1387/1992

Tulliverolain 9 tai 9 a §:ssä tarkoitettua tullinalennusta vaatiessaan tavaranhaltijan on selvitettävä:

Tuotaessa tulliverolain 12 ja 13 §:n nojalla tuomisia on tuonnin yhteydessä esitettävä tullauskirja, joka osoittaa haltijansa työskentelevän ulkomaanliikenteessä olevassa kulkuneuvossa. Tullauskirjan antaa piiritullikamari.

Jos alus ei ole kalenterikuukauden aikana käynyt Suomessa, saa aluksen henkilökuntaan kuuluva tuoda tai lähettää tulliverolain 12 ja 13 §:ssä tarkoitettujen tuomisten sijasta tullitta enintään 500 savuketta tai 750 grammaa muita tupakkavalmisteita kalenterikuukautta kohti ja tupakkavalmisteiden lisäksi tuoda tullitta alkoholijuomia määrän, joka matkustajalla on oikeus kerralla tuoda tullitta.

Tulliverolain 16 §:n 7 kohdassa tarkoitetun aluksen lähtiessä tullialueelta aluksen päällikön tulee antaa matkasta ne tiedot, jotka piiritullikamari katsoo lainkohdassa säädetyn tullittomuuden toteamisen kannalta tarpeellisiksi.

Tulliverolain 15 §:n 3 a kohdassa tarkoitetun tavaran maahantuojan sekä sen, jonka käyttöön tavara tulee, on noudatettava piiritullikamarin antamia, tavaran käytön valvontaa varten tarpeellisia määräyksiä ja ohjeita.

Tavaranhaltijan on, milloin piiritullikamari harkitsee sen tarpeelliseksi, pidettävä kirjaa tulliverolain 15 §:n 6 kohdassa tarkoitettujen päällysten tuonnista ja viennistä.

Tavaranhaltijan, joka haluaa tavaraa tullattavaksi ilmoittamatta tuoda tai siirtää sen väliaikaisesti tullialueelle, on vaadittaessa annettava tulliselvityksen yhteydessä tiedot tavarasta ja sen käyttötarkoituksesta sekä noudatettava piiritullikamarin antamia tavaran tullivalvontaa varten tarpeellisia määräyksiä ja ohjeita.

Jos maahantuoja on siirtänyt väliaikaisesti tullialueelle tuodun tavaran toiselle henkilölle, on maahantuojan ilmoitettava siirrosta välittömästi tulliselvityksen suorittaneelle piiritullikamarille sekä esitettävä siirron peruste.

Vienti- tai alusrakennusetu myönnetään tullauksen yhteydessä, jos tavaran käyttö kysymyksessä olevaan tarkoitukseen on tiedossa ja tavaranhaltijana oleva rekisteröity asiakas on tehnyt edun soveltamista tarkoittavan vaatimuksen.

Maahantuojan ja sen, joka käyttää vienti- tai alusrakennusetuun oikeutettua tavaraa on vaadittaessa kirjanpitonsa avulla tai muutoin esitettävä selvitys tavaran käytöstä ja, jos tavaran maastavienti on edun myöntämisen edellytyksenä, selvitys myös maastaviennistä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu selvitysvelvollisuus koskee myös sitä, joka on käyttänyt vientietua soveltaen tuodun tavaran kanssa samanlaista ulkomaista tai kotimaista tavaraa tulliverolain 19 §:ssä säädetyllä tavalla.

Jos tavara, jolle tullauksen yhteydessä on myönnetty vienti- tai alusrakennusetu, käytetään muuhun tarkoitukseen, siitä on välittömästi ilmoitettava piiritullikamarille.

Jos maahantuoja tai se, joka on käyttänyt tavaraa, ei voi osoittaa tavaran tulleen käytetyksi laissa edellytettyyn tarkoitukseen tai tavara ei muutoin täytä vienti- ja alusrakennusedun saamiseksi säädettyjä ehtoja, määrätään siitä kannettava tulli suoritettavaksi sen mukaan kuin tullilaissa säädetään.

Jos vienti- tai alusrakennusetu voi aiheuttaa haittaa kotimaiselle tuotannolle, on tulliviranomaisen kuultava asianomaisen tuotannonalan edustajia, jollei kuuleminen ole ilmeisen aiheetonta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tällä asetuksella kumotaan 14 päivänä heinäkuuta 1978 annettu tulliveroasetus (576/78) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.