289/1990

Työn suorittamisesta aiheutuneina kustannuksina saadaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut ennakkoperintälain 8§:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuneet menot.

Kustannusten määrän laskemista varten palkansaajan on hyvissä ajoin ennen palkan tai palkkion maksamista tahi hyvityksen suorittamista esitettävä niistä työnantajalle tai palkkion maksajalle selvitys. Jos palkansaaja ei esitä selvitystä tai jos sitä ei voida pitää uskottavana, on kustannukset arvioitava vastaavan laatuisissa olosuhteissa ja tehtävissä yleensä aiheutuvien kustannusten mukaisesti.

Työmatkasta aiheutuneista matkakustannuksista ja jäljempänä vahvistettujen matkakustannusten korvausten perusteista palkansaajan on esitettävä työnantajalle 17§:ssä tarkoitettu selvitys.

Matkakustannuksia ovat palkansaajalle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 6, 7 ja 8§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 13§:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos matka edellä mainituilla aloilla on tehty työnantajan määräyksestä eikä palkansaajalla ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa.

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos palkansaaja, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärät ovat seuraavat:

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla.

Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 11§:n mukaan.

Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti.

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 11§:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa.

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 36,25 markkaa.

Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 72,50 markkaa.

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa.

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin.

Matkakustannusten korvausten maksamista varten palkansaajan on esitettävä työnantajalle selvitys (matkalasku). Matkalaskusta tulee käydä ilmi matkan tarkoitus, kohde, tarvittaessa matkareitti, matkustamistapa, matkan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä ulkomaille tehtyjen matkojen osalta tiedot maasta tai alueesta, jossa matkavuorokausi on ulkomailla päättynyt.

Maksettaessa 8§:ssä tarkoitettuja korvauksia palkansaajan omistamalla tai hallitsemalla autolla tehdystä työmatkasta matkalaskuun on merkittävä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi korvausten perusteena käytetyt kilometrimäärät sekä yksikköhinnat.

Matkalaskuun on liitettävä 6 ja 14§:ssä tarkoitetut sekä muut tositteet, joiden perusteella työnantaja maksaa korvauksia palkansaajalle.

Poiketen siitä, mitä edellä tässä päätöksessä on sanottu, saadaan työn suorittamisesta palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten osuudeksi kokonaisansiosta laskea:

hevosta tai traktoria metsätöissä käytettäessä 60 prosenttia ja muissa töissä 50 prosenttia;

moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käytettäessä 30 prosenttia kuitenkin niin, että kun kaksi henkilöä työskentelee työryhmänä samaa moottorisahaa tai raivaussahaa käyttäen, kustannusten osuudeksi saadaan laskea 20 prosenttia ja kun työryhmään kuuluu kolme henkilöä 15 prosenttia; sekä

sivutoimisen vakuutushankinta-asiamiehen tehtävässä 15 prosenttia, ei kuitenkaan silloin kun asiamies hoitaa asiamiestyötään varsinaisen työnsä ohella ja saa käyttää työnantajansa puhelinta, konttorikoneita ja muita työvälineitä asiamiestyössään.

Maksettaessa korvausta valokuvaan perustuvan tekijänoikeuden käyttämisestä saadaan valokuvaan kohdistuvien materiaali- ja välinekustannusten osuudeksi muun selvityksen puuttuessa laskea 20 prosenttia korvauksen määrästä.

Sen estämättä, mitä 1§:ssä ja tämän pykälän 1 momentissa on sanottu, on moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käyttävän yksinään työskentelevän palkansaajan kustannusten osuudeksi laskettava 40 prosenttia kokonaisansiosta, mikäli palkansaaja esittää asianomaisen verojohtajan todistuksen siitä, että hänen palkkatulostaan on määrätty verotuksessa vähennettäväksi moottorisahan tai raivaussahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 40 prosenttia.

Jos ennakonpidätys jätetään toimittamatta ennakkoperintälain 8§:n 1 momentissa tarkoitetusta hyvityksestä tai ennakonpidätys toimitetaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan vähennetystä palkan tai palkkion määrästä, on työnantajan tai palkkion maksajan merkittävä ennakonpidätystodistukseen tarkoitusta varten varattuun kohtaan palkan tai palkkion lisäksi maksettu hyvitys tai palkasta vähennetty kustannus, maininta hyvityksen tai kustannusten laadusta sekä muut voimassa olevassa ennakonpidätystodistuslomakkeessa vaaditut tiedot.

Valtion tai sen laitoksen, kunnan tai kuntainliiton, evankelisluterilaisen kirkon, sen seurakunnan ja seurakuntainliiton sekä ortodoksisen kirkkokunnan ja sen seurakunnan ei tarvitse merkitä matkakustannusten korvauksena maksettua hyvitystä ennakonpidätystodistukseen, mikäli hyvitys maksuperusteeltaan ja suuruudeltaan vastaa tämän päätöksen 2-16§:ssä vahvistettuja päivärahan ja muun matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä. Näiden on kuitenkin merkittävä ennakonpidätystodistukseen edellä 3§:n 3 momentissa tarkoitettujen matkojen matkustamiskustannuksista maksetut korvaukset.

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 1990 alkaen ja sillä kumotaan verohallituksen työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa 15 päivänä joulukuuta 1988 antama päätös (1231/88) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (342/89). Viimeksi mainittua päätöstä sovelletaan kuitenkin ennen maaliskuun 1 päivää 1990 tehtyihin työmatkoihin. Tämän päätöksen 18§:n 1 momentissa vahvistettua sivutoimisen vakuutushankinta-asiamiehen kustannusten osuutta koskevaa määräystä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 1990 alkaen.