Laki maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 15 päivänä joulukuuta 1967 annetun maatilatalouden tuloverolain ( 543/67 ) 15, 15 a ja 16 §, sellaisina kuin ne ovat 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (975/79), ja
muutetaan 4§, 5§:n 1 momentin 2 ja 4 kohta, 6§:n 1 momentin 1, 9 ja 11 kohta, 8§:n 3 ja 4 momentti sekä 11, 13, 17, 20 ja 21§, sellaisina kuin niistä ovat 4§, 5§:n 1 momentin 4 kohta ja 21§ 30 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa (847/70), 5§:n 1 momentin 2 kohta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1039/85), 6§:n 1 momentin 1 kohta 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (303/82) ja 11 kohta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetussa laissa (374/68), 11§ osittain muutettuna 12 päivänä toukokuuta 1972 annetulla lailla (373/72), 13§ 13 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (941/85), 17§ 2 päivänä joulukuuta 1983 annetussa laissa (900/83) ja 20§ muutettuna mainituilla 21 päivänä joulukuuta 1979 ja 13 päivänä joulukuuta 1985 annetuilla laeilla, sekä
lisätään 5§:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 30 päivänä joulukuuta 1970 ja 20 päivänä joulukuuta 1985 annetuilla laeilla, siitä mainitulla 30 päivänä joulukuuta 1970 annetulla lailla kumotun 12 kohdan sijaan uusi 12 kohta, 6§:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 24 päivänä kesäkuuta 1968, 30 päivänä joulukuuta 1970 ja 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetuilla laeilla sekä 15 päivänä kesäkuuta 1973 annetulla lailla (509/73), uusi 12 kohta sekä lakiin uusi 10 a-10 c, 11 a, 14 a ja 15 b§ seuraavasti:
4 §
Maatalouden verovuoden puhdas tulo on maataloudesta sekä siihen tai metsätalouteen liittyvästä sellaisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä, rahana tai rahanarvoisena etuutena verovuonna saatujen tulojen ja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen erotus.
Maatalouden veronalaiseksi tuloksi ei lueta verovelvollisen ja hänen perheensä yksityistaloudessa käytettyjen tilalta saatujen maatalous- ja puutarhatuotteiden luovutushintaa.
Verovelvollisen ottaessa 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta yksityistalouden käyttöön muuta kuin 2 momentissa tarkoitettua omaisuutta katsotaan omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta veronalaiseksi luovutushinnaksi.
5 §
Edellä 4§:ssä tarkoitettuja maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ovat muun ohessa:
rakennuksesta ja rakennelmasta, jonka verovelvollinen on omistanut 10 vuotta lyhyemmän ajan, saadut luovutushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset kokonaan ja, omistusajan ollessa vähintään 10 vuotta tai kun rakennus on luovutettu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) mukaisella menettelyllä tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä tai jos rakennus ilman, että edellä tarkoitettuun menettelyyn on ryhdytty, tai menettelyn alettua on kaupoin tai muutoin vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus lunastaa rakennus tai saada sen pysyvä käyttöoikeus mainitulla menettelyllä, tai jos verovelvollinen vesistön patoamista tai säännöstelyä varten on vapaaehtoisesti luovuttanut rakennuksen mainituista toimenpiteistä hyötyä saavalle voimalaitoksen omistajalle sellaiseen tarkoitukseen, johon valtiolle on annettu lunastusoikeus, 60 prosenttia mainituista luovutushinnoista ja korvauksista, lukuun ottamatta verovelvollisen tai hänen perheensä asuntona taikka muuten heidän yksityistaloudessaan käytetystä rakennuksesta, rakennelmasta tai sen osasta saatuja luovutushintoja ja korvauksia, kuitenkin niin, että maatilan tai sen osan luovutuksen yhteydessä myös rakennuksista ja rakennelmista saadut voitot verotetaan 21§:ssä tarkoitetulla tavalla;
valtiolta maataloustuotannon tukemiseksi saadut avustukset ja korvaukset, lukuun ottamatta uudis- ja kivenraivauspalkkioita ja muita niihin verrattavia maanparannusavustuksia ja verovelvollisen tai hänen perheensä asunnoksi taikka muuten heidän yksityistaloudessaan käytettäväksi tarkoitetun rakennuksen, rakennelman tai sen osan hankintaa ja perusparannuksia varten saatuja avustuksia, kuitenkin niin, että koneiden, kaluston ja laitteiden hankkimista tai perusparannuksia varten saadut avustukset ja korvaukset tuloutetaan 8§:ssä ja salaojitusavustukset 10§:ssä säädetyllä tavalla sekä rakennusten ja rakennelmien hankintaan ja perusparannuksiin saadut avustukset vähentämällä ne vastaavista hankinta- tai perusparannusmenoista;
verovelvollisen toiseen tulolähteeseensä siirtämän muun kuin 11 kohdassa tarkoitetun omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa;
6 §
Edellä 4§:ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:
maataloudessa työskennelleille henkilöille rahana maksetut palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- ja muiden niiden kaltaisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut, verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä pakollisesta eläkevakuutuksesta suoritetut maksut, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) perusteella suoritetut maksut ja maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitetut ryhmähenkivakuutuksen maksut sekä verovelvollisen perheenjäsenen palkka ja muut etuudet 7§:ssä säädetyin rajoituksin;
50 prosenttia maataloudessa käytetyn, maatilan metsästä otetun puutavaran kantohintojen markkina-arvosta;
työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut; sekä
verovelvollisen toisesta tulolähteestä maatalouteen siirtämän omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettu määrä.
