378/1991

Ulkomaalaisen maahantuloon, maastalähtöön sekä oleskeluun ja työntekoon Suomessa sovelletaan tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia.

Ulkomaalaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen.

Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaisella on oikeus käyttää avustajaa ja tulkkia tämän lain mukaisissa asioissa.

Ulkomaalaisen maahantulo ja maastalähtö on sallittu vain vahvistettujen passintarkastuspaikkojen kautta, jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Sisäasiainministeriö voi antaa luvan maahantuloon ja maastalähtöön muualtakin kuin passintarkastuspaikan kautta.

Ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja maassa oleskellessaan oltava koti- tai oleskelumaansa viranomaisen antama voimassa oleva passi.

Asetuksella säädetään, millä edellytyksillä passin asemesta hyväksytään myös henkilötodistus tai muu vastaava asiakirja.

Sisäasiainministeriö voi myöntää muukalaispassin maassa olevalle ulkomaalaiselle, jos tämä ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai jos siihen muutoin on erityinen syy.

Ulkomaalaiselle, joka on saanut oleskeluluvan suojelun tarpeen vuoksi, sisäasiainministeriö myöntää muukalaispassin.

Muukalaispassiin voidaan tehdä merkintä siitä, että haltijan henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan.

Ennen kuin muukalaispassi luovutetaan, ulkomaalaisen tulee luovuttaa hallussaan oleva matkustusasiakirja sisäasiainministeriölle.

Sisäasiainministeriö myöntää 35§:ssä tarkoitetulle pakolaiselle pakolaisen matkustusasiakirjan.

Pakolaisen matkustusasiakirjaan voidaan tehdä merkintä siitä, että haltijan henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan.

Ennen kuin pakolaisen matkustusasiakirja luovutetaan, ulkomaalaisen tulee luovuttaa hallussaan oleva matkustusasiakirja sisäasiainministeriölle.

Muukalaispassi tai pakolaisen matkustusasiakirja on palautettava sisäasiainministeriölle, kun sen haltija on:

Ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja maassa oleskellessaan oltava viisumi tai oleskelulupa, jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Ilman viisumia maahan saapuvalle ulkomaalaiselle voidaan Suomessa myöntää viisumi, jos hän esittää painavan syyn, miksi viisumia ei ole hankittu ennen maahan saapumista.

Ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle ulkomaalaiselle voidaan Suomessa myöntää oleskelulupa 20§:ssä säädetyin edellytyksin.

Viisumivapaudesta säädetään asetuksella.

Ulkomaalainen, jolla on tämän lain mukainen oleskeluoikeus, saa vapaasti asua ja liikkua maassa, jollei toisin säädetä tai erityisen säännöksen nojalla määrätä.

Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisella on oikeus saapua maahan ilman passia suoraan näistä valtioista ja oleskella täällä ilman oleskelulupaa sekä tehdä työtä ilman työlupaa siten kuin näiden valtioiden kanssa on sovittu.

Viisumilla tarkoitetaan ulkomaalaiselle matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää maahantulolupaa. Paluuviisumilla tarkoitetaan kuitenkin kertaviisumin saaneelle ulkomaalaiselle myönnettävää lupaa palata maahan.

Viisumin voimassaolon edellytyksenä on, että ulkomaalaisen passi tai muu matkustusasiakirja on voimassa.

Viisumeja ovat kertaviisumi, toistuvaisviisumi, kauttakulkuviisumi ja paluuviisumi.

Kertaviisumi myönnetään enintään kolmen kuukauden oleskelua varten.

Toistuvaisviisumi myönnetään enintään kolme kuukautta kerrallaan kestävää oleskelua varten.

Kauttakulkuviisumi myönnetään lukumäärältään rajoitettuja, enintään viisi vuorokautta kerrallaan kestäviä kauttakulkumatkoja varten.

Viisumiin merkitään se enimmäisaika, jonka se oikeuttaa oleskelemaan maassa, sekä maahantulokertojen enimmäismäärä. Viisumi voidaan myöntää enintään passin voimassaoloajaksi.

