista koskevien pöytäkirjojen alkuperäsääntöjä sovellettaessa, sikäli kuin mainitut säännöt ovat samat kuin tässä liitteessä.
2. Liettuassa tuotettuihin tuotteisiin voidaan soveltaa 1 b) iii) kappaleen määräyksiä vain, mikäli näiden määräysten soveltamiseksi tarvittava hallinnollinen yhteistyö Viron, Latvian ja Liettuan välille on luotu tämän liitteen määräysten mukaisesti.
2 artikla
1. Poiketen 1 artiklan 1 kappaleen b) ii) ja iii) kohtien määräyksistä tuotteet, jotka 1 artiklan 1 kappaleen b) iii) kohdassa mainittuja alkuperäsääntöjä sovellettaessa ovat Suomen tai Liettuan taikka Viron tai Latvian alkuperätuotteita tämän liitteen tarkoittamassa mielessä, ja jotka viedään yhdestä tämän pöytäkirjan sopimusvaltiosta toiseen samassa tilassa tai enintään 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamalla tavalla viejävaltiossa valmistettuina tai käsiteltyinä, säilyttävät alkuperänsä.
2. Kun 1 kappaletta sovellettaessa käytetään Suomen ja Liettuan taikka yhden tai molempien tämän pöytäkirjan osapuolten ja Viron ja/tai Latvian alkuperätuotteita eikä näitä tuotteita ole viejävaltiossa valmistettu tai käsitelty enempää kuin 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamalla tavalla, alkuperän määrää tuote, jonka tullausarvo on suurin, tai, jos sitä ei tiedetä eikä sitä voida todeta, josta ensimmäinen todettavissa oleva kyseisessä valtiossa maksettu hinta on korkein.
3 artikla
(Tässä liitteessä ei ole 3 artiklaa.)
4 artikla
Seuraavia tuotteita pidetään 1 artiklan 1 kappaleen a) kohdan tarkoittamassa mielessä Suomessa tai Liettuassa kokonaan tuotettuina:
a) sen maaperästä tai sen merenpohjasta saadut kivennäistuotteet;
b) siellä korjatut kasvituotteet;
c) siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;
d) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;
e) siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;
f) sen alusten merestä pyydystämät merikalastus- ja muut tuotteet;
g) sen tehdasaluksilla yksinomaan f) kohdassa mainituista tuotteista valmistetut tuotteet;
h) siellä kerätyt ainoastaan raaka-aineiksi soveltuvat käytetyt tavarat, ottaen kuitenkin huomioon tämän liitteen I lisäykseen sisältyvän käytettyjä ulkorenkaita koskevan 5a huomautuksen;
i) siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneet jätteet ja romu;
j) siellä yksinomaan a)-i) kohdissa mainituista tuotteista valmistetut tavarat.
5 artikla
1. Tässä liitteessä käytetyt ilmaukset ''ryhmät'' ja ''nimikkeet'' tarkoittavat harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän (josta jäljempänä käytetään nimitystä harmonoitu järjestelmä tai HS) muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit).
Ilmaus ''tariffoidaan'' tarkoittaa tuotteen tai aineksen tariffoimista tiettyyn nimikkeeseen.
2. Sovellettaessa 1 artiklaa ei-alkuperäaineksia katsotaan valmistetun tai käsitellyn riittävästi, kun valmis tuote tariffoidaan eri nimikkeeseen kuin kaikki sen valmistuksessa käytetyt ei-alkuperäainekset, ottaen kuitenkin huomioon 3, 4 ja 5 kappaleen määräykset.
3. Tämän liitteen II lisäyksen luettelon 1 ja 2 sarakkeessa mainitun tuotteen tulee 2 kappaleen säännön asemesta täyttää sille 3 sarakkeessa määrätyt ehdot.
4. Luettelon 84.-91. ryhmien tuotteiden osalta viejä voi valintansa mukaan 3 sarakkeen ehtojen täyttämisen asemesta soveltaa 4 sarakkeen ehtoja.
5. Sovellettaessa 1 artiklan 1 kappaleen b) i) kohtaa katsotaan seuraavat valmistus- ja käsittelytavat aina riittämättömiksi tekemään tavaroista alkuperätuotteita riippumatta siitä, onko nimike muuttunut vai ei:
a) käsittelyt, joiden tarkoituksena on taata tavaroiden kunnon säilyminen kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustaminen, kuivaaminen, jäähdyttäminen, suolaveteen, rikkihapokkeeseen tai muuhun liuokseen upottaminen, turmeltuneiden osien poistaminen ja niiden kaltaiset toimenpiteet);
b) pelkkä pölynpoisto, seulominen, lajittelu, laatuluokittelu, yhteensovittaminen (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi), peseminen, maalaaminen, paloittelu;
c) i) uudelleen pakkaaminen ja kollien jakaminen tai yhdistäminen;
ii) pelkkä pullotus, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille, laudoille jne. kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;
d) merkkien, nimilappujen ja muiden niiden kaltaisten tunnusten kiinnittäminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;
e) erilaistenkin tuotteiden pelkkä sekoittaminen, mikäli yksi tai useammat seoksen aineosista eivät vastaa tässä liitteessä määrättyjä ehtoja, jotta niitä voitaisiin pitää alkuperätuotteina;
f) tavaroiden osien pelkkä yhdistäminen kokonaiseksi tavaraksi;
g) kahden tai useamman edellä a)-f) kohdissa mainitun toimenpiteen suorittaminen;
h) eläinten teurastus.
6 artikla
1. Tämän liitteen II lisäyksen luettelossa käsite ''arvo'' tarkoittaa valmistukseen käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä eikä sitä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista kyseisellä alueella maksettua hintaa.
Sikäli kuin alkuperäainesten arvo joudutaan määrittämään, tätä kappaletta sovelletaan soveltuvin osin.
2. Tämän liitteen II lisäyksen luettelossa käytetty käsite ''vapaasti tehtaalla -hinta'' tarkoittaa valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä.
7 artikla
Yhden lähetyksen muodostavien, tämän liitteen mukaisia alkuperätuotteita olevien tavaroiden kuljetus voi tapahtua muiden kuin Suomen, Liettuan, Viron tai Latvian alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, mikäli viimeksi mainittujen alueiden kautta tapahtuva kuljetus on oikeutettua maantieteellisin perustein ja mikäli tavarat ovat pysyneet kauttakulkumaan tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja ne eivät ole siellä tulleet myyntiin eikä kulutukseen ja niille ei ole siellä suoritettu muita toimenpiteitä kuin mahdollisesti purkaus tai jälleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.
II OSASTO
Hallinnollisen yhteistyön muodot
8 artikla
1. Tämän liitteen mukaiset alkuperätuotteet saavat Suomeen tai Liettuaan tuotaessa pöytäkirjan mukaiset edut, kun niistä esitetään joko:
a) tavaratodistus EUR.1, josta jäljempänä käytetään nimitystä ''EUR.1-todistus'', tai pitkän ajanjakson voimassa oleva EUR.1-todistus sekä 13 artiklan mukaisesti laadittuja kauppalaskuja, joissa viitataan tällaiseen todistukseen. EUR.1-todistuksen malli on tämän liitteen III lisäyksessä;
b) tämän liitteen IV lisäyksen mallin mukaisen viejän ilmoituksen sisältävä kauppalasku, joka on laadittu 13 artiklan mukaisesti; tai
c) tämän liitteen IV lisäyksen mallin mukaisen viejän ilmoituksen sisältävä kauppalasku, jonka kuka tahansa viejä voi laatia yhden tai useampia kolleja käsittävälle, yhteensä enintään 5 110 laskentayksikön arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle.
2. Seuraavat tämän liitteen ehdot täyttävät alkuperätuotteet saavat Suomeen tai Liettuaan tuotaessa pöytäkirjan mukaiset edut ilman, että on tarpeen esittää mitään 1 kappaleessa mainittua asiakirjaa:
a) yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet, joiden arvo on enintään 365 laskentayksikköä;
b) matkustajan henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet, joiden arvo on enintään 1 025 laskentayksikköä.