8 §
Menojäännös on verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen sekä aikaisemmin käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä koneista, kalustosta ja laitteista verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä koneiden, kaluston ja laitteiden hankintaan ja perusparannuksiin saaduilla avustuksilla.
Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. Jos näin laskettu poisto on pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien verovuoden ja kolmen sitä edeltäneen verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, saadaan poisto kuitenkin tehdä viimeksi mainitun suuruisena.
10 a §
Verovelvollinen voi vähentää maatalouden puhtaasta tulosta veroilmoituksessaan tekemänsä varauksen ( tasausvaraus ). Tasausvarauksen suuruus on enintään 30 prosenttia maatalouden puhtaasta tulosta ennen varauksen vähentämistä, kuitenkin enintään 40 000 markkaa. Pienempää kuin 5 000 markan tasausvarausta ei kuitenkaan saa tehdä. Tasausvarauksen määrää laskettaessa jätetään täysien tuhansien markkojen ylimenevä osa lukuunottamatta.
Tasausvaraus on luettava maatalouden veronalaiseksi tuloksi tai käytettävä jäljempänä 10 b§:ssä mainitun omaisuuden hankinta- ja perusparannusmenojen kattamiseen viimeistään toisena verovuonna sen verovuoden päättymisestä, jolta jätetyssä veroilmoituksessa tasausvaraus on tehty. Aikaisemmin tehty varaus on käytettävä ennen myöhemmin tehtyjä varauksia.
Tasausvarauksella katettu meno tai sen osa ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.
10 b §
Tasausvarausta saadaan käyttää seuraavien maatalouden käyttöomaisuushyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoihin:
8§:n 2 momentissa tarkoitetut koneet, kalusto ja laitteet;
9§:ssä tarkoitetut rakennukset ja rakennelmat; sekä
salaojat, sillat, padot ja muut sellaiset 10§:n 1 momentissa tarkoitetut hyödykkeet.
Tasausvarausta on käytettävä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin hankintamenoihin sinä verovuonna, jona hyödyke on hankittu, ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona perusparannus on suoritettu. Tasausvarausta on käytettävä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin hankinta- ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut.
10 c §
Jollei verovelvollinen ole esittänyt selvitystä tasausvarauksen lukemisesta tuloksi tai käyttämisestä 10 a ja 10 b§:ssä tarkoitetulla tavalla, tasausvaraus luetaan maatalouden veronalaiseksi tuloksi sinä verovuonna, jona se olisi viimeistään ollut luettava tuloksi tai käytettävä.
Maatalouden harjoittamisen lopettaneen verovelvollisen käyttämättömät tasausvaraukset luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona hän on lopettanut maatalouden harjoittamisen. Varauksia ei kuitenkaan lueta tuloksi verovelvollisen kuoleman johdosta, jos verovelvollisen kuolinpesä, jota verotetaan erillisenä verovelvollisena, jatkaa maatalouden harjoittamista.