Viisumin myöntää ulkomailla Suomen diplomaattinen edustusto tai lähetetyn konsulin virasto. Viisumin voi myöntää myös muu Suomen edustusto, jos ulkoasiainministeriö on antanut tarvittavan valtuuden siinä palvelevalle nimetylle Suomen kansalaiselle.

Ulkoasiainministeriö antaa sisäasiainministeriötä kuultuaan edustustoille ohjeet viisuminmyöntämismenettelystä.

Viisumin ilman viisumia maahan saapuvalle myöntää sisäasiainministeriö tai sen ohjeiden mukaan maahantulopaikan passintarkastusviranomainen.

Paluuviisumin myöntää paikallispoliisi.

Viisumi voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on viisumia hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön.

Viisumin peruuttaa sisäasiainministeriö. Jos ulkomaalainen ei vielä ole saapunut maahan, viisumin voi peruuttaa myös edustusto, joka on myöntänyt viisumin.

Viisumi raukeaa, kun ulkomaalainen karkotetaan maasta.

Oleskeluluvalla tarkoitetaan ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa toistuvasti saapua maahan ja oleskella täällä.

Oleskeluluvan voimassaolo edellyttää, että ulkomaalaisen passi tai muu matkustusasiakirja on voimassa.

Oleskelulupia ovat määräaikainen oleskelulupa ja pysyvä oleskelulupa.

Määräaikainen oleskelulupa myönnetään vähintään yhdeksi vuodeksi, jollei ulkomaalaisen maassa oleskelun tarkoituksesta muuta johdu tai jollei ulkomaalainen hae oleskelulupaa lyhyemmäksi ajaksi.

Ulkomaalaiselle, joka on ollut Suomen kansalainen tai jonka vanhemmista ainakin toinen on tai on ollut Suomen kansalainen, määräaikainen oleskelulupa myönnetään kahdeksi vuodeksi, jollei hän hae oleskelulupaa lyhyemmäksi ajaksi.

Pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on oleskellut maassa yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan, jollei hänen maassa oleskelunsa tarkoituksesta muuta johdu tai jollei luvan myöntämistä vastaan ole erityisiä syitä.

Oleskeluluvan myöntää ulkomailla Suomen diplomaattinen edustusto tai lähetetyn konsulin virasto. Oleskeluluvan voi myöntää myös muu Suomen edustusto, jos ulkoasiainministeriö on antanut tarvittavan valtuuden siinä palvelevalle nimetylle Suomen kansalaiselle.

Ulkoasiainministeriö antaa sisäasiainministeriötä kuultuaan edustustoille ohjeet oleskeluluvan myöntämismenettelystä.

Määräaikainen oleskelulupa voidaan myöntää, jos:

Oleskeluluvan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle myöntää sisäasiainministeriö.

Uuden määräaikaisen oleskeluluvan ja pysyvän oleskeluluvan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myöntää paikallispoliisi. Jollei paikallispoliisi katso voivansa erityisestä syystä myöntää pysyvää oleskelulupaa, sen on saatettava asia sisäasiainministeriön ratkaistavaksi.

Oleskeluluvan Suomessa olevan diplomaattisen edustuston tai lähetetyn konsulin viraston henkilökuntaan kuuluvalle ja hänen perheenjäsenelleen myöntää ulkoasiainministeriö. Henkilökuntaan kuuluvalle kolmannen valtion kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen sekä henkilökunnan yksityisessä palveluksessa olevalle oleskeluluvan myöntää kuitenkin sisäasiainministeriö tai paikallispoliisi.

Ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle voidaan määräaikainen oleskelulupa myöntää Suomessa, jos:

Turvapaikan Suomessa saaneelle ja muulle 35§:ssä tarkoitetulle pakolaiselle myönnetään määräaikainen oleskelulupa.

Pysyvän oleskeluluvan myöntämisestä säädetään 16§:n 4 momentissa.

Oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa myös muusta painavasta syystä.

Oleskeluluvan peruuttaa luvan myöntänyt viranomainen. Jos ulkomaalainen on jo saapunut maahan, edustuston myöntämän luvan voi kuitenkin peruuttaa vain sisäasiainministeriö.

Oleskelulupa raukeaa, kun ulkomaalainen:

Sisäasiainministeriö voi hakemuksesta päättää, että oleskelulupa ei 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa raukea.