Näitä määräyksiä sovelletaan ainoastaan silloin, kun on kysymys muusta kuin kaupallisesta tuonnista ja kun tavaroiden ilmoitetaan täyttävän pöytäkirjan soveltamisehdot ja mikäli ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen oikeellisuutta.
Tuontia, joka on satunnaista ja käsittää ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien henkilökohtaiseen tai perheen käyttöön tulevia tavaroita, ei pidetä kaupallisena, mikäli näiden tavaroiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.
3. Pöytäkirjan viejäosapuolen kansallisena valuuttana ilmaistut määrät, jotka vastaavat laskentayksikköinä ilmaistuja määriä, on viejävaltion vahvistettava ja saatettava pöytäkirjan toisen osapuolen tietoon. Jos määrät ylittävät tuojavaltion vahvistamat vastaavat määrät, tuojavaltion on ne hyväksyttävä, mikäli tavarat on laskutettu viejävaltion valuuttana.
Jos tavarat on laskutettu pöytäkirjan toisen osapuolen, Viron tai Latvian valuuttana, tuojavaltion on hyväksyttävä asianomaisen valtion ilmoittama määrä.
4. Suomen, Liettuan, Viron ja Latvian valuuttoina yksi laskentayksikkö vastaa tämän liitteen VI lisäyksessä mainittuja määriä.
5. Laskentayksikköinä ilmaistuja määriä tarkistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään joka toinen vuosi.
6. Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, katsotaan muodostavan näiden kanssa yhden kokonaisuuden, kun ne normaalivarustuksena sisältyvät kysymyksessä olevan laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon hintaan tai kun niistä ei laskuteta erikseen.
7. Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina, kun kaikki sarjaan kuuluvat tavarat ovat alkuperätuotteita. Milloin sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta.
9 artikla
1. Viejävaltion tulliviranomaiset antavat EUR.1-todistuksen silloin, kun siinä mainitut tavarat viedään maasta. Se annetaan viejän käytettäväksi heti kun tosiasiallinen vienti on tapahtunut tai varmistunut.
2. Suomen tai Liettuan tulliviranomaiset antavat EUR.1-todistuksen, jos maasta vietävien tavaroiden voidaan katsoa olevan tämän valtion alkuperätuotteita 1 artiklan tarkoittamassa mielessä.
3. Suomen tai Liettuan tulliviranomaiset ovat valtuutettuja, edellyttäen että EUR.1-todistuksiin sisällytettävät tavarat ovat sen alueella, antamaan EUR.1-todistuksia tässä liitteessä määrätyin ehdoin, jos maasta vietävien tavaroiden voidaan katsoa olevan Suomen tai Liettuan taikka Viron tai Latvian alkuperätuotteita 2 artiklan tarkoittamassa mielessä.
Tällaisissa tapauksissa EUR.1-todistuksia annetaan ehdolla, että esitetään aikaisemmin annetut tai laaditut alkuperäselvitykset.
4. EUR.1-todistus voidaan antaa vain, jos sen voidaan katsoa olevan tässä pöytäkirjassa tai 1 artiklan 1 kappaleen b) iii) kohdassa mainituissa pöytäkirjoissa määrätyn etuuskohtelun soveltamiseen oikeuttava todistus.
EUR.1-todistuksen antopäivä tulee mainita EUR.1-todistuksen tulliviranomaisille varatussa osassa.
5. Poikkeuksellisesti EUR.1-todistus voidaan antaa myös siinä mainittujen tavaroiden viennin jälkeen, silloin kun sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi.
Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-todistuksen jälkikäteen vain siinä tapauksessa, että ne ovat todenneet viejän hakemuksessa esitettyjen tietojen pitävän yhtä vastaavien asiakirjojen kanssa.
Jälkikäteen annettuihin EUR.1-todistuksiin on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä: ''ISSUED RETROSPECTIVELY'', ''ANNETTU JÄLKIKÄTEEN'', ''UTFÄRDAT I EFTERHAND'', ''ISLEISTAS RETROSPEKTYVIAI'', ''TAGANTJÄRELE VÄLJA ANTUD'' tai ''IZDOTS PEC PRECU EKSPORTA''.
6. Mikäli EUR.1-todistus varastetaan tai se katoaa tai turmeltuu, viejä voi pyytää sen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä: ''DUPLICATE'', ''KAKSOISKAPPALE'', ''DUPLIKAT'', ''DUBLIKATAS'', ''DUPLIKAAT'' tai ''DUBLIKATS''.
Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-todistuksen antopäivä, on voimassa mainitusta päivästä lukien.
7. Edellä 5 ja 6 kappaleessa mainitut merkinnät tehdään EUR.1-todistuksen ''Huomautuksia'' -kohtaan.
8. Yksi tai useampi EUR.1-todistus voidaan aina korvata yhdellä tai useammalla EUR.1-todistuksella, edellyttäen että tämä tapahtuu siinä tullitoimipaikassa, jossa tavarat ovat.
9. Tarkastaakseen että 2 ja 3 kappaleessa mainitut ehdot on täytetty, tulliviranomaisilla on oikeus vaatia kaikkia kirjallisia todisteita tai ryhtyä kaikkiin tarpeellisiksi katsomiinsa tarkastuksiin.
10. Valtuutettujen viejien 13 artiklassa määrätyin ehdoin laatimiin alkuperäselvityksiin sovelletaan 2-9 kappaleiden määräyksiä soveltuvin osin.
10 artikla
1. EUR.1-todistus annetaan vain viejän tai hänen vastuullaan hänen valtuuttamansa edustajan kirjallisesta hakemuksesta. Tämä hakemus laaditaan tämän liitteen III lisäyksessä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle, joka täytetään tämän liitteen määräysten mukaisesti.
2. Viejävaltion tulliviranomaisten tulee valvoa, että 1 kappaleessa mainittu lomake täytetään asianmukaisesti. Ne tarkistavat erityisesti, että ''Tavara''-sarake on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä. Tämän vuoksi tähän sarakkeeseen ei saa jättää väliin tyhjiä rivejä. Mikäli tilaa ei täytetä kokonaan, viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja tyhjä tila on suljettava viivalla.
3. Koska EUR.1-todistus on pöytäkirjan mukaisen tulli- ja kiintiöetuuskohtelun soveltamiseen oikeuttava todistusasiakirja, viejävaltion tulliviranomaisten tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tavaroiden alkuperän ja muiden EUR.1-todistuksessa olevien tietojen tarkistamiseksi.
4. Mikäli EUR.1-todistus annetaan 9 artiklan 5 kappaleen mukaisesti siinä mainittujen tavaroiden tosiasiallisen viennin jälkeen, viejän tulee 1 kappaleessa mainitussa hakemuksessa:
- mainita EUR.1-todistuksessa mainittujen tavaroiden lähetyspaikka ja -aika;
- todistaa, että kysymyksessä olevien tavaroiden vientihetkellä ei ole annettu EUR.1-todistusta, ja ilmoittaa syyt tähän.
5. EUR.1-todistusten hakemukset sekä 9 artiklan 3 kappaleen toisessa kohdassa tarkoitetut alkuperäselvitykset, joiden nojalla uudet EUR.1-todistukset annetaan, on viejävaltion tulliviranomaisten säilytettävä vähintään kaksi vuotta.
11 artikla
1. EUR.1-todistukset laaditaan tämän liitteen III lisäyksessä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle. Tämä lomake painetaan yhdellä tai useammalla tämän pöytäkirjan sopimusvaltion virallisista kielistä tai englannin kielellä. EUR.1-todistukset laaditaan jollakin näistä kielistä ja viejävaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti; jos ne laaditaan käsin, ne on täytettävä musteella ja painokirjaimin.
2. EUR.1-todistuksen koon tulee olla 210 x 297 mm; todistuksen pituus voi kuitenkin alittaa määrämitan enintään 5 millimetrillä tai ylittää sen enintään 8 millimetrillä. Käytettävän paperin tulee olla valkoista, hiokkeetonta, liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 25 g/m 2 . Siinä tulee olla vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennykset silmin havaittaviksi.
