95/1990

Tämä päätös koskee lihantarkastuslain 1§:n 2 momentissa tarkoitettujen teuraseläinten kuljetusta, käsittelyä, tarkastusta elävänä ja siitä johtuvia toimenpiteitä sekä teurastusta hyväksytyssä teurastamossa, lihantarkastusta ja siitä johtuvaa lihan arvostelua sekä ehdollisesti hyväksytyn ja hylätyn lihan käsittelyä.

1.Eläimiä on kuljetuksen ja siihen liittyvän käsittelyn aikana sekä teurastamossa käsiteltävä eläinsuojelunäkökohdat huomioonottaen ja siten, että niistä saatavan lihan laatu on mahdollisimman hyvä.

2.Eläimet on sijoitettava teurastamon navettaan niin, että eläinten tarkastus elävänä ja siitä johtuvat toimenpiteet voidaan tehokkaasti suorittaa.

2.1.Voimakkaasti lantainen eläin on sijoitettava teurastamon navettaan tuotaessa niin, että se voidaan teurastaa erillään muusta teurastuksesta.

2.2.Sairaaksi epäilty eläin on teurastamon navettaan tuotaessa sijoitettava erilleen muista eläimistä odottamaan eläinlääkärin tarkastusta. Sairaana lähetetty tai huomattavan sairaaksi todettu eläin on kuitenkin viivytyksettä teurastettava sairaiden eläinten teurastusosastossa.

2.3.Nuoret eläimet on teurastettava mahdollisimman nopeasti teurastamoon tuonnin jälkeen.

3.Teurastamoon tuotuja eläimiä ei saa sieltä kuljettaa elävänä pois ilman läänineläinlääkärin lupaa.

1.Tarkastuseläinlääkärin on tarkastettava eläinten terveydentila saapumispäivänä tai ennen päivittäisen teurastuksen aloittamista. Jollei eläintä ole teurastettu 24 tunnin kuluessa tarkastuksesta, se on tarkastettava uudelleen.

2.Tiloissa, joissa eläinten tarkastus suoritetaan, on valaistuksen voimakkuuden oltava vähintään 110 luksia.

3.Tarkastuksen yhteydessä on eläimet tai karsinat merkittävä niin, että helposti voidaan todeta, mitkä eläimet on hyväksytty normaaliteurastukseen.

4.Eläinten elävänä tarkastuksesta on pidettävä kirjaa.

5.Tarkastuksessa on tutkittava:

5.1.Sairastaako eläin jotain eläintautilaissa (55/80) tarkoitettua eläintautia tai onko eläimen oireiden tai yleistilan perusteella aihetta epäillä sen sairastavan tällaista tautia tai onko eläimellä muu sellainen sairaus tai tartunta, että siitä saatava liha voi olla elintarvikkeeksi kelpaamatonta.

5.1.1.Todettaessa tai epäiltäessä kohdassa 5.1. tarkoitettua tautia, on eläin tarvittaessa välittömästi eristettävä sairaiden eläinten teurastusosastoon. Tällainen eläin on tarkastettava yksityiskohtaisesti ja teurastettava välittömästi sairaiden eläinten teurastusosastossa tai tarkastuseläinlääkärin määräämän erityisjärjestelyn mukaisesti normaalilinjassa.

Lisäksi on ryhdyttävä eläintautiasetuksessa (601/80) ja sen nojalla annetuissa määräyksissä edellytettyihin toimenpiteisiin.

Myöskin on huolehdittava eläimen mahdolliseen teurastukseen tai muuhun käsittelyyn osallistuvien henkilöiden suojaamisesta terveyshaitoilta.

5.2.Onko eläin väsynyt, kiihtynyt tai vahingoittunut.

5.2.1.Väsyneen tai kiihtyneen eläimen on annettava levätä tai rauhoittua ja se saadaan teurastaa vasta uuden tarkastuksen jälkeen. Vahingoittunut eläin on kuitenkin teurastettava välittömästi.

5.3.Onko eläintä lääkitty tai voidaanko epäillä sen joutuneen alttiiksi aineille, jotka tekevät siitä saatavan lihan elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi.