Työluvalla tarkoitetaan lupaa tehdä Suomessa ansiotyötä.

Ulkomaalaisen oikeudesta harjoittaa elinkeinoa säädetään erikseen.

Ulkomaalaisella, joka aikoo Suomessa ryhtyä ansiotyöhön, on oltava työlupa, jollei 25§:stä muuta johdu.

Ulkomaalaisella, joka otetaan Suomessa palvelukseen suomalaiseen alukseen, on oltava työlupa, jollei työministeriö toisin määrää.

Työlupaa on haettava ennen maahan saapumista. Ilman työlupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle työlupa voidaan myöntää, jos hän ei aikaisemmin ole ollut velvollinen hankkimaan työlupaa tai jos luvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Työlupaa ei tarvitse ulkomaalainen:

Oleskeluluvan saanut opiskelija ei tarvitse työlupaa osa-aikaiseen tai loma-aikana tehtävään työhön.

Asetuksella säädetään, missä ammatissa, toimessa tai tehtävässä ulkomaalainen ei tarvitse työlupaa.

Ulkomailla työluvan myöntää 17§:n 1 momentissa mainittu edustusto. Edustuston tulee ennen työluvan myöntämistä hankkia työviranomaisen lausunto. Milloin edustusto pyytää sisäasiainministeriöltä lausunnon oleskeluluvasta, sisäasiainministeriö hankkii työviranomaisen lausunnon.

Maassa olevalle ulkomaalaiselle, jolla on määräaikainen oleskelulupa, työluvan myöntää työviranomainen.

Maassa olevalle ulkomaalaiselle, jolla ei ole oleskelulupaa, työluvan myöntää sisäasiainministeriö tai paikallispoliisi oleskeluluvan yhteydessä. Tällöin tulee ennen työluvan myöntämistä hankkia työviranomaisen lausunto.

Työlupa myönnetään vähintään yhdeksi vuodeksi, jollei työn laadusta tai kestosta taikka ulkomaalaisen oleskelun tarkoituksesta muuta johdu taikka jollei työluvan myöntämiseen lyhyemmäksi ajaksi työviranomaisen kannan perusteella ole muuta painavaa syytä.

Työlupa myönnetään määrätylle alalle, mutta lupaan voidaan liittää työnantajaa, työluvan alueellista kelpoisuutta tai työn laatua koskevia rajoituksia.

Työlupa voidaan myöntää myös ilman 2 momentissa mainittuja rajoituksia, mikäli siihen työviranomaisen kannan perusteella on painava syy.

Työlupa raukeaa, kun oleskelulupa lakkaa olemasta voimassa.

Työlupahakemukseen voidaan edellyttää liitettäväksi selvitys hakijan terveydentilasta, ammattitaidosta, koulutuksesta ja työkokemuksesta sekä tieto siitä, onko hänet tuomittu vapausrangaistukseen.

Työnantajan on ennen ulkomaalaisen työsuhteen alkamista varmistauduttava, että ulkomaalaisella on työlupa tai että hän ei tarvitse työlupaa. Jos työlupa on myönnetty määräajaksi, työnantajan on työsuhteen jatkuessa varmistauduttava, että ulkomaalaiselle on myönnetty uusi työlupa.

Työnantajan on annettava työviranomaiselle vakuutus siitä, että ulkomaalaiselle maksettava palkka ja muut työehdot ovat voimassa olevien työehtosopimusten mukaiset tai, milloin alalla ei ole työehtosopimusta, että ne vastaavat suomalaisiin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä.

Työsuhteessa, jolla on liittymiä useampaan valtioon, noudatetaan mitä siitä on erikseen säädetty.

Ulkomaalaiselle voidaan antaa turvapaikka, jos hän oleskelee kansalaisuusvaltionsa tai pysyvän oleskeluvaltionsa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun valtion suojeluun.

Turvapaikka voidaan jättää antamatta erityisesti, jos:

Ulkomaalaiselle, jolle ei anneta turvapaikkaa mutta jonka ei katsota voivan turvallisesti palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, sisäasiainministeriö voi myöntää oleskeluluvan Suomessa suojelun tarpeen vuoksi.

