1268/1990

Talletuspankkeja ovat liikepankki, säästöpankki, osuuspankki ja Postipankki Oy.

Talletuspankkiin sovelletaan tämän lain ohella myös, mitä liikepankkilaissa (1269/90), säästöpankkilaissa (1270/90), osuuspankkilaissa (1271/90) tai laissa Postipankki Oy:stä (972/87) on säädetty.

Ainoastaan talletuspankki saa ottaa talletuksia yleisöltä.

Suomen Pankin ja säästökassatoimintaa harjoittavien osuuskuntien oikeudesta ottaa talletuksia on säädetty erikseen.

Talletuspankin toimintaa valvoo pankkitarkastusvirasto. Säästöpankkeja valvoo lisäksi säästöpankkitarkastus ja osuuspankkeja osuuspankkitarkastus.

Talletuspankin perustajien on haettava valtiovarainministeriöltä pankille toimilupa. Hakemukseen on liitettävä pankin perustamiskirja. Valtiovarainministeriöllä on oikeus vaatia myös muita tarpeelliseksi katsomiaan selvityksiä. Hakemuksesta on pyydettävä pankkitarkastusviraston sekä sen pankkien vakuusrahaston, johon pankki 48§:n mukaan tulee kuulumaan, lausunto.

Talletuspankille, jonka perustaminen ei ole yleisen edun vastaista, on myönnettävä toimilupa.

Valtiovarainministeriö voi pankkitarkastusviraston esityksestä peruuttaa talletuspankin toimiluvan, jos pankin toiminnassa on olennaisesti rikottu lakia tai asetuksia tai viranomaisen niiden nojalla antamia tai vahvistamia määräyksiä taikka jos luvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole olemassa.

Jos talletuspankin hoidossa on todettu taitamattomuutta tai varomattomuutta ja on ilmeistä, että se voi vakavasti vahingoittaa tallettajien tai muiden velkojien etua, voi valtiovarainministeriö pankkitarkastusviraston esityksestä rajoittaa määräajaksi talletuspankin toimiluvan mukaista toimintaa.

Talletuspankin toiminimessä on oltava sana tai yhdysosa "pankki" ja siitä on ilmettävä pankin yhteisömuoto.

Talletuspankin lisäksi ainoastaan Suomen Pankki, Pohjoismaiden Investointipankki ja kiinnitysluottopankki saavat käyttää toiminimessään tai muuten toimintaansa osoittamaan nimitystä "pankki". Kiellon estämättä saadaan nimitystä "pankki" käyttää toiminimessä tai kuvaamaan toimintaa, jos on ilmeistä, ettei nimityksen käyttäminen johda harhaan toiminnan luonteen suhteen.

Valtiovarainministeriö voi antaa yhteisölle, jonka osakkeista tai osuuksista talletuspankki yksin tai yhdessä muiden pankkien kanssa omistaa enemmistön, luvan käyttää toiminimessään nimitystä "pankki" tai viittausta talletuspankin toiminimeen.

Talletuspankki saa harjoittaa vain pankkitoimintaa ja siihen liittyvää muuta toimintaa.

Pankkitoimintaa on:

Talletuspankki ei saa laskea liikkeeseen obligaatiolainaa.

Talletuspankilla on oikeus tehdä posti- ja telelaitoksen kanssa sopimus postipalvelujen hoitamisesta.

Talletuspankki voi harjoittaa toimintaansa pääkonttorissa, sivukonttoreissa ja muissa toimipaikoissa. Lisäksi talletuspankilla voi olla edustustoja ulkomailla.

Talletuspankilla on oltava ulkomaisen sivukonttorin perustamiseen valtiovarainministeriön lupa. Lupa on myönnettävä, jos sivukonttorin valvonta on riittävällä tavalla järjestettävissä. Lupahakemuksesta on pyydettävä Suomen Pankin ja pankkitarkastusviraston lausunto. Valtiovarainministeriö voi antaa määräyksiä ulkomaille perustettavan sivukonttorin perustamisesta ja valvonnan toteuttamisesta.

Toimipaikan toiminnan aloittamisesta ja lopettamisesta samoin kuin edustuston perustamisesta ja lopettamisesta sekä niiden osoitteen muutoksesta on ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle.

