1062/1990

Maataloustulolaissa (736/89) tarkoitettuna markkinoimismaksuna on vuonna 1991 valtiolle suoritettava maidon, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Vientikustannusmaksut katsotaan osaksi maataloustulolain 15§:ssä tarkoitettua maataloustuottajien osuutta maataloustuotteiden vientikustannuksista.

Tässä laissa tarkoitettuja vientikustannusmaksuja ei oteta maatalouden kustannuksina huomioon maataloustulon kehittämiseksi laadittavassa laskelmassa.

Kun eduskunnalle on annettu esitys maidon, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksun muuttamisesta tai väliaikaisesta poistamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että näistä tuotteista kannetaan esityksen mukainen vientikustannusmaksu tai että sitä ei väliaikaisesti kanneta.

Jos 1 momentin mukaisesti kannettu vientikustannusmaksu on korkeampi kuin vahvistettu maksu, erotus on hakemuksetta palautettava maksuvelvolliselle. Maksuvelvollisen on hyvitettävä kyseinen erotus edelleen hakemuksetta 12§:ssä tarkoitetulle tuottajalle.

Velvollinen suorittamaan maidon vientikustannusmaksua on jokainen, joka harjoittaa Suomessa meijeriliikettä.

Meijeriliikkeellä tarkoitetaan tässä laissa meijeriä ja muuta maidonjalostusta harjoittavaa laitosta, jossa pääasiassa maidosta tai sen aineosista valmistetaan elintarvikkeiksi tarkoitettuja maitotuotteita. Maatilatalouden tai kotitalouden yhteydessä tilan omasta maidosta tapahtuvaa maitotuotteiden valmistusta ei kuitenkaan pidetä maidonjalostuksena, ellei se tapahdu teollisessa laajuudessa.

Maidon vientikustannusmaksu on 0,8 penniä maidontuottajalta vastaanotetun maidon rasvapitoisuusprosentin kymmenesosalta maidon 3,7 prosentin rasvapitoisuuden ylittävältä osalta.

Maidon vientikustannusmaksua määrättäessä maidoksi katsotaan myös kerma. Kerma muunnetaan maidoksi kertomalla siihen sisältyvien rasvakilojen tai rasvalitrojen määrä luvulla 23. Maidoksi muunnetun kerman rasvapitoisuutena pidetään 4,3 prosenttia.

Maidon rasvapitoisuuden määrittämisessä noudatetaan, mitä tuottajamaidon samahintaisuudesta sekä laatu- ja koostumushinnoittelun perusteista annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (1263/89) määrätään.

Velvollinen suorittamaan sianlihan vientikustannusmaksua on jokainen, joka harjoittaa Suomessa teurastamoliikettä.

Sianlihan vientikustannusmaksu on kultakin teurastamoliikkeen harjoittajan teurastaman sian lihakilolta 20 penniä, jos ruho painaa enintään 76 kiloa ja 60 penniä, jos ruho painaa yli 76 kiloa. Vientikustannusmaksun perusteena oleva kilomäärä määräytyy ruhopainon perusteella.

Sianlihan vientikustannusmaksua ei suoriteta sianlihan tuottajan oman talouden tarvetta varten palautettavasta sianlihasta eikä teurastamossa hylätystä sianlihasta.

Viljakauppalaissa (580/78) tarkoitettu viljaliike (viljaliike) ja siementavaran kaupasta annetussa laissa (669/75) tarkoitettu maatilahallituksen luvan saanut pakkaaja ovat velvolliset suorittamaan vehnän, rukiin, ohran ja kauran vientikustannusmaksua.

Vehnän ja rukiin vientikustannusmaksu on 20 penniä viljaliikkeen ostamalta tai myyntitarkoitukseen vastaanottamalta viljakilolta. Vastaavasti ohran ja kauran vientikustannusmaksu on 10 penniä viljakilolta.

Vientikustannusmaksua ei suoriteta viljasta, joka ostetaan tai vastaanotetaan jauhettavaksi toiselta 8§:ssä tarkoitetulta maksuvelvolliselta.

Edellä 1 momentista poiketen muun rukiin kuin siemeneksi myytävän rukiin vientikustannusmaksu on 1 päivästä heinäkuuta 1991 alkaen 80 penniä kilolta. Jos viljelijän rukiista saama hinta vientikustannusmaksun vähentämisen jälkeen kuitenkin alittaa myyntihetkellä voimassa olevan vientikustannusmaksulla alennetun ohran kausiporrastetun tavoitehinnan, vientikustannusmaksua on alennettava alitusta vastaavalla määrällä, kuitenkin enintään 80 pennillä kilolta.

Viljan vientikustannusmaksun suuruutta määrättäessä pidetään perusteena kosteudeltaan 15 prosenttiseksi muunnettua viljaa. Valtion viljavaraston maatiloilla varmuusvarastoitavan viljan vientikustannusmaksun perusteena käytetään tilityksen mukaista viljamäärää.

Vientikustannusmaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii maatilahallitus.

