1330/1992

Tämän lain nojalla myönnetään luopumiskorvausta maatalousyrittäjille, jotka vuosina 1993-1995 maataloustuotannon vähentämiseksi pysyvästi luopuvat tässä laissa säädetyllä tavalla maatalouden harjoittamisesta.

Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan tässä laissa maatilatalouden harjoittajaa, joka omaan tai yhteiseen lukuun itse työhön osallistuen harjoittaa maataloutta.

Maatilalla tarkoitetaan yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena.

Tässä laissa tarkoitetun luopumisen katsotaan tapahtuneen silloin, kun 9 §:ssä tarkoitetut sitoumukset on toimitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, maaseutuelinkeinopiirille tai maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitetulle maatalousyrittäjien eläkelaitokselle, jäljempänä eläkelaitos.

Oikeus luopumiskorvaukseen on maatalouden harjoittamisesta luopuvalla:

Edellä 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettua henkilöä kutsutaan jäljempänä luopujaksi.

Luopumiskorvauksen saamisen edellytyksenä on, että luopuja viitenä vuotena välittömästi ennen maatalouden harjoittamisesta luopumista:

Sovellettaessa 1 momentin 1 kohdan sään-nöstä katsotaan luopujan jatkaneen maatalouden harjoittamista myös peltoalalla, joka on kesannoitu siten, että valtio maksaa siitä kesannoimispalkkiota, tai joka on kesannoitu sen vuoksi, että maatalousyrittäjä vapautuisi peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90) mukaisen vientikustannusmaksun suorittamisesta.

Lisäksi luopumiskorvauksen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 55 vuotta mutta ei 65 vuotta.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään luopumiskorvauksen saamisen alaikärajasta, luopujalla on, jos luopuminen tapahtuu aikaisintaan viittä vuotta ennen kuin hän täyttää 55 vuotta, oikeus luopumiskorvaukseen edellyttäen, että:

Luopumiskorvausta ei kuitenkaan suoriteta ajalta ennen 55 vuoden iän täyttämistä.

Oikeutta luopumiskorvaukseen ei ole luopujalla:

Luopumiskorvauksen saamisen edellytyksenä on, että:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna luovutuksena ei kuitenkaan pidetä epäolennaiseksi katsottavan alueen luovuttamista eikä luovutusta, joka on tapahtunut tilusvaihtona jakolain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun uusjaon yhteydessä tai jonka voidaan katsoa johtuneen pakottavista taloudellisista vaikeuksista.

Maatalousyrittäjän katsotaan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maataloudesta, jos hän pysyvästi lopettaa maatalouden harjoittamisen omaan tai yhteiseen lukuun ja antaa sitoumuksen siitä:

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa sitoumuksissa maataloustuotantoon rinnastetaan myös porotaloustuotanto ja luopumiskorvauksen saamisen edellytyksenä on, että luopuja maataloudesta luopumisen yhteydessä pysyvästi lopettaa poronhoidon harjoittamisen.

Luopumisen kohteena olevan maatilan pelto- ja puutarhamaan sekä tuotantorakennusten kaikkien omistajien tulee antaa 1 momentissa tarkoitetut sitoumukset. Luopujan aviopuolison tulee pysyvästi luopua maatalouden ja poronhoidon harjoittamisesta sekä antaa 1 momentissa tarkoitetut sitoumukset silloinkin, kun hän ei ole luopumiskorvauksen hakija eikä maatilan omistaja.

Jos luopujalla yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa taikka luopujan aviopuolisolla on omistuksessaan useampia maatiloja, on 1 momentissa tarkoitetut sitoumukset annettava niistä kaikista.

Jos luopuja tai hänen aviopuolisonsa omistaa luopumisen kohteena olevan maatilan lisäksi ainoastaan osuuden muusta maatilasta, ei tämän maatilan muilta osaomistajilta edellytetä 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja sitoumuksia. Luopujan ja hänen aviopuolisonsa on kuitenkin lopetettava maatalouden ja poronhoidon harjoittaminen omaan tai yhteiseen lukuun myös tällaisella tilalla.

