Laki auto- ja moottoripyöräverosta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan auto- ja moottoripyöräverosta 14 päivänä marraskuuta 1967 annetun lain ( 482/67 ) 6§:n 4 momentti, sellaisena kuin se on 29 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (1095/76),
muutetaan 1§:n 1 momentti, 3§:n 2 momentti, 5§:n 4 momentti väliaikaisesti, 6§:n 1 momentti, 6 a§, 8§:n 2 momentti, 13§, 19§:n 2 momentti ja 25§, sellaisina kuin niistä ovat 3§:n 2 momentti, 5§:n 4 momentti, 6§:n 1 momentti ja 25§ 12 päivänä joulukuuta 1986 annetussa laissa (905/86 ), 6 a§, 8§:n 2 momentti ja 19§:n 2 momentti 17 päivänä marraskuuta 1989 annetussa laissa (986/89) ja 13§ muutettuna mainituilla 12 päivänä joulukuuta 1986 ja 17 päivänä marraskuuta 1989 annetuilla laeilla, sekä
lisätään lakiin uusi 6 b, 6 c ja 21 a§ seuraavasti:
1 §
Henkilöautosta, pakettiautosta ja sellaisesta muusta autosta, jonka oma paino on alle 1 800 kilogrammaa, sekä moottoripyörästä on maahan tuotaessa tai, mikäli kysymyksessä on maassa valmistettu edellä mainittu ajoneuvo, kun valmistaja ensi kerran luovuttaa ajoneuvon, suoritettava valtiolle auto- ja moottoripyöräveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
3 §
Maastohenkilöautosta suoritetaan veroa 50 prosenttia auton verotusarvosta.
5 §
Auton verotusarvoon ei kuitenkaan lueta turvavöitä, sisälokasuojia, varoituskolmiota, vararengasta, akkua eikä henkilöauton pakokaasupäästöistä annettujen säännösten mukaisten, 1 päivän marraskuuta 1990 ja 31 päivän joulukuuta 1991 välisenä aikana sovellettavien raja-arvojen alittamiseksi muuhun henkilöautoon kuin vähäpäästöiseen henkilöautoon asennettuja pakokaasujen puhdistuslaitteita, jos edellä mainitut varusteet ja laitteet asennetaan autoon vapaa-alueella tai muualla maassa. Suomessa ennen auton ensirekisteröintiä suoritetun ruosteenestokäsittelyn arvoa ei myöskään lueta auton verotusarvoon. Tullihallitus voi tietyn automerkin ja -mallin osalta hakemuksesta päättää, että maahantuojan tai valmistajan Suomesta hankkimien muualla kuin Suomessa autoon asennettujen turvavöiden, varoituskolmion, vararenkaan, akun ja mainittujen pakokaasujen puhdistuslaitteiden arvo saadaan vähentää verotusarvosta tullihallituksen määräämän suuruisena.
6 §
Autoverosta on vapaa paloauto, sairasauto, invataksi, eläinlääkintäauto, kuorma-auto, ruumisauto, ja kilpailutarkoituksiin erityisesti rakennettu, vain suljetulla alueella käytettävä auto, jota ei rekisteröidä.
6 a §
Jos maahantuoja ilmoittaa muuttavansa veronalaisen ajoneuvon ennen sen ensirekisteröintiä tai, jos rekisteröintiä ei ole suoritettava, ennen käyttöön ottoa, ajoneuvoksi, joka olisi 6§:n nojalla verosta vapaa, ajoneuvo saadaan tuoda maahan veroa suorittamatta. Verottomuuden edellytysten lopullisen täyttymisen selvittämisessä noudatetaan, mitä auto- ja moottoripyöräverosta annetussa asetuksessa on säädetty.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ajoneuvo voidaan tullauksen yhteydessä luovuttaa verotta vain maahantuojalle, joka on tullilain (573/78) 8§:ssä tarkoitettu rekisteröity asiakas. Muissa tapauksissa vero palautetaan noudattaen, mitä tullilaissa säädetään tullinoikaisusta ja muutoksenhausta.
Maassa tehdasmaisesti valmistetusta autosta ja sen valmistajasta noudatetaan soveltuvin osin, mitä 1 momentissa säädetään.
