Maataloustuloasetus
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 1081/1989
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 28 päivänä heinäkuuta 1989 annetun maataloustulolain (736/89) 4, 15, 18 ja 22§:n nojalla:
1 §
Rukiin, vehnän, rehuohran ja rehukauran tavoitehinnaksi vahvistetaan keskihinta, joka hinnoitteluvuoden aikana maksetaan viljelijöiltä vastaanotetusta, viljan laatuhinnoittelusta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (693/85) mukaan perushintaiseksi hinnoitellusta rukiista, vehnästä, rehuohrasta ja rehukaurasta.
Maidon tavoitehinnaksi vahvistetaan keskihinta, joka maksetaan litraa kohti meijerin vastaanottamasta rasva- ja valkuaispitoisuudeltaan keskimääräisestä I laatuluokan maidosta.
Naudanlihan ja sianlihan tavoitehinnat määrätään vuonna 1990 koko markkinoitavalle määrälle. Naudanlihan markkinoitaviin määriin ei kuitenkaan lueta pikkuvasikanlihaa.
Naudanlihan tavoitehinnaksi määrätään 1.1.1991 alkaen keskihinta, joka maksetaan teurastamojen noudattamassa lihan laatuluokituksessa tarkoitetusta I laatuluokan lihasta. Naudanlihaan ei kuitenkaan tällöin lueta pikkuvasikanlihaa.
Sianlihan tavoitehinnaksi määrätään 1.1.1991 alkaen lihotussian lihan keskihinta, joka maksetaan teurastamojen noudattamassa lihan laatuluokituksessa tarkoitetusta E laatuluokan lihasta.
Lampaanlihan tavoitehinta määrätään koko markkinoitavalle määrälle.
Kananmunien tavoitehinnaksi määrätään keskihinta, joka maksetaan kananmunien laatuhinnoittelusta annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (65/85) tarkoitetuista 1 A luokan kananmunista.
2 §
Maa- ja metsätalousministeriö voi vahvistaa 1 §:ssä mainittujen tuotteiden laatu- ja koostumushinnoittelun perusteet neuvoteltuaan asiasta maataloustuottajien keskusjärjestöjen ja elintarviketeollisuutta edustavan keskusjärjestön kanssa.
Viljan laatu- ja koostumushinnoittelun osalta on lisäksi noudatettava, mitä viljakauppalaissa (580/78) on erikseen säädetty.
3 §
Maataloustulolain (736/89) 4§:ssä tarkoitetun maatalouden tuotto- ja kustannuslaskelman kokonaistuottoa laskettaessa:
lain 1§:n 1 momentissa mainittujen tuotteiden hintoina käytetään viimeksi vahvistettuja tavoitehintoja;
muiden kuin lain 1§:n 1 momentissa mainittujen tuotteiden vallitsevana hintatasona pidetään viimeksi kuluneen syys-joulukuun keskimääräistä hintatasoa;
tuotteiden jälkitilit otetaan huomioon tuottoa laskettaessa;
lain 1§:n 2 momentissa tarkoitettu valtion tuki luetaan maatalouden tuottoon sen suuruisena kuin siitä viimeksi tehdyssä maataloustulosopimuksessa on päätetty;
valtion varoista maksettavat satovahinkokorvaukset katsotaan seuraavana hinnoitteluvuonna maataloudesta saaduksi tuloksi siten kuin satovahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (530/75) on säädetty sekä muut korvaukset sen mukaan kuin niistä on säädetty tai maataloustuloneuvotteluissa sovitaan; ja
tuotantovälineistä, maatalousrakennuksista ja maasta saadut vuokratulot luetaan maatalouden kokonaistuottoon.
4 §
Maataloustulolain 4§:ssä tarkoitetun maatalouden tuotto- ja kustannuslaskelman kustannuksia laskettaessa:
tuotteiden vallitsevana kustannustasona pidetään viimeksi kuluneen tammikuun kustannustasoa, lukuun ottamatta väkilannoitteita, joiden kustannustasona pidetään viimeksi kuluneen joulukuun kustannustasoa;
kustannuksiin luetaan maatalouden palkatusta työstä aiheutuvat menot niihin liittyvine työnantajan välillisine palkkakustannuksineen;
kustannuksiin luetaan maatalouden juoksevien kustannusten lisäksi maatalouspääoman kulumisesta aiheutuvat maatalouskoneiden ja -kaluston sekä maatalouden tuotantorakennusten poistot ja muina pääomakustannuksina maatalouteen kohdistuvien velkojen korot ja vuokramenot tuotantovälineistä sekä rakennuksista ja maasta;
kustannuksiin luetaan maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) mukaiset maatalousyrittäjien pakolliset vakuutusmaksut ja maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain (2/85) nojalla maatalousyrittäjältä sijaisavusta ja viikkovapaasta perittävät maksut;
kustannuksiin ei lueta viljelijän oman perheen työn arvoa, korkoa maatalouteen sijoitetuille omille pääomille eikä maatalouden veroja;
kustannuksiin ei lueta vientikustannusmaksuja eikä muita veroja ja maksuja, jotka aiheutuvat maatalouden osallistumisesta maataloustuotteiden vientikustannuksiin maataloustulolaissa tarkoitetulla tavalla.
5 §
Maataloustulolain 11§:ssä tarkoitettua kustannustason muutosta laskettaessa pidetään vallitsevana hinta- ja kustannustasona heinäkuun hinta- ja kustannustasoa. Lain 11§:n 1 momentissa tarkoitettuihin pääomakustannuksiin luetaan tämän asetuksen 4§:n 3 kohdassa mainitut kustannukset.
