1059/1993

Tämä päätös koskee maakaasuasetuksessa (1058/93) tarkoitettuja maakaasuputkistoja ja käyttölaitteita sekä maakaasun hajustamista.

Maakaasuputkisto ja siihen liitetyt käyttölaitteet on suunniteltava, sijoitettava, rakennettava, asennettava ja varustettava siten, että niitä voi turvallisesti käyttää, huoltaa, tarkastaa ja valvoa. Tämän päätöksen määräyksiä on noudatettava myös putkiston muutos- ja korjaustöissä.

Maakaasuputkiston rakennusalue tulee jakaa alueluokkiin jos putkiston suurin sallittu käyttöpaine on vähintään 16 bar. Alueluokkien määrittelyssä tulee ottaa huomioon alueen suunniteltu kehitys.

Alueluokka määritellään asutustiheyden tai alueella olevien erillisten kohteiden laadun perusteella.

Asutustiheys lasketaan alueelta, jonka pituus on 1600 m ja leveys 400 m (200 m putkiston keskilinjan molemmin puolin).

Huoneistoksi katsotaan asutustiheyttä laskettaessa varsinaisten asuinhuoneistojen lisäksi myös muuhun ihmisten jatkuvaan oleskeluun tarkoitetut huoneistot, kuten toimistot, liikehuoneistot tai muut tilat, joissa ihmisiä pitempiaikaisesti oleskelee. Huoneistot voivat olla joko yhdessä tai useammassa rakennuksessa.

Alueluokkaan 1 kuuluvat ne alueet, joiden laskettu asutustiheys on enintään 10 huoneistoa.

Alueluokkaan 2 kuuluvat alueet, joiden laskettu asutustiheys on yli 10 ja enintään 45 huoneistoa.

Alueluokkaan 3 kuuluvat alueet, joiden laskettu asutustiheys on yli 45 huoneistoa. Lisäksi alueluokkaan 3 katsotaan kuuluvan alueen, jolla on tai jolle ennakoidaan tulevan:

Alueluokka 2 loppuu 200 m päässä sen alueen uloimmasta rakennuksesta, jonka perusteella alueluokan määräävä asutustiheys on laskettu.

Alueluokka 3 loppuu 200 m päässä sen alueen uloimmasta rakennuksesta tai erillisen rajatun alueen reunasta, jonka perusteella alueluokan määräävä asutustiheys tai henkilömäärä on laskettu.

Maakaasuputkiston mitoituksessa on otettava huomioon jatkuvasti tai hetkellisesti vaikuttavat voimat, joilla on merkitystä putkiston mitoituksessa.

Putkiston mitoituksessa käytettävä varmuuskerroin määräytyy siten, että alueluokan 3 alueella käytetään suurinta ja alueluokan 1 alueella pienintä varmuuskerrointa.

Maakaasuputkiston suunnittelupaine tulee valita vähintään yhtä suureksi kuin suurin paine, jonka alaiseksi putki käyttöolosuhteissa joutuu. Teräksisten putkien ja putken osien suunnittelupaine tulee olla aina vähintään 10 bar.

Suunnittelulämpötilana tulee käyttää korkeinta tai alinta lämpötilaa, johon putkisto voi käytön aikana joutua. Maahan asennettavalle ja veteen upotettavalle putkelle alin suunnittelulämpötila on -10 °C ja maanpäälliselle, ulos sijoitettavalle putkistolle suunnittelulämpötila on -40 °C.

Maakaasuputkisto tulee sijoittaa riittävän etäälle ulkopuolisista kohteista. Suojaetäisyyksiä määritettäessä ulkopuoliset kohteet jaetaan ryhmiin A ja B.

Ryhmään A kuuluvat yleiset kokoontumiseen tarkoitetut rakennukset: majoitushuoneistot (hotelli, sairaala, vanhainkoti), kokoontumishuoneistot (koulu, elokuvateatteri, suurmyymälä), asuinhuoneistot (kerrostalo) ja päivähoitohuoneistot. Lisäksi ryhmään A kuuluu räjähteitä valmistava, varastoiva tai käyttävä laitos sekä vaarallisia kemikaaleja teollisesti käsittelevä tai varastoiva laitos.