3. Tämän pöytäkirjan sopimusvaltiot voivat pidättää itselleen EUR.1-todistusten painatusoikeuden tai antaa sen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa jokaisessa EUR.1-todistuksessa on oltava merkintä tästä hyväksymisestä. Jokaisessa EUR.1-todistuksessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite, tai merkki, josta tämä voidaan tunnistaa. Siinä tulee myös olla painettu tai muulla tavoin tehty sarjanumero, jonka avulla se voidaan yksilöidä.
12 artikla
1. EUR.1-todistus on esitettävä neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viejävaltion tulliviranomainen on sen antanut, sen tuojavaltion tullitoimipaikassa, jossa tavarat ilmoitetaan tulliselvitettäviksi tämän valtion säädösten määräämässä järjestyksessä. Mainitut viranomaiset voivat vaatia siitä käännöksen. Ne voivat lisäksi vaatia, että tuontitavarailmoitusta täydennetään maahantuojan vakuutuksella siitä, että tavarat täyttävät pöytäkirjan soveltamiseksi vaadittavat ehdot.
2. Rajoittamatta 5 artiklan 5 kappaleen määräyksiä katsotaan tulliselvitettäväksi ilmoittajan pyynnöstä ja asianomaisten viranomaisten määräämin ehdoin yhdeksi tavaraksi sellainen harmonoidun järjestelmän 84. tai 85. ryhmään kuuluva, osiin purettu tai kokoamaton tavara, joka tuodaan osalähetyksinä, ja koko tavaralle voidaan esittää yksi EUR.1-todistus ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.
3. EUR.1-todistus, joka esitetään tuojavaltion tulliviranomaisille 1 kappaleessa mainitun esittämisajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelua sovellettaessa, kun määräajan noudattamatta jättäminen johtuu ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista.
Muissa myöhästymistapauksissa tuojavaltion tulliviranomaiset voivat hyväksyä EUR.1-todistukset, kun tavarat on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.
4. Pienet eroavuudet EUR.1-todistuksen merkintöjen ja tavaroiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee todistuksesta mitätöntä, jos voidaan asianmukaisesti osoittaa, että todistus vastaa tulliselvitettäviksi esitettyjä tavaroita.
5. Tuojavaltion tulliviranomaiset säilyttävät EUR.1-todistukset tässä valtiossa voimassa olevien säädösten mukaisesti.
6. Edellä 7 artiklassa mainittujen ehtojen noudattaminen osoitetaan esittämällä tuojavaltion tulliviranomaisille joko:
a) yksi ainoa viejävaltiossa laadittu kuljetusasiakirja, jonka turvin tavaroiden kuljetus kauttakulkumaan kautta on tapahtunut; tai
b) kauttakulkumaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa on:
- tarkka kuvaus tavaroista,
- tavaroiden purkamisen ja jälleenlastauksen päivämäärä ja tarvittaessa käytettyjen alusten nimet,
- todistus olosuhteista, joissa tavaroita on pidetty kauttakulkumaassa;
c) tai, edellä mainittujen puuttuessa, mitä tahansa todisteaineistoa.
13 artikla
1. Alkuperän osoittavia asiakirjoja annettaessa sovelletaan yksinkertaistettua menettelyä jäljempänä olevien määräysten mukaisesti 9 artiklan 1-7 kappaleiden sekä 10 artiklan 1, 4 ja 5 kappaleen määräysten estämättä.
2. Viejävaltion tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle (josta jäljempänä käytetään nimitystä ''valtuutettu viejä''), joka harjoittaa usein tapahtuvaa vientiä, jolle voidaan antaa EUR.1-todistus, ja joka antaa kaikki tulliviranomaisten tarpeelliseksi katsomat takeet tavaroiden alkuperäaseman tarkistamiseksi, luvan olla esittämättä vientihetkellä viejävaltion tullitoimipaikassa tavaroita ja niitä koskevan EUR.1-todistuksen hakemusta EUR.1-todistuksen saamiseksi 9 artiklan 1-4 kappaleiden mukaisin ehdoin.
3. Lisäksi tulliviranomaiset voivat antaa valtuutetulle viejälle luvan laatia EUR.1-todistuksia, jotka ovat voimassa enintään yhden vuoden antopäivästä ja joista jäljempänä käytetään nimitystä ''LT-todistus''. Lupa annetaan vain, mikäli maasta vietävien tavaroiden alkuperäaseman odotetaan pysyvän muuttumattomana LT-todistuksen voimassaolojan. Jos LT-todistus ei enää ole voimassa joidenkin todistuksen kattamien tavaroiden osalta, valtuutetun viejän tulee välittömästi ilmoittaa tästä luvan antaneille tulliviranomaisille.
Yksinkertaistettua menettelyä sovellettaessa viejävaltion tulliviranomaiset voivat määrätä käytettäväksi EUR.1-todistuksia, joissa on niiden yksilöimiseksi tarkoitettu tunnus.
4. Edellä 2 ja 3 kappaleessa mainitussa luvassa määrätään tulliviranomaisten valinnan mukaan, että EUR.1-todistuksen 11 sarake ''Tulliviranomaisten todistus'':
a) joko varustetaan edeltäkäsin viejävaltion asianomaisen tullitoimipaikan leimalla sekä mainitun toimipaikan virkamiehen joko käsin tai muulla tavoin tekemällä allekirjoituksella; tai
b) on valtuutetun viejän viejävaltion tulliviranomaisten hyväksymällä ja tämän liitteen V lisäyksessä olevan mallin mukaisella erikoisleimalla vahvistama. Tämä leima voidaan esipainattaa lomakkeisiin.
EUR.1-todistuksen 11 sarakkeen ''Tulliviranomaisen todistus'' täyttää tarvittaessa valtuutettu viejä.
5. Edellä 4 a) kappaleessa mainituissa tapauksissa EUR.1-todistuksen 7 sarakkeeseen ''Huomautuksia'', tehdään jokin seuraavista merkinnöistä: ''Simplified procedure'', ''Yksinkertaistettu menettely'', ''Förenklad procedur'', ''Supaprastinta procedura'', ''Lihtsustatud protseduur'' tai ''Vienkarsotá procedura''. Valtuutettu viejä merkitsee tarvittaessa 13 sarakkeeseen ''Tarkastuspyyntö'' EUR.1-todistuksen jälkitarkastuksen suorittavan tulliviranomaisen nimen ja osoitteen.
6. Edellä 3 kappaleessa mainitussa tapauksessa valtuutettu viejä tekee EUR.1-todistuksen 7 sarakkeeseen myös jonkin seuraavista merkinnöistä:
''LT certificate valid until ...'',
''LT-todistus voimassa ... saakka''
''LT-certifikat giltigt till ...'',
''LT sartifikatas galioja iki ...'',
''Pikaajaline sertifikaat kehtivusega kuni ...'',
''LT-sertifikats ir speka lidz ...'',
(päiväys merkitään numeroin),
sekä viittauksen lupaan, jonka nojalla kysymyksessä oleva LT-todistus on annettu.
Valtuutettua viejää ei vaadita mainitsemaan LT-todistuksen 8 ja 9 sarakkeessa kollien merkkejä ja numeroita, lukumäärää ja lajia, bruttopainoa (kg) tai muuta mittaa (l, m 3 , jne.). 8 sarakkeessa tulee kuitenkin olla sellainen tavaroiden kuvaus ja nimitys, että se on riittävän tarkka niiden yksilöimiseksi.
7. Huolimatta 12 artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksistä LT-todistus täytyy jättää tuontitullitoimipaikkaan viimeistään silloin, kun ensimmäiset sen kattamat tavarat tuodaan maahan. Jos maahantuoja tulliselvittää tavaroita useassa tuojavaltion tullitoimipaikassa, tulliviranomaiset voivat vaatia häntä esittämään kopion LT-todistuksesta kaikissa näissä toimipaikoissa.