Asetuksella säädetään tarkemmin, mihin tarkoituksiin saadaan käyttää luopumisen kohteena olevan tilan tuotantorakennuksia sekä 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sitoumusten alaista peltoa.

Sen estämättä, mitä 9 §:ssä säädetään, luopujalla on oikeus maataloustuotannosta luopuessaan jättää mainitussa pykälässä tarkoitettujen sitoumusten ulkopuolelle:

Luopumiskorvaus koostuu perusmäärästä ja luopumislisästä, joiden suuruus määräytyy siten kuin 13-17 §:ssä säädetään.

Luopumiskorvauksen perusmäärä on yhtä suuri kuin se maatalousyrittäjien eläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke, joka maatalousyrittäjälle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisajankohtana olisi ollut oikeus täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen.

Perusmäärän suuruutta määrättäessä ei oteta huomioon sellaista oikeutta eläkkeeseen, joka perustuu maatalousyrittäjän työ- tai virkasuhteeseen taikka muuhun kuin maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettuun yrittäjätoimintaan. Perusmäärää määrättäessä ei myöskään sovelleta, mitä maatalousyrittäjien eläkelain 8 i §:n 3 momentissa säädetään, paitsi silloin kun osatyökyvyttömyyseläke tai määräajaksi myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke muutetaan luopumiskorvaukseksi ja eläke perustuu 1 päivänä tammikuuta 1989 tai sen jälkeen sattuneeseen eläketapahtumaan.

Perusmäärään sovelletaan, mitä työntekijäin eläkelain 7 c, 8 ja 8 a §:ssä säädetään.

Luopumiskorvauksen perusmäärästä ja luopumiskorvauksen perusmäärän saajasta on jäljempänä säädetyin poikkeuksin muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä ja sen saajasta säädetään.

Luopumiskorvauksen luopumislisä on yhtä suuri kuin luopujan osuus maatilakohtaisesta hehtaari- ja kotieläinkorvauksesta. Maatilakohtainen hehtaari- ja kotieläinkorvaus määrätään luopumisajankohdan tilanteen mukaisena siten kuin tässä pykälässä ja 15 §:ssä säädetään ja jaetaan tasan luopumiskorvaukseen oikeutettujen luopujien kesken.

Hehtaarikorvausta laskettaessa otetaan huomioon luopumiseen saakka maataloustuotannossa ollut peltoalue, josta on annettu 9 §:ssä tarkoitetut sitoumukset ja joka on luopumiskorvaukseen oikeutetun luopujan tai hänen aviopuolisonsa omistuksessa. Jos luopumisen kohteena olevan maatilan omistavat kuolinpesän osakkaat, luetaan kuitenkin lesken hehtaarikorvaukseen oikeuttavaksi alueeksi myös hänen kuolleen aviopuolisonsa lasten omistamat osuudet pellosta. Edellä 10 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa luopujan ja hänen aviopuolisonsa omistamaa osuutta vastaava alue muusta maatilasta otetaan huomioon luopujien hehtaarikorvausta laskettaessa vain, jos luopujat ovat vakiintuneen sovintojaon perusteella harjoittaneet maataloutta myös mainitulla maatilalla.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, ei hehtaarikorvausta laskettaessa oteta huomioon peltoa, joka on hankittu tai muutoin kuin perintönä, testamentilla tai avio-oikeuden nojalla saatu kolmena viime vuotena ennen luopumista.

Hehtaarikorvausta määrättäessä pellon pinta-ala lasketaan puolen hehtaarin tarkkuudella. Jos pyöristys on mahdollinen molempiin suuntiin, suoritetaan se alaspäin.

Kotieläinkorvaus määräytyy tuotannosta poistuvien maatilan kotieläinyksikköjen perusteella siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Korvausta voidaan kuitenkin maksaa enintään maatilan vakiintunutta kotieläinmäärää vastaavista kotieläinyksiköistä.