11 §
Metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka samanlaatuisen metsämaan arvioidaan kunnassa tai kuntaryhmässä ( metsäveroalue ) verovuonna päättyneenä ja sitä edeltäneenä hakkuuvuotena keskimäärin hehtaaria kohti antaneen. Tuoton arvioinnissa sovelletaan seuraavia perusteita ( tuottoperusteet ):
metsämaat jaetaan verotusta varten enintään neljään eri veroluokkaan;
eri veroluokkiin luetun metsämaan vuotuinen puuntuotos hehtaaria kohti määritetään kuutiometreinä ( verokuutiometri ) siten, että arvioitu tuotos ottaa huomioon puuston erilaisen rakenteen eri veroluokissa ja vastaa 1 kohdassa tarkoitettuihin veroluokkiin luettujen veronalaisten metsämaiden kuorellisen runkopuun vuotuista kasvua hehtaaria kohti ( metsäveroluku ), sen mukaan kuin jäljempänä tarkemmin säädetään.
Jos metsämaan suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden määrä kunnassa tai kuntaryhmässä on pienempi kuin kasvun määrä, metsäveroluvut kerrotaan mainitun hakkuumahdollisuuden ja kasvun määrien suhteella.
Jos verokuutiometrien määrä kunnassa on suurempi kuin 90 prosenttia ja pienempi kuin 70 prosenttia kunnan metsämaan kasvun edellä sanotulla tavalla korjatusta arviosta samalla alueella, metsäveroluvut tarkistetaan kaikissa veroluokissa siten, että 90 prosentin osuutta ei ylitetä ( veronalainen kasvu ) eikä 70 prosentin osuutta aliteta. Tarkistus tehdään myös silloin, kun kunnassa otetaan käyttöön uusi maatilojen veroluokitus;
yhteen verokuutiometriin arvioidaan sisältyvän eri puutavaralajeja ja hukkapuuta samassa suhteessa kuin niitä on veronalaisen metsämaan puuston rakenteessa ( verokuutiometrin rakenne ) kunnassa tai kuntaryhmässä;
4) tulon arvioinnissa sovellettava vuotuisen tuotoksen arvo ( verokuutiometrin bruttoraha-arvo ) määritetään metsänomistajien puukaupoissa puutavaralajeittain saamien keskimääräisten kantohintojen ja hankintahinnoista yhtenäisin perustein johdettujen laskennallisten kantohintojen ( kantohintataso ) perusteella ottaen huomioon kotitarvepuun ja veronalaisen hakkuusäästön arvonalennus jäljempänä säädetyllä tavalla. Puun keskihinnat lasketaan kauppakohtaisten yksikköhintojen keskiarvona. Tulon menetyksistä saadut vakuutuskorvaukset otetaan huomioon kantohintatasoa määritettäessä keskimääräisinä.
Kotitarvepuun ja veronalaisen hakkuusäästön arvona käytetään 50 prosenttia markkinapuun hinnasta. Arvonalennuksen kohteena oleva määrä lasketaan veronalaisen kasvun puutavaramäärän ja markkinahakkuutilaston markkinapuun määrien erotuksena kunnittain tai kuntaryhmittäin. Kunkin hakkuuvuoden kasvuna käytetään vertailussa sen vuoden kasvua, jona hakkuuvuosi päättyy. Verokuutiometrin bruttoraha-arvo on markkinapuun kantohintatason ja arvonalennuksen kohteena olevan puun arvon puumäärillä painotettu keskiarvo.
Jos puutavaran kantohinnat ovat kunnan eri osissa puutavaran menekki- ja kuljetussuhteiden johdosta huomattavasti erilaiset tai jos kuntien välisten huomattavien tuottoperuste-erojen tasoittaminen sitä edellyttää, jaetaan metsämaat kunnassa enintään kolmeen kantohinta-alueeseen;
metsään kohdistuvat tavalliset hoito- ja hallintomenot sekä käyttöomaisuuden poistot ( puun kasvatuksen kulut ) otetaan huomioon verokuutiometrin keskimääräistä raha-arvoa määritettäessä siten, että verokuutiometrin bruttoraha-arvosta vähennetään verovuonna sovellettu keskimääräinen vähennys. Keskimääräinen vähennys määritetään verovuotta edeltävien viiden vuoden puun kasvatuksen kulujen ja saman ajanjakson metsätalouden bruttoarvonlisäyksen suhteena. Muun kuin markkinapuun arvostuksessa käytetään 4 kohdassa tarkoitettua arvonalennusta. Pitkävaikutteisten investointien menot otetaan keskimääräisvähennystä määritettäessä huomioon poistona, jonka suuruus on 25 prosenttia menojäännöksestä.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista veroluokista, 2 kohdassa tarkoitetuista metsäveroluvuista ja suurimman kestävän hakkuumäärän määritysperusteista, 3 kohdassa tarkoitetusta verokuutiometrin rakenteesta ja 5 kohdassa tarkoitetusta keskimääräisestä vähennyksestä annetaan tarkemmat määräykset asetuksella. Verokuutiometrin keskimääräisestä raha-arvosta päättää valtioneuvosto. Metsäveroalueista ja kantohinta-alueista päättää verohallitus.
Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, pidetään valtion Enontekiön ja Utsjoen kunnissa harjoittamasta metsätaloudesta saamana puhtaana tulona verovuonna tapahtuneesta puun myynnistä tai käytöstä saatuja luovutushintoja ja muita vastikkeita sekä metsästä saatuja vahingon- ja muita korvauksia vähennettynä tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneilla menoilla hallintomenoja lukuun ottamatta.
11a §
Sen estämättä, mitä 11§:ssä ja verotuslain 68 a§:n 2 momentissa on säädetty, metsätalouden tuottoperusteina sovellettaviin metsäverolukuihin ja verokuutiometrin rakenteeseen tehdään valtakunnan metsien kahdeksannessa inventoinnissa saatujen tietojen perusteella muutokset, kun tämä inventointi on päättynyt koko maassa. Jos kahdeksas inventointi keskeytetään, ennen kuin siihen liittyvät mittaukset on tehty koko maassa, inventoinnin katsotaan päättyneen koko maassa.
13 §
Verovelvollisella on oikeus metsätalouden puhtaasta tulosta erikseen vähentää seuraavat suorittamansa menot jäljempänä mainituin edellytyksin:
metsänhoitomaksu;
metsän uudistamismenot ( uudistamisvähennys ), luontaisen uudistamisen alueella 800 markkaa hehtaarilta, kylvöalueilla 1 600 markkaa hehtaarilta ja istutusalueilla 3 000 markkaa hehtaarilta;
taimikonhoitomenot ( taimikkovähennys ), 1 000 markkaa hehtaarilta;
metsämaan ojituksesta aiheutuneet menot vuosittain menojäännöksestä tehtävänä 25 prosentin poistona;
pääosin metsätalouden kuljetuksiin kautta vuoden autolla liikennöitäviksi tarkoitettujen metsäteiden ( metsäautotie ) rakentamisesta aiheutuneet menot vuosittain menojäännöksestä tehtävänä 25 prosentin poistona.
Uudistamisvähennykseen sisältyviin menoihin luetaan myös uudistamisen valmisteluina tehtävän maanpinnan käsittelyn ja raivauksen aiheuttamat menot.
Uudistamisvähennys myönnetään silloin, kun metsämaan uudistusala on kooltaan vähintään puoli hehtaaria. Uudistamisvähennys myönnetään sinä verovuonna, jona metsän uudistaminen on loppuun suoritettu. Taimikkovähennys myönnetään sinä verovuonna, jona taimikko todetaan vakiintuneeksi. Edellä 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut menot vähennetään hankkeen valmistumisvuonna. Taimikon vakiintumisen edellytyksistä annetaan tarkemmat säännökset asetuksella.
Jos metsän uudistamiseen tai taimikon hoitoon on käytetty verovelvollisen näihin tarkoituksiin valtion varoista saamia avustusvaroja, näiden määrä vähennetään asianomaisesta vähennyksestä.
Muilla metsänomistajilla kuin valtiolla metsämaan ojituksesta ja metsäautotien rakentamisesta aiheutuneiden menojen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että toimenpide on toteutettu keskusmetsälautakunnan antamien ohjeiden ja metsäautotien menojen osalta lisäksi metsälautakunnan ennen työhön ryhtymistä hyväksymän suunnitelman mukaisesti.
Verovuoden poiston määrän on oltava vähintään 500 markkaa tai tätä pienempi koko menojäännöksen määrä.
Jos metsäntutkimuslaitoksen laskelmien perusteella on todettu 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen vähennysten määrien perusteena olevissa menoissa ainakin viiden prosentin lisäys tai alennus, vähennysten määrät tarkistetaan.
Jos metsätalouden puhtaasta tulosta vähennettävien menojen yhteismäärä ylittää lailla säädettyjen metsätalouden puhtaaseen tuottoon kohdistuvien veronhuojennusten jälkeen lasketun puhtaan tuoton, ylimenevä osa otetaan huomioon seuraavana verovuonna metsätalouden puhtaasta tulosta erikseen vähennettävänä menona.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja menoja ei oteta huomioon arvioitaessa 11§:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja tavallisia hoito- ja hallintomenoja ja poistoja.
