1218/1993

Kansanopisto on yleissivistävää aikuiskoulutusta antava sisäoppilaitos, jonka tarkoitus on edistää kansalaisten omaehtoista opiskelua siten, että kukin kansanopisto voi samalla painottaa arvo- ja aatetaustaansa ja kasvatustavoitteitaan.

Kansanopisto voi antaa myös ammatillista perus- ja lisäkoulutusta siten kuin siitä erikseen säädetään tai määrätään. Kansanopisto voi järjestää myös peruskoulu- ja lukio-opetusta siten kuin niistä erikseen säädetään tai määrätään.

Kansanopisto voi myös järjestää koulutusta tukevaa tai siihen läheisesti liittyvää tutkimus- ja palvelutoimintaa.

Koulutusta sekä tutkimus- ja palvelutoimintaa voidaan järjestää myös maksullisena palvelutoimintana.

Kansanopiston ylläpitäjänä voi olla rekisteröity suomalainen yhteisö tai säätiö taikka kunta tai kuntayhtymä.

Luvan tämän lain mukaisen kansanopiston ylläpitämiseen myöntää valtioneuvosto. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opisto on sivistystarpeen vaatima. Ylläpitämisluvan muuttamisesta päättää opetusministeriö. Ylläpitämisluvassa määrätään opiston koulutustehtävästä ammatillisessa koulutuksessa, kirjeopetuksen järjestämisestä sekä muista seikoista sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Valtioneuvosto voi ylläpitäjää kuultuaan peruuttaa ylläpitämisluvan, jos sivistystarpeen pysyvät muutokset tai muut ylläpitämiseen liittyvät erittäin painavat syyt sitä edellyttävät.

Yksityisen kansanopiston hallintoa varten ylläpitäjän on asetettava johtokunta. Johtokuntana voi toimia myös opiston ylläpitäjän hallitus tai muu toimielin.

Kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämän kansanopiston hallinnosta on voimassa, mitä kunnallislaissa (953/76) säädetään tai sen nojalla määrätään.

Yksityisellä kansanopistolla on johtosääntö, jossa määrätään toiminnan yleisistä perusteista, hallinnosta, hallintoelinten sekä toimenhaltijoiden tehtävistä ja toimivallasta sekä muista asioista siten kuin asetuksella tarvittaessa säädetään. Johtosäännön hyväksyy johtokunta.

Kansanopistossa on rehtorin toimi tai virka. Lisäksi kansanopistossa on opetushenkilökuntaa ja muuta henkilökuntaa.

Rehtorin ja opetushenkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista säädetään asetuksella. Opetusministeriö voi erityisestä syystä myöntää kelpoisuusvaatimuksista erivapauden.

Kansanopiston työvuosi on kalenterivuosi.

Kansanopiston opetuksen järjestämisestä säädetään asetuksella.

Ammatillisessa perus- ja lisäkoulutuksessa on soveltuvin osin voimassa, mitä ammatillisista oppilaitoksista annetussa laissa (487/87) säädetään ja sen nojalla säädetään tai määrätään, jollei tässä laissa tai sen nojalla asetuksessa toisin säädetä.

Kansanopiston opiskelijan ottamisen perusteista säädetään asetuksella.

Ammatillista koulutusta saavan opiskelijan kurinpidosta on voimassa, mitä ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden kurinpidosta säädetään.

Kansanopistossa järjestettävään peruskoulu- ja lukio-opetukseen sekä ammatilliseen peruskoulutukseen ja jatkolinjakoulutukseen osallistuville opiskelijoille annetaan opintososiaalisia etuja samojen perusteiden mukaan kuin ammatillisten oppilaitosten oppilaiden opintososiaalisista eduista säädetään ja määrätään. Velvollisuudesta työpäivinä järjestää maksuttoman kouluaterian lisäksi muuta ruokailua säädetään asetuksella.

Opintososiaaliset edut koskevat peruskouluopetuksen osalta vain niitä opiskelijoita, jotka ennen opintojen alkamisvuoden päättymistä ovat täyttäneet 18 vuotta tai jotka eivät ole suorittaneet peruskoulun koko oppimäärää.

Kansanopiston vuotuinen valtionosuus lasketaan markkamäärästä, joka saadaan kertomalla kansanopistolle vahvistetulla opiskelijaviikkojen lukumäärällä opiskelijaviikkoa kohden vahvistettu yksikköhinta.

Kansanopistolle myönnetään valtionosuutta 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun koulutukseen 55 prosenttia 9 §:n perusteella tätä koulutusta varten lasketusta markkamäärästä.

Kansanopistossa järjestettävän ammatillisen perus- ja jatkolinjakoulutuksen sekä peruskoulu- ja lukio-opetuksen valtionosuus määräytyy siten, että mainittua koulutusta varten 9 §:n perusteella lasketusta valtionosuuden laskennallisesta perusteesta vähennetään 18 §:n 2 momentissa säädetyt kotikunnan maksuosuudet. Peruskouluopetuksen osalta valtionosuus lasketaan edellä mainitulla tavalla vain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettujen opiskelijoiden osalta.

Opetusministeriö vahvistaa kansanopiston valtionosuuden laskemisen perusteena käytettävän opiskelijaviikkojen määrän. Opiskelijaviikon käsitteestä säädetään asetuksella.

Opetusministeriö määrää opiskelijaviikon yksikköhinnan seuraavaa vuotta varten.

Opiskelijaviikon yksikköhinta lasketaan joka neljäs vuosi jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltäneenä kalenterivuonna kansanopistojen toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset opistojen saman kalenterivuoden toteutuneiden opiskelijaviikkojen määrällä ja tarkistamalla näin saatu markkamäärä kuluvan ja seuraavan vuoden arvioidulla kustannustason sekä toiminnan laadun ja laajuuden muutoksilla. Yksikköhintaa korotetaan vammaisille tarkoitetun koulutuksen, opiston kulttuurisen erityistehtävän, kurssimuotoisen opetuksen ja kirjeopetuksen perusteella siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Yksikköhinnat on määrättävä siten, että yksikköhinnat kerrottuina toteutuneiden opiskelijaviikkojen määrällä yhteenlaskettuina vastaavat edellä mainittuja kokonaiskustannuksia yksikköhinnan soveltamisvuoden tasossa.

Jos kansanopisto toimii pääasiassa vuokratiloissa, yksikköhintaa voidaan vuosittain korottaa markkamäärällä, joka lasketaan jakamalla opetusministeriön valtionosuuden laskentaperusteeksi vahvistama vuosivuokra opiston 11 §:ssä tarkoitettujen opiskelijaviikkojen määrällä.

Muina kuin 2 momentissa tarkoitettuina vuosina yksikköhinnaksi määrätään edelliselle vuodelle määrätty yksikköhinta tarkistettuna kuluvan ja seuraavan vuoden arvioidulla kustannustason sekä toiminnan laadun ja laajuuden muutoksella.

Toiminnan laadun ja laajuuden muutokset otetaan huomioon siltä osin kuin ne aiheutuvat laista, asetuksesta, valtion viranomaisen määräyksestä tai valtion talousarviosta.

Yksikköhintaa laskettaessa käyttökustannuksiin ei lueta perustamishankkeista aiheutuneita kustannuksia, 3 momentissa ja 29 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vuokria, lainojen hoitomenoja, muusta kuin opiston sisäisestä hallinnosta aiheutuneita kustannuksia, laskennallisia kustannuseriä eikä menoja, joihin opisto saa valtionrahoitusta muun lain nojalla. Toiminnasta saatavia tuloja ei vähennetä yksikköhintaa määrättäessä.

Työnantajan henkilöstölleen ostamasta aikuiskoulutuksesta ja muusta maksullisesta palvelutoiminnasta aiheutuvia erilliskustannuksia ei oteta huomioon yksikköhintaa määrättäessä.

