188/1992

Peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90), jota jäljempänä kutsutaan vientikustannusmaksulaiksi, 3 §:ssä tarkoitettu viljelmä voi olla paitsi talouskeskuksen käsittävä maatila myös rakentamaton peltoa käsittävä maataloudellinen yksikkö.

Viljelmään luetaan samalle omistajalle tai haltijalle kuuluvat maataloudellisen yksikön muodostamat pellot. Samasta talouskeskuksesta yhteisesti hoidettavat eri henkilöiden peltoalueet katsotaan kuitenkin samaksi viljelmäksi. Viljelmän osalta noudatetaan samoja periaatteita, joiden mukaisesti viljelmä on määritelty maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 2 §:n 1 momentissa.

Vientikustannusmaksulain 7 §:n nojalla vientikustannusmaksusta vapautumiseksi kesannoitava pelto on pidettävä avo- tai viherkesantona.

Kesantopeltoja ei saa ennen vuotta 1993 käyttää sadonkorjuuseen tai laiduntamiseen muissa kuin seuraavissa tapauksissa:

Kesantopeltoja on hoidettava kasvukaudella 1992 ympäristön- ja vesiensuojelunäkökohdat huomioon ottaen. Viherkesantoja hoidetaan niittämällä kasvuston tiheydestä ja korkeudesta riippuen kasvukauden aikana 1 - 2 kertaa ennen siementen muodostumista rikkaruohojen leviämisen estämiseksi. Jos pellolla esiintyy hukkakauraa, on kasvusto niitettävä hyvissä ajoin ennen hukkakauran röyhylle tuloa tai torjuttava muutoin hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/76) edellyttämällä tavalla.

Milloin vesialueen tai vesiuoman ja viljellyn pellon välissä ei ole luontaisesti riittävää suojavyöhykettä tai -kaistaa, tulee viherkesannointia soveltaa avokesannoinnin sijasta näihin rajoittuville pelloille keskimäärin vähintään 5 metrin levyisinä alueina. Verraten kaltevilla peltolohkoilla (kaltevuus yli 7 astetta) viherkesantona olevan suojavyöhykkeen leveys tulee vastaavasti olla keskimäärin vähintään 10 metriä. Kysymykseen tulevat vesistöt sekä purot, valtaojat ja suurehkot muut ojat.

Viherkesannoksi hyväksytään vuonna 1987 tai sen jälkeen perustettu ennestään viljeltynä tai kesannoituna nurmena oleva vientikustannusmaksulain 7 §:n mukaan kesannoitavaksi soveltuva pelto, jota edelleen hoidetaan tällaisena kasvustona. Niinikään viherkesanto voi olla edellä 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kasvin taikka viherkesantoon sopivalla muulla kuin kevätviljan, -rypsin tai -rapsin, palkoviljan, juurikasvin, perunan tai vihanneksen siemenellä 30. kesäkuuta 1992 mennessä kylvettävä ja hoidettava kasvusto. Viherkesanto tulee perustaa ensisijaisesti käyttäen seosta, jossa on monivuotista, maatilahallituksen virallisen kasvilajikeluettelon mukaisen sallitun kasvilajin siementä.

Avokesantona hoidettavan pellon muokkaamaton ojanpiennar tulee vesilain säännösten mukaan olla vähintään 60 cm.

Vedenhankintaan varatulla pohjavesialueella kesannoiminen voidaan toteuttaa vain viherkesantona.

Kesannointiin vientikustannusmaksulain 7 d §:n mukaan rinnastettavan pellon metsityksen katsotaan tapahtuneen silloin kun taimet on istutettu.

Vientikustannusmaksulain 7 c §:n mukaista ennakkotietoa on haettava maatalouslautakunnalta viimeistään 15. huhtikuuta 1992.

Vientikustannusmaksulain 8 §:n mukaista poikkeusta koskeva hakemus on toimitettava maatilahallitukseen viimeistään 15. huhtikuuta 1992. Erityisestä syystä voidaan myöhemminkin toimitettu hakemus käsitellä.

Hakemukseen tulee liittää asian ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjajäljennökset kuten selvitykset jäsenten tai osakkaiden lukumäärästä ja henkilöistä, jotka itse osallistuvat työhön sekä mainittujen henkilöiden tilalla asumisesta. Milloin on kysymys maataloutta harjoittavasta yhtiöstä tulee oheen liittää selvitys kokonaistulojen jakautumisesta maatalouden ja muun kuin maatalouden tulojen kesken.

Vientikustannusmaksulain 10 §:n mukainen maksuvelvollisuutta ja kesannoimista vuonna 1992 koskeva ilmoitus on toimitettava asianmukaisesti täytettynä maatilahallituksen vahvistamalla lomakkeella no 2033.92 maatalouslautakunnalle viimeistään 1. kesäkuuta 1992. Lomakkeita on saatavissa maatalouslautakunnista, maaseutupiireistä tai maatilahallituksesta.

Maatalouslautakunnan tehtävänä on tarkastaa, että maksuvelvolliset ovat täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa. Jos ilmoitusta ei ole tehty määräajassa, maatalouslautakunnan tulee kehottaa maksuvelvollista tekemään se viimeistään 30. kesäkuuta 1992.

Maatalouslautakunnan on määrättävä vientikustannusmaksulain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu vientikustannusmaksu maksuvelvollisen suoritettavaksi, mikäli mainitun lain 4, 5, 7, 7 a, 7 b ja 7 d §:ssä tarkoitetut ja tämän päätöksen 2 ja 3 §:ssä säädetyt edellytykset maksusta vapautumiseksi eivät täyty.

Määrättäessä vientikustannusmaksu vientikustannusmaksulain 12 §:n mukaan arvion perusteella, suoritetaan arvio käyttäen perusteena maksuvelvollisen veroilmoituksessa tai muussa vastaavassa selvityksessä esitettyjä pinta-alatietoja.

Maatalouslautakunnan vientikustannusmaksusta tekemän päätöksen perusteella maksuvelvolliselle on lähetettävä maksulippu, josta tulee käydä ilmi tiedot maksun määrästä, eräpäivästä ja tilinumerosta, jolle maksu on suoritettava. Eräpäiväksi on määrättävä viimeistään päätöksen antamiskuukautta toisena seuraavan kalenterikuukauden 25. päivä.

Maksu on suoritettava sen maaseutupiirin, jonka alueella viljelmän talouskeskus tai, jos sellaista ei ole, pääosa viljelmän pelloista sijaitsee, postisiirtotilille.

Milloin maksuvelvollinen hakee lykkäystä hänen suoritettavakseen määrätylle vientikustannusmaksulle, maksuvelvollisen on toimitettava sanottu hakemuksensa maksulipussa mainittuun eräpäivään mennessä. Milloin maksupäätökseen on haettu muutosta valittamalla, voidaan viimeistään kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tehty lykkäyshakemus kuitenkin käsitellä.

Tämä päätös tulee voimaan 10 päivänä maaliskuuta 1992.