14 a §
Metsämaan uudistusalan taimikosta myönnetään tässä pykälässä tarkoitettu verovapaus seuraavilla edellytyksillä:
metsälautakunta tai valtion maalla asianomainen viranomainen on hyväksynyt taimikon perustetuksi. Jos metsä on uudistettu luontaisesti, taimikon kasvua haittaavat siementävät puut on poistettava ennen verovapauden myöntämistä;
muun metsänomistajan kuin valtion uudistusalalla ei ole suoritettu yksityismetsälain (412/67) vastaista hakkuuta eikä uudistusalan taimikko ole verovelvollisen laiminlyönnin johdosta joutunut yksityismetsälain vastaiseen tilaan;
uudistusalalle ei ole muulla perusteella myönnetty verovapautta.
Veroa tulon perusteella määrättäessä ei oteta lukuun verovapauden edellytykset täyttävän taimikon pinta-alan mukaan laskettua taimikon suhteellista osuutta maatilan metsän puhtaasta tuotosta niissä verotuksissa, jotka toimitetaan 5 momentissa mainituilla alueilla samassa momentissa tarkoitetuilta vuosilta ( verovapausaika ). Ensimmäinen verovapaa vuosi on taimikon perustamisvuosi.
Jos metsämaan uudistusalan taimikon hoito on laiminlyöty siten, että taimikkoa ei voida katsoa vakiintuneeksi, verovelvollinen menettää tässä pykälässä tarkoitetun verovapauden tällaisen alueen osalta laiminlyönnin toteamisvuotta seuraavalta vuodelta toimitettavasta verotuksesta alkaen, jollei taimikon vakiintumisen turvaavia toimenpiteitä ole sitä ennen suoritettu.
Taimikko katsotaan vakiintuneeksi seuraavilla perusteilla:
taimikon perustamisesta on kulunut 5 momentissa tarkoitettu eri alueisiin kohdistuva vakiintumisaika; ja
taimikossa on kasvupaikalla sopivia kehityskelpoisia taimia hehtaaria kohti vähintään se määrä ja siinä on tehty ne taimikon tyydyttävän kehittymisen edellyttämät hoitotoimenpiteet, joista annetaan tarkemmat säännökset asetuksella.
Verovapausaika ja taimikon vakiintumisaika ovat keskusmetsälautakunnista ja metsälautakunnista 29 päivänä huhtikuuta 1987 annetussa valtioneuvoston päätöksessä (439/87) mainittujen metsälautakuntien toimintapiireihin kuuluvissa kunnissa sekä Ahvenanmaan maakunnassa seuraavat:
Alue | Verovapausaika Vuosia | Vakiintumisaika aika Vuosia |
Helsinki, Lounais-Suomi, Satakunta, Uusimaa-Häme, Pirkka-Häme, Itä-Häme, Etelä-Savo, Etelä-Karjala, Itä-Savo | 15 | 5 |
Ahvenanmaa | 15 | 5 |
Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Keski-Suomi | 20 | 5 |
Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa | 25 | 10 |
Koillis-Suomi, Lappi | 30 | 15 |
Metsälautakunnan tehtävänä on valvoa tässä pykälässä tarkoitetun verovapauden edellytyksiä muiden verovelvollisten kuin valtion mailla sen mukaan kuin verohallitus tarkemmin määrää. Taimikon vakiintumisen edellytykset selvitetään sen jälkeen, kun 5 momentissa tarkoitettu vakiintumisaika lisättynä enintään viidellä vuodella on kulunut.
15 b §
Luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla yhtymällä sekä yhteismetsällä on oikeus metsätalouden puhtaasta tulosta tehdä vähennys verovuonna ostajalle luovutetusta ensiharvennushakkuussa kertyneestä puutavarasta ( ensiharvennusvähennys ).
Ensiharvennusvähennyksen määrä lasketaan siten, että se vastaa hakkuussa kertyvän ja luovutetun puutavaran puolta määrää kerrottuna verovuoden verokuutiometrin keskimääräisellä raha-arvolla, kuitenkin enintään metsätalouden puhtaaseen tuottoon kohdistuvien lailla säädettyjen veronhuojennusten ja 13§:ssä tarkoitettujen vähennysten jälkeen laskettua metsätalouden puhtaan tuoton kokonaismäärää verovuonna.