Maksuvelvollisen on oma-aloitteisesti suoritettava vientikustannusmaksu kunkin kalenterikuukauden aikana vastaanottamastaan maidosta, teurastamastaan sianlihasta taikka tilittämästään tai myyntitarkoitukseen jauhettavaksi vastaanottamastaan viljasta maatilahallituksen postisiirtotilille viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 25 päivänä.

Maksuvelvollisen on vähennettävä maidon, sianlihan tai viljan vientikustannusmaksua vastaava määrä tuottajalle tuotteesta maksettavasta hinnasta.

Maksuvelvollisen on kunkin kalenterikuukauden 25 päivään mennessä tehtävä maatilahallitukselle maatilahallituksen määräämällä tavalla ilmoitus edellisen kalenterikuukauden aikana vastaanottamansa maidon, teurastamansa sianlihan taikka tilittämänsä tai jauhettavaksi vastaanottamansa viljan määrästä.

Jos maksuvelvollinen ei suorita vientikustannusmaksua määräajassa tai suorittaa sitä liian vähän, maatilahallituksen on määrättävä suorittamatta oleva määrä maksettavaksi. Lisäksi maksuvelvollisen on maksettava laiminlyödylle määrälle maksunlisäystä 1 markka 50 penniä kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vientikustannusmaksu olisi tullut suorittaa 18§:ssä tarkoitettuun maksulippuun merkittyä eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun, tai jos vientikustannusmaksu on jo suoritettu, suorituspäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Vientikustannusmaksua ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi, jos kolme vuotta on kulunut siitä, kun maksu olisi tullut suorittaa.

Jos 12§:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei ole kehotuksesta huolimatta tehty tai täydennetty taikka se on täydentämisestä huolimatta niin puutteellinen, että sitä ei voida hyväksyä vientikustannusmaksun määräämisen perusteeksi, maatilahallituksen on määrättävä vientikustannusmaksu arvion mukaan.

Maatilahallituksen on määrättävä vientikustannusmaksu korotettavaksi enintään 20 prosentilla, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt 12§:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisen määräajassa tai antanut sen olennaisesti puutteellisena. Jos hän kehotuksesta huolimatta edelleen ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi tekemättä, on vientikustannusmaksua korotettava vielä enintään 20 prosentilla.

Jos maksuvelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilmoituksessa antanut olennaisesti väärän tiedon, on maksu määrättävä korotettavaksi enintään kaksinkertaiseksi.

Vientikustannusmaksu määrätään täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun ottamatta. Vientikustannusmaksua tai maksunlisäystä, joka on 100 markkaa pienempi, ei peritä.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on vientikustannusmaksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallitus voi määrätä vientikustannusmaksun arvion mukaan.

Vientikustannusmaksun määräämistä koskevan päätöksen perusteella on maksuvelvolliselle tarvittaessa kirjoitettava maksulippu.

Päätös ja maksulippu on toimitettava maksuvelvolliselle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään erityistiedoksiannosta. Päätös ja maksulippu voidaan kuitenkin toimittaa maksuvelvolliselle myös kirjatussa kirjeessä postitse.

Suorittamatta jääneen vientikustannusmaksun perimisessä noudatetaan, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös maatilahallitukselle, jonka on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Vientikustannusmaksu on suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos vientikustannusmaksu on valituksen johdosta poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä hakemuksetta asianomaiselle.

Maksuvelvollisen on maatilahallituksen kehotuksesta esitettävä maatilahallituksen tai sen määräämän asiantuntevan ja esteettömän henkilön tarkastettavaksi laitoksensa, kirjanpito- tai muistiinpanokirjansa sekä niihin kuuluvat tositteet, sopimukset, kirjeenvaihto ja muut asiakirjat.

Maksuvelvollisen on annettava tarkastusta suorittavalle henkilölle tiedot, jotka ovat tarpeen maksun määrää selvitettäessä, sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa.

Se, joka on tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan saanut tietoja yksityisen henkilön tai yhteisön liike- tai ammattisalaisuudesta taikka taloudellisesta asemasta, ei saa niitä luvattomasti ilmaista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voidaan kuitenkin antaa syyttäjä- tai poliisiviranomaisille rikoksen selvittämistä varten, 21§:ssä tarkoitetulle henkilölle tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten sekä muutoksenhakua tutkivalle viranomaiselle tämän lain mukaisessa asiassa.

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka-apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

Rangaistus vientikustannusmaksun lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1-3§:ssä.

Joka rikkoo tämän lain 22§:n 1 momentissa säädettyä kieltoa, on tuomittava, jollei rikkomus ole vähäinen, maidon, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksua koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta säädetään rangaistus rikoslain 40 luvun 5§:ssä.

Maatilahallitus voi erityisen painavista syistä myöntää lykkäystä vientikustannusmaksun suorittamiseen enintään yhdeksi vuodeksi. Lykkäyksen edellytyksenä on, että maksun suorittamisesta annetaan hyväksyttävä vakuus. Maksulle, jonka suorittamiseen myönnetään lykkäystä, peritään lykkäysajalta vuotuista korkoa 10 prosenttia.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.