Jos talletuspankki rikkoo 2 momentin säännöstä tai sen nojalla annettuja määräyksiä, valtiovarainministeriö voi pankkia kuultuaan vaatia oikaisua määräajassa ja, jollei sitä tapahdu, määrätä sivukonttorin lakkautettavaksi.

Talletuspankki voi käyttää yleisön talletusten ottamiseen vain sellaisia tilejä, joiden yleiset ehdot pankkitarkastusvirasto on hyväksynyt.

Talletettaessa varoja pankkiin on pankin ja tilinavaajan välillä tehtävä talletusta koskeva sopimus. Tilin avaajan henkilöllisyys on aina todettava ja sopimukseen on merkittävä riittävät tiedot tilin avaajasta, omistajasta ja käyttöön oikeutetuista.

Jos talletuksesta annetaan erillinen todiste, se on asetettava nimetylle henkilölle ja se voidaan siirtää vain nimetylle henkilölle.

Talletusta koskevaan 1 momentissa tarkoitettuun sopimukseen otetusta erityisestä ehdosta on oltava merkintä myös todisteessa. Ehto, lukuun ottamatta tilin omistajan määräystä tilin käyttöön oikeutetuista, voidaan muuttaa tai peruuttaa vain pankin suostumuksella.

Viisitoista vuotta täyttänyt vajaavaltainen voi itse tehdä talletuspankin kanssa talletusta koskevan sopimuksen niistä varoista, joista hänellä holhouslain 20§:n 2 momentin mukaan on oikeus määrätä, sekä tallettaa ja nostaa näitä varoja ja muutoinkin määrätä talletuksesta. Holhooja voi kuitenkin holhouslautakunnan suostumuksella ottaa talletetut varat hoitoonsa, jos vajaavaltaisen etu sitä vaatii.

Jos viisitoista vuotta täyttäneen vajaavaltaisen nimiin on talletuspankkiin talletettu varoja ehdolla, että ainoastaan hänellä itsellään on oikeus nostaa varoja, määräävät talletetuista varoista vajaavaltainen ja hänen holhoojansa yhdessä. Ehdosta voidaan kuitenkin poiketa tuomioistuimen luvalla.

Kun kymmenen vuotta on kulunut sen kalenterivuoden lopusta, jonka kuluessa talletuspankkiin talletettujen varojen tiliä on viimeksi käytetty, siirretään varat erityiselle koontitilille. Asiakkaan halutessa käyttöönsä koontitilille siirretyt varat ne on siirrettävä takaisin talletustilille. Talletetuille varoille maksetaan kertyneet korot normaaliin tapaan koko talletusajalta.

Talletuspankki saa omistaa osakkeita tai osuuksia muuta elinkeinoa kuin 7§:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavassa yhteisössä enintään määrän, joka on kymmenen prosenttia yhteisön koko osake- tai osuuspääomasta tai kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamista äänistä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua suhdelukua laskettaessa luetaan talletuspankkiin kuuluvaksi sellainen yhteisö, jonka osake- tai osuuspääomasta talletuspankki omistaa yli puolet tai niin suuren osan, että sillä on yli puolet kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamista äänistä, tai jossa sillä on muuten osakkeiden tai osuuksien omistuksen, jäsenyyden taikka sopimuksen johdosta määräämisvalta. Kassa, säätiö tai muu laitos, jonka pääasiallisena tarkoituksena on eläkkeiden tai avustusten maksaminen talletuspankin toimihenkilöille tai heidän omaisilleen, luetaan pankkiin kuuluvaksi 1 momentissa tarkoitettua suhdelukua laskettaessa. Jos kassan jäsenenä on tai säätiön tai muun laitoksen toimintapiiriin kuuluu useamman talletuspankin toimihenkilöitä, luetaan se pankkiin kuuluvaksi siinä suhteessa kuin pankilla on palveluksessaan tällaisen eläkekassan jäseniä tai tällaisen eläkelaitoksen toimintapiiriin kuuluvia henkilöitä.