5.3.1.Epäiltäessä eläimestä saatavassa lihassa esiintyvän vieraita aineita on siitä otettava näytteet vieraiden aineiden varalta tehtäviä tutkimuksia varten.

5.4.Onko eläin siinä määrin likaantunut tai onko siinä todettavissa muita sellaisia muutoksia, että teurastuksen hygieeninen suorittaminen vaarantuu.

5.4.1.Voimakkaasti likaantunut eläin sekä eläin, jolla on paikallisia sairaalloisia muutoksia tai muu tila, jonka tarkastuseläinlääkäri katsoo vaarantavan hyvän teurastushygienian, on teurastettava sairaiden eläinten teurastusosastossa tai tarkastuseläinlääkärin määräämän erityisjärjestelyn mukaisesti normaaliteurastuksessa.

5.5.Onko eläimessä vaurioita tai merkkejä, joiden perusteella voidaan epäillä, että eläinsuojelumääräyksiä on rikottu.

5.5.1.Todettaessa kohdassa 5.5. tarkoitettuja rikkomuksia on ryhdyttävä eläinsuojelusäännösten edellyttämiin toimenpiteisiin.

6.Jos eläimen oireet, vauriot tai sairaalloiset muutokset ovat sen laatuisia ja niin vakavia, että tarkastuseläinlääkäri katsoo ilman teurastusta ja post mortem -lihantarkastusta eläimestä saatavan lihan olevan elintarvikkeeksi kelpaamatonta, hän voi määrätä eläimen lopetettavaksi ja kuljetettavaksi destruktiolaitokseen tai hävitettäväksi jollain muulla hyväksyttävällä tavalla. Epäiltäessä eläintautiasetuksen (601/80) 1§:ssä tarkoitettua vastustettavaa eläintautia on eläin kuitenkin ennen poiskuljetusta tutkittava eläintautien varalta.

7.Jos eläin kuolee kuljetuksen aikana tai teurastamossa, on tarkastuseläinlääkärin suoritettava raadonavaus kuolemansyyn selvittämiseksi.

1.Teurastus on pyrittävä suorittamaan niin, etteivät ruho ja elimet likaannu eivätkä saa muutakaan tartuntaa. Lisäksi on käytettävä sellaisia työtapoja ja menetelmiä, että teuraseläimistä saatavat elintarvikkeet ovat mahdollisimman hyvälaatuisia.

2.Teurastamon ja sen yhteydessä olevien muiden huonetilojen sekä niissä olevien koneiden, kalusteiden, laitteiden ja välineiden tulee olla sellaiset, että ne on helppo pitää puhtaina ja että ne eivät vaikuta haitallisesti lihan laatuun. Ne on puhdistettava perusteellisesti päivittäin ja lisäksi tarvittaessa desinfioitava sekä pidettävä riittävän puhtaina myös työpäivän aikana.

2.1.Puhdistuksen ja desinfioinnin tehokkuutta on säännöllisesti tarkkailtava. Tarkkailun tuloksista on pidettävä kirjaa.

3.Teurastajien ja muiden lihaa käsittelevien henkilöiden suojavaatetuksen ja varusteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä, ja ne on pidettävä riittävän puhtaina myös työpäivän aikana.

4.Yli kuuden kuukauden ikäisten nautaeläinten ja yli kolmen kuukauden ikäisten sikojen ruhot on halkaistava selkäydinkanavaa pitkin ennen tarkastusta ja munuaisten kapseli on irrotettava ennen tarkastusta.

5.Eläinten suolistot, elimet ja muut elintarvikkeeksi käytettävät sekä lihantarkastusta varten tarvittavat muut osat on merkittävä tai järjestettävä niin, että varmasti tiedetään, mihin ruhoon ne kuuluvat.

6.Lihantarkastuksen ollessa kesken on ruhot ja elimet säilytettävä erillisessä tilassa ja siellä erillään toisistaan niin, ettei ole olemassa vaaraa tartunnan siirtymisestä hyväksyttyyn tai hyväksyttävään lihaan.