Ryhmään B kuuluvat asuinhuoneistot (omakotitalo, rivitalo), työpaikkahuoneistot tai muut kuin asumiseen tarkoitetut rakennukset, missä ihmisiä säännöllisesti oleskelee sekä erillinen rajattu alue.

Putkiston suojaetäisyys eri kohteista, kun putkella ei johdeta kaasua kysymyksessä olevaan kohteeseen tulee olla vähintään taulukon 1 mukainen. Taulukossa etäisyys tarkoittaa kohteen ja putkiston lyhintä vaakasuoraa etäisyyttä.

Taulukko 1. Suojaetäisyys rakennuksista, erillisistä rajatuista alueista ja muista erityiskohteista

Paineenlisäysaseman ja siirtoputkistoon liittyvän paineenvähennys-, linjasulkuventtiili- ja kaavinaseman suojaetäisyyden tulee olla vähintään taulukon 2 mukainen. Suojaetäisyys mitataan paineenlisäys- ja paineenvähennysasemalla suojarakennuksesta ja venttiili- ja kaavinasemalla uloimmasta venttiilistä tai kaavinloukusta.

Taulukko 2. Suojaetäisyys rakennuksista, erillisistä rajatuista alueista ja muista erityiskohteista

Paineenlisäysasema sekä siirtoputkistoon kuuluvat paineenvähennys-, linjasulkuventtiili- ja kaavinasema tulee ympäröidä vähintään 2,4 metriä korkealla aidalla, ellei ne sijaitse muutoin aidatulla alueella.

Paineenvähennysaseman rakennuksen rakennusosien palonkestävyyden tulee olla pääosiltaan palamatonta. Paineenvähennyshuone on varustettava kevyellä katolla ilman välikattoa. Paineenvähennyshuoneeseen tulee olla sisäänkäynti suoraan ulkoa.

Paineenvähennyshuoneen ilmastointi tulee järjestää niin että mahdollisesti vuotava maakaasu ei keräänny sisälle.

Paineenvähennysaseman kaasun tuloputkeen on asennettava pääsulkuventtiili 10-50 metrin etäisyydelle paineenvähennysaseman rakennuksesta.

Paineenvähennysaseman paineensäätö- ja varolaitejärjestelmä on rakennettava niin, että paineenvähennysaseman laitteistossa ja lähtöputkistossa paine ei ylitä suurinta sallittua painetta. Varolaitejärjestelmässä tulee olla kaksi toisistaan riippumatonta turvallisuutta varmistavaa laitetta.

Paineenvähennyshuone tulee varustaa jatkuvatoimisella vuotokaasun ilmaisimella, josta on hälytys valvontapaikkaan.

Paineenvähennysaseman rakennuksen ulkopuolelle on asennettava merkkilamput jotka saavat tiedon vuotokaasun ilmaisimelta ja ilmoittavat mahdollisesta kaasuvaarasta.

Maakaasun siirtoputkistossa tulee olla linjasulkuventtiilejä niin että putkiston jokaisen paineenalaisen osan kaasumäärä voidaan turvallisesti ja kohtuuajassa tyhjentää ulos. Ulospuhallusjärjestelmä on toteutettava niin, että se ei haittaa putkistoon kuuluvien laitteiden käyttöä eikä toimintaa.

Linjasulkuventtiilien keskinäinen etäisyys määräytyy alueluokan mukaan. Alueluokan 1 alueella linjasulkuventtiilien suurin sallittu keskinäinen etäisyys on 30 km, alueluokan 2 alueella 15 km ja alueluokan 3 alueella 6 km.

Jakeluputkistot tulee varustaa käytön, huollon ja käyttöturvallisuuden edellyttämillä linjasulkuventtiileillä niin että putkiston jokaisen paineenalaisen osan kaasumäärä voidaan turvallisesti ja kohtuuajassa tyhjentää ulos.

Jakelu- ja käyttöputkistoissa sulkuventtiilejä tulee olla vähintään niin, että maakaasun tulo voidaan helposti sulkea kuhunkin käyttökohteeseen (pääsulkuventtiili). Pääsulkuventtiili on merkittävä selvästi venttiilin käyttötarkoitusta osoittavalla kilvellä.