Talletuspankit ja 2 momentissa tarkoitetut yhteisöt ja laitokset, jotka ovat sopineet tai yksissä tuumin päättäneet 1 momentissa tarkoitetun yhteisön osakkeiden tai osuuksien hankkimisesta tai niihin liittyvien oikeuksien käyttämisestä, saavat omistaa yhteensä tällaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista enintään määrän, joka on kaksikymmentä prosenttia yhteisön koko osake- tai osuuspääomasta tai kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamista äänistä.

Talletuspankki saa 1-3 momentin estämättä omistaa osakkeita tai osuuksia yhteisössä, joka tuottaa palveluja etupäässä 7§:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittaville yhteisöille tai niiden yhteenliittymille sekä pankkitarkastusviraston luvalla muussakin sille palveluja tuottavassa yhteisössä.

Talletuspankki ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvat yhtiöt saavat 13§:n 1-3 momentin estämättä omistaa niiden harjoittaman arvopaperikaupan ja muun arvopaperitoiminnan kohteena olevia vaihto-omaisuuteen luettavia 13§:n 1 momentissa tarkoitettujen yhteisöjen osakkeita ja osuuksia. Talletuspankki ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvat yhtiöt eivät saa käyttää näiden osakkeiden ja osuuksien nojalla äänioikeutta suomalaisissa yhteisöissä, ellei pankkitarkastusvirasto erityisestä syystä ja asettamillaan ehdoilla anna lupaa äänivallan käyttöön.

Pankkitarkastusvirasto antaa määräykset 1 momentissa tarkoitettujen osakkeiden ja osuuksien ilmoittamisesta pankkitarkastusvirastolle sekä ajasta, jonka kuluessa pankin on luovuttava osakkeista ja osuuksista.

Talletuspankki ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvat yhtiöt saavat sijoittaa yhden sellaisen 13§:n 1 momentissa tarkoitetun yhteisön osakkeisiin ja osuuksiin, jonka osake- tai osuuspääomasta ne omistavat yli kymmenen prosenttia taikka niin suuren osan, että niillä on yli kymmenen prosenttia kaikkien osakkeiden ja osuuksien tuottamista äänistä, enintään viisitoista prosenttia pankin ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden oman pääoman yhteismäärästä. Talletuspankilla ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvilla yhtiöillä saa olla tällaisia sijoituksia yhteensä enintään määrä, joka on kuusikymmentä prosenttia pankin ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden oman pääoman yhteismäärästä. Suhdelukuja laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon osakkeita, jotka talletuspankki on merkinnyt järjestämänsä osakeannin yhteydessä antamansa sitoumuksen perusteella.

Talletuspankki saa sijoittaa kiinteistöihin ja kiinteistöyhteisöjen osakkeisiin ja osuuksiin yhteensä enintään määrän, joka on 13 prosenttia pankin taseen loppusummasta, jollei pankkitarkastusvirasto erityisestä syystä myönnä lupaa suurempaan määrään.

Talletuspankin omistamiksi luetaan 1 momentissa tarkoitettua suhdelukua laskettaessa myös sellaisen yhteisön, jonka osake- tai osuuspääomasta pankki omistaa yli puolet tai niin suuren osan, että sillä on yli puolet kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamista äänistä, omistamat kiinteistöt ja kiinteistöyhteisöjen osakkeet ja osuudet samassa suhteessa kuin pankin omistamat osakkeet tai osuudet ovat tällaisen yhteisön osake- tai osuuspääomasta.

Pankkitarkastusvirastosta annetun lain (1273/90) 1§:ssä tarkoitettua yhteisöä, jonka oikeutta omistaa kiinteistöjä ja kiinteistöyhteisöjen osakkeita ja osuuksia on laissa rajoitettu, ei lueta mukaan 2 momentissa tarkoitettua omistusta laskettaessa.