7.Ennen ruhon leimaamista on siitä poistettava kaikki näkyvä lika ja lihantarkastuksessa hylätyt muut osat sekä teurasruhojen punnituksesta annetussa laissa (627/66) ja sen perusteella annetuissa säädöksissä ja määräyksissä poistettaviksi määrätyt osat.

1.Lihan tarkastus on suoritettava mahdollisimman pian eläimen teurastuksen jälkeen tehokkaassa päivänvaloa muistuttavassa valaistuksessa, jonka voimakkuus on vähintään 540 luksia.

2.Lihan tarkastus käsittää, ellei muualla ole toisin säädetty tai määrätty:

2.1.Ruhon, pään, kielen, sydämen, keuhkojen, maksan, munuaisten ja muiden elintarvikkeeksi käytettävien eläimen osien sekä pernan, utareiden, ruoansulatuskanavan ja sukuelinten silmämääräisen tarkastuksen.

2.2.Tiettyjen elinten ja imusolmukkeiden tunnustelun tai viiltämisen ja tarkastuksen.

2.3.Tarvittaessa näytteenoton ja laboratoriotutkimuksen.

2.4.Ruhon ja elintarvikkeeksi tarkoitettujen elinten ja eläimen muiden osien yksityiskohtaisen tarkastuksen, jolla selvitetään sitä, kuinka huolellisesti teurastus on suoritettu.

2.5.Lihan tarkastuksesta pidettävän kirjanpidon.

3.Elävien eläinten tarkastuksessa terveiksi todettujen eläinten liha tarkastetaan suorittamalla vähintään seuraavat tutkimukset ja toimenpiteet:

3.1. Yli kuuden viikon ikäisen naudan tarkastus

3.1.1.Pää, suuontelo, sen limakalvo sekä nielu tarkastetaan. Alaleuan, nieluntakaiset ja korvasylkirauhasen imusolmukkeet (lnn. mandibulares, retropharyngiales ja parotidei) viilletään ja tutkitaan. Ulompiin puremalihaksiin tehdään kaksi viiltoa, joiden tulee ulottua alaleuan alareunasta poskikaaren harjanteeseen ja korvasylkirauhasimusolmukkeeseen. Sisäpuolisiin puremalihaksiin tehdään yksi syvä viilto. Puremalihakset tarkastetaan.

Kieli tarkastetaan ja tunnustellaan. Tonsillat tarkastetaan ja poistetaan.

3.1.2.Henkitorvi tarkastetaan. Keuhkot tarkastetaan ja tunnustellaan. Keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeet (lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) viilletään ja tutkitaan. Henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat avataan pitkittäissuunnassa ja keuhkojen alimpaan kolmannekseen tehdään poikittainen keuhkoputkiin ulottuva viilto; näitä viiltoja ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos keuhkoja ei käytetä elintarvikkeeksi.

3.1.3.Sydänpussi ja sydän tarkastetaan. Sydän viilletään pitkittäissuunnassa niin, että kammiot avautuvat. Kammioiden väliseinä halkaistaan.

3.1.4.Maksa tarkastetaan ja tunnustellaan. Maksaportin imusolmukkeet (lnn. portales) tarkastetaan. Sappitiehyitä avataan maksan viskeraalipuolelta ja tarvittaessa tehdään viilto lobus caudatuksen tyveen. Tiehyeiden sisältämä sappineste tutkitaan.

3.1.5.Ruoansulatuskanava mukaanlukien ruokatorvi ja suolilieve tarkastetaan. Mahaimusolmukkeet ja suoliliepeen imusolmukkeet (lnn. gastrici ja mesenterici craniales et caudales) tunnustellaan ja tarvittaessa viilletään.

3.1.6.Perna tarkastetaan ja tarvittaessa tunnustellaan.

3.1.7.Sukuelimet tarkastetaan.

3.1.8.Utareet ja utareimusolmukkeet (lnn. supramammarii) tarkastetaan sekä tarvittaessa tunnustellaan ja viilletään.