Turvapaikkahakemus jätetään poliisille, passintarkastajalle, ulkomaalaiskeskukselle tai ulkomaalaisvaltuutetulle. Milloin hakemus on jätetty passintarkastajalle tai ulkomaalaisvaltuutetulle, tämän tulee viipymättä toimittaa hakemus ulkomaalaiskeskukselle tai poliisille.

Ulkomaalaisen on haettava turvapaikkaa maahan saapuessaan tai pian sen jälkeen. Turvapaikka voidaan antaa myöhemminkin tehdystä hakemuksesta, jos olosuhteet ulkomaalaisen kotimaassa tai maassa, jossa hän vakinaisesti asuu, ovat hänen täällä ollessaan muuttuneet niin, että turvapaikan antaminen on perusteltua.

Turvapaikkahakemuksen ratkaisee sisäasiainministeriö.

Ulkomaalaisvaltuutetulle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi turvapaikkahakemuksen käsittelyssä, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.

Jos sisäasiainministeriö turvapaikkahakemuksen hylkäävässä päätöksessään toteaa, että hakija on ennen hakemuksen esittämistä oleskellut turvallisessa maassa, johon hän voi palata, tai että hakemus on muuten ilmeisen perusteeton, sen on pyydettävä 56§:ssä tarkoitetun turvapaikkalautakunnan puheenjohtajalta tai varapuheenjohtajalta lausunto hakemuksen ilmeisestä perusteettomuudesta.

Turvapaikkalautakunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan on annettava lausuntonsa kiireellisesti. Jos myös lausunnossa hakemus katsotaan ilmeisen perusteettomaksi, ei sisäasiainministeiön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla.

Pakolainen on ulkomaalainen, joka on:

Pakolaiselle annetaan pyynnöstä selvitys siitä, että hän on pakolainen ( pakolaisselvitys ).

Henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän:

Pakolaisuuden lakkaamisesta päättää sisäasiainministeriö.

Rajalta voidaan käännyttää ulkomaalainen:

Rajalta on käännytettävä ulkomaalainen, joka on määrätty maahantulokieltoon Suomessa tai muussa Pohjoismaassa.

Ulkomaalainen on käännytettävä rajalta viivyttelemättä passintarkastuspaikalla tai muualla, niin pian kun on voitu selvittää, voidaanko ulkomaalaisen maahantulo sallia.

Ketään ei saa käännyttää rajalta alueelle, jolla hän voi joutua epäinhimillisen kohtelun tai 30§:ssä tarkoitetun vainon kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Rajalta käännyttämisestä päättää sisäasiainministeriön antamien ohjeiden mukaan passintarkastusviranomainen. Jos ulkomaalainen on hakenut turvapaikkaa Suomessa, rajalta käännyttämisestä päättää kuitenkin sisäasiainministeriö.

Jos passintarkastusviranomaisen käsiteltävänä olevalla rajalta käännyttämistä koskevalla asialla on merkitystä 37§:n soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa, voi passintarkastusviranomainen saattaa asian sisäasiainministeriön ratkaistavaksi.

Päätös rajalta käännyttämisestä on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ulkomaalainen on saapunut maahan. Jos ulkomaalainen on hakenut turvapaikkaa Suomessa, päätöstä ei kuitenkaan saa tehdä ennen kuin turvapaikkahakemus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Maasta voidaan karkottaa ulkomaalainen:

Pakolaisen saa karkottaa vain, jos:

Maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen sekä 40§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa myös rikoksen tai rikosten laatu.

Ketään ei saa karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua epäinhimillisen kohtelun tai 30§:ssä tarkoitetun vainon kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Maasta karkottamisesta päättää poliisin esityksestä sisäasiainministeriö. Sisäasiainministeriö voi päättää maasta karkottamisesta valtion turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavan toiminnan perusteella ilman poliisin esitystäkin.

Ulkomaalaiselle ja ulkomaalaisvaltuutetulle on aina varattava tilaisuus tulla kuulluksi ulkomaalaisen karkottamista koskevassa asiassa.

Maasta karkottamista koskevassa päätöksessä ulkomaalainen voidaan määrätä maahantulokieltoon enintään viideksi vuodeksi tai toistaiseksi.

