537/1988

Tämä päätös koskee pakolaiselle valtion tulo- ja menoarvioon tarkoitusta varten varatun määrärahan rajoissa myönnettäviä avustuksia toimeentulon turvaamiseksi.

Tässä päätöksessä pakolaisella tarkoitetaan Suomessa asuvaa tai oleskelevaa henkilöä, joka täyttää Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn yleissopimuksen 1 artiklan määräykset.

Tätä päätöstä sovelletaan myös:

Pakolaiselle maksetaan toimeentulon turvaamiseksi maahan saapumisesta alkaen toimeentulotukea noudattaen soveltuvin osin, mitä sosiaalihuoltolain (710/82) 30-32§:ssä toimeentulotuesta on säädetty.

Pakolaiselle voidaan myöntää maahantulorahaa, jonka suuruus vastaa yhden kuukauden toimeentulotuen perusosan määrää.

Pakolaisen siirtyessä ensimmäiseen vakituiseen asuntoon voidaan välttämättömien kalusteiden, taloustavaroiden ja muiden vastaavien hankkimiseksi sekä muuttokustannusten korvaamiseksi suorittaa avustusta:

Lapsilisää vastaavaa avustusta voidaan maksaa lapsilisälain (541/48) mukaisen lapsilisän suuruisena siihen saakka, kunnes lapsi on oikeutettu lapsilisälain mukaiseen lapsilisään tai hän täyttää 17 vuotta.

Invalidirahaa vastaavaa avustusta voidaan maksaa edellytyksin, että pakolainen olisi invaliidirahalain (374/51) 2 ja 3§:n säännökset huomioon ottaen oikeutettu invalidirahaan, jos hän olisi Suomen kansalainen.

Avustuksia myönnettäessä noudatetaan soveltuvin osin invaliidirahalain ja invaliidiraha-asetuksen (375/51) säännöksiä.

Kotimaahansa tai entiseen asuinmaahansa palaavalle tämän päätöksen mukaista etuutta saaneelle voidaan maksaa paluumuuttoavustusta. Yksin muuttavalle voidaan maksaa enintään 6 000 markkaa ja perheelle enintään 10 000 markkaa. Avustusten suuruutta harkittaessa otetaan huomioon pakolaisen taloudellinen asema sekä paluumaan hinta- ja palkkataso.

Erittäin painavasta syystä voidaan 1 momentissa tarkoitettu paluumuuttoavustus maksaa myös muuhun kuin kotimaahansa tai asuinmaahansa muuttavalle pakolaiselle.

Lisäksi voidaan korvata muuttokustannukset International Governmental Committee for Migration -nimisen järjestön (ICM) normien mukaisesti.

Tämän päätöksen mukaiset avustukset ja korvaukset myöntää ja maksaa sosiaalihallitus enintään kymmeneltä vuodelta.

Tämän päätöksen mukaiset avustukset voi myöntää ja maksaa kunta, jonka kanssa sosiaalihallitus on tehnyt sopimuksen pakolaisten vastaanottamisesta. Avustukset pakolaisille, joiden vastaanoton järjestämisestä ei ole tehty kunnan kanssa sopimusta sekä edellä 7 ja 8 §:ssä tarkoitetut avustukset myöntää ja maksaa kuitenkin sosiaalihallitus. Sosiaalihallitus korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset pakolaisten vastaanoton järjestämisestä ja korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen nojalla.

Pakolainen on velvollinen viipymättä ilmoittamaan tämän päätöksen mukaisia avustuksia ja korvauksia myöntävälle viranomaiselle sellaisista olosuhteittensa muutoksista, jotka voivat vaikuttaa avustusten myöntämiseen ja kulujen korvaamiseen.

Jos pakolaiselle on maksettu tämän päätöksen mukaisia avustuksia tai suoritettu kulujen korvauksia enemmän kuin mitä olisi pitänyt suorittaa, liikaa maksettu määrä on perittävä takaisin. Aiheettomasti maksettu määrä voidaan kuitenkin jättää perimättä takaisin, jos myöntämisen ei ole katsottava johtuneen pakolaisen vilpillisestä menettelystä tai törkeästä tuottamuksesta taikka jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Tämän päätöksen 3 §:n mukaiseen maksamiseen ja takaisin perimiseen sovelletaan, mitä sosiaalihuoltolaissa toimeentulotuen takaisinperinnästä on säädetty.

Avustusten markkamääriä voidaan tarkistaa kalenterivuosittain tammikuun alusta lukien edellisen kalenterivuoden lokakuun kuluttajan hintaindeksin pisteluvun perusteella. Avustusten markkamäärät pyöristetään lähimpään täyteen markkamäärään.

Tämä päätös tulee voimaan 22 päivänä kesäkuuta 1988.

Tällä päätöksellä kumotaan pakolaisten toimeentulon turvaamisesta 19 päivänä helmikuuta 1987 annettu valtioneuvoston päätös (202/87).