3.1.9.Munuaiset tarkastetaan. Tarvittaessa munuaiset ja munuaissolmukkeet (lnn. renales) viilletään.

3.1.10.Ruho (lihakset, side- ja rasvakudos, nivelet, pallea, rinta- ja vatsakalvo sekä näkyvissä olevat verisuonet, imusolmukkeet ja luut) tarkastetaan.

Suoliluun imusolmukkeet (lnn. iliaci) tarkastetaan.

3.2. Alle kuuden viikon ikäisen vasikan tarkastus suoritetaan kuten naudan tarkastus seuraavin poikkeuksin:

3.2.1.Päätä ei tarvitse tarkastaa, jos sitä ei käytetä elintarvikkeeksi.

3.2.2.Sappitiehyeitä ei tarvitse avata.

3.2.3.Sukuelimiä ei tarvitse tarkastaa.

3.2.4.Navan alue ja nivelet tarkastetaan ja tunnustellaan. Epäiltäessä tulehduksia tehdään navan alueelle viilto ja avataan nivelet. Nivelneste tutkitaan.

3.3. Sian tarkastus

3.3.1.Pää, suuontelo, sen limakalvo, nielu ja kieli tarkastetaan. Alaleuan imusolmukkeet (lnn. mandibulares) viilletään ja tarkastetaan.

3.3.2.Keuhkot, henkitorvi ja ruokatorvi tarkastetaan. Keuhkot, keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeet tunnustellaan. Tonsillat poistetaan tarkastuksen yhteydessä niin, että ruhon ja elinten kontaminaatio vältetään.

3.3.3.Sydän ja sydänpussi tarkastetaan. Sydän viilletään pitkittäissuunnassa niin, että kammiot avautuvat. Eteiskammioläpät tarkastetaan.

3.3.4.Maksa ja maksaportin imusolmukkeet tarkastetaan ja tunnustellaan.

3.3.5.Ruoansulatuskanava, suolilieve, mahaimusolmukkeet ja suoliliepeen imusolmukkeet tarkastetaan. Imusolmukkeet tunnustellaan ja tarvittaessa viilletään.

3.3.6.Perna tarkastetaan ja tunnustellaan.

3.3.7.Sukuelimet tarkastetaan.

3.3.8.Munuaiset tarkastetaan. Tarvittaessa munuaiset ja munuaisimusolmukkeet viilletään.

3.3.9.Utareet ja utareimusolmukkeet tarkastetaan. Emakoilla utareimusolmukkeet viilletään.

3.3.10.Ruho tarkastetaan. Suoraan näkyvissä olevat lihakset tarkastetaan, erityisesti reisilihakset ja selkälihakset sekä vatsaontelon seinä. Nivelet, näkyvissä olevat luut, iho, rasvakudos, rinta- ja vatsakalvo sekä pallea tarkastetaan.

Nivusimusolmukkeet (lnn. inguinales superficiales) tarkastetaan ja tunnustellaan. Suoliluun imusolmukkeet tarkastetaan.

3.3.11.Trikiinitutkimusnäyte otetaan.

3.4. Lampaiden ja vuohien tarkastus

3.4.1.Pään tarkastus suoritetaan kuten yli kuuden viikon ikäisellä naudalla, jos pää on tarkoitus käyttää elintarvikkeeksi. Kieli tarkastetaan ja tunnustellaan aina.

3.4.2.Keuhkot, henkitorvi ja ruokatorvi tarkastetaan. Keuhkot, keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeet tunnustellaan ja tarvittaessa viilletään.

3.4.3.Sydän ja sydänpussi tarkastetaan. Sydän viilletään tarvittaessa niin, että kammiot avautuvat.

3.4.4.Maksa ja maksaportin imusolmukkeet tarkastetaan ja tunnustellaan. Sappitiehyeitä avataan ja tarkastetaan.

3.4.5.Ruoansulatuskanava, suolilieve, mahaimusolmukkeet ja suoliliepeen imusolmukkeet tarkastetaan.

3.4.6.Perna tarkastetaan ja tunnustellaan.