Ennen kutakin käyttölaitetta tulee sijoittaa sulkuventtiili siten että käyttölaite on mahdollista irrottaa putkistosta ilman putkiston tyhjentämistä kaasusta.

Jos sisätiloissa olevan käyttöputkiston sisältämä kaasumäärä on huomattavan suuri, tulee käyttöputkisto varustaa sellaisilla laitteilla, joiden avulla putkisto on helposti tyhjennettävissä turvalliseen paikkaan.

Jakelu- ja käyttöputkistot tulee varustaa tarvittaessa käyttötarkoitukseen sopivilla paineenvähennyslaitteistoilla, joiden avulla maakaasun painetta vähennetään ja säädetään kaasun paineen tai kaasumäärän vaihdellessa.

Paineenvähennyslaitteistot on sijoitettava, rakennettava ja suojattava siten, ettei niiden ylläpidosta aiheudu vaaraa tai haittaa käyttöturvallisuudelle.

Ennen paineenvähennyslaitteistoa on kaasun tuloputkessa oltava sulkuventtiili. Paineenvähennyslaitteisto on varustettava sellaisilla ohjaus-, säätö- ja varolaitteilla, että kaasun paine ei ylitä paineenvähennyslaitteistossa ja siitä lähtevässä kaasuputkessa suurinta sallittua käyttöpainetta. Jos kaasun tulopaine on enintään 4 bar, vaaditaan vähintään yksi varolaite ja jos kaasun tulopaine on yli 4 bar mutta alle 16 bar, vaaditaan vähintään kaksi toisistaan riippumatonta turvallisuutta varmistavaa laitetta.

Jos paineenvähennyslaitteistojen on mahdollista olla käyttämättömänä sellaisia aikajaksoja, jolloin säätö- ja varolaitteiden vuotokaasun määrä saattaa johtaa paineen kohoamiseen yli sallitun arvon, on paineenvähennyslaitteisto varustettava myös laitteella, joka estää paineen nousemasta niin suureksi että se johtaisi turvattomaan tilanteeseen. Mahdolliset ulospuhallusputket tulee johtaa ulkotilaan.

Rakennusten ulkopuoliset maakaasuputkistot on rakennettava yleensä maanalaisena. Maakaasuputkistoa ei saa sijoittaa putken sisäänvientiä lukuunottamatta rakennusten alle. Maakaasuputkiston saa rakentaa myös maanpäällisenä, alueilla ja paikoissa, joissa maanalainen putkisto voi vahingoittua maan laadun tai liikkumisen johdosta tai maanalaisen putkiston rakentaminen on teknisesti vaikeata. Tehdasalueella putkistot saa rakentaa myös maanpäällisinä.

Putkiston vähimmäispeitesyvyys on yksi metri. Asema- ja rakennuskaava-alueella vähimmäispeitesyvyys on 0,8 metriä kun putkiston suurin sallittu käyttöpaine on enintään 4 bar. Vähimmäispeitesyvyyttä tulee lisätä jos ulkopuolinen rasitus tai maan käyttö putken päällä sitä edellyttää. Erikoiskohteissa voidaan vähimmäispeitesyvyyttä pienentää jos vastaava turvallisuustaso säilyy.

Maakaasuputkiston etäisyyden liikenneväylään tai raskaasti liikennöityyn alueeseen tulee olla riittävä estämään putkiston vaurioituminen liikenneväylästä putkistoon kohdistuvien kuormitusten takia. Kun maakaasuputkisto joudutaan sijoittamaan poikkeuksellisesti kuormitettujen rakenteiden sisään, tulee maakaasuputkistoon kohdistuvat lisärasitukset ottaa huomioon suojarakenteiden tai suojaputkien avulla. Suojarakenteita käytettäessä on otettava huomioon, ettei maan liike tai suojarakenteet aiheuta maakaasuputkeen huomattavaa rasitusta.

Maanpintaan ulottuvat varusteet tulee rakentaa niin, ettei maan routiminen, liikkuminen tai liikennekuorma aiheuta putkistoon haitallisia rasituksia.

Maanpäällinen maakaasuputkisto on suojattava paikoissa, joissa se saattaa liikenteen tai muun syyn vuoksi mekaanisesti vaurioitua. Jos maanalaisen putkiston varuste ulottuu maanpinnan yläpuolelle, on se aidattava tai muutoin suojattava.