8. Kun LT-todistus on jätetty tulliviranomaisille, maahantuotujen tavaroiden alkuperäasema osoitetaan LT-todistuksen voimassaoloaikana kauppalaskuilla, jotka täyttävät seuraavat ehdot:
a) kun kauppalaskussa on sekä Suomen, Liettuan, Viron tai Latvian alkuperätuotteita että ei-alkuperätuotteita, viejän tulee selvästi eritellä nämä kaksi tavararyhmää;
b) viejän on mainittava kussakin kauppalaskussa tavaroita koskevan LT-todistuksen numero, todistuksen voimassaolon päättymispäivä ja tavaroiden alkuperämaa tai -maat.
Viejän kauppalaskuun tekemä merkintä LT-todistuksen numerosta ja tavaroiden alkuperämaasta katsotaan ilmoitukseksi siitä, että tavarat täyttävät tämän liitteen ehdot etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän saavuttamiseksi tämän pöytäkirjan sopimusvaltioiden välisessä kaupassa.
Viejävaltion tulliviranomaiset voivat vaatia, että merkinnät, jotka kauppalaskuun on edellä olevien määräysten mukaan tehtävä, on vahvistettava käsin kirjoitetulla allekirjoituksella, jota seuraa allekirjoittajan nimi selvennettynä;
c) tavaroiden kuvauksen ja nimityksen kauppalaskussa tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta siitä käy selvästi ilmi, että tavarat on mainittu myös kysymyksessä olevalla LT-todistuksella;
d) kauppalaskuja voidaan laatia vain kysymyksessä olevan LT-todistuksen voimassaoloaikana maasta vietäville tavaroille. Ne voidaan kuitenkin esittää tuontitullitoimipaikassa neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viejä on ne laatinut.
9. Yksinkertaistettujen menettelyjen mukaisesti tämän artiklan ehdot täyttävät kauppalaskut voidaan laatia ja/tai lähettää tietoliikennevälineitä tai automaattisia tietojenkäsittelymenetelmiä käyttäen. Tuojavaltion tullitoimipaikat hyväksyvät tällaiset kauppalaskut selvitykseksi maahantuotujen tavaroiden alkuperäasemasta mainitun valtion tulliviranomaisten vahvistamien menettelyjen mukaisesti.
10. Mikäli viejävaltion tulliviranomaiset toteavat, että jokin todistus ja/tai kauppalasku, joka on annettu tämän artiklan määräysten mukaisesti, ei ole voimassa joidenkin toimitettujen tavaroiden osalta, ne ilmoittavat tästä välittömästi tuojavaltion tulliviranomaisille.
11. Tulliviranomaiset voivat antaa valtuutetulle viejälle luvan laatia tämän liitteen IV lisäyksen mallin mukaisen viejän ilmoituksen sisältäviä kauppalaskuja EUR.1-todistusten sijasta.
Valtuutetun viejän kauppalaskuun tekemä ilmoitus laaditaan jollakin tämän pöytäkirjan osapuolten virallisista kielistä tai englannin kielellä. Se allekirjoitetaan käsin ja joko:
a) siinä on viitattava valtuutetun viejän luvan numeroon, tai
b) sen on oltava valtuutetun viejän 4 b) kappaleessa tarkoitetulla, viejävaltion tulliviranomaisten hyväksymällä erikoisleimalla vahvistama. Tämä leima voidaan esipainattaa kauppalaskuun.
12. Viejävaltion tulliviranomaiset voivat kuitenkin antaa valtuutetulle viejälle luvan olla allekirjoittamatta kauppalaskussa olevaa 8 b) kappaleessa mainittua merkintää tai 11 kappaleessa tarkoitettua ilmoitusta, kun tällaiset kauppalaskut laaditaan ja/tai lähetetään tietoliikennevälineitä tai automaattisia tietojenkäsittelymenetelmiä käyttäen.
Mainitut tulliviranomaiset määräävät tämän kappaleen toteuttamista varten ehdot, joihin niiden sitä vaatiessa sisältyy valtuutetun viejän kirjallinen sitoumus, että hän ottaa täyden vastuun tällaisesta merkinnästä ja ilmoituksesta, niin kuin hän tosiasiassa olisi allekirjoittanut ne käsin.
13. Tulliviranomaiset määrittävät 2, 3 ja 11 kappaleessa mainituissa luvissa erityisesti:
a) EUR.1-todistusten ja LT-todistusten hakemuksia koskevat ehdot ja ehdot, jotka koskevat kauppalaskuun tavaroiden alkuperästä tehtävää ilmoitusta;
b) ehdot, joilla nämä hakemukset sekä kopio kauppalaskuista, joissa on viittaus LT-todistukseen, ja kauppalaskuista, joissa on viejän ilmoitus, säilytetään vähintään kaksi vuotta. LT-todistuksille ja kauppalaskuille, joissa on viittaus LT-todistukseen, tämä määräaika alkaa LT-todistuksen voimassaoloajan päättymispäivästä. Näitä määräyksiä sovelletaan myös EUR.1-todistuksiin, LT-todistuksiin ja kauppalaskuihin, joissa on viittaus LT-todistukseen, sekä kauppalaskuihin, joissa on viejän ilmoitus, joiden perusteella on annettu muita alkuperäselvityksiä 9 artiklan 3 kappaleen toisen kohdan mukaisin ehdoin.
14. Viejävaltion tulliviranomaiset voivat ilmoittaa, että 2, 3 ja 11 kappaleen mukaisia helpotuksia ei sovelleta tiettyihin tavararyhmiin.
15. Tulliviranomaiset kieltäytyvät antamasta 2, 3 ja 11 kappaleessa mainittuja lupia sellaisille viejille, jotka eivät anna kaikkia niiden tarpeellisiksi katsomia takeita.
Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvat. Niiden on tehtävä näin silloin, kun hyväksymisen ehtoja ei enää täytetä tai kun valtuutettu viejä ei enää anna mainittuja takeita.
16. Valtuutettua viejää voidaan vaatia ilmoittamaan tulliviranomaisille niiden antamien määräysten mukaisesti tavaroista, jotka hän aikoo viedä, jotta asianomaisella tullitoimipaikalla on mahdollisuus suorittaa tarpeelliseksi katsomansa tarkastus ennen tavaran lähettämistä.
17. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta tämän pöytäkirjan osapuolten tullimuodollisuuksia ja tulliasiakirjojen käyttöä koskevien säännösten soveltamiseen.
14 artikla
Edellä 8 artiklan 1 c) kappaleessa mainitun ilmoituksen laatii viejä tämän liitteen IV lisäyksessä olevassa muodossa jollakin tämän pöytäkirjan osapuolten virallisista kielistä tai englanniksi. Se tehdään kirjoituskoneella tai leimaten ja allekirjoitetaan käsin. Viejän on säilytettävä kopio mainitun ilmoituksen sisältävästä laskusta vähintään kaksi vuotta.
15 artikla
1. Viejä tai hänen edustajansa esittää EUR.1-todistusta koskevan hakemuksensa yhteydessä sellaiset asiakirjat, joilla voidaan osoittaa, että maasta vietäville tavaroille voidaan antaa EUR.1-todistus.
Hän sitoutuu esittämään asianomaisten viranomaisten pyynnöstä kaiken sen lisätodistusaineiston, jonka ne mahdollisesti katsovat tarpeelliseksi tullikohteluun oikeutettujen tavaroiden alkuperäaseman oikeellisuuden toteamiseksi, sekä sitoutuu hyväksymään kaikki mainittujen viranomaisten suorittamat, kirjanpitoonsa ja yllä mainittujen tavaroiden valmistus- olosuhteisiin kohdistuvat tarkastustoimenpiteet.
2. Viejien on säilytettävä 1 kappaleessa mainitut todistusasiakirjat vähintään kaksi vuotta.
3. Soveltuvin osin sovelletaan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä 13 artiklan 2 ja 3 kappaleen menettelyjä sovellettaessa ja 8 artiklan 1 b) ja 1 c) kappaleen ilmoituksiin.
