1341/1990

Korkotulosta valtiolle eräissä tapauksissa suoritettavasta korkotulon lähdeverosta säädetään tässä laissa.

Velvollinen suorittamaan korkotulon lähdeveroa on Suomessa tulo- ja varallisuusverolain mukaan yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö ja kotimainen kuolinpesä.

Korkotulon lähdeveroa on suoritettava seuraavista kotimaasta saaduista korkotuloista:

Korkotulo, josta on peritty tässä laissa tarkoitettu lähdevero, ei ole 2§:ssä mainitun verovelvollisen tuloverotuksessa veronalaista tuloa eikä talletus tai joukkovelkakirjan arvo tällaisen verovelvollisen veronalaista varallisuutta.

Tässä pykälässä tarkoitettuun korkoon rinnastetaan myös indeksihyvitys.

Korkotulon lähdeveroa ei ole suoritettava:

Korkotulon lähdeveron perii koron maksava talletuspankki, ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori, osuuskunta, työnantajan perustama huoltokonttori ja joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskija (koronmaksaja) , kun korko maksetaan verovelvolliselle tai merkitään tilille tämän hyväksi. Koronmaksaja samoin kuin ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevan sivukonttorin johtaja on verovelvollisen lisäksi vastuussa verosta sen mukaan kuin 15§:ssä säädetään.

Korkotulon lähdeveron suuruus on 10 prosenttia talletukselle tai joukkovelkakirjalainalle maksetusta korosta.

Korkotulon lähdevero lasketaan jokaisesta maksetusta korkoerästä täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään lukuun ottamatta.

Jos korko maksetaan ulkomaan rahana, se on korkotulon lähdeveroa laskettaessa muunnettava Suomen rahaksi korkoa maksettaessa voimassa olevan Suomen Pankin ostokurssin mukaan.

Koronmaksajan on suoritettava korkotulosta perimänsä vero sille lääninverovirastolle, jonka virka-alueella on koronmaksajan verotuslaissa tarkoitettu kotikunta. Jos valtio on koronmaksaja, pidätetyt määrät on suoritettava Uudenmaan lääninverovirastolle. Pidätetyt määrät on suoritettava viimeistään koronmaksua seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä.

Lääninverovirasto voi antaa ennakkotiedon tämän lain mukaisesta velvollisuudesta suorittaa korkotulon lähdeveroa, jos siitä syntyy epäselvyyttä. Ennakkotietoa voi hakea koronsaaja tai koronmaksaja sen läänin lääninverovirastolta, jonka toimialueella on koronmaksajan kotikunta.

Hakemuksessa hakijan on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkotietoa haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

Koronmaksajan pyynnöstä annettua ennakkotietoa on noudatettava siinä koronmaksussa, jota koskevana se on annettu. Sama koskee koronsaajan pyynnöstä annettua ennakkotietoa, jos koronsaaja esittää asiaa koskevan vaatimuksen koronmaksajalle.

Sen läänin lääninverovirasto, jonka virka-alueella on koronmaksajan kotikunta, valvoo korkotulon lähdeveron suorittamisvelvollisuutta ja veron määrää koskevien säännösten noudattamista.

Koronmaksajalla on oikeus jättää edellä 3§:ssä tarkoitetuille talletuksille ja joukkovelkakirjoille maksetusta korosta perimättä korkotulon lähdevero vain, jos koronsaaja esittää koronmaksajalle asetuksella tarkemmin säädettävän selvityksen siitä, ettei ole 2§:ssä tarkoitettu verovelvollinen.

Verotuslain mukainen verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus ei koske sitä korkotuloa, josta on suoritettava tämän lain mukainen lähdevero, eikä sitä pääomaa, jolle korko maksetaan. Koronmaksajan on kuitenkin pidettävä kirjaa, josta saadaan luotettavasti selville korkotulon lähdeveron määräytymisen kannalta merkitykselliset seikat. Lääninveroviraston asianomaisen virkamiehen kehotuksesta koronmaksajan on esitettävä korkotulon lähdeveron valvontaa varten tarvittavat asiakirjat ja muu tarpeellinen selvitys. Lääninverovirastolle on lisäksi annettava vuosittain asetuksella tarkemmin määrättävät tiedot lähdeveron piiriin kuuluvista koroista ja niistä peritystä lähdeverosta sekä lääninveroviraston kehotuksesta tiedot niistä verovelvollisista, joiden saamista 3§:ssä tarkoitetuista koroista ei ole peritty lähdeveroa samoin kuin heille maksetuista koroista.