Talletuspankin omistamiin kiinteistöyhteisön osakkeisiin ja osuuksiin rinnastetaan 1 momentissa tarkoitettua suhdelukua laskettaessa:

1) talletuspankin kiinteistöyhteisölle antamat luotot ja sen puolesta antamat takaukset samassa suhteessa kuin pankin omistamat kiinteistöyhteisön osakkeet tai osuudet ovat kiinteistöyhteisön osake- tai osuuspääomasta; sekä

2) edellä 2 momentissa tarkoitetun yhteisön kiinteistöyhteisölle antamat luotot ja sen puolesta antamat takaukset samassa suhteessa kuin pankin omistamat osakkeet tai osuudet ovat tällaisen yhteisön osake- tai osuuspääomasta.

Talletuspankki saa 13, 15 ja 16§:n säännösten estämättä väliaikaisesti omistaa maksamatta jääneen saamisensa panttina tai vakuutena ollutta omaisuutta, osakkeita ja osuuksia yhteisössä, jossa pankki ennestään omistaa niitä ja lisähankinta on niiden arvon turvaamiseksi välttämätöntä sekä osakkeita tai osuuksia, joiden omistaminen asiakkaan liikkeen tervehdyttämisen yhteydessä on välttämätöntä.

Talletuspankin on luovuttava 1 momentin nojalla hankitusta omaisuudesta niin pian kuin se tappiotta on mahdollista ja viimeistään viiden vuoden kuluttua omaisuuden hankkimisesta, jollei pankkitarkastusvirasto erityisestä syystä myönnä määräaikaan pidennystä.

Väliaikaisesti pankin omistukseen siirtyneestä omaisuudesta on viipymättä ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle.

Talletuspankki saa valtiovarainministeriön luvalla omistaa ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten sekä sellaisten omistusyhteisöjen osakkeita ja osuuksia, joiden pääasiallinen toiminta muodostuu ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten osakkeiden ja osuuksien omistamisesta.

Lupa 1 momentissa tarkoitettujen osakkeiden ja osuuksien hankintaan voidaan myöntää, jos näiden laitosten valvonta on riittävällä tavalla järjestettävissä. Lupaa koskevasta hakemuksesta valtiovarainministeriön on pyydettävä Suomen Pankin ja pankkitarkastusviraston lausunto.

Valtiovarainministeriö voi antaa talletuspankille ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten osakkeiden ja osuuksien hankintaa ja valvonnan toteuttamista koskevia määräyksiä.

Talletuspankille annettua vakuutta pankki ei saa vakuuden omistajan suostumuksetta pantata edelleen.

Talletuspankki ei saa rahoitusta järjestäessään pidättää muuta oikeutta asiakkaan liiketoiminnan tuottamaan voittoon, kuin mikä sillä on osakkeen, osuuden tai muun arvopaperin omistajana.

Talletuspankin maksuvalmiuden on oltava pankin toimintaan nähden riittävällä tavalla turvattu.

Maksuvalmiutensa tukena talletuspankilla on oltava kassavaranto, joka on vähintään kymmenen prosenttia pankin veloista, lukuun ottamatta velkoja, jotka pankki on saanut Suomen valtion määrättyyn tarkoitukseen antamista varoista sekä pankin velkoja Suomen Pankille ja keskusrahalaitoksena toimivalle liikepankilleen.

Talletuspankin kassavarantoon voidaan lukea:

Edellä 2 momentin 3, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin ja joukkovelkakirjoihin ei lueta saamisia ja joukkovelkakirjoja sellaisilta luotto- tai rahoituslaitoksilta, joiden osake- tai osuuspääomasta pankki omistaa yli puolet tai niin suuren osan, että sillä on yli puolet kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamista äänistä.

Talletuspankin vakavaraisuuden turvaamiseksi on talletuspankin oman pääoman oltava suhteessa pankin saamisiin, sijoituksiin sekä pankin antamiin taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin vähintään niin suuri kuin tässä luvussa säädetään.

Talletuspankin omaan pääomaan luetaan 23§:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa (ensisijainen oma pääoma) :

Talletuspankin omaan pääomaan luetaan 23§:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa myös (toissijainen oma pääoma) :

Toissijaisesta omasta pääomasta otetaan huomioon 23§:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa luottotappiovaraukset rajoituksetta ja muiden 1 momentissa mainittujen erien yhteismäärästä enintään ensisijaisen oman pääoman suuruinen määrä.