6 §
Kun maataloustulolain 3§:n 2 momentissa tarkoitetuissa maataloustuloneuvotteluissa on päästy yksimielisyyteen, siitä on tehtävä kirjallinen sopimus, joka neuvotteluosapuolten on allekirjoitettava.
Valtion puolesta sopimus allekirjoitetaan siinä järjestyksessä kuin toimituskirjain allekirjoittamisesta on valtioneuvoston ohjesäännössä säädetty.
7 §
Maataloustulolain 6§:ssä tarkoitettuina tuotteiden keskimääräisinä hintoina pidetään kalenterivuonna tämän asetuksen 1§:ssä tarkoitetuissa laatuluokissa toteutuneita keskihintoja.
8 §
Sen lisäksi, mitä maataloustulolain 18§:ssä on säädetty, on mainitussa pykälässä tarkoitetun neuvottelukunnan tehtävänä seurata maataloustarvikkeiden ja -tuotteiden hintojen muodostumista sekä maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain mukaisista etuuksista aiheutuvia kustannuksia ja tuloja.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun neuvottelukuntaan kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja 10 muuta jäsentä. Jäsenillä on henkilökohtaiset varamiehet.
Neuvottelukunnassa tulee maa- ja metsätalousministeriön, valtiovarainministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, maatilahallituksen, maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen, maataloustuottajien keskusjärjestöjen, edustavimpien palkansaaja- ja kuluttajajärjestöjen sekä elintarviketeollisuutta edustavan keskusjärjestön olla edustettuina.
9 §
Vientitakuuhinnalla tarkoitetaan tässä asetuksessa raaka-ainekustannuksia lisättynä kyseessä olevan tuotteen valmistus- ja käsittelykustannuksilla. Tavoitehintojen ylityksiä ei hyväksytä raaka-ainekustannuksiksi.
Valtioneuvosto vahvistaa kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä vientitakuuhinnat meijerivoille, voiöljylle, juustoille, maitojauheille, kananmunille, kananmunamassalle, viljalle sekä lihalle. Mikäli tuote viedään sellaisessa muodossa, ettei sille vahvisteta yhtenäistä vientitakuuhintaa tai milloin se muutoin on viennin ohjaamiseksi tarpeen, valtioneuvoston tulee vahvistaa tällaisen tuotteen vientituen laskentaperusteet.
Vientitakuuhintaa tai sen laskentaperustetta vahvistettaessa on perusteeksi tuotteen raaka-aine-, valmistus- ja käsittelykustannusten osalta otettava hyvää liikkeenhoidollista tasoa edustavat valmistajan todelliset hankinta- ja tuotantokustannukset.
10 §
Kauppa- ja teollisuusministeriö päättää tämän asetuksen 1§:ssä mainittujen tuotteiden viennistä ja viennistä aiheutuvien hinnanerokorvausten maksatuksista maatalouden markkinointineuvoston hyväksymien kokonaisvientimäärien rajoissa. Hinnanerokorvauksena suoritetaan tuotteelle vahvistetun vientitakuuhinnan ja siitä viennissä saadun hinnan erotus. Lisäksi voidaan korvata viennistä aiheutuvat erilliset kustannukset.
Hinnanerokorvauksesta päätettäessä on valvottava, että maataloustuotteesta saatava hinta noudattaa kansainvälistä hintatasoa. Hinnanerokorvauksena voidaan maksaa kauppa- ja teollisuusministeriön määräämä enimmäismäärä tai kauppaa tehtäessä erikseen sovittava kiinteä hinnanerokorvaus, mikäli maataloustuotteen viennistä saatu hinta olennaisesti alittaa tuotteen kansainvälisen hintatason tai hinnanerokorvaus ylittää tuotteen raaka-aineen arvon tai 1 momentin mukaan laskettua hinnanerokorvausta ei muutoin voida pitää perusteltuna.
11 §
Maataloustulolain 15§:ssä tarkoitettua maataloustuottajien vientikustannusosuutta vähentävä määrä lasketaan tuontimaksulain (1008/77) perusteella määräytyvien tuontimaksujen mukaan. Kuitenkin lihan osalta tuonnista kertyvänä maksuna otetaan huomioon ruholihan viennistä keskimäärin maksettu hinnanerokorvaus ja juuston osalta juuston tuonnista kertyvänä maksuna juuston viennistä keskimäärin maksettu hinnanerokorvaus.
12 §
Maataloustuotteiden vientitukeen varatusta määrärahasta maksettava tuki tuotteiden tuetussa käytössä kotimaassa, niiden tuetussa myynnissä kehitysaputarkoituksiin sekä niiden tuetussa myynnissä laivamuonitusliikkeiden kautta, rinnastetaan vastaavien tuotteiden vientitukeen laskettaessa valtion ja maataloustuottajien vientitukiosuuksia.
Valtioneuvosto vahvistaa 1 momentissa tarkoitetun tuetun kotimaisen käytön perusteet. Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaa tuen perusteet myytäessä tuotteita kehitysaputarkoituksiin tai laivamuonitusliikkeiden kautta. Edellä tässä pykälässä tarkoitettu tuki voi olla enintään vastaavan tuotteen viennissä maksettavan vientituen suuruinen.
13 §
Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö.
14 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.
Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1989
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMaa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjala