445/1988

Viljelmäkoon mukainen hintapoliittinen tuki maksetaan pinta-alalisänä. Pinta-alalisää voidaan maksaa vain sellaiselle viljelijälle, joka omistajana, vuokramiehenä tai hallintasopimuksen nojalla on kesäkuun 30 päivänä 1988 hallinnut maatalouden harjoittamiseen käytettyä maatilaa tai peltoaluetta, jolta pinta-alalisää haetaan ja jonka pellon ala on sanottuna ajankohtana ollut enintään 30 hehtaaria.

Maatilalla tarkoitetaan tässä päätöksessä yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, jota hoidetaan samasta talouskeskuksesta käsin.

Myös sellaisen maatilan osalta, jonka pelloista on voimassa pellon käytön rajoittamisesta annetussa laissa (216/69) tarkoitettu pellonvaraussopimus, voidaan maksaa pinta-alalisää.

Pinta-alalisän saamisen edellytyksenä on muiden tässä päätöksessä määrättyjen edellytysten ohella, että maatilan omistaja tai haltija tahi, jos heitä on useita, joku heistä asuu vakituisesti tilalla. Henkilön katsotaan asuvan tilalla myös silloin, kun hänen poissaolonsa siltä on luonteeltaan tilapäistä. Poissaolo katsotaan tilapäiseksi, jos se ei kestä yhdessä tai useammassa erässä kuutta kuukautta pitempää aikaa kalenterivuotta kohden tai jos se johtuu sairaudesta tahi opiskelusta taikka asevelvollisuuden tai vapausrangaistuksen suorittamisesta tai muusta senkaltaisesta syystä. Yli kuusi kuukautta kestävää vapausrangaistusta ei kuitenkaan katsota luonteeltaan tilapäiseksi poissaoloksi, ellei joku vapausrangaistusta kärsivän henkilön perheen jäsenistä asu tilalla.

Henkilölle, joka ei asu maatilalla, ei makseta pinta-alalisää. Asumisvaatimus ei kuitenkaan koske kotimaassa vakituisesti asuvaa henkilöä, jonka maatilan pelloista on voimassa pellonvaraussopimus.

Pinta-alalisän määräytymisperusteena ovat maatilaa kohden laskettavat jakoyksiköt, jotka pellon osalta määräytyvät vuoden 1988 kesäkuun lopun tilanteen ja kotieläinten osalta vuoden 1987 lopun tilanteen mukaan. Mikäli tilalla on vuoden 1988 tammi-kesäkuun aikana tapahtunut omistajan tai haltijan vaihdos, saadaan uudelle omistajalle tai haltijalle maksaa pinta-alalisää tilalla 31.12.1987 olleiden kotieläinten perusteella. Edellytyksenä kuitenkin on, että tilalla edelleen harjoitetaan kotieläintuotantoa. Jakoyksiköitä laskettaessa 0,1 hehtaaria peltoa vastaa 0,1 jakoyksikköä, lehmä, sonni ja hevonen kukin yhtä jakoyksikköä, nuori nauta, varsa, emakko ja karju kukin 0,5 jakoyksikköä, vasikka, lihotussika, lammas ja vuohi kukin 0,2 jakoyksikköä sekä siipikarjaeläin 0,02 jakoyksikköä. Maatilahallituksen asiana on tarkemmin määritellä edellä tarkoitetut eläimet.

Pinta-alalisää maksetaan puolen (0,5) jakoyksikön tarkkuudella siten, että maksamisen perusteena olevien jakoyksiköiden yhteenlaskettu määrä pyöristetään alaspäin lähimpään täyteen tai puoleen jakoyksikköön.

Maatilahallitus vahvistaa jakoyksikköä kohden maksettavan pinta-alalisän määrän siten, että pinta-alalisä maksetaan jakoyksikköä kohden täysimääräisenä, milloin vuodelta 1986 toimitetussa kunnallisverotuksessa viljelijän verotettavien tulojen kokonaismäärä on ollut yhdessä tai useammassa kunnassa yhteensä enintään 69 000 markkaa, 20 prosentilla alennettuna, milloin se on ollut yli 69 000 markkaa ja enintään 76 500 markkaa, 40 prosentilla alennettuna, milloin se on ollut yli 76 500 markkaa ja enintään 84 000 markkaa, 60 prosentilla alennettuna, milloin se on ollut yli 84 000 markkaa ja enintään 91 500 markkaa sekä 80 prosentilla alennettuna, milloin se on ollut yli 91 500 markkaa ja enintään 99 000 markkaa. Viljelijälle, jonka edellä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä on ollut yli 99 000 markkaa, ei pinta-alalisää makseta. Jos kuitenkin viljelijä tai hänen aviopuolisonsa tahi hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä tulo- ja varallisuusverolain (608/75) 2 a§:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö on vuoden 1987 päättyessä ollut alle 35-vuotias, maksetaan pinta-alalisä 40 prosentilla korotettuna, mikäli edellä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä on ollut enintään 69 000 markkaa. Jos viljelijän verotettavien tulojen kokonaismäärä on ollut yli 69 000 markkaa, ei hänelle makseta pinta-alalisää korotettuna, mutta saadaan hänen verotettavasta tulostaan jättää 40 000 markkaa huomioon ottamatta.