Talletuspankin ensisijaisen ja toissijaisen oman pääoman yhteismäärästä vähennetään 23§:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa sellaisten muiden kuin pankin kanssa samaan konserniin luettavien 7§:ssä tarkoitettua pankkitoimintaa harjoittavien yhteisöjen osakkeet ja osuudet, joiden osakkeista ja osuuksista pankki omistaa yli kaksikymmentä prosenttia, sekä sellaiset tällaisilta yhteisöiltä olevat saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla sitoumuksilla.

Talletuspankin ensisijaisen oman pääoman määrästä vähennetään 23§:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa pankin omistamat pankin omat osakkeet, osuudet tai kantarahastotodistukset.

Talletuspankin saamiset ja sijoitukset ryhmitellään 23§:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa seuraavasti:

Talletuspankin antamat takaukset ja sen muut pankkitoiminnassa antamat taseen ulkopuoliset sitoumukset painotetaan 23§:ssä tarkoitettua suhdetta laskettaessa niihin sisältyvän luottoriskin mukaan pankkitarkastusviraston määräämällä tavalla. Näin painotetut erät luetaan sitoumuksen vastapuolen mukaan 27§:n mukaisiin ryhmiin.

Ennen 1 momentissa tarkoitettujen määräysten antamista pankkitarkastusviraston on kuultava Suomen Pankin lisäksi talletuspankkia tai talletuspankkeja edustavia järjestöjä.

Talletuspankilla on oltava omaa pääomaa vähintään 8 prosenttia 27§:n II-IV ryhmiin luettavien saamisten ja sijoitusten sekä taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä laskettuna siten, että II ryhmään luettavista eristä otetaan huomioon 20 prosenttia, III ryhmään luettavista eristä 50 prosenttia ja IV ryhmään luettavista eristä 100 prosenttia näiden erien kirjanpitoarvosta tai 28§:n mukaan määräytyvistä arvoista.

Jos talletuspankki on konsernin emoyhtiö tai emopankki, 29§:n mukainen oman pääoman vaatimus lasketaan talletuspankin lisäksi talletuspankin konsernille noudattaen soveltuvin osin, mitä osakeyhtiölain (734/78) 11 luvun 11§:ssä on konsernitilinpäätöksen laatimisesta säädetty laskettuna kuitenkin siten, että konsernin ensisijaisesta omasta pääomasta vähennetään konsernitaseessa oleva tytäryhtiöiden ja tytärpankkien liikearvo.

Pankkitarkastusvirasto antaa tarkempia määräyksiä oman pääoman vaatimuksen laskemisesta talletuspankin konsernille.

Pankkitarkastusvirasto voi talletuspankin hakemuksesta myöntää määräajaksi, enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, yhteensä kuitenkin enintään viideksi vuodeksi, luvan siihen, että talletuspankin tai sen konsernin oma pääoma väliaikaisesti alenee alle 29 ja 30§:ssä säädetyn oman pääoman vähimmäismäärän, enintään kuitenkin 50 prosentilla vähimmäismäärästä.

Mikäli talletuspankilla tai sen konsernilla on tässä luvussa säädettyä vähemmän omaa pääomaa, pankki ei saa jakaa voittoa eikä muuta tuottoa omalle pääomalle, ellei pankkitarkastusvirasto erityisestä syystä myönnä määräajaksi poikkeusta.

Talletuspankki ei saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista vaaraa pankin vakavaraisuudelle. Talletuspankilla tulee olla toimintaansa nähden riittävät riskien valvontajärjestelmät.

Talletuspankin ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvan rahoituslaitoksen saamiset ja vastuusitoumukset samalta henkilöltä tai yhteisöltä taikka tällaisen henkilön tai yhteisön kanssa olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä olevalta henkilöltä tai yhteisöltä eivät saa nousta määrään, josta voi aiheutua vaaraa pankin vakavaraisuudelle.

Talletuspankki ei saa markkinoinnissaan antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää muutoinkaan asiakkaan kannalta sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä.

Markkinointia, joka ei sisällä asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana.

Talletuspankki ei saa pankkitoiminnassaan käyttää sopimusehtoa, joka ei kuulu pankkitoimintaan tai jota sen sisältö, osapuolten asema tai olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä asiakkaan kannalta kohtuuttomana.

