Asetus Suomen ulkomaanedustustojen sijainnista
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 486/1990
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Ulkoasianministerin esittelystä säädetään ulkoasiainhallinnosta 23 päivänä joulukuuta 1987 annetun lain (1164/87) 3§:n 1 momentin ja 9§:n nojalla:
1 §Suurlähetystöt ja lähetystöt
Suomella on suurlähettilään johtama suurlähetystö seuraavissa valtioissa: Alankomaat, Algeria, Argentiina, Australia, Belgia, Brasilia, Bulgaria, Egypti, Espanja, Filippiinit, Indonesia, Intia, Irak, Iran, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti, Israel, Italia, Itävalta, Japani, Jugoslavia, Kanada, Kenia, Kiina, Kolumbia, Korean tasavalta, Kreikka, Kuuba, Kuwait, Libya, Malesia, Meksiko, Namibia, Neuvostoliitto, Nigeria, Norja, Peru, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksan demokraattinen tasavalta, Saksan liittotasavalta, Sambia, Saudi-Arabia, Sveitsi, Syyria, Tansania, Tanska, Thaimaa, Tsekkoslovakia, Turkki, Unkari, Venezuela, Vietnam ja Yhdysvallat.
Suomella on lähettilään tai asiainhoitajan johtama lähetystö Etelä-Afrikassa.
Suurlähetystöön tai lähetystöön kuuluvia yksiköitä voi olla muuallakin kuin edustuston sijaintipaikkakunnalla.
Suomella on muun virkamiehen kuin edustustopäällikön johtama suurlähetystö tai lähetystö niissä sivuakkreditointimaissa, joihin ulkoasiainministeriö on katsonut tarpeelliseksi perustaa edustuston.
2 §Pysyvät edustustot ja erityisedustustot
Suomella on pysyvä edustusto Euroopan neuvostossa, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä, Yhdistyneissä Kansakunnissa ja Genevessä olevissa kansainvälisissä järjestöissä, edustusto Euroopan Yhteisöissä sekä erityisedustusto Euroopan luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia ja aseidenriisuntaa käsittelevässä konferenssissa sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin seurantakokouksessa.
3 §Lähetetyn konsulin virastot
Suomella on lähetetyn pääkonsulin virastoja seuraavissa valtioissa ja kaupungeissa: Brasilia (Rio de Janeiro), Ruotsi (Göteborg), Saksan liittotasavalta (Hampuri, Frankfurt am Main), Neuvostoliitto (Leningrad), Yhdysvallat (New York, Los Angeles) ja Berliini (läntiset sektorit).
Suomella on kolme lähetetyn konsulin virastoa Espanjassa (Barcelona, Las Palmas, Malaga).
Lähetetyn pääkonsulin tai lähetetyn konsulin virastoihin kuuluvia yksiköitä voi olla muuallakin kuin viraston sijaintipaikkakunnalla.
4 §Kunniakonsulin virastot
Suomella on kunniapääkonsulin virastoja seuraavissa valtioissa: Alankomaat (Amsterdam, Haag, Rotterdam), Australia (Melbourne, Sydney), Bangladesh (Dhaka), Barbados (Bridgetown), Belgia (Antwerpen, Bryssel), Bolivia (La Paz), Brasilia (São Paulo), Chile (Santiago de Chile), Costa Rica (San José), Ecuador (Quito), Egypti (Alexandria), Ghana (Accra), Guatemala (Guatemala), Irlanti (Dublin), Islanti (Reykjavik), Israel (Tel Aviv), Italia (Genova, Milano, Torino), Itävalta (Wien), Japani (Osaka), Jordania (Amman), Kanada (Vancouver), Kolumbia (Bogotá), Kreikka (Ateena), Kypros (Nicosia), Luxemburg (Luxemburg), Malta (Valletta), Marokko (Casablanca), Monaco (Monaco), Nepal (Katmandu), Norja (Oslo), Norsunluurannikko (Abidjan), Pakistan (Karachi), Panama (Panamaia), Paraguay (Asunción), Ranska (Pariisi), Ruotsi (Malmö, Tukholma), Saudi-Arabia (Jedda), Somalia (Mogadishu), Sri Lanka (Colombo), Sveitsi (Züerich), Syyria (Damaskus), Tanska (Kööpenhamina), Trinidad-Tobago (Port of Spain), Tunisia (Tunis), Turkki (Istanbul), Uruguay (Montevideo), Uusi Seelanti (Wellington), Yhdysvallat (San Fransisco).
Suomella on kunniakonsulin ja kunniavarakonsulin virastoja niissä valtioissa, joihin ulkoasiainministeriö on katsonut tarpeelliseksi perustaa niitä.
5 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990.
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1990
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoUlkoasiainministeri Pertti Paasio