Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1282/1991

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Liikenneministeriön päätös linja-auto- ja taksiliikenteelle myönnettävästä peruspalveluliikenteen valtionavusta

Säädöksen tyyppi
Päätös
Antopäivä
Ajantasaistettu säädös
1282/1991

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Liikenneministeriö on luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 15 päivänä helmikuuta 1991 annetun lain (343/91) 29 §:n 3 momentin nojalla päättänyt:

1 § Yleistä

Valtion tulo- ja menoarviossa osoitetusta määrärahasta myönnetään luvanvaraisesta henkilöliikenteestä annetun lain 23 §:n 1 kohdan nojalla joukkoliikenteen peruspalvelujen ylläpitämiseksi linja-autolla harjoitettavalle linjaliikenteelle valtionapuna maksettavaa lisäkorvausta ja taksiliikenteelle maksettavaa valtionapua siten kuin tässä päätöksessä määrätään.

2 § Edellytykset

Lisäkorvausta ja valtionapua voidaan myöntää, mikäli:

1)

liikenne täyttää lain 2 §:n 6 kohdassa määritellyt peruspalveluliikenteen tunnusmerkit;

2)

liikenne on järjestetty yleisen edun kannalta taloudellisesti ja liikenteellisesti tarkoituksenmukaisesti;

3)

liikenne on kannattamatonta, eikä sen aloittaminen tai ylläpitäminen ole mahdollista vain lipputulojen varassa ja

4)

liikenne ei ole kaupunkimaista paikallisliikennettä.

Tämän päätöksen 8 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa lisäkorvauksen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi se, että liikenteenharjoittaja on sitoutunut luopumaan liikenneluvastaan.

Lakkautettavaa junaliikennettä korvaavat yhteydet voidaan katsoa välttämättömiksi alueellisiksi yhteyksiksi.

Lisäkorvauksesta ja valtionavusta päätettäessä otetaan huomioon saariston erityisolosuhteet.

3 § Linja-autoliikenteen kannattamattomuus

Linja-autoliikenne katsotaan kannattamattomaksi, jos lipputulot ovat liikenteenhoidon muuttuvia kustannuksia pienemmät. Uutta liikennettä aloitettaessa ja liikenteellistä kokonaisuutta järkeistettäessä voidaan kannattamattomuuden rajaksi hyväksyä edellä mainittua suuremmat kustannukset.

4 § Hakumenettely

Hakemus tehdään lomakkeelle. Lisäksi on noudatettava myöntäjän asettamia hakuaikoja.

Linja-autoliikenteen lisäkorvausta hakee liikenteenharjoittaja, jolla on liikenteenhoidon edellyttämä asianmukainen liikennelupa. Liikenteenharjoittaja liittää hakemukseensa lisäkorvauksen myöntäjän edellyttämät selvitykset ja toimittaa hakemuksen kunnalle, jonka alueella liikennettä harjoitetaan. Kunta toimittaa lausunnollaan varustetun hakemuksen lääninhallitukselle.

Taksiliikenteen valtionapua hakee kunta lääninhallitukselta. Kunta tekee sopimuksen liikenteenhoidosta taksiautoilijan kanssa.

5 § Myöntäminen

Liikenneministeriö päättää linja-autoliikenteestä, jolle lisäkorvausta myönnetään. Päätös on voimassa toistaiseksi ellei määräaikaisuudesta päätetä erikseen.

Lääninhallitus tekee päätöksen taksiliikenteestä, jolle valtionapua myönnetään.

Lisäkorvaus ja valtionapu myönnetään ja maksetaan liikenneministeriön vahvistamien läänikohtaisten kiintiöiden puitteissa.

6 § Myöntämispäätöksen irtisanominen

Lisäkorvauspäätöksen voi irtisanoa myöntäjä, kunta tai liikenteenharjoittaja. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta, liikennelupaa uusittaessa kaksi kuukautta.

Valtionapupäätöksen voi irtisanoa myöntäjä tai kunta. Irtisanomisaika on kolme kuukautta.

7 § Laskentaperiaate

Ajokustannuksesta vähennetään lippusekä mahdolliset muut tulot. Saadusta alijäämästä maksetaan lisäkorvauksena tai valtionapuna kilometrien suhteessa kuntaan kohdistuva osuus. Kunnan esityksestä lisäkorvaus tai valtionapu voi kohdistua myös toisen kunnan alueella ajettavalle liikenneosuudelle.

Mikäli kyse on liikenteestä, jonka lisäkorvaus tai valtionapu katetaan yksinomaan valtion määrärahasta, päättää myöntäjä, mihin liikenteeseen valtion osuus kohdennetaan.