Sopimusehtojen kohtuullisuuden arvioinnissa ja niiden käytön valvonnassa on otettava huomioon myös tallettajien aseman turvaaminen.

Talletuspankin on toimitettava pankkitarkastusvirastolle pankkitoiminnassa käytettävien vakioehtoisten sopimusten ehdot.

Pankkitarkastusvirasto valvoo talletuspankin sopimusehtojen käyttöä ja markkinointia. Markkinoinnin lainmukaisuutta ja sopimusehtojen käyttöä kuluttajansuojan kannalta valvoo myös kuluttaja-asiamies.

Havaitessaan talletuspankin menettelevän sopimusehtojen käytössään tai markkinoinnissaan kuluttajansuojalain (38/78) vastaisesti pankkitarkastusviraston tulee pyytää asiassa kuluttaja-asiamieheltä lausunto.

Pankkitarkastusvirasto voi, jos se asiakkaansuojan kannalta on tarpeellista, kieltää talletuspankkia jatkamasta tämän luvun tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista markkinointia taikka sopimusehtojen käyttöä tai uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia taikka sopimusehtojen käyttöä.

Pankkitarkastusvirasto voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Pankkitarkastusvirasto voi asettaa määräämänsä kiellon tehostamiseksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinatuomioistuin.

Pankkitarkastusviraston 1-3 momentissa tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Talletuspankki voi saattaa 39§:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun päätöksen markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi kolmenkymmenen päivän kuluessa pankkitarkastusviraston päätöksestä tiedon saatuaan. Muutoin päätös jää pysyväksi.

Markkinatuomioistuimesta ja asian käsittelystä siinä on säädetty laissa markkinatuomioistuimesta (41/78).

Talletuspankkien terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi vahingollisilta kilpailunrajoituksilta on noudatettava, mitä laissa kilpailunrajoituksista (709/88) ja tässä luvussa on säädetty.

Laissa kilpailunrajoituksista kilpailuvirastolle annettavaksi säädetyt ilmoitukset, tiedot ja asiakirjat on pankkitoiminnan osalta annettava myös pankkitarkastusvirastolle.

Kilpailunrajoituksista annetun lain 8§:n 4 momentissa tarkoitetun poikkeuksen ilmoitusvelvollisuudesta myöntää pankkitarkastusvirasto kuultuaan asiasta kilpailuvirastoa.

Pankkitarkastusvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia pankkitoiminnassa.

Jos pankkitarkastusvirasto katsoo kilpailunrajoituksella olevan vahingollisia vaikutuksia, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Kilpailunrajoituksen vahingollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon myös tallettajien aseman turvaaminen.

Jos pankkitarkastusvirasto ei ole neuvotteluin tai muulla tavalla kyennyt poistamaan kilpailunrajoituksen vahingollisia vaikutuksia, sen on tehtävä esitys kilpailunrajoituksen käsittelemisestä kilpailuneuvostossa.

Kilpailunrajoituksista annetun lain 18§:n 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen johdosta kilpailuneuvoston on kuultava myös pankkitarkastusvirastoa silloin, kun asia koskee pankkitoimintaa.

Pankkitarkastusvirastolla on oikeus kilpailunrajoituksista annetun lain, tämän luvun ja niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi toimittaa myös talletuspankkien yhteenliittymässä tarkastus.

Talletuspankkien yhteenliittymän on vaadittaessa esitettävä tarkastusta varten liikekirjeenvaihtonsa, kirjanpitonsa ja muut asiakirjat joilla voi olla merkitystä 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen toimittamisessa.

Pankkitarkastusviraston 43§:n 2 momentin nojalla tekemään päätökseen, jolla hakemus on hylätty, saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa on säädetty. Muutoin pankkitarkastusviraston kilpailunrajoituksista annetun lain ja tämän luvun nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Tallettajien saamisten turvaamiseksi on liikepankin ja Postipankki Oy:n kuuluttava liikepankkien ja Postipankki Oy:n vakuusrahastoon, säästöpankin säästöpankkien vakuusrahastoon ja osuuspankin osuuspankkien vakuusrahastoon.