16 artikla
1. Tavaroille, jotka on lähetetty Suomesta tai Liettuasta muussa maassa kuin Suomessa, Liettuassa, Virossa tai Latviassa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen Liettuaan tai Suomeen tuotaviksi, myönnetään maahan tuotaessa tämän pöytäkirjan määräysten mukaiset etuudet, edellyttäen, että ne täyttävät tämän liitteen ehdot niin, että niitä voidaan pitää Suomen tai Liettuan alkuperätuotteina ja sikäli kuin tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla todistetaan että:
a) viejä on lähettänyt nämä tavarat Suomesta tai Liettuasta näyttelymaahan ja pitänyt niitä siellä näytteillä;
b) mainittu viejä on myynyt tai luovuttanut nämä tavarat Liettuassa tai Suomessa olevalle vastaanottajalle;
c) tavarat on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen Liettuaan tai Suomeen siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyyn;
d) sen jälkeen kun tavarat on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.
2. EUR.1-todistus tulee esittää normaalissa järjestyksessä tulliviranomaisille. Siinä on mainittava näyttelyn nimi ja osoite. Tavaroiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä, voidaan tarvittaessa vaatia kirjallinen lisäselvitys.
3. Edellä olevaa 1 kappaletta sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joissa tavarat näyttelyn aikana pysyvät tullivalvonnan alaisina, sellaisia tilaisuuksia lukuun ottamatta, jotka on järjestetty kaupoissa tai liiketiloissa yksityisiin tarkoituksiin ulkomaisten tavaroiden myymiseksi.
17 artikla
1. Taatakseen tämän osaston oikean soveltamisen Suomi ja Liettua avustavat toisiaan tullihallintojensa välityksellä EUR.1-todistusten (myös 9 artiklan 3 kappaleen nojalla annettujen) ja kauppalaskussa olevien viejän ilmoitusten aitouden ja oikeellisuuden tarkistamisessa.
2. Sekakomissiolla on oikeus tehdä päätökset, jotka ovat tarpeen jotta hallinnollisen yhteistyön muotoja voitaisiin ajallaan soveltaa Suomessa tai Liettuassa.
3. Suomen ja Liettuan tulliviranomaiset toimittavat toisilleen tullitoimipaikkojensa EUR.1-todistusten antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet.
4. Rangaistus- ja muita seuraamuksia sovelletaan jokaiseen, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen tavaroille etuuskohtelun.
5. Suomi ja Liettua ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että sellaisia EUR.1-todistuksen turvin kuljetettavia tavaroita, jotka kuljetuksen aikana tulevat niiden alueella sijaitsevalle vapaa-alueelle, ei vaihdeta toisiin tavaroihin ja että niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toimenpiteet.
6. Mikäli Suomen tai Liettuan alkuperää olevia, EUR.1-todistuksen turvin vapaa-alueelle tuotuja tavaroita valmistetaan tai käsitellään, asianomaisten tulliviranomaisten tulee viejän pyynnöstä antaa uusi EUR.1-todistus, jos suoritettu valmistus tai käsittely on tämän liitteen määräysten mukaista.
18 artikla
1. EUR.1-todistusten tai kauppalaskuilla olevien viejän ilmoitusten jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai aina kun tuojavaltion tulliviranomaisilla on aihetta epäillä asiakirjan aitoutta tai kysymyksessä olevien tavaroiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuutta.
2. Sovellettaessa 1 kappaleen määräyksiä tuojavaltion tulliviranomaiset palauttavat viejävaltion tulliviranomaisille EUR.1-todistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, tai kauppalaskun, jossa on viittaus LT-todistukseen, tai kauppalaskun, jossa on viejän ilmoitus, tai näiden asiakirjojen kopion ja esittävät mahdolliset sisältöä tai muotoa koskevat syyt tiedustelun tekemiseen.
Tulliviranomaiset toimittavat jälkitarkastuspyynnön tueksi kaikki asiakirjat ja ilmoittavat kaikki tiedot, jotka on saatu ja joiden nojalla mainitussa EUR.1-todistuksessa tai kauppalaskussa olevia merkintöjä voidaan pitää virheellisinä.
Jos tuojavaltion tulliviranomaiset pidättyvät soveltamasta pöytäkirjan määräyksiä siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, ne tarjoutuvat luovuttamaan tavarat tuojalle sillä edellytyksellä, että ryhdytään tarpeellisiksi katsottuihin varotoimenpiteisiin.
3. Jälkitarkastuksen tulokset on ilmoitettava tuojavaltion tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Niiden perusteella tulee voida päättää, koskevatko 2 kappaleessa tarkoitetut palautettavat asiakirjat tosiasiallisesti vietyjä tavaroita ja voidaanko näihin tavaroihin tosiasiallisesti soveltaa etuuskohtelua.
Mikäli tuojavaltion tulliviranomaiset ja viejävaltion tulliviranomaiset eivät pysty ratkaisemaan kiistanalaisia tapauksia tai mikäli syntyy kysymys tämän liitteen tulkinnasta, ne on alistettava 26 artiklassa mainitun tulli- ja alkuperäasioiden alakomitean käsiteltäviksi. Päätökset tekee sekakomissio.
EUR.1-todistuksen jälkitarkastusta varten viejävaltion tulliviranomaisten on säilytettävä vientiasiakirjat tai niiden asemesta käytetyt EUR.1-todistusten jäljennökset vähintään kaksi vuotta.
III OSASTO
Loppumääräykset
19 artikla
Suomi ja Liettua ryhtyvät omalta osaltaan tämän liitteen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.
20 artikla
Tämän liitteen lisäykset ovat sen erottamaton osa.
21 artikla
Tavarat, jotka ovat I osaston määräysten mukaisia ja jotka pöytäkirjan voimaantulopäivänä ovat joko matkalla tai väliaikaisesti varastoituina, tullivarastoissa tai vapaa-alueilla Suomessa tai Liettuassa, voidaan hyväksyä alkuperätuotteiksi, edellyttäen että neljän kuukauden kuluessa tästä päivästä tuojavaltion tulliviranomaisille esitetään jälkikäteen annettu alkuperäselvitys sekä kuljetusolosuhteet todistavat asiakirjat.
22 artikla
Suomi ja Liettua sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta EUR.1-todistukset, joita niiden tulliviranomaiset ovat oikeutetut antamaan tätä pöytäkirjaa sovellettaessa, annetaan tässä pöytäkirjassa määrätyin ehdoin. Ne sitoutuvat myös varmistamaan tähän tarvittavan hallinnollisen yhteistyön, erityisesti tämän pöytäkirjan puitteissa vaihdettavien tavaroiden kuljetuksen ja säilytyksen valvomiseksi.
23 artikla
1. Tuotteille, jollaisiin pöytäkirjaa sovelletaan ja jotka on käytetty sellaisten tuotteiden valmistukseen, joille annetaan tai laaditaan EUR.1-todistus, LT-todistus tai kauppalasku, jossa on viittaus LT-todistukseen tai kauppalasku, jossa on viejän ilmoitus, voidaan myöntää tullinpalautus tai tullihelpotus missä muodossa tahansa vain, jos ne ovat Suomen, Liettuan, Viron tai Latvian alkuperätuotteita.
2. Tässä artiklassa ''tullilla'' tarkoitetaan myös vaikutukseltaan tulleja vastaavia maksuja.
24 artikla
(Tässä liitteessä ei ole 24 artiklaa.)
25 artikla
1. Tämän liitteen mukaiset alkuperätuotteet saavat tuonnissa Liettuaan pöytäkirjan mukaiset edut myös, mikäli niille esitetään virolaisen tai latvialaisen tullitoimipaikan antama EUR.1-todistus, johon on tehty merkintä ''Application Article 25'' ja se on vahvistettu mainitun tullitoimipaikan leimalla.
2. Kun aiemmin Liettuaan tuodut tuotteet, joita seuraa Suomessa annettu tai laadittu 8 artiklan 1 kappaleessa mainittu alkuperäselvitys, jälleenviedään Viroon tai Latviaan, Liettua sitoutuu antamaan EUR.1-todistukset, joihin on tehty merkintä ''Application Article 25'', edellyttäen että tuotteet jälleenviedään samassa tilassa tai niitä ei ole Liettuassa valmistettu tai käsitelty enempää kuin 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamalla tavalla.
