Valtioneuvoston päätös valtion liikelaitosten eläkemaksujen perusteista
- Säädöksen tyyppi
- Päätös
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvosto on valtion liikelaitoksista 10 päivänä heinäkuuta 1987 annetun lain (627/87) 25§:n nojalla valtiovarainministeriön esittelystä päättänyt:
1 §
Valtion liikelaitoksista annetun lain (627/87) 25§:ssä tarkoitetun eläkemaksun määräämisessä ja perinnässä noudatetaan, mitä tässä päätöksessä määrätään. Eläkemaksulla katetaan liikelaitosten henkilöstön valtion eläkelain (280/66) ja henkilöstön omaisten valtion perhe-eläkelain (774/68) mukainen eläketurva.
2 §
Valtiokonttori vahvistaa vuosittain liikelaitoskohtaiset eläkemaksut vakuutusmatemaattisia täyden rahastoinnin laskentaperiaatteita noudattaen.
Liikelaitoksen eläkemaksu määrätään prosentteina liikelaitoksen henkilöstön palkkasummasta. Palkkasummaan ei kuitenkaan lasketa palkkoja, joista liikelaitoksen on maksettava lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) mukainen vakuutusmaksu.
Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia, työntekijäin eläkelain (395/61) mukaisen perusvakuutuksen kuolevuutta, syntyvyyttä, avioisuutta ja perheellisyyttä koskevia erityisperusteita käytetään soveltuvin osin perusteina eläkemaksuja määrättäessä. Työkyvyttömyysalkavuudet otetaan huomioon laitoskohtaisesti.
Laskennallisen rahaston pääomalle lasketaan saatavan neljän prosentin reaalituotto, jonka katsotaan kattavan ansiotason ja eläkkeiden arvioidun reaalinousun sekä näiden lisäksi tulevan korkotuoton.
3 §
Eläkemaksut suoritetaan ennakkomaksuina siten kuin valtiokonttori määrää. Lopullinen eläkemaksu vahvistetaan liikelaitoksen tilinpäätöksen valmistuttua.
4 §
Milloin liikelaitoksen kilpailukyvyn turvaamiseksi on erityisiä syitä, voidaan liikelaitoksen hakemuksesta vuotuisen eläkemaksun täysimääräistä suorittamista siirtää määräajaksi (siirtämiskausi). Siirtämiskausi saa olla enintään kymmenen vuotta sen kalenterivuoden alusta, jolloin liikelaitos siirtyy valtion liikelaitoksista annetun lain mukaiseksi liikelaitokseksi. Vuotuinen siirrettävä eläkemaksun osa saa olla enintään 25 prosenttia asianomaiselle vuodelle määrättävästä täydestä eläkemaksusta.
Siirretyt eläkemaksujen osat korkoineen muodostavat siirtämiskauden lopussa velan, joka liikelaitoksen on suoritettava kymmenen vuoden kuluessa siirtämiskauden päätyttyä (takaisinmaksukausi). Siirretyt eläkemaksujen osat korkoineen suoritetaan 3§:ssä tarkoitetun, asianomaiselta vuodelta määrättävän täysimääräisen eläkemaksun lisäksi. Liikelaitokselta siirtämiskaudelta ja takaisinmaksukaudelta perittävä korko on sama kuin sosiaali- ja terveysministeriön vahvistama, työntekijäin eläkelain mukaisen perusvakuutuksen erityisperusteissa tarkoitettu takaisinlainauksen kulloinenkin korko.
Päätös eläkemaksun siirtämisestä voidaan tehdä liikelaitoksen kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Päätöstä ei saa tehdä takautuvasti koskemaan päätöstä edeltävää aikaa. Liikelaitoksen ensimmäisen toimintakuukauden aikana tehty päätös eläkemaksun siirtämisestä voi kuitenkin koskea mainitulta kuukaudelta suoritettavia eläkemaksuja. Valtiokonttori tekee päätöksen eläkemaksun siirtämisestä tai sitä koskevan päätöksen muuttamisesta.
5 §
Valtioneuvosto voi liiikelaitoksen hakemuksesta erikseen päättää liikelaitoksen eläkemaksusta toisinkin kuin, mitä edellä tässä päätöksessä on määrätty.
6 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Tarkemmat määräykset päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.
Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 1988
Valtiovarainministeri Erkki LiikanenAlivaltiosihteeri Eino Keinänen