Läpivienneissä ja kohdissa, joissa eri rakenneosilla on toisistaan riippumattomia kuormituksia, tulee liitoskohdat tehdä joustaviksi. Eri rakenteiden läpivienneissä tulee maakaasuputki varustaa suojaputkella tai vastaavalla vahvistuksella.

Maakaasuputkistoja ei saa sijoittaa ontelorakenteiden, savuhormien, ilmanvaihto- tai tuuletuskanavien eikä hissi- tai tavarankuljetuskuilujen sisään.

Maanalaisen putkiston rakentamisesta aiheutuva haitta ympäristölle on oltava mahdollisimman pieni. Kaasuputkia ei saa asentaa sellaiseen maaperään, joka sisältää putken kannalta haitallisia aineita. Maanalaiset teräksiset kaasuputkistot on korroosiosuojattava.

Putkia, putkien osia ja varusteita tulee käsitellä niin, etteivät ne vaurioidu rakentamisen aikana. Lisäksi putket ja putkien osat tulee suojata siten, että epäpuhtauksien pääsy estetään niiden sisälle.

Putken ympärillä alkutäytössä, jonka tulee ulottua vähintään 300 mm putken tai sen suojaputken yläpinnan yläpuolelle, ei saa olla yli 32 mm läpimittaisia kiviä eikä murskattua kiviainesta, jäätyneitä kokkareita tai putkea kemiallisesti vahingoittavia aineksia. Kallioon tai louhikkoon tehdyn kaivannon pohjalla putken alapuolella tulee olla tiivistämisen jälkeen vähintään 150 mm kivetöntä maalajia.

Lopputäyttö ulottuu putken alkutäytön yläpinnasta maan pintaan. Täyttö voidaan tehdä koneellisesti kaivuumaita käyttäen. Lopputäyttö ei saa kuitenkaan sisältää yli 200 mm suuruisia kiviä ja lohkareita, eikä myöskään kantoja tai risuja.

Putkiston alittaessa liikenneväylän, putkisto on suojattava niin, ettei sen pinnoite vaurioidu.

Maanalaisissa risteilyissä maakaasuputkiston ja muiden maanalaisten rakenteiden kuten johto- ja putkilinjojen välinen vaaka- ja pystysuora etäisyys on oltava sellainen, että eri rakenteiden käyttö- sekä korjaus- ja kunnossapitotyöt ovat mahdollisia toisia rakenteita vahingoittamatta.

Maanalaisissa yhdensuuntaisasennuksissa vähimmäisetäisyys on 1,0 metriä ja risteilyissä 0,5 metriä kun maakaasuputkiston käyttöpaine on yli 4 bar.

Vähimmäisetäisyydet ovat 2 momentin mukaiset myös käyttöpaineeltaan enintään 4 barin maakaasuputkistoille niiden yhdensuuntaisasennuksissa ja risteilyissä maanalaisen paineettoman viemärin, salaojaputken tai muun vastaavan rakenteen kanssa.

Erityisistä syistä edellä mainitut vähimmäisetäisyydet saa alittaa, jos vastaava suojaustaso voidaan säilyttää. Vähimmäisetäisyyksien tulee kuitenkin aina olla vähintään puolet edellä mainituista arvoista.

Putkistojen, joiden käyttöpaine on enintään 4 baria, vähimmäisetäisyyden tulee aina olla kaasuputken kanssa yhdensuuntaiseen maanalaiseen paineelliseen putkeen, kaapeliin tai vastaavaan rakenteeseen vähintään 0,2 metriä ja kyseisten rakenteiden risteilyissä vähintään 0,1 metriä.

Rakentamisen aikana kertyvistä asiakirjoista ja tarkastuspöytäkirjoista kootaan valvontakirja. Valvontakirjassa tulee olla sisällysluettelo, selvitys rakentamisen seurannasta sekä kulloinkin kysymykseen tulevat asiakirjat seuraavista:

Valvontakirjaan liitetään asennusliikkeen vastuuhenkilön allekirjoittama kirjallinen todistus siitä, että putkisto on rakennettu säännösten ja määräysten mukaisesti.

Maakaasuputkistossa käytettävien rakenneaineiden tulee olla mekaanisesti riittävän lujia, ja kestää niitä paineita ja lämpötiloja, joihin putkisto tavanomaisessa käytössä voi joutua.

