Vammaistukiasetus
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään 5 päivänä helmikuuta 1988 annetun vammaistukilain (124/88) 3§:n 4 momentin ja 10§:n nojalla:
1 §
Oikeutta vammaistukilain (124/88) mukaiseen vammaistukeen arvioitaessa on toimintakyvyn alenemisessa otettava huomioon yksilölliset olosuhteet.
2 §
Toimintakyvyn alenemista arvioitaessa haitalla tarkoitetaan henkilölle sairaudesta tai vammasta aiheutuvaa yleistä haittaa tavanomaisessa elämässä. Haitan arvioinnissa voidaan ottaa soveltuvin osin huomioon, mitä tapaturmavakuutuslain 18 a§:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta on määrätty.
Vammaistukilain 2§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna vaikeasti vammaisena pidetään henkilöä, jonka sairaudesta tai vammasta aiheutunut haitta voisi vastata erittäin vaikeaa toiminnan vajavuutta sen mukaisesti, mitä 1 momentissa tarkoitetussa haittaluokituksessa on yleisestä toiminnan vajavuudesta määrätty. Vaikeasti vammaisena pidetään aina sokeaa, liikuntakyvytöntä tai varhaiskuuroa.
Vammaistukilain 2§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna huomattavana haittana pidetään sairaudesta tai vammasta aiheutunutta haittaa, joka voisi vastata sitä, mitä 1 momentissa tarkoitetussa haittaluokituksessa on määrätty vaikeasta toiminnan vajavuudesta. Huomattavana haittana ei kuitenkaan pidetä alimpien vaikeaa toiminnan vajavuutta koskevien haittaluokkien mukaista vajavuutta.
Vammaistukilain 2§:n 1 momentin 3 kohdan mukaisella olennaisella haitalla tarkoitetaan sairaudesta tai vammasta aiheutunutta haittaa, joka voisi vastata sitä, mitä 1 momentissa tarkoitetussa haittaluokituksessa on määrätty vaikean toiminnan vajavuuden alimmista haittaluokista ja keskivaikean toiminnan vajavuuden kaikista haittaluokista.
3 §
Vammaistukilain 2§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituilla henkilökohtaisilla toiminnoilla tarkoitetaan liikkumista, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimista, pukeutumista, ruokailua ja muita vastaavia toimintoja. Näihin rinnastettavina pidetään muun muassa sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä toimintoja.
Vammaistukilain 2§:n 1 momentin 2 kohdan mukaisilla kotitaloustöillä ja asioinnilla kodin ulkopuolella tarkoitetaan välttämättömiin kodinhoitotoimiin, kaupassa käyntiin ja pankkiasioiden hoitamiseen sekä vastaaviin toimintoihin liittyviä tehtäviä.
Vammaistukilain 2§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisella ohjauksella ja valvonnalla tarkoitetaan opastusta ja silmälläpitoa henkilökohtaisissa toiminnoissa, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella tai jatkuvaa varuillaanoloa.
4 §
Vammaistukilain 2§:n 1 momentin mukaisilla erityiskustannuksilla tarkoitetaan henkilölle sairaudesta tai vammasta tavanomaisen elämän toiminnoista, työssäkäynnistä ja opiskelusta aiheutuvia tarpeellisia ylimääräisiä kustannuksia siltä osin kuin hän joutuu niistä itse vastaamaan. Erityiskustannusten on liityttävä sairaudesta tai vammasta aiheutuvaan toimintakyvyn alenemiseen.
Silloin kun vammaistukea maksetaan yksinomaan vammaistukilain 2§:n 1 momentin 1-2 kohdan mukaisten erityiskustannusten johdosta, tuen saamisen edellytyksenä on, että sairauden tai vamman aiheuttamien erityiskustannusten voidaan arvioida nousevan vähintään maksettavan vammaistuen määrään. Sama vähimmäisvaatimus koskee myös vammaistukilain 2§:n 1 momentin 3 kohdan mukaisia erityiskustannuksia. Arvioitaessa oikeutta vammaistukilain 2§:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaiseen etuuteen voidaan erityistilanteissa ottaa huomioon myös kertakustannukset.
5 §
Vammaistukilain 3§:n 4 momentissa tarkoitettuja korvauksia ovat lakisääteiseen etuuteen liittyvät haittalisät, avuttomuuslisät sekä näitä vastaavat aikaisempien lakien mukaiset korvaukset, ei kuitenkaan yhdellä kertaa maksetut tai pääomaksi vaihdetut korvaukset.
6 §
Vammaistuen hakemisesta, hakijan velvollisuudesta antaa hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellisia tietoja sekä vammaistuensaajan ilmoitusvelvollisuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä kansaneläkeasetuksen 5 luvussa on eläkkeistä ja hoitotuesta säädetty.
Jos vammaistuensaajalle myönnetään vammaistukilain 1§:ssä tarkoitettu eläke tai tämän asetuksen 5§:ssä mainittu muun lain mukainen korvaus, on hänen ilmoitettava asiasta kansaneläkelaitokselle. Vammaistuensaaja on lisäksi velvollinen ilmoittamaan kansaneläkelaitokselle avuntarpeessaan tai erityiskustannuksissaan tapahtuneista merkittävistä muutoksista.
Vammaistuen maksamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä kansaneläkeasetuksen 6 luvussa on eläkkeen maksamisesta säädetty.
7 §
Mitä kansaneläkeasetuksen 7 luvussa on säädetty, on vastaavasti voimassa:
vammaistukea koskevan hakemuksen vastaanottamisesta ja virkatodistuksen hankkimisvelvollisuudesta;
valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomaisen, vakuutus- ja eläkelaitoksen, työnantajan tai muun eläkkeen luonteista suoritusta tai korvausta maksavan ilmoitusvelvollisuudesta;
kansaneläkelaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa vammaistuesta ja antaa tietoja muun lainsäädännön perusteella annettavan edun vahvistamista tai suorittamista varten, sekä kansaneläkelaitoksen oikeudesta korvaukseen tämän ilmoittamisen aiheuttamista kustannuksista; sekä
tietojen saajan salassapitovelvollisuudesta.
8 §
Vammaistukea koskevan asian ratkaisemisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä kansaneläkeasetuksen 10 ja 23 a§:ssä on säädetty.
Vammaistukea koskevan päätöksen allekirjoittamisesta on voimassa, mitä kansaneläkelaitoksen toimituskirjan allekirjoittamisesta on kansaneläkeasetuksen 14§:n 2 momentissa säädetty.
9 §
Vammaistukilain 11§:n 2 momentissa tarkoitetun vammaistuen lakkauttamisessa noudatetaan, mitä lain 3§:n 2 ja 3 momentissa on säädetty.
Vammaistukilain 11§:n 2 momentissa tarkoitettua vammaistukea maksetaan eläkkeen tai muun korvauksen lisäksi, jos henkilöllä välittömästi ennen vammaistukilain voimaantuloa on mainitun korvauksen ohella oikeus saada invalidirahaa.
10 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 1988
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoSosiaali- ja terveysministeri Helena Pesola