Liikepankkien ja Postipankki Oy:n vakuusrahaston sijasta voi säästöpankkien keskusrahalaitoksena toimiva liikepankki tai säästöpankkien keskusrahalaitoksen omistama taikka sen ja säästöpankkien yhdessä omistama liikepankki kuulua säästöpankkien vakuusrahastoon ja osuuspankkien keskusrahalaitoksena toimiva liikepankki tai osuuspankkien keskusrahalaitoksen omistama taikka sen ja osuuspankkien yhdessä omistama liikepankki osuuspankkien vakuusrahastoon.

Vakuusrahaston säännöt ja niiden muutokset vahvistaa valtiovarainministeriö. Säännöissä on mainittava:

Vakuusrahastoa hoitaa siihen kuuluvien pankkien valitsema valtuuskunta ja valtuuskunnan valitsema hallitus.

Vakuusrahastoon kuuluvan pankin on vuosittain suoritettava valtuuskunnan määräämä, tallettajien saamisten turvaamiseksi riittävä kannatusmaksu.

Kannatusmaksun laskentaperusteen on oltava sama kaikille vakuusrahastoon kuuluville pankeille. Vakuusrahastolle vuosittain perittävien kannatusmaksujen on oltava yhteensä vähintään yksi kymmenestuhannesosa ja enintään yksi kahdessadasosa rahastoon kuuluvien pankkien viimeksi vahvistettujen taseiden yhteenlasketusta loppusummasta.

Kannatusmaksun suuruus on pankkitarkastusviraston hyväksyttävä. Pankkitarkastusvirasto voi velvoittaa korottamaan kannatusmaksua, jos se katsoo, ettei valtuuskunnan määräämä kannatusmaksu ole riittävä turvaamaan tallettajien saamisia.

Vakuusrahaston hallitus voi pankkitarkastusviraston hyväksymin perustein vapauttaa pankin määräajaksi suorittamasta kannatusmaksua.

Rahastoon kuuluvalla pankilla ei ole oikeutta vaatia osuuttaan vakuusrahastosta erotettavaksi itselleen eikä luovuttaa sitä toiselle. Tätä osuutta ei saa lukea pankin varoiksi.

Kannatusmaksun periminen voidaan keskeyttää, jos vakuusrahaston varojen ja velkojen erotuksena laskettu nettovarallisuus on vähintään yksi prosentti rahastoon kuuluvien pankkien taseiden yhteenlasketuista loppusummista.

Vakuusrahaston varoista on suoritettava Suomen markkoina ne selvitystilaan tai konkurssiin joutuneen rahastoon kuuluvan pankin yleisölle tarjottavilla tileillä olevat tallettajien saamiset, joiden maksamiseen selvitystilassa olevan pankin tai konkurssipesän varat eivät riitä. Vakuusrahaston varoista ei kuitenkaan suoriteta tällaisella tilillä olevia toisen luotto- tai rahoituslaitoksen saamisia. Rahaston varoja voidaan käyttää jo selvitystilan tai konkurssin aikana.

Vakuusrahaston varoista voidaan antaa avustuslainoja tai avustuksia rahastoon kuuluvalle pankille, joka on joutunut sellaisiin taloudellisiin vaikeuksiin, että avustuslainan tai avustuksen myöntäminen on sen toiminnan turvaamiseksi tarpeellista.

Jos 1 momentissa tarkoitettu pankki sulautuu toiseen pankkiin, avustuslaina tai avustus voidaan antaa myös vastaanottavalle pankille.

Vakuusrahaston valtuuskunnalla on hallituksen esityksestä oikeus kokonaan tai osittain luopua avustuslainan takaisin perimisestä, jos takaisin periminen on kohtuutonta avustuslainan saaneelle pankille.

Jos vakuusrahastosta lainaa saanut pankki joutuu selvitystilaan tai konkurssiin, avustuslainan takaisin maksamiseen saa käyttää vain niitä pankin varoja, jotka jäävät jäljelle, kun pankin muut sitoumukset on täytetty.

Vakuusrahaston varat on sijoitettava turvallisella ja rahaston maksuvalmiuden turvaavalla tavalla.

Rahaston varoja saadaan sijoittaa kiinteistöihin ja kiinteistöyhteisöjen osakkeisiin ja osuuksiin enintään kaksikymmentäviisi prosenttia rahaston taseen loppusummasta, ellei pankkitarkastusvirasto erityisestä syystä myönnä lupaa suurempaan määrään.

Joka talletuspankin tai talletuspankkien yhteenliittymän toimielimen jäsenenä tai varajäsenenä tai niiden palveluksessa on saanut tietää pankin asiakkaan tai muun henkilön taloudellista asemaa tai yksityistä olosuhdetta koskevan seikan tai liike- tai ammattisalaisuuden, on velvollinen pitämään sen salassa, mikäli sitä ei ole säädetty tai asianmukaisessa järjestyksessä määrätty ilmaistavaksi tai ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan sen ilmaisemiseen. Salassapidettäviä tietoja ei saa antaa myöskään pankin yhtiökokoukselle, isäntien kokoukselle, osuuskunnan kokoukselle tai edustajistolle eikä kokoukseen osallistuvalle osakkaalle, tallettajalle, kantarahastotodistuksen tai sijoitusosuuden omistajalle tai jäsenelle.

Talletuspankilla on oikeus antaa 1 momentissa tarkoitettuja tietoja samaan konserniin kuuluvalle yhteisölle, jos sen hallintoelinten jäseniä tai toimihenkilöitä koskee momentissa säädetty tai sitä vastaava salassapitovelvollisuus ja jos tiedon antaminen on vastaanottavan yhteisön riskien hallinnan kannalta tarpeen.

Talletuspankilla on 1 momentin estämättä oikeus harjoittaa pankkitoimintaan tavanomaisesti kuuluvaa luottotietotoimintaa.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Joka 2§:n 1 momentin tai 9§:n vastaisesti ottaa yleisöltä talletuksia tai 6§:n vastaisesti käyttää toiminimessään tai muutoin toimintaansa osoittamaan "pankki"-nimitystä, on tuomittava talletuspankkirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teko ole vähäinen tai siitä ei ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta.

Joka jättää täyttämättä 43§:n 1 momentissa säädetyn ilmoitus- tai tietojenantovelvollisuuden tai 46§:n 2 momentissa säädetyn asiakirjojen esittämisvelvollisuuden on tuomittava talletuspankkirikkomuksesta sakkoon, jollei teko ole vähäinen tai siitä ei ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 58§:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava talletuspankkia koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, jos sillä on loukattu vain yksityistä etua, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Jos talletuspankkien yhteenliittymä ei ole toiminnassaan noudattanut tätä lakia tai sen nojalla annettuja säädöksiä tai määräyksiä, voi pankkitarkastusvirasto uhkasakolla velvoittaa sen täyttämään velvollisuutensa.

Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi yhteenliittymän kotipaikan lääninhallitus.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Talletuspankin tulee täyttää 29 ja 30§:ssä säädetty vakavaraisuus viimeistään viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Jos talletuspankki harjoittaa kansainvälistä pankkitoimintaa, tulee sen kuitenkin täyttää 1 momentissa tarkoitettu vakavaraisuus viimeistään tammikuun 1 päivänä 1993.

Jos talletuspankin vakavaraisuus lain voimaantullessa alittaa säädetyn vähimmäismäärän, se ei saa 1 tai 2 momentissa säädettynä aikana alentua siitä, mitä se lain voimaantullessa oli.

Jos talletuspankin omistus tai määräämisvalta tämän lain voimaantullessa ylittää 13§:ssä tarkoitetun enimmäismäärän, pankin on 1 päivään toukokuuta 1992 mennessä järjestettävä osakkeiden ja osuuksien omistus ja määräämisvalta sellaiseksi kuin sanotussa pykälässä säädetään, jollei valtiovarainministeriö hakemuksesta myönnä pitempää aikaa. Tänä aikana pankki ei saa korottaa enimmäismäärän ylittävää suhteellista omistustaan ja määräämisvaltaansa siitä, mitä se lain voimaantullessa oli.