Maanpäällisten maakaasuputkien ja putken osien tulee olla metallia.

Muoviputkia saa käyttää vain maanalaisiin asennuksiin ja enimmäiskäyttöpaine saa olla enintään 4 bar.

Varusteissa saa olla rakenneosina, liitoskappaleina ja tiivisteinä myös muita rakenneaineita, edellyttäen kuitenkin, että varuste on tarkoitettu maakaasulle ja että mainitut osat kuuluvat itse varusteeseen.

Rakenneaineet on merkittävä pysyvästi siten, että merkinnän perusteella voidaan todeta yhteys rakenneaineen ja ainestodistuksen välillä.

Standardisoitujen putkien, putken osien, venttiilien, laippojen, ruuvien ja muttereiden merkitsemiseen riittävät kuitenkin sellaiset kirjain- ja numerotunnukset, joiden perusteella voidaan tunnistaa käytetty aines ja joista valmistaja tarvittaessa antaa ainestodistuksen.

Kun rakenneaine ositetaan maakaasuputkiston asentamisen yhteydessä, on osat merkittävä siten, että niiden yhteys ainestodistukseen ilmenee.

Asennuksen yhteydessä tulee huolehtia siitä, että merkinnät siirretään asianmukaisesti.

Maakaasuputkistoa asennettaessa on huolehdittava siitä, etteivät eri rakenneaineet pääse sekaantumaan keskenään.

Rakenneainetta ei saa käyttää, jos se asennuksen aikana tai tehtävissä kokeissa osoittautuu sopimattomaksi tai jos siinä todetaan putkiston lujuutta heikentäviä vikoja.

Rakenneaineessa olevia tai siihen putkiston asennuksen yhteydessä syntyneitä vikoja saa korjata vain rakennuttajan tai rakennuttajan valtuuttaman asiantuntijan sekä rakennetarkastuksen tehneen tarkastajan suostumuksella. Korjaukset eivät saa vaarantaa putkiston lujuutta.

Maakaasuasennuksissa putkina saa käyttää joko hitsattuja tai saumattomia paineenalaiseen käyttöön tarkoitettuja teräsputkia. Rakenneaineen tulee olla lujuudeltaan, muodonmuutoskyvyltään ja sitkeydeltään asennus- ja käyttöolosuhteisiin sopiva. Rakenneaineen tulee olla tiivistettyä teräslaatua.

Maakaasuasennuksissa putkina saa käyttää saumattomia keskikovasta tai kovasta polyeteenistä valmistettuja putkia ja niiden osia. Muoviputkien ja niiden osien rakenneaineen tulee olla maakaasukäyttöön tarkoitettu.

Maakaasuasennuksissa kupariputkia saa käyttää vain maanpäällisiin asennuksiin ja sisäasennuksiin. Putkien käyttöpaine saa olla enintään 200 mbar.

Maakaasuputkien liittäminen toisiinsa sekä putken osiin tulee tehdä niin että liitoskohta ei heikennä putken mekaanista lujuutta. Putkien ja putken osien liitosten sekä varusteiden liitosten tulee olla rakenteeltaan tiiviitä ja kyseiseen käyttökohteeseen tarkoituksenmukaisia. Liitoskohdat eivät saa heikentää putkiston ja sen osien sekä varusteiden korroosiosuojausta. Putkistoon ja siihen liittyvien varusteiden tukemiseen käytetyt rakenneaineet eivät saa aiheuttaa putkelle tai varusteille sähkökemiallista korroosiota.

Hitsaus tulee tehdä teknisesti asianmukaisella tavalla ja lopputuloksen tulee vastata yleisesti hyväksyttyä teknistä tasoa.

Ainetta rikkomattomat tarkastukset on tehtävä yleisesti käytössä olevilla hyväksytyillä menetelmillä.

Tarkastajan tulee saada selvitys hitsausliitosten menetelmäkokeista, hitsauslisäaineista, luettelo hitsaajista ja selvitys heidän pätevyydestään.

