1385/1991

Ilman viranomaisen lupaa tapahtuva metsän, turvetuotantoalueen tai muun viljelemättömän alueen muuttaminen pelloksi, niityksi tai laitumeksi (pellonraivaus) on kielletty. Ilman lupaa saa maatilalla kuitenkin raivata enintään 10 aarin alan kalenterivuodessa.

Muuta aluetta kuin metsä- ja turvetuotantoaluetta pidetään viljelemättömänä, jos sitä ei raivausta edeltäneen kymmenen kalenterivuoden aikana ole viljelty tai käytetty viljeltynä laitumena.

Metsittämätön peltoalue, josta on tehty valtion kanssa pellon käyttöä rajoittava sopimus määräajaksi tai josta on tehty luopumiseläkelain (16/74) 6 §:n 2 momentin 3 kohdan mukainen maataloustuotannon luopumissitoumus, katsotaan käytetyksi maataloustuotantoon sopimuksen voimassaoloaikana. Tällaisen sopimuksen tai sitoumuksen kohteena olevaa peltoaluetta, jota ei ole otettu uudelleen maataloustuotantoon viiden vuoden kuluessa sopimuksen tai sitoumuksen päättymisestä, katsotaan viljelemättömäksi.

Jos peltoalueesta on tämän lain voimaantulon jälkeen tehty valtion kanssa sopimus, jossa pysyvästi sitoudutaan luopumaan viljelystä, peltoalue katsotaan 2 ja 3 momentissa säädetystä poiketen viljelemättömäksi sopimuksen tekemisestä lukien sikäli kuin sopimuksen ehdoista ei muuta johdu.

Raivausalaksi katsotaan alue, jolla on kannot poistamalla, ojittamalla tai kyntämällä taikka muulla vastaavalla tavalla suoritettu pellonraivaustoimenpiteitä. Tämän lain mukaiseksi raivaukseksi katsotaan myös viljelyn aloittaminen turvetuotantoon käytetyllä alueella sekä 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu pellon käyttötarkoituksen muuttaminen.

Tämän lain mukaisena pellonraivauksena ei pidetä raivausta, joka tapahtuu pellonraivausmaksusta annetun lain (602/87) tai sen väliaikaisesta muuttamisesta annettujen lakien (1318/87, 1306/88, 1266/89 ja 1316/90) nojalla myönnetyn luvan tai maksuvapautusta koskevan sitovan ennakkotiedon perusteella.

Tämän lain mukaisena raivauksena ei pidetä myöskään sellaisen 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun viljelemättömän peltoalueen raivaamista, jonka valtio on luovuttanut maaseutuelinkeinolain (1295/90) tai vuoden 1984 jälkeen maatilalain (188/77) nojalla peltona käytettäväksi tai jonka kuivatus valtion tuella tai jakolain 97 §:ssä tarkoitetulla tavalla on valmistunut sanotun vuoden jälkeen. Myöskään sellaista raivausta, jota varten on luontaiselinkeinolain (610/84), kolttalain (611/84), porotilalain (590/69), maatilalain tai Vuotoksen alueen maa- ja metsauml;talouden kehittämistoimenpiteistä annettujen valtioneuvoston päätösten (123/84, 262/85, 260/86, 344/87 ja 152/88) nojalla myönnetty avustusta tai lainaa taikka jota tarkoitetaan jakolain 98 b §:ssä, ei katsota tämän lain mukaiseksi raivaukseksi.

Lupa pellonraivaukseen voidaan myöntää:

Edellä 1 momentin 1-5 kohdassa tarkoitetun luvan antaa se maaseutupiiri, jonka alueella raivausalue tai pääosa siitä sijaitsee.

Sen estämättä, mitä edellä luvan myöntämisestä on säädetty, maatilahallitus voi myöntää kohtuussyistä luvan pellonraivaukseen, milloin siihen on erityisen painavia perusteita.

Maatilalla tarkoitetaan tässä laissa yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, joka kuuluu samalle omistajalle tai haltijalle tai yhteisesti samoille omistajille tai haltijoille taikka vaiheittaisessa omistajanvaihdoksessa eri omistajille. Puolisot katsotaan tällöin yhdeksi omistajaksi. Tilanosalla tarkoitetaan tilan määräosaa ja määräalaa.

Lupahakemus voidaan toimittaa maatalouslautakuntaan tai maaseutupiiriin. Maatalouslautakunnan tulee lähettää sille toimitettu lupahakemus ja siitä antamansa lausunto maaseutupiiriin.

Maaseutupiirien ja kuntien maatalouslautakuntien tehtävänä on valvoa tämän lain noudattamista. Metsälautakunnat ja veroviranomaiset ovat velvolliset avustamaan maatalouslautakuntia niiden selvittäessä suoritettuja pellonraivauksia.

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka-apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

Maaseutupiirin tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maatilahallitukseen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty. Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös maaseutupiiriin. Maaseutupiirin tulee tällöin toimittaa valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet muut asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maatilahallitukselle.

Maatilahallituksen tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa on säädetty.

Rangaistus luvan hankkimisesta pellonraivaukseen tai sen yrittämisestä väärentämällä tai petollisella menettelyllä tuomitaan sen mukaan, mitä rikoslain 33 luvun 1-3 §:ssä ja 36 luvun 1-3 §:ssä on säädetty.

Joka raivaa peltoa tämän lain vastaisesti, on tuomittava pellonraivausrikkomuksesta sakkoon.

Rikkomuksen joko tekijälleen tai sille, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, tuottamana taloudellisena hyötynä on tuomittava valtiolle menetetyksi 400 markkaa raivatulta aarilta. Milloin rikkomus on ollut rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin vähäpätöinen, voidaan sanottua määrää sovitella tai jättää se kokonaan valtiolle tuomitsematta.

Maatilahallitus tekee ilmoituksen tässä pykälässä tarkoitetun rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäpätöisenä.

Jos maan omistaja ei ole täyttänyt 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua metsityssitoumusta koskevaa velvoitetta eikä hän maaseutupiirin kehotuksestakaan sitä annetussa määräajassa tee, maaseutupiiri voi suorituttaa metsityksen maanomistajan kustannuksella. Kustannukset saadaan periä maan omistajalta valtiolle verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetyssä järjestyksessä.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella. Tarkemmat määräykset siitä, milloin on kysymys tässä laissa tarkoitetusta pellonraivauksesta ja lupa-asioissa noudatettavasta menettelystä, antaa maatilahallitus. Määräykset on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa.

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992 ja se on voimassa vuoden 1995 loppuun.

Mitä tämän lain 1 §:n 3 momentin 2 virkkeessä on säädetty, sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1993 lukien.