3.4.7.Munuaiset tarkastetaan. Tarvittaessa munuaiset ja munuaisimusolmukkeet viilletään.

3.4.8.Sukuelimet tarkastetaan.

3.4.9.Utareet ja utareimusolmukkeet tarkastetaan.

3.4.10.Ruho (lihas-, side- ja rasvakudos, nivelet, pallea, vatsa- ja rintakalvo ja näkyvissä olevat verisuonet ja luut) tarkastetaan.

Suoliluun imusolmukkeet tarkastetaan.

3.5. Hevosen tarkastus

3.5.1.Pää, suuontelo, sen limakalvo ja nielu tarkastetaan. Alaleuan, nieluntakaiset ja korvasylkirauhasen imusolmukkeet tunnustellaan ja tarvittaessa viilletään. Tarvittaessa pää halkaistaan sekä nenäonteloiden ja niiden väliseinien limakalvo tarkastetaan.

Kieli tarkastetaan ja tunnustellaan. Tonsillat tarkastetaan.

3.5.2.Keuhkot, henkitorvi ja ruokatorvi tarkastetaan. Keuhkot, keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeet tunnustellaan ja tarvittaessa imusolmukkeet viilletään.

3.5.3.Sydän ja sydänpussi tarkastetaan. Sydän viilletään pitkittäissuunnassa niin, että molemmat kammiot avautuvat. Kammioiden väliseinä halkaistaan.

3.5.4.Maksa ja maksaportin imusolmukkeet tarkastetaan ja tunnustellaan ja tarvittaessa viilletään.

3.5.5.Ruoansulatuskanava, suolilieve, mahaimusolmukkeet ja suoliliepeen imusolmukkeet tarkastetaan ja tarvittaessa imusolmukkeet viilletään.

3.5.6.Perna tarkastetaan ja tunnustellaan.

3.5.7.Munuaiset tarkastetaan. Tarvittaessa munuaiset ja munuaisimusolmukkeet viilletään. Kimoväristen hevosten munuaiset halkaistaan.

3.5.8.Sukuelimet tarkastetaan.

3.5.9.Utareet ja utareimusolmukkeet tarkastetaan. Tarvittaessa imusolmukkeet viilletään.

3.5.10.Ruho (lihas-, side- ja rasvakudos, nivelet, pallea, vatsa- ja rintakalvo, sekä näkyvissä olevat verisuonet ja luut) tarkastetaan.

Kimoväristen hevosten lavat irrotetaan ja paljastuvat kudokset tutkitaan melanoosin varalta.

Suoliluun imusolmukkeet tarkastetaan.

3.5.11.Trikiinitutkimusnäyte otetaan.

4.Tarkastus on suoritettava erityisen yksityiskohtaisesti, jos kohteena on sairaan eläimen ruho ja elimet tai normaaliteurastuksessa tarkastusapulaisen eläinlääkärin tarkastettavaksi ohjaama ruho tai elimet sekä silloin, kun lihan tarkastus tapahtuu lihantarkastamossa tai sen suorittamana. Tarkastukseen sisältyy tällöin muun muassa edellä kohdan 3 tunnusteltaviksi tai vain silmämääräisesti tarkastettaviksi määrättyjen imusolmukkeiden viiltäminen.

5.Muuttuneita kudoksia leikattaessa on varottava likaamasta lihaa, tiloja, kalusteita tai välineitä.

Lihaan ei saa tarkastuksen yhteydessä tehdä enempää eikä suurempia viiltoja kuin tarkastuksen tehokkuuden vuoksi on välttämätöntä.

6.Jos lihan tarkastuksessa epäillään eläimen sairastaneen 3§:n kohdassa 5.1. tarkoitettua tautia, on ryhdyttävä tarpeellisiin varotoimenpiteisiin suoran ja välillisen tartunnan estämiseksi. Pernaruttoa epäiltäessä on ennen tarkastusta tehtävä mikroskooppinen tutkimus.

7.Siat ja hevoset on tutkittava trikiinien varalta.