Valtioneuvosto päättää tämän lain nojalla kunakin vuonna myönnettävien luopumiskorvausten hehtaari- ja kotieläinyksikkökohtaisen korvauksen markkamäärän.

Sen estämättä, mitä 14 ja 15 §:ssä säädetään luopumislisän määräytymisestä, on luopujan luopumislisä enintään sen sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosan suuruinen, joka luopujalle olisi myönnetty, jos hänellä luopumisajankohtana olisi ollut oikeus sukupolvenvaihdoseläkkeeseen maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain nojalla. Tällöin sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosaan vaikuttavana etuutena otetaan kuitenkin huomioon ainoastaan perusmäärä.

Luopumiskorvauksen perusmäärä ja luopumislisä tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijäin eläkelain 9 §:ssä säädetään.

Luopumiskorvausta haettaessa on eläkelaitokselle toimitettava 9 §:ssä tarkoitetut sitoumukset. Korvauksen hakemisesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Luopumiskorvausta voi hakea myös ehdollisena. Hakijan on tällöin toimitettava eläkelaitokselle 9 §:ssä tarkoitettuja sitoumuksia vastaavat etukäteissitoumukset, joiden tulee olla korvauksen hakijan, hänen aviopuolisonsa sekä luopumisen kohteena olevan maatilan pelto- ja puutarhamaan sekä tuotantorakennusten kaikkien omistajien allekirjoittamat.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu ehdollinen päätös raukeaa, jos etukäteissitoumuksia vastaavia lopullisia sitoumuksia ei ole toimitettu eläkelaitokselle kuuden kuukauden kuluessa ehdollisen päätöksen antamisesta.

Kun luopumiskorvaushakemus ratkaistaan tämän pykälän nojalla, pidetään korvauksen 5 §:ssä ja 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä arvioitaessa luopumishetkenä sitä ajankohtaa, jona korvausta on haettu. Korvauksen suuruuden määräämistä varten korvauksen alkamisajankohtana pidetään sen kalenterikuukauden alkua, jonka aikana ehdollinen päätös annetaan.

Luopumiskorvausta suoritetaan 3 §:ssä tarkoitetusta luopumisajankohdasta, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin luopuja on täyttänyt 6 §:n 3 momentissa säädetyn iän sekä lopettanut maatalouden ja poronhoidon harjoittamisen omaan tai yhteiseen lukuun.

Korvausta ei makseta vuotta pitemmältä ajalta ennen korvauksen hakemista eikä vajaalta kalenterikuukaudelta.

Jos maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun osatyökyvyttömyyseläkkeen, osa-aikaeläkkeen tai määräajaksi myönnetyn täyden työkyvyttömyyseläkkeen saajalle myönnetään luopumiskorvaus, muutetaan eläke luopumiskorvauksen perusmääräksi lähinnä seuraavasta mahdollisesta erääntymispäivästä siltä osin kuin se perustuu maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettuun yrittäjätoimintaan. Ne luopumiskorvauksen perusmääräksi muutetut eläkkeen erät, jotka on maksettu luopumiskorvauksen alkamisen jälkeen, katsotaan luopumiskorvauksen osasuorituksiksi.

Jos luopuja on luopumisen tapahtuessa oikeutettu kansaneläkelain tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, säännösten tai määräysten mukaiseen määräajaksi myönnettyyn täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen, hänelle ei makseta luopumislisää ajalta, jona hän on oikeutettu mainittuun eläkkeeseen.

Jos luopumiskorvauksen saajalle myönnetään kansaneläkelain tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, säännösten tai määräysten mukainen täysi työkyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke, työttömyyseläke tai varhennettu vanhuuseläke, luopumislisä lakkautetaan. Mikäli luopumiskorvauksen saajalle myönnetty edellä tarkoitettu eläke lakkaa, luopumislisän maksaminen aloitetaan uudelleen eläkkeen lakkaamista seuraavan kuukauden alusta.