Siirtoputkiston kaikki hitsausliitokset ja ne teräksisten jakelu- ja käyttöputkistojen hitsausliitokset, joissa käyttöpaine on vähintään 16 bar, tarkastetaan 100 % radiografisella menetelmällä. Radiografisella menetelmällä on tarkastettava 10 prosenttia niiden putkistojen hitsausliitoksista, joissa käyttöpaine on vähintään 4 bar tai joissa käyttöpaine on vähintään 1 bar ja putken halkaisija on vähintään DN 100.

Jos hitsausliitosta ei voida tarkastaa radiografisesti, saa kuvauksen korvata muulla ainetta rikkomattomalla tarkastusmenetelmällä.

Maanalaiset teräksiset maakaasuputkistot tulee ensisijaisesti pinnoittaa polyeteenipinnoitteella. Suojaamiseen saa käyttää myös muita vastaavan suojaustehon ja kestävyyden omaavia pinnoitteita.

Maanalaisen putken pinnoite on tarkastettava sähköisellä läpilyöntikojeella ennen putken peittämistä.

Maakaasuputkisto tulee merkitä tahattoman vahingoittamisen estämiseksi.

Maakaasun siirtoputkiston sijainti maastossa on osoitettava selvästi ja havaittavasti.

Jakelu- ja käyttöputkistot voidaan merkitä kuten siirtoputkistot tai vaihtoehtoisesti ne voidaan merkitä kiintopistemerkinnöin niin, että sijainti karttamerkintöjen perusteella on tarkasti määritettävissä.

Muoviset maakaasuputkistot tulee merkitä siten että niiden tarkka sijainti on määritettävissä.

Maanpäälliset maakaasuputkistot tulee merkitä tunnusväreillä sekä teollisuustiloissa ja vastaavissa tiloissa myös virtaavan aineen nimikkeellä.

Maakaasuputkiston vesistöalitukset, sillat tai vastaavat tulee merkitä erikseen.

Käyttölaitteita saa sijoittaa vain sellaisiin huonetiloihin, joiden suuruus ja ilmanvaihto ovat riittävät. Sijoitustilan ilmanvaihtotarvetta määritettäessä on otettava huomioon kaasun käyttölaitteen sekä mahdollisten muita polttoainetta samanaikaisesti käyttävien laitteiden riittävä palamisilman tarve sekä tyydyttävää sisäilmastoa koskevat vaatimukset.

Käyttölaitteet on sijoitettava siten, että läheisyydessä olevat esineet ja pinnat eivät lämpene turvallisuutta vaarantavalla tavalla.

Jos käyttölaitteen toiminta edellyttää sen sijoitustilan koneellista ilmanvaihtoa, tulee käyttölaite varustaa laitteella, joka estää kaasun tulon polttimelle, ellei koneellinen ilmanvaihto ole toiminnassa.

Käyttölaite tulee liittää savukaasujen poistohormiin tai sen savukaasujen poisto on varmistettava muulla tavoin niin, että palamisessa syntyvien aineiden sallittuja enimmäispitoisuuksia ei oleskeluvyöhykkeellä ylitetä. Jos savukaasujen poistojärjestelmä on varustettu sulkulaitteella tai koneellisella poistolla, tulee käyttölaite varustaa laitteella, joka estää kaasun tulon polttimelle, ellei savukaasujen poisto ole esteetön tai koneellinen poisto toiminnassa.

Savukaasujen poisto on sijoitettava ulos niin, ettei siitä palaudu sisään johdettavan ilmavirran mukana haitallista määrää savukaasuja.

Käyttölaitteen liittäminen putkistoon on tehtävä niin, ettei putkisto aiheuta huomattavia rasituksia, lämpöliikkeitä tai tärinää käyttölaitteelle tai päinvastoin.

Putkistossa tulee olla sulkuventtiili sekä sellainen liitos, että käyttölaitteen voi helposti irrottaa putkistosta.

Käyttölaitteelle tulevan putkiston koko on valittava niin suureksi, että sen aiheuttama painehäviö ei vaikuta haitallisessa määrin kaasulaitteen toimintaan.

Käyttölaitteissa tulee pääsääntöisesti olla liekinvalvontalaite. Liekinvalvontalaitetta ei vaadita, jos kohteen muu jatkuvatoiminen sytytyslähde tai kaasun syttymisrajan yläpuolella oleva jatkuva prosessilämpötila varmistaa kaasun häiriöttömän palamisen.