Maahantulokielto voidaan muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi peruuttaa joko kokonaan tai määräajaksi. Peruuttamisesta päättää sisäasiainministeriö.

Jos ulkomaalainen käännytetään rajalta, on ulkomaalaisen tänne kuljettanut liikenteenharjoittaja velvollinen kuljettamaan hänet takaisin sinne, mistä hänet on otettu kuljetettavaksi.

Jollei ulkomaalaisella ole varoja paluumatkaa varten, liikenteenharjoittaja on velvollinen suorittamaan kuljetuksen omalla kustannuksellaan. Jos rajalta käännyttäminen on johtunut passin, viisumin, oleskeluluvan, työluvan tai varojen puutteesta ja ulkomaalainen tarvitsee saattajan, on liikenteenharjoittaja velvollinen suorittamaan myös saattajan mukanaolosta aiheutuvat kustannukset. Liikenteenharjoittajalla ei ole oikeutta saada valtiolta korvausta kuljetuksesta aiheutuneista kustannuksista.

Jos ulkomaalainen on jäänyt ilman vaadittavaa passia, viisumia tai oleskelulupaa maahan aluksesta, ovat aluksen päällikkö, laivanisäntä ja tämän käyttämä laivanselvitysliike velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan ne kustannukset, joita valtiolle on aiheutunut ulkomaalaisen maassa oleskelusta ja rajalta käännyttämisestä tai karkottamisesta.

Mitä 3 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti, jos ulkomaalainen on jäänyt ilman vaadittavaa passia, viisumia tai oleskelulupaa maahan ilma-aluksesta.

Milloin sen selvittäminen, voidaanko ulkomaalaisen maahantulo sallia, sitä erityisesti vaatii taikka milloin ulkomaalainen on päätetty käännyttää rajalta tai karkottaa maasta taikka häntä koskevaa sellaista päätöstä valmistellaan, voidaan hänet velvoittaa määräaikoina ilmoittautumaan poliisin luona, kunnes on selvitetty, voidaanko hänen maahantulonsa sallia, taikka kunnes hänet on käännytetty rajalta tai karkotettu maasta tai asia muutoin ratkaistu.

Ulkomaalainen voidaan 1 momentissa mainituissa tapauksissa määrätä luovuttamaan passinsa tai matkalippunsa poliisin haltuun, asettamaan poliisin määräämä vakuus taikka ilmoittamaan poliisille paikka, josta hän on tavoitettavissa.

Jos 45§:n 1 momentissa tarkoitettujen olosuhteiden vallitessa ulkomaalaisen henkilökohtaiset ja muut olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa, että hän piileskelee tai tekee rikoksia täällä, taikka jos ulkomaalaisen henkilöllisyys on selvittämättä, voidaan ulkomaalainen 45§:ssä mainittujen valvontakeinojen käyttämisen asemesta ottaa säilöön.

Alle 18-vuotiasta ei saa ottaa säilöön kuulematta sosiaaliviranomaista tai ulkomaalaisvaltuutettua.

Säilöön otetun ulkomaalaisen asia on käsiteltävä kiireellisenä.

Päätöksen säilöönotosta tekee se paikallispoliisin, keskusrikospoliisin, suojelupoliisin tai liikkuvan poliisin päällystöön kuuluva poliisimies, jolle asian käsittely kuuluu.

Säilöön otettu ulkomaalainen on toimitettava erityisesti tähän tarkoitukseen varattuun tai muuhun soveltuvaan säilytyspaikkaan. Säilöön otetun käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä tutkintavangin käsittelystä säädetään.

Säilöönotosta päättäneen poliisimiehen on viipymättä ja viimeistään säilöön ottamista seuraavana päivänä ilmoitettava säilöön ottamisesta säilyttämispaikkakunnan alioikeudelle tai kiireellisessä tapauksessa muullekin alioikeudelle sen mukaan kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää. Ilmoitus saadaan tehdä myös puhelimitse. Puhelimitse tehty ilmoitus on viipymättä vahvistettava kirjallisesti.