Siltä ajalta, jolta luopumiskorvauksen perusmäärää maksetaan, ei sen saajalla ole oikeutta saada eläkettä maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoimintansa perusteella.

Luopumiskorvausta ei pidetä eläkkeenä, jonka saaminen estää eläkeoikeuden syntymisen työ- tai virkasuhteen taikka muun kuin maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoiminnan perusteella.

Luopumiskorvaus lakkautetaan, jos luopumiskorvauksen saaja ryhtyy harjoittamaan maataloutta tai poronhoitoa omaan tai yhteiseen lukuun tai jos 9 §:ssä tarkoitettuja sitoumuksia ei ole noudatettu.

Jos 1 momentissa tarkoitettua toimintaa tai sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä taikka jos tälle toiminnalle tai laiminlyönnille on ollut olemassa muu erityinen syy, voidaan luopumiskorvaus lakkauttaa määräajaksi taikka päättää, että luopumiskorvaus maksetaan entisen suuruisena. Luopumislisä voidaan lakkauttaa myös osaksi.

Lakkauttaminen voidaan suorittaa siitä lukien, kun tässä pykälässä tarkoitettuun toimintaan ryhdyttiin tai laiminlyönti tapahtui.

Luopumiskorvauksen saajalla on oikeus saada eläkelaitokselta sitova ennakkopäätös siitä, aiheuttaako hänen tai luopumisen kohteena olevan maatilan omistajan suunnittelema toimenpide korvauksen lakkauttamisen tämän pykälän mukaan.

Luopumiskorvauksen saajan täyttäessä 65 vuotta luopumiskorvauksen luopumislisä lakkaa, jollei 2 momentista muuta johdu, ja perusmäärä muuttuu 13 §:n mukaisen perusmäärän suuruiseksi maatalousyrittäjien eläkelain mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi.

Jos luopujalle ei sen johdosta, mitä 22 §:ssä säädetään, tai sen vuoksi, että luopuminen on tapahtunut sen jälkeen kun luopuja on täyttänyt 59 vuotta, ole maksettu luopumislisää vähintään kuuden vuoden ajalta siihen mennessä, kun hän täyttää 65 vuotta, ryhdytään luopumislisää maksamaan 50 prosentilla vähennettynä 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Vähennetyn luopumislisän maksamisen edellytyksenä on, että 9 §:ssä tarkoitettuja sitoumuksia on noudatettu luopumisajankohdasta lukien ja että niitä edelleen noudatetaan. Vähennettyä luopumislisää maksetaan siihen asti, kunnes luopumislisää on maksettu luopujalle yhteensä kuuden vuoden ajalta, enintään kuitenkin siihen asti, kun luopuja täyttää 70 vuotta.

Luopumiskorvauksen saajan kuollessa luopumiskorvaus lakkaa. Määrättäessä perhe-eläkkeen suuruutta luopumiskorvauksen saajan jälkeen katsotaan, että edunjättäjällä oli kuolinhetkellään maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun yrittäjätoimintansa perusteella oikeus saada tämän lain 13 §:n mukaisen perusmäärän suuruista täyttä työkyvyttömyyseläkettä.

Jos henkilö on saanut tämän lain mukaista luopumiskorvausta enemmän kuin mihin hänellä on ollut oikeus, on aiheettomasti maksettu korvaus perittävä takaisin. Aiheettomasti maksettu korvaus voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi ja korvauksen maksamisen ei ole katsottava johtuneen korvauksensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Aiheettomasti maksettu luopumiskorvaus saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista korvauseristä. Kulloinkin suoritettavasta korvauserästä ei saa korvauksensaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosa siitä korvauserän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen kun korvauserästä on ennakkoperintälain (418/59) nojalla pidätetty ennakko taikka rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla lähdevero. Samoin rajoituksin voidaan aiheettomasti maksettu luopumiskorvaus periä takaisin kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista maatalousyrittäjien eläkelain mukaisista työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeen eristä.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset, maaseutuelinkeinopiirit ja maatalousyrittäjien eläkelaitos.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa maaseutuelinkeinojen hallinnosta kunnissa annetun lain (1558/91) 3 §:ssä tarkoitettua toimielintä, viranhaltijaa ja luottamushenkilöä.