8 § Ajokustannus

Linja-autoliikenteessä sovellettava ajokustannus saadaan laskennallisesti ottaen huomioon ajetut kilometrit ja liikenteenhoidon kannalta välttämätön aika. Kustannusta laskettaessa otetaan huomioon myös välttämätön siirtoajo.

Mikäli laskennallinen kustannus ei vastaa todellisia kustannuksia, voidaan kustannuksia laskettaessa ottaa huomioon autokierron edellyttämä aika.

Liikenneministeriö päättää erikseen enimmäistason, jota 1 ja 2 momentin mukaisissa tilanteissa noudatetaan.

Mikäli linja-autolla ajettavan vuoron matkustajamäärä on niin vähäinen, että kuljetus olisi mahdollista suorittaa taksilla, saadaan kustannus laskennallisesti taksin kustannuksen perusteella.

Taksin ajokustannuksen enimmäismäärä määräytyy voimassaolevan liikenneministeriön vahvistaman henkilövuokra-autojen reittitaksan mukaisesti.

9 § Lipputulot

Lipputulot todennetaan matkustajalaskentojen ja tarvittaessa muiden selvitysten perusteella.

Lipputulot otetaan huomioon liikenneministeriön vahvistaman linja-auton henkilötaksan mukaisina, jolloin kertalipun hintana sovelletaan perustaksaa.

Lisäkorvauksen piiriin hyväksytyn liikenteen osalta voidaan maksatuspäätöksen perustana olevassa laskelmassa lipputulot määritellä edellisen maksatuskauden matkustajamäärien perusteella ilman matkustajalaskentaa, mikäli liikenteessä tapahtuneet muutokset ovat vähäisiä edellyttäen, että kunta ja liikenteenharjoittaja tämän hyväksyvät.

Lakkautettua junaliikennettä korvaavassa liikenteessä lipputulot otetaan huomioon junaliikenteessä yleisesti noudatettavan taksatason mukaisina.

Taksiliikenteen lipputulot autoilija tulouttaa kunnalle.

10 § Tarjouskilpailu

Tarjouskilpailu voidaan järjestää, jos linja-autoliikenteen ajokustannus on laskettu tämän päätöksen 8 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla ja jos luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun asetuksen (347/91) 6 §:ssä mainitut edellytykset täyttyvät.

Taksiliikenteen hoidosta kunta voi pyytää halukkailta tarjouksia.

Tarjouskilpailulla pyritään löytämään taloudellisin ja muutoinkin edullisin liikenteen hoitamistapa. Tarjouksista päätettäessä tulee näin ollen ottaa huomioon myös tarjotun liikenteen palvelukyky eri asiakasryhmien kannalta sekä liikenteenharjoittajan kyky hoitaa tarjottua liikennettä.

11 § Kustannusjako

Valtion ja kuntien kustannusjako on peruskoulun ja lukion valtionosuuksista ja -avustuksista säädetyn lain (1147/88) 4 §:n mukainen. Alueellisesti välttämättömien yhteyksien osalta valtio voi maksaa koko lisäkorvauksen.

12 § Maksatus

Lisäkorvauksen ja valtionavun maksaa lääninhallitus.

Linja-autoliikenteen lisäkorvauksen maksatuspäätös tehdään vuodeksi tai lyhyemmäksi ajaksi. Maksatuspäätöksen sisältämien maksuerien tulee ajallisesti mahdollisimman hyvin vastata ajettavaa liikennettä.

Valtion lisäkorvausosuus linja-autoliikenteelle maksetaan vain, mikäli kunta sitoutuu oman maksuosuutensa suorittamiseen, ellei kyse ole liikenteestä, jonka lisäkorvauksen valtio maksaa yksin.

Taksiliikenteen valtionapu maksetaan jälkikäteen kahdesti vuodessa. Valtionapu voidaan maksaa laskennallisena kokonaiseränä, mikäli liikenteessä tapahtuvat muutokset ovat vähäisiä edellyttäen, että kunta tämän hyväksyy.

Tarvittaessa voidaan maksaa lisäkorvauksen tai valtionavun ennakkoa.

13 § Vähimmäismatkustajamäärä

Lisäkorvausta tai valtionapua ei voida maksaa asiointiliikenteelle, jonka matkustajamäärä on keskimäärin alle 2,0 matkustajaa eikä muulle peruspalveluliikenteelle, jonka matkustajamäärä on keskimäärin alle 2,5 matkustajaa.

14 § Voimaantulo

Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 1991

Liikenneministeri Ole Norrback Toimiston päällikkö, ylitarkastaja Jorma Hakala

Sivun alkuun