1005/1993

Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi valtio järjestää ja kehittää työvoimapalveluja tukemaan yksityisten henkilöiden ( henkilöasiakas ) ammatillista kehitystä ja työhön sijoittumista sekä turvaamaan työnantajien ( työnantaja-asiakas ) työvoiman saantia.

Tätä lakia sovelletaan Suomen kansalaisuutta vailla olevaan Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten määräysten mukaisesti ja ottaen huomioon, mitä tällaisen henkilön työnteosta erikseen säädetään.

Tässä laissa tarkoitettuja työvoimapalveluja ovat työnvälitys, ammatinvalinnanohjaus, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, koulutus- ja ammattitietopalvelu sekä ammatillinen kuntoutus.

Työvoimapalveluina voidaan tarpeen mukaan järjestää 1 momentissa tarkoitettuja palveluja täydentäviä palveluja sekä toteuttaa ajankohtaisesti tai alueellisesti tarpeellisia palveluihin liittyviä hankkeita.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja työvoimapalveluja ja hankkeita voidaan myös ostaa, jos työhallinto ei voi järjestää niitä taloudellisesti tai tarkoituksenmukaisesti.

Työvoimapalvelujen järjestämisessä tulee lisäksi ottaa huomioon työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden aiheuttamat tarpeet sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen työmarkkinoilla.

Henkilöasiakkaan työllistymiseen tulee pyrkiä ensisijaisesti käyttämällä työvoimapalveluja ja toissijaisesti käyttämällä työllisyyslaissa (275/87) tarkoitettuja työllisyysvaroja.

Työvoimapalvelut on järjestettävä siten, että ne perustuvat asiakkaan tarpeisiin ja vapaaseen valintaan ja että niillä edistetään yksityisen henkilön työllistymistä ja pysymistä vapailla työmarkkinoilla samoin kuin työnantajan työvoiman saamista ja henkilöstön kehittämistä.

Työmarkkinoiden tiedonvälityksen nopeuttamiseksi ja työvoimapalvelujen järjestämisen tehostamiseksi työvoimaviranomainen ylläpitää asiakkaiden omatoimiseen käyttöön soveltuvaa avointen työpaikkojen, koulutusmahdollisuuksien ja henkilöasiakkaita koskevien tietojen tietojärjestelmää.

Työnantajan on ilmoitettava työvoimaviranomaiselle merkittävistä työvoiman käyttöä koskevista muutoksista ja uuden toimipisteen perustamisesta sekä avoimiksi tulevista työpaikoista.

Työministeriön ja työnantajia edustavien yhdistysten välillä sovitaan ilmoitusvelvollisuuden tarkemmasta toimeenpanosta.

Työnvälityksen tarkoituksena on edistää työvoiman mahdollisimman tehokasta ja tarkoituksenmukaista työhönsijoittumista siten, että työnantaja saa tarjottuun työpaikkaan sopivimman ja parhaan saatavissa olevan työntekijän ja työntekijä työtä, jota hän parhaiten kykenee tekemään.

Työnvälityksen tulee olla puolueetonta ja tasapuolista eikä työriita saa vaikuttaa työnvälitystoimintaan. Työriidasta on annettava tietoja työnhakijalle ja työnantajalle.

Ammatinvalinnanohjauksen tarkoituksena on auttaa yksityistä henkilöä ratkaisemaan ammatinvalintaan ja ammatilliseen kehitykseen sekä työn saamiseen liittyviä kysymyksiä. Tällöin on otettava huomioon ohjattavan henkilökohtaiset edellytykset sekä työalojen ja koulutuksen tarjoamat mahdollisuudet.

Työvoimapoliittisella aikuiskoulutuksella parannetaan aikuisväestön ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikka sekä edistetään yritysten tarvitseman ammattitaitoisen työvoiman saantia sen mukaan kuin työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/90) säädetään.

Koulutus- ja ammattitietopalvelun tarkoituksena on tukea tarkoituksenmukaista koulutukseen hakeutumista ja eri ammattialoille sijoittumista välittämällä tietoa koulutusmahdollisuuksista, työtehtävien ja ammattien sisällöstä sekä työmarkkinoista.

Ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksena on edistää vajaakuntoisten ammatillista suunnittelua, työllistymistä ja työssäpysymistä.

Vajaakuntoisten asiakkaiden palvelujen järjestämisessä on lisäksi noudatettava, mitä kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä annetussa laissa (604/91) säädetään.

Työtöntä tai työttömäksi jäämässä olevaa voidaan tukea taloudellisesti, jos hän hakee tai siirtyy työhön asuinpaikkakuntansa työssäkäyntialueen ulkopuolelle.

Ammatinvalinnanohjausta saavan henkilön soveltuvuuden sekä koulutus- ja työvaihtoehtojen selvittämiseksi voidaan hänelle korvata hänen terveydellisistä ja muista tutkimuksista, asiantuntijalausunnoista ja -konsultaatioista, työ- ja koulutuskokeiluista ja työpaikoilla työkokeiluista aiheutuvat kustannukset.