Vähennyksen myöntämisen edellytyksenä on edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi, että
hakkuu on kohdistunut metsämaahan, jonka puuston läpimitta ( keskiläpimitta ) ennen hakkuuta 1,3 metrin korkeudelta maanpinnasta mitattuna on vähintään 8 cm ja enintään 16 cm;
hakkuuta ei ole toteutettu yksityismetsälain vastaisella tavalla;
yhdelle ostajalle luovutetun puutavaran määrä on vähintään 20 kiintokuutiometriä;
luovutettu puutavara täyttää puumarkkinoilla yleisesti sovellettavat puutavaran mitta- ja laatuvaatimukset;
veroilmoitukseen on liitetty puun ostajan antama todistus vähennykseen oikeuttavan puutavaran määrästä.
Keskiläpimitan mittaustavasta annetaan tarkemmat säännökset asetuksella.
Ensiharvennusvähennystä ei pidetä 13§:n 8 momentissa tarkoitettuna menona.
17 §
Maatilatalouden tulosta vähennetään maatilataloudesta johtuneen velan korot sekä indeksi- ja kurssitappiot tulo- ja varallisuusverolain säännösten edellyttämällä tavalla.
20 §
Metsälautakunnan tai, jos kysymyksessä on valtion maa, asianomaisen viranomaisen on annettava verovelvolliselle ja veroviranomaiselle todistus 14 ja 14 a§:ssä säädetyistä veronhuojennuksen edellytyksistä. Metsälautakunta antaa metsänomistajalle todistuksen ensiharvennuksen edellytyksistä, jos tarkoituksena on luovuttaa puutavaraa hankinta- tai käteiskaupalla.
Metsälautakunnan on annettava verovelvolliselle ja veroviranomaiselle lausunto 13§:n 1 momentin 2-5 kohdassa tarkoitettujen menojen määristä ja niiden vähennyskelpoisuuden edellytyksistä.
Metsäntutkimuslaitoksen on annettava verohallitukselle lausuntoja 11§:n 1 momentin 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitetuista tuottoperusteista ja 13§:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista menoista.
21 §
Maatilan tai sen osan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tulo- ja varallisuusverolain säännösten edellyttämällä tavalla.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin siten, että 11§:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa sovelletaan ensimmäisen kerran, kun metsäverolukuja tai verokuutiometrin rakennetta muutetaan tämän lain voimaantulon jälkeen.
Poiketen siitä, mitä 11§:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa on säädetty, verotusta varten tehtävä kasvun arvio ja verokuutiometrin rakenteen arviointi kohdistetaan veronalaiselle metsämaalle ensimmäisen kerran valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin tietojen käyttöönoton yhteydessä.
Lain 14 a§:ssä tarkoitettu verovapaus myönnetään metsämaan uudistusalueille myös silloin, kun verovelvollisella olisi muutoin ollut oikeus lain 15 a§:ssä tarkoitettuun veronhuojennukseen, mutta taimikkoa ei ole todettu vakiintuneeksi. Verovapaus myönnetään näissä tapauksissa 14 a§:n 5 momentissa tarkoitetuksi verovapausajaksi, kun taimikko on vakiintunut.
Ennen tämän lain voimaantuloa maatalousmaan metsityksen perusteella myönnettyyn verovapauteen sovelletaan tällä lailla kumottujen 15§:n 1 momentin ja 16§:n säännöksiä.
Ennen tämän lain voimaantuloa vakiintuneen taimikon johdosta saadun veronhuojennuksen jaksottamiseen sovelletaan tällä lailla kumotun 15 a§:n 2 momentin säännöstä.
Ennen tämän lain voimaantuloa suon ojituksen perusteella myönnettyyn verovapauteen sovelletaan tällä lailla kumottujen 15§:n 2 momentin ja 16§:n säännöksiä silloin, kun ojitustoimitus on loppuunsuoritettu ennen 1 päivää tammikuuta 1989.
Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 13§:n 4 momentin mukaan muodostunut siirtyvä vähennys otetaan huomioon tämän lain 13§:n 1 momentin mukaisena menona.
Hallituksen esitys 64/90
Valtiovarainvaliok. miet. 25/90
Suuren valiok. miet. 82/90
Helsingissä 24 päivänä elokuuta 1990
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoValtiovarainministeri Matti Louekoski