Tämän lain mukaan maaseutuelinkeinopiireille kuuluvien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään asetuksella.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on annettava eläkelaitokselle lausuntonsa siitä:

Jos eläkelaitos katsoo, että asia 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen korvauksen saamisen edellytysten taikka 4 kohdassa tarkoitettujen korvaukseen oikeuttavien peltohehtaarien tai kotieläinyksiköiden määrittämisen osalta on selvästi tulkinnanvarainen, eläkelaitos voi kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunnon lisäksi pyytää korvaushakemuksesta maaseutuelinkeinopiirin lausunnon.

Eläkelaitos ratkaisee luopumiskorvausta koskevan hakemuksen saatuaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tai, 29 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, maaseutuelinkeinopiirin lausunnon asiasta.

Kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten ja maaseutuelinkeinopiirien asiana on eläkelaitoksen ohella valvoa, ettei luopumiskorvauksen saaja harjoita maataloutta tai poronhoitoa omaan tai yhteiseen lukuun ja että tässä laissa tarkoitettuja sitoumuksia noudatetaan.

Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta työntekijäin eläkelain 20 §:ssä tarkoitetulta eläkelautakunnalta siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään. Sosiaali- ja terveysministeriön maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 1 momentin nojalla määräämät eläkelautakunnan jäsenet toimivat maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutettujen edustajina myös tätä lakia sovellettaessa.

Muutosta tämän lain nojalla annettuun eläkelautakunnan päätökseen sekä eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätöksen poistamista saa hakea vakuutusoikeudelta siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään. Niiden asioiden käsittelyssä, joihin tätä lakia on sovellettava, toimivat vakuutusoikeudessa siitä annetussa laissa tarkoitettuina maallikkojäseninä valtioneuvoston maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 2 momentin nojalla määräämät edustajat.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tai maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla antamaan lausuntoon ei saa hakea muutosta valittamalla.

Luopumiskorvausta koskeva eläkelaitoksen lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoimainen tuomio, jollei toisin säädetä.

Luopumiskorvauksista aiheutuneet kustannukset maksetaan valtion varoista. Tämän lain mukaisesta toiminnasta eläkelaitokselle aiheutuneet hoitokulut yhdistetään sen muun toiminnan hoitokuluihin ja korvataan eläkelaitokselle siten kuin maatalousyrittäjien eläkelain mukaisista hoitokuluista säädetään.

Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena ennakkona määrä, joka vastaa 1 momentin mukaisesti valtion suoritettavaksi arvioitua määrää.

Tämän lain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1992 vahvistettua palkkaindeksilukua. Markkamäärä tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijäin eläkelain 9 §:ssä säädetään.

Jollei tästä laista muuta johdu, on luopumiskorvauksesta soveltuvin osin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 9 ja 9 a §:ssä, 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa, 16 §:ssä, 17 §:n 2 ja 3 momentissa, 17 a §:ssä, 18 §:n 2 ja 3 momentissa, 19 a §:ssä, 19 b §:n 1 ja 2 momentissa sekä 19 d ja 20-21 a §:ssä sekä maatalousyrittäjien eläkelain 16-18 §:ssä ja 19 §:n 5 ja 6 momentissa säädetään.

Eläkelaitoksella on oikeus saada eläketurvakeskukselta maksutta tämän lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot.

Tämän lain mukaisen luopumiskorvauksen perusmäärästä voidaan vähentää luopumiskorvauksen saajan maksamatta jääneet maatalousyrittäjien eläkelain ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) mukaiset vakuutusmaksut sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.