Tuomioistuimen on otettava säilöön ottamista koskeva asia käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua säilöön ottamisesta siinä järjestyksessä kuin vangitsemisvaatimuksen käsittelystä säädetään.

Säilöön ottamista koskeva asia voidaan käsitellä kihlakunnanoikeudessa ilman lautakuntaa ja raastuvanoikeudessa yhden lainoppineen jäsenen ollessa saapuvilla. Istunto voidaan pitää myös muuna aikana ja muussa paikassa kuin yleisen alioikeuden istunnosta on säädetty.

Laskettaessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja määräaikoja ei sovelleta säädettyjen määräaikojen laskemisesta annetun lain (150/30) 5§:ää.

Jollei säilössä pitämiseen ole edellytyksiä, tuomioistuimen on määrättävä säilöön otettu päästettäväksi heti vapaaksi.

Jos tuomioistuin määrää säilöön otetun pidettäväksi edelleen säilössä, sen on määrättävä säilöön otettu passitettavaksi 47§:ssä mainittuun säilytyspaikkaan.

Jos päätöksen säilöön otetun säilössä pitämisestä tekee muu kuin säilyttämispaikkakunnan alioikeus, sen on viipymättä ilmoitettava päätöksestään säilyttämispaikkakunnan alioikeudelle.

Säilöönotosta päättäneen poliisimiehen on määrättävä säilöön otettu päästettäväksi vapaaksi heti, kun edellytyksiä säilössä pitämiseen ei enää ole.

Jos tuomioistuin on päättänyt säilöön otetun pitämisestä edelleen säilössä, poliisimiehen on viipymättä ilmoitettava vapaaksi päästämisestä säilyttämispaikkakunnan alioikeudelle. Ilmoitus saadaan tehdä myös puhelimitse. Puhelimitse tehty ilmoitus on viipymättä vahvistettava kirjallisesti.

Jollei säilöön otettua ole määrätty päästettäväksi vapaaksi, säilöön otetun säilyttämispaikkakunnan alioikeuden on omasta aloitteestaan otettava säilöön ottamista koskeva asia uudelleen tutkittavaksi aina viimeistään kahden viikon kuluttua päätöksestä, jolla tuomioistuin on määrännyt säilöön otetun pidettäväksi edelleen säilössä.

Kun ulkomaalainen on otettu säilöön, hänelle on varattava tilaisuus ottaa yhteys lähiomaiseensa, kotimaansa edustajaan, oikeusavustajaan, ulkomaalaisvaltuutettuun ja maassa olevaan vastaanottajaan.

Ulkomaalaisen on poliisin tai muun ulkomaalaisen asiaa käsittelevän viranomaisen kehotuksesta esitettävä passinsa tai muulla luotettavalla tavalla todennettava henkilöllisyytensä.

Ulkomaalaisen on kutsusta saavuttava poliisin luo antamaan tarvittavia tietoja oleskelustaan.

Jos ulkomaalainen on epäiltynä tai syytteessä rikoksesta tai jos hänet on tuomittu rangaistukseen, jota ei ole suoritettu, tai jos muu erittäin tärkeä syy sitä vaatii, sisäasiainministeriö voi poliisin tai muunkin viranomaisen esityksestä kieltää ulkomaalaista poistumasta maasta. Kielto on voimassa sisäasiainministeriön määräämän ajan, jollei sitä aikaisemmin peruuteta.

Kiireellisessä tapauksessa poliisi voi kieltää ulkomaalaista poistumasta maasta. Poliisin on viipymättä ilmoitettava kiellosta sisäasiainministeriölle, jonka on päätettävä, pidetäänkö kielto voimassa.

Maastapoistumiskielto on peruutettava niin pian kuin estettä maasta poistumiselle ei enää ole.

Ulkomaalainen, joka on tyytymätön passintarkastusviranomaisen tekemään rajalta käännyttämistä tai poliisin tekemään oleskeluluvan peruuttamista koskevaan päätökseen, voi valittaa päätöksestä lääninoikeuteen 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Lääninoikeuden päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Turvapaikkaa ja pakolaisuuden lakkaamista koskevissa asioissa on muutoksenhakuelimenä turvapaikkalautakunta. Lautakunta toimii oikeusministeriön yhteydessä.