8.Bakteriologinen tutkimus on tehtävä silloin, kun eläimen terveydentila, esitiedot tai lihantarkastuslöydökset viittaavat yleisinfektioon tai on muuten syytä epäillä bakteerien esiintymistä lihassa. Bakteriologinen tutkimus on myös aina tehtävä eläimestä, joka on pistetty ennen teurastamoon tuontia. Jos tutkimus ei ole tarpeen eläintaudin toteamiseksi, se voidaanjättää tekemättä niissä tapauksissa, joissa ruhossa tai elimissä olevat muutokset ovat niin voimakkaita, että liha voidaan hylätä ilman tarkempia tutkimuksia.

9.Epäiltäessä antimikrobisten aineiden esiintymistä on niiden varalta suoritettava tutkimus. Se on lisäksi aina suoritettava bakteriologisen tutkimuksen yhteydessä sekä sairaina teurastetuista eläimistä.

10.Keittokoe on suoritettava silloin, kun epäillään vieraan hajun esiintymistä lihassa ja lisäksi bakteriologisen tutkimuksen yhteydessä.

11.Lihan pH on mitattava keittokokeen yhteydessä ja lisäksi silloin, kun epäillään lihan pH:n jääneen korkeaksi.

12.Lihassa mahdollisesti esiintyvien vieraiden aineiden varalta otetaan terveistä eläimistä satunnaisella otannalla maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määräämät näytteet laboratoriotutkimuksia varten.

1.Ruho elimineen ja veri hylätään silloin, kun todetaan:

1.1.Pernarutto, ritinärutto, raivotauti, räkätauti, jäykkäkouristus, botulismi, hevosen näivetystauti, karjarutto, naudan keuhkorutto, sikarutto, kinokuume, afrikkalainen sikarutto, suu- ja sorkkatauti, bruselloosi, leptospiroosi, salmonelloosi, yleistynyt tuberkuloosi tai jänisrutto,

1.2.muu kuin kohdassa 1.1. tarkoitettu yleisinfektio (diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, lihantarkastuslöydöksiin tai bakteriologiseen tutkimukseen),

1.3.bakteriologisessa tutkimuksessa ihmiselle tartuntaa aiheuttavien bakteerien tai lihaa pilaavien bakteerien runsas esiintyminen,

1.4.itsestään kuollut eläin,

1.5.syntymätön tai vastasyntynyt, kehittymätön eläin,

1.6.kuihtuminen, voimakas laihtuminen (kachexia),

1.7.märkäinen moniniveltulehdus,

1.8.runsaasti paiseita ruhossa,

1.9.yleinen keltatauti tai muu yleinen värinmuutos,

1.10.selvä vieras haju tai maku,

1.11.yleinen ödeemi ja yleiset verenkiertohäiriöt tai verinen ruho,

1.12.leukoosi,

1.13.runsaasti kasvaimia,

1.14.voimakas lihasrappeuma (NMD) tai myosiitti,

1.15.voimakkaat PSE-muutokset,

1.16.voimakas likaantuminen,

1.17.pilaantunut liha,

1.18.vieraita aineita yli asetetun raja-arvon,

1.19.voimakas Cysticercus bovis- tai C. cellulosae -infektio tai voimakas sarkosporidioosi,

1.20.trikinoosi, tai

1.21.muu vastaavanlainen syy, joka tekee lihan elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi tai sopimattomaksi.

2.Muuttuneet osat hylätään silloin, kun todetaan likaantumista tai sellaisia paikallisia muutoksia, jotka eivät vaikuta ruhoon jäljelle jäävän lihan laatuun ja jotka voidaan poistaa kokonaan. Jos kyseessä on elin tai elintarvikkeeksi käytettävä eläimen muu osa ja muutokset tai likaantuminen ovat huomattavat, hylätään koko elin tai eläimen osa.

2.1.Veri hylätään silloin, kun siinä voidaan olettaa olevan taudin aiheuttajia tai myrkkyä, se on likaantunut tai siinä on vieras haju.

2.2.Elimet hylätään, jos lihantarkastuspäätös tehdään yli kolmen vuorokauden kuluttua eläimen teurastuksesta.