26 artikla
Sekakomission alaisuuteen asetetaan pöytäkirjan 10 artiklan 3 kappaleen mukaisesti tulli- ja alkuperäasioiden alakomitea avustamaan sekakomissiota sen tehtävien hoitamisessa sekä varmistamaan jatkuva tiedonkulku ja neuvotteluyhteys asiantuntijoiden välillä.
Se koostuu Suomen ja Liettuan asiantuntijoista, jotka vastaavat alkuperäsääntöihin liittyvistä kysymyksistä.
27 artikla
Sovellettaessa 1 artiklan 1 kappaleen b) ii) tai iii) kohtaa, jokaista Suomen tai Liettuan alueen alkuperää olevaa tuotetta kohdellaan viennissä tämän pöytäkirjan toisen osapuolen alueelle ei-alkuperätuotteena sinä aikana tai niinä aikoina, jolloin tämän pöytäkirjan viimeksimainittu osapuoli soveltaa tällaisiin tuotteisiin kolmansien maiden tullia tai vastaavia suojatoimenpiteitä tämän pöytäkirjan mukaisesti.
II LIITTEEN I LISÄYS
Selventävät huomautukset
1 huomautus - 1 artiklaan
Ilmaus ''tämän pöytäkirjan sopimusvaltio'' käsittää myös mainitun valtion aluevedet.
Aavalla merellä toimivien alusten, mukaanlukien ''tehdasalukset'', joissa niiden kalastamat tuotteet valmistetaan tai käsitellään, katsotaan olevan sen tämän pöytäkirjan sopimusvaltion aluetta, johon ne kuuluvat, edellyttäen että ne täyttävät 4 selventävässä huomautuksessa esitetyt ehdot.
2 huomautus - 1, 2 ja 4 artiklaan
1 artiklan alkuperäaseman saavuttamista koskevat ehdot on täytettävä keskeytyksettä tämän pöytäkirjan sopimusvaltiossa lukuun ottamatta 2 artiklassa säädettyjä poikkeuksia.
Jos tämän pöytäkirjan sopimusvaltiosta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on, lukuun ottamatta 2 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, pidettävä ei-alkuperätuotteina, ellei tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voida osoittaa, että:
- palautetut tavarat ovat samoja kuin maastaviedyt tavarat, ja
- niille ei ole suoritettu muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarpeellisia toimenpiteitä, kun ne ovat olleet kysymyksessä olevassa maassa.
3 huomautus - 1 ja 2 artiklaan
Ratkaistaessa onko tavara alkuperätuote, ei ole tarpeen tutkia ovatko tavaran valmistuksessa käytetyt energiatuotteet, laitteistot, koneet ja työkalut kolmansien maiden alkuperää vai eivät.
4 huomautus - 4 artiklan f) kohtaan
Ilmaus ''sen alukset'' tarkoittaa vain aluksia:
a) jotka on rekisteröity tämän pöytäkirjan sopimusvaltiossa;
b) jotka purjehtivat tämän pöytäkirjan sopimusvaltion lipun alla;
c) jotka ainakin puoleksi ovat tämän pöytäkirjan sopimusvaltion kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka pääkonttori sijaitsee tällaisessa valtiossa ja jonka toimitusjohtaja tai -johtajat, johtokunnan tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat tämän pöytäkirjan sopimusvaltion kansalaisia ja lisäksi jonka pääomasta - kysymyksen ollessa henkilöyhtiöstä tai rajoitetuin vastuin toimivasta yhtiöstä - ainakin puolet kuuluu tällaiselle valtiolle, tällaisen valtion julkisille yhteisöille tai kansalaisille;
d) joiden päällystö on kokonaisuudessaan tämän pöytäkirjan sopimusvaltioiden kansalaisia;
e) jonka miehistöstä vähintään 75 prosenttia on tämän pöytäkirjan sopimusvaltioiden kansalaisia.
5 huomautus - 4 ja 5 artiklaan
1. Kelpuuttamisen yksikkö alkuperäsääntöjä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määrättäessä nimikettä harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan. 3 yleisen tulkintasäännön nojalla tariffoitavien tuotesarjojen osalta kelpuuttamisen yksikkö on jokainen sarjaan sisältyvä tavara; tämä koskee myös nimikkeiden 63.08, 82.06 ja 96.05 sarjoja.
Tästä seuraa, että:
- kun tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote tariffoidaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;
- kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka tariffoidaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, alkuperäsääntöjä on sovellettava kuhunkin tuotteeseen erikseen.
2. Kun harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkauksen katsotaan tariffoitaessa kuuluvan tuotteeseen, sen katsotaan kuuluvan tuotteeseen myös alkuperää määritettäessä.
5a huomautus - 4 artiklan h) kohtaan
Käytettyjen ulkorenkaiden osalta ilmaus ''siellä kerätyt ainoastaan raaka-aineiksi soveltuvat käytetyt tavarat'' ei tarkoita vain ainoastaan raaka-aineiksi soveltuvia käytettyjä ulkorenkaita vaan myös ainoastaan uudelleen pinnoitettaviksi tai jätteenä käytettäviksi soveltuvia käytettyjä ulkorenkaita.
6 huomautus - 5 artiklan 2 kappaleeseen
II lisäyksen alkuhuomautuksia sovelletaan myös tarvittaessa kaikkiin ei-alkuperäaineksia käyttäen valmistettuihin tuotteisiin, vaikka niille ei olekaan II lisäyksen luettelossa erityissääntöä, vaan ne ovat 5 artiklan 2 kappaleen nimikkeenmuutossäännön alaisia.
7 huomautus - 6 artiklaan
''Vapaasti tehtaalla -hinnalla'' tarkoitetaan sille valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, maksettavaa hintaa, kaikkien valmistuksessa käytettyjen tuotteiden arvo mukaan luettuna.
''Tullausarvolla'' tarkoitetaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta Genevessä 12 päivänä huhtikuuta 1979 tehdyn sopimuksen mukaista tullausarvoa.
8 huomautus - 8 artiklan 1 kappaleeseen
Mahdollisuus käyttää tämän liitteen nojalla kauppalaskua tavaroiden alkuperän osoittavana asiakirjana ulotetaan koskemaan myös lähetysluetteloa ja kaikkia muita kaupallisia asiakirjoja, joissa kysymyksessä olevien tavaroiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi.
Postitse lähetettävien tavaroiden osalta, joita 8 artiklan 2 kappaleen mukaan ei pidetä kaupallisena tuontina, ilmoitus alkuperäasemasta voidaan tehdä myös tulliluetteloon C2/CP3 tai tähän luetteloon liitettävälle erilliselle paperille.
9 huomautus - 17 artiklan 1 kappaleeseen ja 22 artiklaan
Kun EUR.1-todistus on annettu 9 artiklan 3 kappaleen määräysten mukaisesti ja se koskee samassa tilassa jälleenvietyjä tavaroita, määrämaan tulliviranomaisten tulee voida hallinnollisen yhteistyön perusteella saada jäljennös aikaisemmin annetusta tai laaditusta tavaraa koskevasta alkuperäselvityksestä.
10 huomautus - 23 artiklaan
''Tullinpalautuksella tai tullihelpotuksella missä muodossa tahansa'' tarkoitetaan kaikkia valmistukseen käytettyihin tuotteisiin sovellettavien tullien täydellistä tai osittaista takaisin maksamista tai perimättä jättämistä koskevia määräyksiä, edellyttäen että ne nimenomaisesti tai tosiasiallisesti sallivat tällaisen takaisinmaksun tai perimättäjätön siinä tapauksessa, että mainituista tuotteista valmistetut tavarat viedään maasta, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen.
''Valmistukseen käytetyillä tuotteilla'' tarkoitetaan kaikkia tuotteita, joiden osalta anotaan ''tullinpalautusta tai tullihelpotusta missä muodossa tahansa'' sellaisten alkuperätuotteiden viennin johdosta, joille annetaan tai laaditaan EUR.1-todistus, LT-todistus tai kauppalaskuja, joissa on viittaus LT-todistukseen, tai kauppalasku, jossa on viejän ilmoitus.
II LIITTEEN II LISÄYS
Luettelo valmistuksesta tai käsittelystä, joka on suoritettava ei-alkuperäaineksille, jotta valmis tuote saa alkuperäaseman
ALKUHUOMAUTUKSET
Yleistä
1 huomautus
1.1. Luettelon kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa kuvataan valmis tuote. Ensimmäisessä sarakkeessa on harmonoidussa järjestelmässä käytetty nimikkeen tai ryhmän numero ja toisessa sarakkeessa harmonoidussa järjestelmässä tästä nimikkeestä tai ryhmästä käytetty tavarankuvaus. Kuhunkin kahden ensimmäisen sarakkeen merkintään liittyy 3 ja 4 sarakkeessa oleva sääntö. Ensimmäisen sarakkeen merkinnän jäljessä eräissä tapauksissa oleva pääte '':sta'' tai '':stä'' tarkoittaa, että 3 tai 4 sarakkeen sääntö koskee ainoastaan 2 sarakkeessa mainittua osaa nimikkeestä tai ryhmästä.
1.2. Kun 1 sarakkeessa on koottu yhteen useita nimikkeitä tai mainittu ryhmän numero ja 2 sarakkeessa on sen vuoksi yleisluonteinen tavarankuvaus, viereinen 3 tai 4 sarakkeessa oleva sääntö koskee kaikkia niitä tuotteita, jotka harmonoidussa järjestelmässä tariffoidaan 1 sarakkeessa mainitun ryhmän nimikkeisiin tai johonkin nimikkeistä, jotka on koottu tähän sarakkeeseen.
1.3. Kun luettelossa on eri sääntöjä, joita sovelletaan saman nimikkeen eri tuotteisiin, nimikkeen kussakin alakohdassa on nimikkeen sen osan tavarankuvaus, jota viereinen 3 tai 4 sarakkeessa oleva sääntö koskee.
1.4. Luettelon 84.-91. ryhmien tuotteisiin on sovellettava 3 sarakkeen alkuperäsääntöä, jos 4 sarakkeessa ei ole sääntöä.
2 huomautus
2.1. Ilmaus ''valmistus'' tarkoittaa kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös ''kokoamista'' tai erityistoimenpiteitä. Katso kuitenkin 3 huomautuksen 5 kappaletta jäljempänä.
2.2. Ilmaus ''aines'' tarkoittaa kaikkia ''aineosia'', ''raaka-aineita'', ''komponentteja'', ''osia'' jne., jotka käytetään tuotteen valmistukseen.
2.3. Ilmaus ''tuote'' tarkoittaa valmista tuotetta, vaikka tämä olisikin tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoimenpiteessä.
3 huomautus
3.1. Kun jokin nimike tai nimikkeen osa ei ole luettelossa, sovelletaan 5 artiklan 2 kappaleen ''nimikkeenmuutossääntöä''. Jos jotakin luettelon kohtaa koskee ''nimikkeenmuutosehto'', se on mainittu 3 sarakkeen säännössä.
3.2. Luettelon 3 tai 4 sarakkeen säännön edellyttämä valmistus tai käsittely on suoritettava vain valmistukseen käytetyille ei-alkuperäaineksille. 3 tai 4 sarakkeen säännön rajoitukset koskevat niinikään ainoastaan käytettyjä ei-alkuperäaineksia.
3.3. Kun säännössä sanotaan, että ''minkä tahansa nimikkeen aineksia'' saa käyttää, saa käyttää myös aineksia, jotka kuuluvat samaan nimikkeeseen kuin tuote, ottaen kuitenkin myös huomioon sääntöön mahdollisesti sisältyvät erityisrajoitukset. Kuitenkin ilmaus ''valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista, myös muista nimikkeen ... aineksista'' tarkoittaa, että vain sellaisia samaan nimikkeeseen kuin tuote kuuluvia aineksia saa käyttää, joilla on erilainen tuotekuvaus kuin tuotteella 2 sarakkeessa.
3.4. Jos ei-alkuperäaineksista tehtyä tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman valmistuksen kuluessa nimikkeenmuutossäännön tai luettelossa olevan oman sääntönsä nojalla, käytetään aineksena toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevaa sääntöä, jonka valmistukseen se on käytetty.
- Esimerkki:
Nimikkeen 84.07 moottori, josta säännössä määrätään, että käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo ei saa ylittää 40 % vapaasti tehtaalla -hinnasta, tehdään nimikkeen 72.24 ''muusta takomalla esimuokatusta seosteräksestä''.
Jos tämä esimuokattu teräs on taottu kyseisessä maassa ei-alkuperätuotetta olevasta valanteesta, se on jo saanut alkuperäaseman luettelon nimikettä 72.24:stä koskevan säännön nojalla. Esimuokattua terästä voidaan pitää moottorin arvoa laskettaessa alkuperätuotteena riippumatta siitä, onko teräs tuotettu samassa vai jossakin muussa tehtaassa. Ei-alkuperätuotetta olevan valanteen arvoa ei täten oteta huomioon laskettaessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa.
3.5. Vaikka nimikkeenmuutossääntö tai luettelon sääntö täyttyy, tuote ei ole saanut alkuperäasemaa, jos suoritettu käsittely kokonaisuudessaan on riittämätön 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamassa mielessä.
4 huomautus
4.1. Luettelon sääntö määrittää vaadittavan vähimmäisvalmistuksen tai -käsittelyn, ja sen ylittävä valmistus tai käsittely antaa myös alkuperäaseman; sitä vähempi valmistus tai käsittely taas ei anna alkuperäasemaa. Näin ollen mikäli säännössä määrätään, että tietyllä valmistusasteella olevaa ei-alkuperäainesta saa käyttää, on sitä aiemmalla valmistusasteella olevan tällaisen aineksen käyttö sallittua mutta ei sitä myöhemmällä valmistusasteella olevan.
4.2. Kun luettelon säännössä määrätään, että tuote voidaan valmistaa useammasta kuin yhdestä aineksesta, tämä tarkoittaa, että yhtä tai useampaa näistä aineksista saa käyttää. Säännössä ei vaadita, että niitä kaikkia käytetään.
- Esimerkki:
Kankaita koskeva sääntö määrää, että luonnonkuituja saa käyttää ja että muun muassa kemiallisia aineita saa myös käyttää. Tämä ei tarkoita, että on käytettävä molempia, vaan että voidaan käyttää jompaakumpaa tai molempia.
Jos kuitenkin samassa säännössä on jotakin ainesta varten oma rajoituksensa ja muita aineksia varten muita rajoituksia, sovelletaan vain tosiasiallisesti käytettyjä aineksia koskevia rajoituksia.
- Esimerkki:
Ompelukoneita koskevassa säännössä määrätään, että käytettyjen langankiristysmekanismien on oltava alkuperätuotteita ja että käytetyn siksak-mekanismin on myös oltava alkuperätuote; näitä kahta rajoitusta sovelletaan vain, mikäli kysymyksessä olevat mekanismit tosiasiallisesti sisältyvät ompelukoneeseen.
4.3. Kun luettelon sääntö edellyttää, että tuote on valmistettava tietystä aineksesta, tämä ehto ei luonnollisesti estä käyttämästä muita aineksia, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät ne voi täyttää sääntöä.
- Esimerkki:
Nimikkeen 19.04 sääntö, joka nimenomaan sulkee pois viljan ja viljatuotteiden käytön, ei estä kivennäissuolojen, kemikaalien ja muiden lisäaineiden käyttöä, joita ei valmisteta viljasta.
- Esimerkki:
Jos kuitukankaasta tehdyn tavaran ollessa kysymyksessä ainoastaan ei-alkuperätuotetta olevan langan käyttö on sallittua, ei ole mahdollista aloittaa valmistusta kuitukankaasta - vaikka kuitukangasta ei tavallisesti voida tehdä langasta. Tällaisissa tapauksissa lähtöaineksen tulisi normaalisti olla lankaa edeltävällä asteella - ts. kuituasteella.