Jos auto, josta vero on jo suoritettu, otetaan käyttöön 1 momentissa säädetyllä tavalla, sovelletaan, mitä tullilaissa ja liikevaihtoverolaissa (532/63) säädetään muutoksenhausta ja oikaisusta.
Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan myös tuotaessa maahan pakettiauton alustoja.
6 b §
Yksinomaan tavarankuljetukseen tarkoitettu pakettiauto on verosta vapaa, jos sen kantavuus on vähintään 600 kilogrammaa ja jos sen:
yhtenäisen tavaratilan 2 momentin mukaisesti laskettava tilavuus on vähintään 3 kuutiometriä,
avoimen tavaratilan pituus on vähintään 1,85 metriä tai
umpinaisen tavaratilan sisäkorkeus on vähintään 1,30 metriä ja sisäpituus vähintään 0,80 metriä sekä avoimen tavaratilan pituus vähintään 1,50 metriä.
Pakettiauton tavaratilan tilavuus määrätään seuraavasti:
Tavaratilan pinta-ala mitataan kolmelta tasolta suorakulmaisesti siten, että huomioon otetaan tavaratilan lattiataso, 0,60 metriä sen yläpuolella oleva taso sekä taso, johon tavaratilan korkeus mitataan. Mainittujen suorakulmioiden pituus on ensiksi alkavan ja ensiksi päättyvän suorakulmion alku- ja päättymiskohtiin asetettujen pystysuorien tasojen välinen etäisyys. Pinta-alojen mittaamisessa käytettäviä suorakulmioita määräävien tasojen tulee olla yhdensuuntaisia. Suorakulmiot sijoitetaan siten, etteivät auton tavaratilan rakenteet leikkaa niitä 3 kohdassa mainittuja rakenteita lukuun ottamatta. Alimman ja ylimmän tason välisen etäisyyden tulee olla vähintään 1,30 metriä ja ylimmän suorakulmion pituuden vähintään 1,20 metriä ja leveyden auton keskilinjan suhteen symmetrisesti vähintään 0,80 metriä. Jos alinta tasoa leikkaavia rakenteita on enemmän kuin 40 prosenttia tuolla tasolla sijaitsevan suorakulmion pinta-alasta, taso sijoitetaan mainittujen rakenteiden yläpuolelle.
Tavaratilan korkeus on pinta-alojen määräämisessä käytettävien alimman ja ylimmän tason välinen etäisyys.
Tavaratilan tilavuus on 1 kohdassa tarkoitettujen pinta-alojen keskiarvon ja 2 kohdassa tarkoitetun korkeuden tulo vähennettynä alinta tasoa leikkaavien, pyöräkoteloista, moottorista tai voimansiirrosta johtuvien ajoneuvon rakenteiden tilavuudella.
Avoimella tavaratilalla varustetun pakettiauton tavaratilan pituus mitataan tavaratilan ylälaitojen tasolta 1,20 metrin levyiseltä alalta tavaratilan etuseinämästä takaseinämään. Jos tavaratila pyöräkoteloita huomioon ottamatta on tätä alempaa näin saatua mittaa lyhyempi, tämä lyhyempi mitta katsotaan tavaratilan pituudeksi.
6 c §
Pakettiauto voidaan katsoa yksinomaan tavarankuljetukseen tarkoitetuksi, jos:
sitä ei kuljettajan istuimen ja tämän vieressä sijaitsevien enintään kahden muun kiinteän istuimen lisäksi ole varustettu istuimin tai istuinten kiinnittämiseen tarkoitetuin laittein lukuun ottamatta yhtä tilapäiseen käyttöön tarkoitettua istuinta tavaratilaltaan vähintään seitsemän kuutiometrin kokoisessa pakettiautossa ja tämän lisäksi yhtä tilapäiseen käyttöön tarkoitettua istuinta seitsemän kuutiometriä ylittävältä tavaratilan kultakin täydeltä kuutiometriltä;
tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja istuimia on enintään kolme; ja
tilapäiseen käyttöön tarkoitetut istuimet on sijoitettu selkä menosuuntaan välittömästi kuljettajan istuimen ja sen vieressä olevien istuinten taakse.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, pakettiauto voidaan katsoa yksinomaan tavarankuljetukseen tarkoitetuksi, vaikka siinä on 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen kiinteiden istuimien lisäksi hyväksyttävät laitteet pyörätuolin kiinnittämiseksi ja näin varustetun pakettiauton tavaratilassa kuljetetaan pyörätuolia vakinaisesti käyttävää henkilöä. Arvioitaessa, voidaanko tavaratilaltaan vähintään seitsemän kuutiometrin kokoinen pakettiauto 1 momentin mukaan katsoa yksinomaan tavarankuljetukseen tarkoitetuksi, mainitut laitteet rinnastetaan tilapäiseen käyttöön tarkoitettuihin istuimiin.