Edellä 1§:n 1 momentissa tarkoitetulle viljelijälle, joka on vuoden 1987 päättyessä täyttänyt 65 vuotta, ei makseta pinta-alalisää. Kuitenkin pinta-alalisää maksetaan, jos viljelijän aviopuoliso tai hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä tulo- ja varallisuusverolain (608/75) 2 a§:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei ole vuoden 1987 päättyessä täyttänyt 65 vuotta. Pinta-alalisää maksetaan myös silloin, kun henkilö, jonka tulot lasketaan 6§:n 2 momentin mukaisesti, ei ole vuoden 1987 päättyessä täyttänyt 65 vuotta.

Pinta-alalisää maksetaan maatilan pellon alan perusteella enintään seitsemältä jakoyksiköltä. Pellon alan ollessa enemmän kuin kahdeksantoista hehtaaria vähenee pellon osalta laskettava pinta-alalisä jokaisen mainitun hehtaarimäärän ylittävän täyden hehtaarin perusteella suhteellisesti siten, että sen määrä on kahdeltakymmeneltäviideltä hehtaarilta ja sitä suuremmalta hehtaarimäärältä puolet seitsemältä jakoyksiköltä maksettavasta määrästä. Pelto, jota ei ole vuoden 1988 kasvukauden aikana lainkaan viljelty tai muutoin käytetty maataloustuotantoon taikka hoidettu normaalin viljelykierron mukaisesti kesantona tahi joka ei silloin ole ollut pellonvaraussopimuksen alaisena, luetaan maatilan pellon alaan vain siinä tapauksessa, että sen mukaan lukeminen vaikuttaisi pinta-alalisää vähentävästi. Milloin eläinten määrään perustuvien jakoyksiköiden lukumäärä on suurempi kuin seitsemän, maksetaan pinta-alalisää eläinten osalta saman suuruisena kuin seitsemältä jakoyksiköltä.

Milloin maatilalla on ollut 3 §:n mukaan eläinten määrään perustuvien jakoyksiköiden lukumäärä vähintään yksi mutta pienempi kuin seitsemän, maksetaan pinta-alalisää eläinten osalta yhtä jakoyksikköä suuremmalta tai, jos maatilalla on ollut vähintään yksi lypsylehmä, puolitoista jakoyksikköä suuremmalta jakoyksikkömäärältä kuin muutoin voitaisiin maksaa, ei kuitenkaan eläinten osalta yhteensä enemmältä kuin seitsemältä jakoyksiköltä.

Pinta-alalisää ei myöskään makseta viljelijälle, jos maatilan pellon ala on ollut pienempi kuin yksi hehtaari tai maatilalla olevien jakoyksiköiden määrä pienempi kuin kaksi.

Jakoyksikköä kohden maksettavan pinta-alalisän määrää vahvistettaessa on otettava huomioon ne menot, jotka aiheutuvat pellon käytön rajoittamisesta annetun lain muuttamisesta 25 päivänä maaliskuuta 1983 annetun lain (307/83) nojalla vuonna 1987 suoritettavista pinta-alalisää vastaavista korvauksista.

Edellä 4 §:n mukaan laskettu pinta-alalisä maksetaan alueittain korotettuna siten, että pinta-alalisän määrä on 14 §:ssä mainitulla Keski-Suomen alueella siihen kuuluvia jäljempänä 2 momentissa mainittuja kuntia lukuun ottamatta vähintään 10 prosenttia ja Pohjois-Suomen alueen etelävyöhykkeellä vähintään 20 prosenttia, keskivyöhykkeellä 30 prosenttia ja pohjoisvyöhykkeellä 50 prosenttia Etelä-Suomen alueen määrää korkeampi.

Hirvensalmen, Honkajoen, Isojoen, Joutsan, Kangasniemen, Karijoen, Karvian, Kihniön, Leivonmäen, Merikarvian, Parkanon, Pertunmaan, Pomarkun ja Siikaisten kunnissa maksetaan pinta-alalisää vähintään 20 prosenttia Etelä-Suomen alueen määrää korkeampana.

Sanotussa 14 §:ssä mainitulla saaristoalueella maksetaan pinta-alalisä vähintään 30 prosenttia Etelä-Suomen alueen määrää korkeampana.