Milloin kustannustaso on olennaisesti muuttunut siitä tasosta, jonka perusteella käyttökustannusten opiskelijaviikon yksikköhinta on määrätty, opetusministeriö voi tarkistaa yksikköhinnan määrän kalenterivuoden päätyttyä kustannustason muutosta vastaavaksi.

Kansanopistolle voidaan toiminnan kehittämiseksi järjestettävää kokeilua, toimintaan liittyviä tarpeellisia erityistehtäviä ja toiminnan käynnistämistä varten tai koulutustarjonnan monipuolisuuden tukemiseksi myöntää valtionavustusta valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa.

Kansanopistolle voidaan myöntää ylimääräistä avustusta valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan rajoissa.

Kansanopistolle voidaan myöntää valtionavustusta perustamishankkeeseen. Perustamishankkeeseen ja siihen myönnettävään valtionavustukseen noudatetaan, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (705/92) säädetään perustamishankkeiden valtionavustuksista.

Perustamishankkeena pidetään hanketta, jonka arvioidut kokonaiskustannukset ovat vähintään valtioneuvoston vahvistaman markkamäärän suuruiset.

Valtionapuviranomaisena tässä laissa tarkoitetuissa asioissa on opetusministeriö. Asetuksella voidaan säätää, että valtionapuviranomaisena voi valtionavustuksia koskevissa asioissa olla myös muu viranomainen.

Kansanopiston tulee toimittaa tarpeelliset tiedot toiminnastaan ja taloudestaan sen mukaan kuin opetusministeriö määrää.

Käyttökustannusten valtionosuus myönnetään hakemuksetta kansanopiston ylläpitäjälle.

Peruskoulu- ja lukio-opetusta sekä ammatillista perus- ja jatkolinjakoulutusta saavan opiskelijan kotikunta on velvollinen suorittamaan kansanopiston ylläpitäjälle osuutensa opiskelijasta aiheutuvista kustannuksista. Peruskouluopetuksen osalta maksuvelvollisuus koskee vain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuja opiskelijoita.

Opiskelijan kotikunta on velvollinen maksamaan ammatilliseen perus- ja jatkolinjakoulutukseen sekä peruskoulu- ja lukio-opetukseen osallistuvasta opiskelijasta maksuosuuden, joka vastaa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa ammatillista koulutusta saavasta opiskelijasta säädettyä kotikunnan maksuosuutta.

Opiskelijan kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jossa opiskelijalla on väestötietolaissa (507/93) tarkoitettu kotipaikka asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Jos opiskelijalla ei ole 3 momentissa tarkoitettua kotikuntaa, suoritetaan valtion varoista oppilaitoksen ylläpitäjälle kotikunnan maksuosuutta vastaava markkamäärä.

Edellä 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen valtionosuuden ja kotikunnan maksuosuuden laskemisessa käytettävän opiskelijamäärän laskemisesta säädetään asetuksella.

Laskettaessa valtionosuutta ja kotikunnan maksuosuutta 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuun koulutukseen, opiskelijaa kohden laskettavana vuotuisena opiskelijaviikkojen määränä pidetään 34 viikkoa.

Käyttökustannusten valtionosuuden ja kotikuntien maksuosuuksien maksamisessa noudatetaan, mitä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 40 §:n 1-3 momentissa säädetään.

Jos kansanopisto ei täytä säädettyjä ehtoja tai sen toiminnassa ilmenee epäkohtia, joita ei huomautuksesta huolimatta korjata asetetussa määräajassa, voi opetusministeriö keskeyttää valtionosuuden maksamisen toistaiseksi joko kokonaan tai osaksi.

Jos valtionosuuden maksaminen kansanopistolle on keskeytetty, voi valtioneuvosto opetusministeriön esityksestä kansanopiston ylläpitäjää kuultuaan peruuttaa opiston ylläpitämisluvan.