3.Tonsillat, kurkunpää, henkitorvi, ruokatorvi, perna, utareet, virtsarakko, sukuelimet ja muut elintarvikkeeksi soveltumattomat osat hylätään.

3.1.Lisäksi hylätään

a.hevoselta keuhkot, mahalaukku, maksa ja munuaiset,

b.naudalta etumahat, utaretulehduksessa sisemmät suoliluunimusolmukkeet ja yli neljä- vuotiaalta naudalta munuaiset,

c.lampaalta ja vuohelta keuhkot ja etumahat,

d.sialta korvalehti ja ulkoisten korvakäytävien lateraaliset osat, pistohaavaa ympäröivät muuttuneet osat, keuhkot ja mahalaukku.

4.Terveet sian keuhkot voidaan kuitenkin hyväksyä, jos haudutusvesiaspiraatio estetään erityisin järjestelyin.

5.Naudan pötsi, verkkomaha ja satakerta sekä sian mahalaukku voidaan kuitenkin hyväksyä elintarvikkeeksi, jos ne puhdistetaan ja käsitellään (kuumennus ja limakalvojen irrotus) tarkastuseläinlääkärin valvonnassa täysin erillään muusta ruoansulatuskanavan käsittelystä.

6.Liha hyväksytään ehdollisesti seuraavissa tapauksissa:

6.1.Eläin on teurastettu sairaiden eläinten teurastusosastossa ja hyväksytty lihantarkastuksessa, tai

6.2normaaliteurastuksessa silloin, kun tarkastuseläinlääkäri katsoo lihan olevan sellaista, että se ei sellaisenaan ole kulutukseen soveltuvaa.

Toimenpide: Liha tai sitä sisältävät valmisteet kuumennetaan vähintään +70°C lämpötilaan.

6.3.Ruhossa todetaan lievä Cysticercus bovis -matorakkulan aiheuttama tartunta, tai

6.4.digestiomenetelmällä todetaan trikiinitutkimuksessa positiivinen erä eikä infektoituneita ruhoja voida varmuudella tunnistaa.

Toimenpide: Liha pakastetaan niin, että siinä olevat loiset kuolevat.

6.5.Lihassa todetaan lieviä PSE-muutoksia, tai

6.6.tarkastettavana on karjun tai salakarjun liha.

Toimenpide: Liha käytetään tarkoitukseen soveltuvan elintarvikkeen valmistukseen.

Ehdollisesti hyväksytty liha on merkittävä selvästi ja säilytettävä ja käsiteltävä erillään ehdoitta hyväksytystä lihasta niin, ettei ole vaaraa näiden sekaantumisesta.

Lihantarkastuksessa hylätty liha ja elintarvikkeeksi kelpaamattomat muut eläimen osat on laitettava merkittyihin astioihin tai muuten siirrettävä mahdollisimman nopeasti niille varattuihin tiloihin. Hylätty liha on tarvittaessa värjättävä tai muuten merkittävä niin, ettei ole vaaraa sen joutumisesta elintarvikkeeksi. Hylätyn lihan säilytys ja kuljetus teurastamon alueelta on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu hygieenistä haittaa tai vaaraa eläintautien leviämisestä.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita tämän päätöksen täytäntöönpanosta. Ministeriö voi myös erityisistä syistä yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksia päätöksen määräyksistä.

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy tarvittaessa laboratoriotutkimuksissa käytettävät menetelmät.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1990 ja on voimassa toistaiseksi.

Päätöksellä kumotaan lihan tarkastuksesta ja siitä johtuvasta lihan arvostelemisesta 14 päivänä toukokuuta 1960 annettu maatalousministeriön päätös (267/60) sekä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston sen nojalla antama yleiskirje n:o 105, 31.5.1960 sekä kirjeet n:o 865/63, 6.7.1971 ja n:o 139/63, 9.2.1972. Muut edellä mainitun maatalousministeriön päätöksen (267/60) nojalla annetut eläinlääkintöosaston määräykset ja ohjeet jäävät edelleen voimaan, kunnes asianomaisessa järjestyksessä toisin määrätään.