Viljelijän 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuina verotettavina tuloina otetaan huomioon myös hänen aviopuolisonsa taikka hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneen, tulo- ja varallisuusverolain (608/75) 2 a §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön tulot. Alaikäisen holhouksenalaisen viljelijän verotettaviksi tuloiksi katsotaan myös hänen vanhempiensa tai ottovanhempiensa tulot.

Jos pinta-alalisä tulisi maksettavaksi kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti, otetaan 1 momentissa tarkoitettuina tuloina huomioon eniten verotetun tilalla asuvan osakkaan tulot. Tästä määräyksestä voi maatilahallitus kuitenkin kohtuussyistä yksittäistapauksissa poiketa.

Jos viljelijä on ostanut vuoden 1987 aikana tai vuonna 1988 kesäkuun loppuun mennessä maatilaansa lisää peltoa niin paljon, että pellon ala ylittää 1 §:n 1 momentissa määrätyn enimmäisalan, maksetaan hänelle kuitenkin pinta-alalisää ikään kuin ostoa ei olisikaan suoritettu, mikäli muut pinta-alalisän maksamisen edellytykset ovat olemassa.

Milloin osa maatilan pelloista on myyty, vaihdettu tai lahjoitettu tahi sen omistusoikeus on siirtynyt muulla oikeustoimella taikka se on annettu vuokralle, voidaan sanotun tilan sellaiselle omistajalle tai haltijalle, joka oikeustoimen tekemisen aikaan omisti tilan tai hallitsi sitä, maksaa pinta-alalisää vain, jos pellon määrä ei olisi esteenä pinta-alalisän maksamiselle, vaikka oikeustointa ei olisikaan tehty. Pinta-alalisän suuruus pellon osalta määräytyy tällöin tilaan jäljelle jääneen pellon alan mukaan. Sen määrä pellon osalta ei kuitenkaan voi omistusoikeuden siirtymisen tai vuokralle antamisen johdosta nousta.

Edellä 1 momentissa määrättyjä rajoituksia ja seuraamuksia ei kuitenkaan sovelleta, jos maatilasta sanotussa momentissa mainituin tavoin luovutetaan tiluksia muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin, eikä myöskään, milloin luovutettu alue sijaitsee yli viiden kilometrin päässä tilan talouskeskuksesta tai milloin luovutusta voidaan muutoin pitää tilusten sijoituksen kannalta tarkoituksenmukaisena.

Mitä 1 momentissa on määrätty, ei sovelleta oikeustoimiin, jotka on tehty ennen tammikuun 1 päivää 1983.

Pinta-alalisä myönnetään hakemuksesta, joka on maatilahallituksen asettaman ja maatilahallituksen päättämällä tavalla hakijoiden tietoon saatetun määräajan kuluessa toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, missä maatilan talouskeskus sijaitsee.

Pinta-alalisän myöntämisestä päättää ja pinta-alalisän suorittaa siihen oikeutetuille 9 §:ssä tarkoitettu maatalouslautakunta maatilahallituksen määräämältä valtion postisiirtotililtä. Pinta-alalisä maksetaan sen saajalle tai saajan hakemuksessa tai muuten kirjallisesti määräämän rahalaitoksen postisiirtotilille.

Jos hakemuksen ratkaiseminen ei kuulu sen maatalouslautakunnan toimivaltaan, jolle hakemus on annettu, tulee maatalouslautakunnan lähettää merkinnöin saapumisajasta hakemus ja käsittelyssä tarpeelliset, saatavissa olevat verotustiedot sille maatalouslautakunnalle, joka pinta-alalisästä päättää.

Jos viljelijä on saanut pinta-alalisää perusteettomasti tai enemmän kuin tämän päätöksen mukaan olisi voitu myöntää, noudatetaan liikaa maksetun määrän takaisinperimisen osalta, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta 27 päivänä tammikuuta 1971 annetussa laissa (88/71) on säädetty.

Jos hakemus on toimitettu maatalouslautakunnalle maatilahallituksen asettaman määräajan päätyttyä ja myöhästymisen voidaan katsoa johtuneen hyväksyttävästä syystä, voi maatalouspiiri antaa maatalouslautakunnalle luvan pinta-alalisän myöntämiseen hakemuksen myöhästymisen estämättä.

Edellä 1-12 §:ssä maatalouspiirille ja maatalouslautakunnalle määrättyjä tehtäviä hoitavat Ahvenanmaan maakunnassa lääninhallitus ja kunnanhallitus tai niitä hoitamaan asetetut kunnalliset lautakunnat. Kunnanhallituksen tai lautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta Ahvenanmaan lääninhallitukselta kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan.