Lautakunnassa on puheenjohtaja sekä vähintään kaksi varapuheenjohtajaa ja viisi muuta jäsentä. Jäsenet toimivat tuomarin vastuulla. He voivat olla päätoimisia. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneita ja tuomarin tehtäviin perehtyneitä. Muiden jäsenten tulee olla kansainväliseen oikeuteen, pakolaisasioihin tai ulkomaalaisasioihin perehtyneitä.

Valtioneuvosto nimittää tai ottaa jäsenet viiden vuoden toimikaudeksi kerrallaan. Jos lautakunnan jäsenen paikka vapautuu tai jos lautakunnan jäsenten määrää lisätään kesken toimikauden, nimitetään tai otetaan uusi jäsen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Jäsenten oikeudestä pysyä tehtävässään on muutoin voimassa, mitä tuomarinviran haltijoista säädetään. Jos päätoimiseksi jäseneksi nimitetty tai otettu on ennestään nimitettynä tai siirrettynä valtion virkaan, hän on virkavapaana tästä virasta sen ajan, jonka hän on jäsenenä.

Lautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on vähintään puolet jäsenistä, joista puheenjohtajana toimii lautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Lautakunta voi toimia jaostoihin jakaantuneena. Jaosto on päätösvaltainen, kun läsnä on vähintään kolme jäsentä, joista puheenjohtajana toimii lautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja.

Lautakunta voi asian selvittämiseksi toimittaa suullisen käsittelyn, jossa voidaan kuulla asianosaisia, todistajia, asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä. Asian käsittelyssä lautakunnassa noudatetaan muutoin soveltuvin osin laillista oikeudenkäyntijärjestystä.

Turvapaikkalautakunnalla on päätoiminen sihteeri, jonka tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut. Sihteerin nimittää tai ottaa oikeusministeriö.

Tarkemmat säännökset turvapaikkalautakunnasta annetaan asetuksella.

Ulkomaalainen, joka on tyytymätön sisäasiainministeriön turvapaikkaa tai pakolaisuuden lakkaamista koskevaan päätökseen, voi valittaa päätöksestä turvapaikkalautakuntaan 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Valituskiellosta eräisiin turvapaikkapäätöksiin säädetään 34§:ssä.

Ulkomaalainen, joka katsoo sisäasiainministeriön rajalta käännyttämistä, maasta karkottamista, maahantulokieltoa, maastapoistumiskieltoa, viisumin tai oleskeluluvan peruuttamista taikka pysyvän oleskeluluvan epäämistä koskevan päätöksen loukkaavan oikeuttaan, voi valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 14 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Päätöksestä, jolla viisumi tai oleskelulupa on peruutettu ennen kuin ulkomaalainen on saapunut maahan, ei kuitenkaan saa valittaa.

Sisäasiainministeriön päätökseen, josta saa valittaa, on liitettävä valitusosoitus.

Muissa kuin 55, 57 ja 58§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa ei tämän lain nojalla tehtyihin päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla.

Valituskirja on annettava päätöksen tehneelle viranomaiselle, jonka on toimitettava asian ratkaisemisen perusteena olleet asiakirjat oman lausuntonsa ohella viipymättä valitusviranomaiselle. Ulkomailla valituskirjan saa antaa myös Suomen edustustolle, jonka on viipymättä toimitettava se valitusviranomaiselle. Säilöön otettu saa kuitenkin antaa valituskirjansa säilytyspaikan esimiehelle tai laitoksen johtajalle, jonka on toimitettava se edelleen päätöksen tehneelle viranomaiselle.

Valitus on käsiteltävä kiireellisenä.

Rajalta käännyttämistä ja maastapoistumiskieltoa koskeva päätös voidaan panna täytäntöön sen estämättä, että siihen on haettu muutosta.

Maasta karkottamista koskeva sisäasiainministeriön päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, jos ulkomaalainen kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa ilmoittaa suostuvansa päätöksen täytäntöönpanoon ja allekirjoittaa päätökseen tehtävän sitä koskevan merkinnän.

Ulkomaalainen, joka:

on tuomittava ulkomaalaisrikkomuksesta sakkoon.