Vajaakuntoisten työhönsijoituksen ja työssäpysymisen tukemiseksi voidaan vajaakuntoiselle henkilöasiakkaalle korvata hänen työkunnon tutkimuksista, asiantuntijalausunnoista ja konsultaatioista, työ- ja koulutuskokeiluista, työhön valmennuksesta ja työkokeilusta työpaikalla aiheutuvat kustannukset sekä myöntää työnantajalle työolosuhteiden järjestelytukea.

Edellä 11-13 §:ssä tarkoitetuista etuuksista sekä niiden hakemisesta, myöntämisestä ja myöntämisen edellytyksistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen etuuksista on voimassa, mitä niistä työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa säädetään.

Edellä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut työvoimapalvelut ovat henkilöasiakkaalle maksuttomia. Työnantaja-asiakkaalle maksuttomia ovat työnvälityspalvelut.

Muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen työvoimapalvelujen samoin kuin 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun tietojärjestelmän käytön maksullisuudesta päättää työministeriö sen mukaan kuin valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Työllistymiseen suoranaisesti tähtäävistä työnvälityspalveluista ei saa periä maksua henkilöasiakkaalta.

Työnvälitys merenkulkijoille on kiellettyä, jos siitä peritään maksua.

Työ-, sosiaali- ja terveydenhuolto- sekä opetusviranomaisten tulee olla keskenään yhteistyössä työvoimapalveluja järjestettäessä ja niihin liittyviä toimenpiteitä toteutettaessa.

Opiskelijoiden ammatinvalintaan ja työnhakuun liittyvien palvelujen järjestämisestä vastaa opetusviranomainen yhteistyössä työvoimaviranomaisen kanssa.

Jos henkilöasiakkaan tarvitsemia palveluja ei ole mahdollista järjestää työvoimapalveluna, ohjataan asiakas tarpeen mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisten tai kansaneläkelaitoksen tahi muun kuntoutuksen palveluorganisaation palvelujen piiriin.

Tämän lain toimeenpanon ja siihen liittyvän suunnittelu- ja kehittämistoiminnan tulee tapahtua työhallinnon ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyönä, josta säädetään tarvittaessa asetuksella.

Henkilöasiakkaan ammatillisen kehityksen ja työhön sijoittumisen edistämiseksi työvoimahallinto pitää asiakkaiden työnvälitystä, ammatinvalinnanohjausta, työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ja ammatillista kuntoutusta koskevia henkilörekistereitä, joihin kerätään asiakaspalvelua varten tarpeellisia tietoja.

Työvoimapalvelujen henkilörekisterit muodostavat yhtenäisen tietojärjestelmän, joka voi koostua valtakunnallisista, alueellisista ja paikallisista henkilörekistereistä. Tehtävien suorittamista varten välttämättömiä henkilötietoja voidaan luovuttaa työvoimatoimistojen välillä, jollei kysymyksessä ole tässä laissa salassapidettäväksi säädetty tieto. Salassapidettäviä tietoja voidaan luovuttaa edellä mainitulla tavalla vain asiakkaan kirjallisella suostumuksella.

Työministeriö vastaa työvoimapalvelujen henkilörekisterien ylläpitämiseksi tarpeellisen tietojärjestelmän yleisestä toimivuudesta ja rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä. Henkilötietojen keräämisestä ja tallettamisesta edellä tarkoitettuihin henkilörekistereihin sekä näiden henkilörekisterien tietosisällöstä ja näiden rekisterien sisältämien henkilötietojen käytöstä säädetään tarkemmin asetuksella.

Rekisterissä olevia tai sitä varten kerättyjä henkilötietoja saa luovuttaa vain rekisteröidylle taikka hänen suostumuksellaan tai lain nojalla muulle viranomaiselle sekä tilastointia tai tieteellistä tutkimusta varten, jos luovutus täyttää henkilörekisterilain 19 §:n 1 momentin 3 kohdan vaatimukset. Salassapidettäviksi säädettyjä tietoja voidaan luovuttaa tilastointia tai tieteellistä tutkimusta varten kuitenkin vain työministeriön luvalla.

Tämän lain toimeenpanon yhteydessä saatuja tietoja henkilön terveydentilasta tai sosiaalisista ja taloudellisista oloista tahi yksityisen henkilön tai perheen salaisuutta koskevia tietoja taikka yrityksen tai yhteisön liike- tai ammattisalaisuuksista, ei saa ilmaista ilman asianomaisen lupaa eikä muutoinkaan käyttää tietoja oikeudettomasti. Salassapitovelvollisuus koskee myös sitä, joka toimeksiannon perusteella saa mainittuja tietoja.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei estä tiedon ilmaisemista sille, jolla on lain perusteella oikeus saada asiasta tieto.

Joka harjoittaa työnvälitystä tämän lain 16 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen kieltojen vastaisesti, on tuomittava työnvälitysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Joka rikkoo 20 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava, jollei muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta, työvoimapalvelutietojen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 2 momentissa tarkoitetusta salassapitovelvollisuuden rikkomisesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut tekoa syytteeseen pantavaksi.

Tämän lain 16 §:ssä tarkoitettujen työnvälityspalvelujen maksukieltojen noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset sen mukaan kuin työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa (131/73) säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain soveltamisesta ja täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.