Saamatta jääneen etuuden suorittamiseen, perusteettoman edun palauttamiseen sekä niitä koskevaan suoritusvelvollisuuden raukeamiseen noudatetaan, mitä kuntien valtionosuuslain (688/92) 22-24 §:ssä säädetään.

Opetusministeriön tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen perusteella tekemään valtionosuutta koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen tyytymättömällä kansanopiston ylläpitäjällä on oikeus kirjallisesti vaatia päätökseen oikaisua opetusministeriöltä kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Yksityisen kansanopiston johtokunnan tai toimenhaltijan tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen perusteella tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen noudattaen, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Asetuksella voidaan säätää, missä asioissa valitusoikeutta ei ole.

Kunnan hallintoelimen tai viranhaltijan tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen perusteella tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kunnallislaissa säädetään.

Kokeilussa voidaan poiketa opetusministeriön luvalla tämän lain ja sen nojalla annetun asetuksen säännöksistä siten kuin asetuksella tarvittaessa säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tällä lailla kumotaan seuraavat lait niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän lain voimaan tullessa muuttuu ennen tämän lain voimaantuloa annettu kansanopiston perustamislupa ylläpitämisluvaksi.

Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneiden käyttökustannusten rahoitukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa maksamatta olevat valtionosuudet maksetaan siten, että niiden kokonaismäärästä maksetaan vuonna 1994 yksi kahdeskymmenesosa, vuosina 1995-1998 vuosittain yksi viidesosa ja loppuosa vuonna 1999.

Kansanopistolle voidaan aikaisemmasta rakentamisesta aiheutuneiden velkojen hoitamiseen myöntää rakennusavustusta valtion talousarviossa osoitetun määrärahan rajoissa. Korkotukilainoista säädetään erikseen.

Jos ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn päätöksen nojalla tulisi tässä laissa tarkoitetun kansanopiston ylläpitäjälle suoritettavaksi valtionosuutta vuokra-arvoon, maksetaan valtionosuutta vuokra-arvon pääomakorvaukseen kansanopistojen valtionavusta annetun lain (542/84) mukaisesti hankintaa tai perusparannusta seuraavien kymmenen vuoden aikana. Valtionosuutta maksetaan vastaavasti myös hankkeeseen, jonka rakennusohjelma ja piirustukset on hyväksytty opetushallituksessa ennen tämän lain voimaantuloa.

Jos pääasiassa vuokratiloissa toimivalle kansanopistolle on ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan myönnetty valtionosuutta vuokriin, korotetaan 12 §:n 2 momentissa tarkoitettua yksikköhintaa markkamäärällä, joka lasketaan jakamalla tämän lain voimaan tullessa valtionapuun oikeuttanut vuosivuokra opiston 11 §:ssä tarkoitetulla opiskelijaviikkojen määrällä.

Vuodelle 1994 kansanopiston yksikköhinta lasketaan 12 §:n mukaisesti käyttäen perusteena vuonna 1991 opiskelijaviikkoa kohden aiheutuneita keskimääräisiä kustannuksia.

Vuoden 1994 yksikköhintaa määrättäessä otetaan lisäksi huomioon vuosina 1992 ja 1993 toteutunut valtionosuustehtävien laadun ja laajuuden muutos sekä samoina vuosina toteutunut kustannustason muutos sekä vastaavat arvioidut muutokset vuonna 1994 siten kuin kuntien valtionosuuslain 5 §:ssä säädetään.

Tämän lain voimaan tullessa kansanopiston palveluksessa olevalla henkilöllä, jonka oikeus eläketurvaan ennen tämän lain voimaantuloa kansanopiston palveluksessa on määräytynyt eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä annetun lain (382/69) mukaisesti, on kansanopiston palveluksessa oikeus eläkkeeseen valtion varoista soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin valtion palveluksessa olevalla henkilöllä. Samoin hänen jälkeensä suoritetaan perhe-eläkettä kuten valtion palveluksessa olleen henkilön jälkeen.