Työnantaja tai tämän edustaja, joka ottaa palvelukseen tai pitää palveluksessa ulkomaalaisen, jolla ei ole vaadittavaa työlupaa, on tuomittava työnantajan ulkomaalaisrikkomuksesta sakkoon.

Turvapaikkaa, pakolaisuuden lakkaamista tai turvapaikan hakijan säilöönottoa koskevan asian käsittelyssä saadut tiedot on, sen lisäksi mitä muutoin säädetään salassapidosta, pidettävä salassa, jos tiedon julkistaminen saattaisi vaarantaa turvapaikan hakijan tai hänen läheisensä turvallisuutta.

Jos tämän lain nojalla tehty päätös on annettava tiedoksi ulkomaalaiselle, noudatetaan soveltuvin osin, mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään.

Tiedoksianto saadaan kuitenkin toimittaa myös lähettämällä päätös postitse ulkomaalaisen ilmoittamaan osoitteeseen tai, jollei ulkomaalainen ole ilmoittanut osoitetta tiedoksiantoa varten, toimittamalla päätös ulkoasiainministeriön välityksellä sen valtion edustustoon, jonka kansalainen ulkomaalainen on tai jossa hän pysyvästi oleskelee. Tiedoksiannon katsotaan tällöin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi tai toimitettu edustustoon.

Jos ulkomaalaiselle on turvapaikka-asiassa annettu yleistä oikeusapua, suoritetaan valtion varoista kunnalle korvaus oikeusavusta aiheutuneista kustannuksista. Korvauksen määrää laskettaessa perusteena käytetään oikeusministeriön yleisestä oikeusaputoiminnasta annetun lain 27 a§:n nojalla vahvistamia laskentaperusteita.

Viranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta, jos ulkomaalainen turvapaikka-asiassa tai tämän lain mukaisessa asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, ei osaa viranomaisessa kielilain (148/22) mukaan käytettävää kieltä taikka aisti- tai puhevian vuoksi ei voi tulla ymmärretyksi.

Erityisestä syystä viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta muussakin kuin 1 momentissa tarkoitetussa tämän lain mukaisessa asiassa.

Ulkomaalaisella on oikeus saada häntä koskevasta päätöksestä tieto vieraalla kielellä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä on ulkomaalaisvaltuutettu. Ulkomaalaisvaltuutetun tehtävistä ja toiminnan järjestämisestä säädetään erikseen.

Viranomaisten välisen yhteistoiminnan kehittämisestä tämän lain mukaisissa asioissa säädetään asetuksella.

Tämän lain 31, 33, 34, 39, 42, 43, 47, 49, 51, 54, 55, 57 ja 58§:ssä tarkoitetut päätökset on viipymättä saatettava ulkomaalaisvaltuutetun tietoon. Ulkomaalaisvaltuutetun pyynnöstä hänen tietoonsa on saatettava 21, 26, 63 ja 64§:ssä tarkoitetut päätökset.

Sisäasiainministeriö antaa sosiaali- ja terveysministeriötä kuultuaan ohjeet tavasta, jolla päätökset saatetaan ulkomaalaisvaltuutetun tietoon.

Sen lisäksi, mitä väestökirjalaissa (141/69) ja majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa (502/69) säädetään, sisäasiainministeriö voi antaa määräyksiä ulkomaalaisten majoittamista ja muuttamista koskevien ilmoitusten tekemisestä.

Valtioneuvostolla on sodan aikana tai sodanvaaran uhatessa taikka muulloinkin, ^[1] milloin valtion turvallisuuden tai poikkeuksellisten olojen vuoksi harkitaan tarpeelliseksi, valta antaa ulkomaalaisen maahantulosta, maassa oleskelusta, työnteosta ja maasta lähdöstä määräyksiä, jotka poikkeavat tämän lain tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä.

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat sisäasiainministeriön ulkomaalaiskeskus ja poliisi. Ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä koskevien säännösten ja määräysten noudattamista valvovat myös passintarkastajat.

Rajavartiolaitoksen, tullilaitoksen ja muun viranomaisen tehtävistä ulkomaalaisia koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa säädetään erikseen.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.