1043/1993

Kristilliseen elämänkäsitykseen ja perinteeseen kuuluu perheen arvostaminen. Elämän herkimmät ja vaikuttavimmat hetket koetaan usein perheen parissa. Perhe edustaa kristillisen luomisuskon mukaan sellaista yhteiselämän muotoa, jossa jäsenet huolehtivat vastuullisesti toistensa aineellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Kodilla ja perheellä on suuri merkitys sille, millaiseksi tulevien sukupolvien elämänarvot, vakaumus ja elämäntapa kehittyvät. Perheessä luodaan ne kantavat edellytykset, joiden varaan turvallinen elämä voidaan rakentaa. Perheen merkitys korostuu myös Vapahtajan opetuksessa hänen lausuessaan: ''Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt'' (Mark. 5:19).

Perheen merkitystä on tarkasteltava erityisesti vastuun ja turvallisuuden kannalta. Yhteiskunnan muutospaineissakin perhe voi antaa perusturvallisuuden. Yhteiskunnallisen tai taloudellisen onnettomuuden, työttömyyden tai konkurssin kohdatessa ihminen palaa perheen, suvun piiriin. Mitä vahvemmat perhesiteet ovat, sitä paremmin hän selviää. Lapsen kasvulle ja nuoren itsenäistymiselle on tärkeää, että perhe säilyy yhteisönä, jossa tuetaan kasvua ehyeeseen ja itsenäiseen aikuisuuteen. Kristillisen kasvatuksen arvon on ilmaissut apostoli Paavali omassa viestissään: ''Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin'' (2. Tim. 1:3).

Kristillinen lähimmäisenrakkaus vaatii paneutumista perheen hajoamisesta johtuviin erityisiin vaikeuksiin. Myös kulttuurisin ja sosiaalisin toimenpitein tulee perheille antaa tukea niiden ongelmatilanteessa. Entistä ajankohtaisemmaksi muodostunut pakolaisuus luo pulmia, jotka liittyvät perheeseen. Perusperheen säilyminen olisi mahdollisuuksien mukaan turvattava näissäkin tapauksissa.

Kaikkien oikeutta uskonnolliseen vakaumukseen tulee kunnioittaa. Eri kirkkokuntien jäsenistä rakentuvien perheiden uskonnollinen erityisluonne on otettava huomioon. Erilaiset perinteet ovat arvokas elämää rikastuttava tekijä.

Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 1994 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 23 päivänä, toukokuun 15 päivänä, syyskuun 18 päivänä ja lokakuun 23 päivänä, sekä määrännyt näiden rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia kehotetaan ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja valvoa sen noudattamista.

Rukouspäivien tekstit

1994

1. Rukouspäivä

Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. (Ps. 78:5-6)

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap.t. 2:42)

He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle. Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi, kun nyt uskoi Jumalaan. (Ap.t. 16:32-34)

2. Rukouspäivä

Kunpa he aina yhtä mielellään kunnioittaisivat minua ja noudattaisivat minun käskyjäni. Jos he niin tekevät, he ja heidän lapsensa menestyvät polvesta polveen. (5. Moos. 5:29)

Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin. Kun muistan kyyneleesi, tahtoisin taas nähdä sinut, jotta saisin sydämeni pohjasta iloita. Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. (2. Tim. 1:3-5)

Kun Jeesus nousi veneeseen, pahoista hengistä vapautunut pyysi saada jäädä hänen seuraansa. Jeesus ei siihen suostunut vaan sanoin hänelle: ''Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt.'' (Mark. 5:18-19)

3. Rukouspäivä

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. (Jes. 58: 6-8)

Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne on vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: ''Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin'', jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. (Jaak. 2:14-17)

Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: - Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä? (Hepr. 13:5-6)

4. Rukouspäivä

Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi. Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja! (Ps. 146:7b-10)

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. (Matt. 5:44-45)

Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ''Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?'' Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: ''Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette.'' (Luuk. 9:51-55)