Sen estämättä, mitä edellä 1 momentissa on säädetty, korkotulon lähdeveron perimiseen velvollisen koronmaksajan on annettava lääninveroviraston kehotuksesta sellaisia tietyn verovelvollisen verotusta, verotarkastusta tai verotusta koskevaa muutoksenhakuasiaa varten tarpeellisia tietoja, jotka selviävät koronmaksajalla olevista asiakirjoista tai jotka ovat muutoin tämän hallussa.

Jos korkotulon lähdeveroa ei ole peritty sen suorittamiseen velvollisen saamasta, tämän lain 3§:ssä tarkoitetusta korkotulosta, koronsaajan kotikunnan verotoimisto maksuunpanee korkotulon lähdeveron koronsaajalle, jollei koron perimättä jättämisen ole katsottava johtuvan koronmaksajan 15§:ssä tarkoitetusta laiminlyönnistä. Jos koronsaajalla ei ole kotikuntaa Suomessa, maksuunpanon toimittaa Helsingin verovirasto. Maksuunpanoa ei kuitenkaan toimiteta myöhemmin kuin kuudennen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vero olisi pitänyt periä. Maksuunpanon yhteydessä verovelvollisen suoritettavaksi on määrättävä viivästyskorkoa vastaava korko ja veronkorotus noudattaen soveltuvin osin verotuslain jälkiverotusta koskevia säännöksiä.

Jos tämän lain 3§:ssä tarkoitettu korkotulo on virheellisesti verotettu korkotulon lähdeveron suorittamiseen velvollisen tuloverotuksessa veronalaisena tulona, tulee verotoimiston verotuslaissa tarkoitetun veronoikaisun yhteydessä maksuunpanna lähdevero sen suorittamiseen velvolliselle. Edellä 12§:ssä tarkoitettua viivästyskorkoa vastaavaa korkoa ja veronkorotusta ei tällöin määrätä.

Jos lähdeveroa on peritty koron saajalta tai suoritettu valtiolle aiheettomasti tai liikaa, koronsaajalla tai jälkimmäisessä tapauksessa koronmaksajalla on oikeus saada takaisin lääninverovirastolta aiheettomasti tai liikaa suoritettu vero. Hakemus lääninverovirastolle on tehtävä veron perimistä tai suorittamista lähinnä seuraavien viiden kalenterivuoden aikana.

Jos koronmaksaja on jättänyt lähdeveron perimättä tai suorittamatta valtiolle, laiminlyönnistä johtuvista seuraamuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä ennakkoperintälaissa tai sen nojalla on ennakonpidätyksen osalta säädetty tai määrätty.

Jollei tässä laissa ole toisin säädetty, lähdeveron kannossa, perinnässä ja palauttamisessa noudatetaan veronkantolakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä ja määräyksiä.

Tässä laissa tarkoitettuun, koronsaajalle tai koronmaksajalle maksuunpantuun lähdeveroon sovelletaan veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain säännöksiä.

Muutoksenhausta koronsaajalle määrättyä lähdeveroa koskevaan päätökseen on voimassa, mitä muutoksenhausta valittamalla on verotuslaissa säädetty. Muutoksenhausta lääninveroviraston tekemään koronmaksajaa tai ennakkotietoasiassa myös koronsaajaa koskevaan päätökseen on voimassa, mitä ennakkoperintälaissa on säädetty muutoksenhausta lääninveroviraston tekemiin ennakkoperintää koskeviin päätöksiin.

Tämän lain mukaan käsiteltäviin asioihin ja asiakirjoihin liittyvästä salassapitovelvollisuudesta on voimassa mitä verotuslain 132§:ssä on säädetty.

Rangaistusseuraamuksista on voimassa mitä verotuslain 121-124 a§:ssä on säädetty.

Tarkemmat säännökset korkotulon lähdeveron suorittamisen valvonnasta sekä muut tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 ja on voimassa vuoden 1991 loppuun.

Lakia sovelletaan sen voimassaoloajalta kertyviin talletusten ja joukkovelkakirjalainojen korkoihin.

Lain voimaantulon jälkeen maksettuun, mutta lain voimaantuloa edeltäneeltä ajalta kertyneeseen korkoon sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleita säännöksiä.