Pakettiauton tavaratilan tilavuuden määräämisestä säädetään 6 b§:n 2 momentissa.
8 §
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna pakettiauton rakenteen muuttamisena pidetään myös auton tavaratilan varustamista muilla kuin 6 c§:ssä tarkoitetuilla istuimilla tai istuinten asentamiseen tarkoitetuilla laitteilla.
13 §
Milloin 12§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa auto sen luovutushetkellä tai auton verovapauden, veronalennuksen tahi veronpalautuksen edellytysten muutoin lakatessa olemasta voimassa ei ole ollut rekisteriin merkittynä yhtä kuukautta, maksuunpantava vero on verovapaasta autosta ja sellaisesta autosta, josta vero on alennettu tai palautettu, se määrä, mikä autosta olisi tullut sitä tullattaessa tai toimitettaessa täysimääräisenä verona kantaa. Autosta, josta veroa on 7§:n tai 13 a§:n nojalla alennettu, vero on määräämättä tai maksuunpanematta jätetyn veron määrä korotettuna yhdellä viidesosalla. Jos auto on mainituissa tapauksissa ollut rekisteriin merkittynä yhden kuukauden tai enemmän, alennetaan maksuunpantavaa veroa yhdellä kolmaskymmeneskuudesosalla jokaista täyttä rekisterissä oloajan kuukautta kohti. Jos auto on 6§:n 1 momentissa tarkoitettu muu erikoisauto kuin sairasauto, kuukautta kohti vähennettävä määrä on kuitenkin yksi neljäskymmeneskahdeksasosa.
Jos verosta vapaan pakettiauton tai muun kuin 6§:n 1 momentissa tarkoitetun erikoisauton rakennetta on muutettu 8§:ssä tarkoitetulla tavalla, vero maksuunpannaan kuitenkin aina täysimääräisenä. Samoin menetellään, jos 6§:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu kilpailutarkoituksiin erityisesti rakennettu ajoneuvo ilmoitetaan tai olisi ilmoitettava rekisteriin.
19 §
Jos ajoneuvosta kannettua veroa on 17 tai 18§:n säännösten nojalla palautettu, ajoneuvosta suoritetun liikevaihtoveron määrää ei tämän johdosta alenneta.
21 a §
Jos ajoneuvo on katsottava rakennetun tai muutetun verosta välttymisen tarkoituksessa siten, että se rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan poikkeaa asianomaiseen ajoneuvojen ryhmään kuuluvien ajoneuvojen tavanomaisista ominaisuuksista, ajoneuvosta voidaan kantaa vero siinäkin tapauksessa, että ajoneuvo olisi sen luokittelun tai tämän lain säännösten nojalla verosta vapaa.
25 §
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella. Liikenneministeriö antaa kuitenkin tarvittaessa tarkemmat määräykset 5§:n 3-5 momentissa tarkoitetuista ajoneuvon varusteista ja siitä, milloin ajoneuvoa on pidettävä erityisesti kilpailutarkoituksiin rakennettuna.
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1990.
Tämän lain 5§:n 4 momentti on voimassa vuoden 1991 loppuun.
Lakia sovelletaan ajoneuvoihin, jotka luovutetaan tullivalvonnasta tai toimitetaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Lain 3§:n 2 momenttia sovelletaan kuitenkin autoihin, jotka luovutetaan tullivalvonnasta 1 päivänä elokuuta 1990 tai sen jälkeen. Lain 6 c§:n 2 momenttia ja 8§:n 2 momenttia sovelletaan myös ajoneuvoihin, jotka on otettu käyttöön ennen lain voimaantuloa.
Hallituksen esitys 41/90
Valtiovarainvaliok. miet. 14/90
Suuren valiok. miet. 49/90
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1990
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Ulla Puolanne