Tekstiilien osalta katso myös 7 huomautuksen 3 kappaletta.
4.4. Jos luettelon säännössä on kaksi tai useampia prosenttimääriä enimmäisarvoksi ei-alkuperäaineksille, joita voidaan käyttää, näitä prosenttimääriä ei saa laskea yhteen. Kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvo ei saa koskaan ylittää korkeinta määrätyistä prosenttimääristä. Lisäksi yksittäisiä prosenttimääriä ei saa ylittää niiden ainesten osalta, joita ne koskevat.
Tekstiilit
5 huomautus
5.1. Luettelossa käytetty ilmaus ''luonnonkuidut'' tarkoittaa muita kuituja kuin muunto- ja synteettikuituja. Se rajoittuu kehruuta edeltäviin valmistusasteisiin ja sisältää myös jätteet. Mikäli ei toisin mainita, ilmaus ''luonnonkuidut'' sisältää kuidut, jotka on karstattu, kammattu tai muulla tavoin valmistettu, mutta joita ei ole kehrätty.
5.2. Ilmaus ''luonnonkuidut'' sisältää nimikkeen 05.03 jouhen, nimikkeiden 50.02 ja 50.03 silkin, nimikkeiden 51.01 - 51.05 villakuidut ja hienon ja karkean eläimenkarvan, nimikkeiden 52.01 - 52.03 puuvillakuidut ja nimikkeiden 53.01 - 53.05 muut kasvitekstiilikuidut.
5.3. Ilmauksia ''tekstiilimassa'', ''kemialliset aineet'' ja ''paperinvalmistusaineet'' käytetään luettelossa kuvaamaan 50. - 63. ryhmiin kuulumattomia aineksia, joita voidaan käyttää muunto-, synteetti- tai paperikuitujen tai näistä kuiduista valmistettujen lankojen valmistuksessa.
5.4. Ilmausta ''katkotut tekokuidut'' käytetään luettelossa viittamaan nimikkeiden 55.01 - 55.07 synteetti- tai muuntokuitufilamenttitouviin, synteetti- tai muuntokatkokuituihin tai niiden jätteisiin.
6 huomautus
6.1. Tuotteiden osalta, jotka tariffoidaan niihin luettelon nimikkeisiin, joissa viitataan tähän alkuhuomautukseen, luettelon 3 sarakkeen ehtoja ei sovelleta mihinkään niiden valmistuksessa käytettyihin perustekstiiliaineisiin, joiden paino yhteensä on enintään 10 % kaikkien käytettyjen perustekstiiliaineiden yhteispainosta (katso kuitenkin myös 6 huomautuksen 3 ja 4 kappaletta jäljempänä).
6.2. Tätä poikkeusta voidaan kuitenkin soveltaa vain sekoitetuotteisiin, jotka on tehty kahdesta tai useammasta perustekstiiliaineesta riippumatta niiden osuudesta tuotteessa.
Perustekstiiliaineet ovat seuraavat:
- silkki,
- villa,
- karkea eläimenkarva,
- hieno eläimenkarva,
- jouhet,
- puuvilla,
- paperinvalmistusaineet ja paperi,
- pellava,
- hamppu,
- juutti ja muut niinitekstiilikuidut,
- sisali ja muut Agave-sukuisista kasveista saadut tekstiilikuidut,
- kookoskuidut, manilla, rami ja muut kasvitekstiilikuidut,
- synteettikuitufilamentit,
- muuntokuitufilamentit,
- synteettikatkokuidut,
- muuntokatkokuidut.
- Esimerkki:
Nimikkeen 52.05 lanka, joka on tehty puuvillakuiduista ja synteettikatkokuiduista, on sekoitelanka. Sen vuoksi ei-alkuperäaineksia, jotka eivät täytä alkuperäsääntöjä, saa käyttää enintään 10 % langan painosta.
- Esimerkki:
Nimikkeen 51.12 villakangas, joka on tehty villalangasta ja synteettikatkokuitulangasta, on sekoitekangas. Sen vuoksi ei-alkuperätuotetta olevaa synteettikuitulankaa tai villalankaa tai näiden sekoitusta, joka ei täytä alkuperäsääntöjä, saa käyttää enintään 10 % kankaan painosta.
- Esimerkki:
Nimikkeen 58.02 tuftattu tekstiilikangas, joka on tehty puuvillalangasta ja puuvillakankaasta, on sekoitetuote vain, jos puuvillakangas itsessään on sekoitekangas, joka on tehty kahdesta tai useammasta eri perustekstiiliaineesta, tai jos käytetyt puuvillalangat itsessään ovat sekoitetuotteita.
- Esimerkki:
Jos kysymyksessä oleva tuftattu tekstiilikangas olisi tehty puuvillalangasta ja synteettikuitukankaasta, olisi luonnollisesti käytetty kahta eri perustekstiiliainetta.
- Esimerkki:
Matto, jonka nukka on tehty sekä muuntokuitu- että puuvillalangoista ja pohjakangas juutista, on sekoitetuote, koska on käytetty kolmea perustekstiiliainetta. Näin ollen saa käyttää mitä tahansa ei-alkuperäaineksia, joita käytetään myöhemmällä valmistusasteella olevina, kuin sääntö sallii, edellyttäen, ettei niiden yhteispaino ylitä 10 % mattoon sisältyvien tekstiiliaineiden painosta. Juuttikangaspohja, muuntokuitulangat ja/tai puuvillalangat voitaisiin siis tuoda maahan tällä valmistusasteella olevina, jos painoehdot täyttyvät.
6.3. Tuotteissa, joissa on ''segmentoitua polyuretaania olevaa, myös kierrepäällystettyä lankaa, jossa on joustavia polyeetterisegmenttejä'', tämä poikkeus on tällaisen langan osalta 20 %.
6.4. Tuotteissa, joissa on kaistaleita, jotka koostuvat enintään 5 mm leveästä kahden muovikelmun väliin liimalla kiinnitetystä, alumiinifoliota tai muovikelmua, myös alumiinijauheella peitettyä, olevasta sydämestä, tämä poikkeus on 30 % tällaisen kaistaleen osalta.
7 huomautus
7.1. Niissä tekstiilituotteissa, joiden kohdalla luettelossa on alaviite tähän alkuhuomautukseen, saa käyttää, vuoria ja välivuoria lukuun ottamatta, tekstiiliaineita, jotka eivät täytä kysymyksessä olevaa sovitettua tuotetta koskevaa luettelon 3 sarakkeen sääntöä, edellyttäen että ne tariffoidaan eri nimikkeeseen kuin tuote ja ettei niiden arvo ylitä 8 % tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta.
7.2. Muuta kuin tekstiiliainetta olevien koristeiden ja tarvikkeiden tai muiden ainesten, joissa on tekstiiliä, ei tarvitse täyttää 3 sarakkeen ehtoa, vaikka 4 huomautuksen 3 kappale ei niitä koske.
7.3. Edellä 4 huomautuksen 3 kappaleen mukaan ei-alkuperätuotteita olevia, muuta kuin tekstiiliainetta olevia koristeita ja tarvikkeita tai muita tuotteita, joissa ei ole tekstiiliä, saa joka tapauksessa käyttää vapaasti, milloin niitä ei voida valmistaa 3 sarakkeessa luetelluista aineksista.
- Esimerkki:
Jos luettelon sääntö edellyttää, että tietyn tekstiilitavaran, esimerkiksi puseron, valmistuksessa on käytettävä lankaa, tämä ei estä metallitavaroiden kuten nappien käyttöä, koska niitä ei voida tehdä tekstiiliaineista.
7.4. Prosenttisääntöä sovellettaessa koristeiden ja tarvikkeiden arvo on otettava huomioon laskettaessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa.
Taulukko (HS-nimikkeet) puuttuu
8 artiklan ilmoitukset puuttuvat
Liitteen V lisäys puuttuu
II LIITTEEN VI LISÄS puuttuu