Kotitaloudessa käytettävien käyttölaitteiden nimellispaineen tulee olla 20 mbar. Laitteiden tulee toimia moitteettomasti, kun niiden kaasun tuloyhteessä vallitsee 17-25 mbar paine.

Kaasuletkujen tulee kestää maakaasun jatkuvaa vaikutusta ja niiden tulee olla maakaasukäyttöön tarkoitettuja. Kylmissä olosuhteissa on varmistettava, että käytettävä letku on soveltuva käytettäväksi kyseisissä olosuhteissa.

Maakaasuputkiston tai sen osan katsotaan olevan käytössä, jos putkisto tai sen osa on maakaasulla täytetty.

Maakaasun käytöstä tulee olla laadittuna asianmukaiset käyttö- ja huolto-ohjeet. Ohjeisiin tulee sisältyä toimintaohjeet mahdollisissa häiriö- ja vaaratilanteissa.

Maakaasuputkiston omistajan tai haltijan on huolehdittava siitä, että putkilinjoilla ei ole puita. Putkilinjoilla ei saa myöskään harjoittaa toimintaa, joka saattaisi vahingoittaa maakaasuputkistoja. Maankaivuutyöt maakaasuputkiston välittömässä läheisyydessä ilman putkiston omistajan tai haltijan lupaa on kielletty.

Maakaasuputkiston ja siihen liittyvien valvonta- ja varolaitteiden kunnon seuraamiseksi ja toimintakunnon ylläpitämiseksi tulee käyttäjän toimesta tehdä säännöllisesti tarkastuksia ja koestuksia.

Nämä toimenpiteet tulee raportoida käytönvalvojalle, jonka tulee seurata putkiston kuntoa. Käytön valvojan tulee merkitä valvontakirjaan olennaiset käytönaikaisia tarkastuksia, valvontaa, huoltoa ja kunnossapitotöitä koskevat toimenpiteet.

Maakaasuun on sekoitettava selvästi erottuvaa hajusteainetta niin paljon, että kaasu voidaan aistia silloin, kun kaasun pitoisuus ilmassa on vähintään viidesosa kaasun alemmasta syttymisrajasta.

Maakaasun hajustamiseen käytetään tetrahydrotiofeenia tai vastaavat ominaisuudet täyttävää hajusteainetta. Käytettäessä tetrahydrotiofeenia katsotaan hajustaminen suoritetuksi, jos kuutiometriin maakaasua on sekoitettu 10 mg tetrahydrotiofeenia.

Jakelu- ja käyttöputkistoon johdettava maakaasu on hajustettava paineenvähennysasemalla tähän tarkoitukseen asennetuilla hajusteaineen annostuslaitteilla, mikäli kaasua ei ole hajustettu jo aikaisemmin. Hajusteaineen annostuslaitteiden tulee olla käyttötarkoitukseen soveltuvia.

Hajusteaineen määrää maakaasussa tulee valvoa säännöllisesti. Hajusteaineen lisäyksen yhteydessä on verrattava hajusteaineen kulutusta kaasumäärään. Mikäli hajusteaineen lisäys tapahtuu harvoin, on hajustuksen toiminnan tarkkailu tehtävä vähintään kerran kuukaudessa.

Kerran vuodessa on todettava, että maakaasuputkiston loppupäässä on riittävä hajusteaineen pitoisuus. Näyte otetaan virtaavasta maakaasusta ja analysoidaan esimerkiksi kaasukromatografialla.

Maakaasun jakelualueilla, joissa on merkittävää kotitalouskäyttöä, tulee maakaasun hajustamisen tarkkailu tehdä edellä 1 ja 2 momentissa mainittujen tapojen lisäksi jatkuvalla mittauksella joko kiinteästi asennetulla maakaasun ja hajusteaineen virtausmittauksella tai kiinteästi asennetulla hajustuksen väkevyyden mittauslaitteella.

Kaikista maakaasun hajusteaineen mittauksista on pidettävä pöytäkirjaa.

Tämä päätös tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 1993.

Tällä päätöksellä kumotaan kauppa- ja teollisuusministeriön 26 päivänä kesäkuuta 1987 antama päätös maakaasuasetuksen soveltamisesta (624/87).