Edellä 1 §:n 1 momentissa ja 5 §:ssä tarkoitettu alue- ja vyöhykejako on seuraava:

Etelä-Suomen alue: Uudenmaan lääni ja Ahvenanmaan maakunta; Turun ja Porin lääni, lukuun ottamatta Honkajoen, Hämeenkyrön, Jämijärven, Karvian, Kihniön, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Merikarvian, Mouhijärven, Noormarkun, Pomarkun, Siikaisten, Suodenniemen, Ulvilan ja Viljakkalan kuntia sekä Ikaalisten, Kankaanpään, Parkanon ja Porin kaupunkeja; Hämeen lääni, lukuun ottamatta Juupajoen, Kuhmalahden, Kuoreveden, Kurun, Längelmäen, Ruoveden, Vilppulan ja Ylöjärven kuntia, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunutta osaa sekä Mäntän, Oriveden ja Virtain kaupunkeja; Kymen läänissä Elimäen, Iitin, Pyhtään, Vehkalahden ja Virolahden kunnat sekä Anjalankosken, Haminan, Kotkan, Kouvolan ja Kuusankosken kaupungit.

Keski-Suomen alue: Mikkelin lääni; Turun ja Porin läänissä Honkajoen, Hämeenkyrön, Jämijärven, Karvian, Kihniön, Kiikoisten, Kullaan, Lavian, Luvian, Merikarvian, Mouhijärven, Noormarkun, Pomarkun, Siikaisten, Suodenniemen, Ulvilan ja Viljakkalan kunnat sekä Ikaalisten, Kankaanpään, Parkanon ja Porin kaupungit; Hämeen läänissä Juupajoen, Kuhmalahden, Kuoreveden, Kurun, Längelmäen, Ruoveden, Vilppulan ja Ylöjärven kunnat, Tampereen kaupungista entiseen Teiskon kuntaan kuulunut osa sekä Mäntän, Oriveden ja Virtain kaupungit; Kymen läänissä Jaalan, Joutsenon, Lemin, Luumäen, Miehikkälän, Nuijamaan, Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden, Saaren, Savitaipaleen, Suomenniemen, Taipalsaaren, Uukuniemen, Valkealan ja Ylämaan kunnat sekä Imatran ja Lappeenrannan kaupungit; Kuopion läänissä Leppävirran, Maaningan, Siilinjärven, Tuusniemen ja Vehmersalmen kunnat sekä Kuopion, Suonenjoen ja Varkauden kaupungit; Pohjois-Karjalan läänissä Kesälahden, Kiteen, Liperin ja Rääkkylän kunnat sekä Joensuun ja Outokummun kaupungit; Vaasan läänissä Alahärmän, Ilmajoen, Isojoen, Isokyrön, Jalasjärven, Jurvan, Karijoen, Kauhajoen, Korsnäsin, Kuortaneen, Laihian, Maalahden, Maksamaan, Mustasaaren, Nurmon, Närpiön, Oravaisten, Peräseinäjoen, Teuvan, Vähäkyrön, Vöyrin, Ylihärmän ja Ylistaron kunnat sekä Alavuden, Kaskisten, Kauhavan, Kristiinankaupungin, Kurikan, Lapuan, Seinäjoen, Uudenkaarlepyyn ja Vaasan kaupungit; Keski-Suomen läänissä Hankasalmen, Joutsan, Korpilahden, Kuhmoisten, Laukaan, Leivonmäen, Luhangan, Muuramen, Säynätsalon ja Toivakan kunnat sekä Jyväskylän maalaiskunta ja Jyväskylän, Jämsän, Jämsänkosken ja Keuruun kaupungit.

Pohjois-Suomen alue: Etelävyöhyke:

Kuopion läänissä Juankosken, Kaavin, Karttulan, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Nilsiän, Pielaveden, Rautalammin, Rautavaaran, Sonkajärven, Tervon, Varpaisjärven, Vesannon ja Vieremän kunnat sekä Iisalmen kaupunki; Pohjois-Karjalan läänissä Enon, Ilomantsin, Juuan, Kiihtelysvaaran, Kontiolahden, Polvijärven, Pyhäselän, Tohmajärven, Tuupovaaran, Valtimon ja Värtsilän kunnat sekä Lieksan ja Nurmeksen kaupungit; Vaasan läänissä Evijärven, Halsuan, Himangan, Kaustisen, Kortesjärven, Kruunupyyn, Kälviän, Lappajärven, Lehtimäen, Lestijärven, Lohtajan, Luodon, Perhon, Soinin, Toholammin, Töysän, Ullavan, Vetelin ja Vimpelin kunnat, Pietarsaaren maalaiskunta sekä Alajärven, Kannuksen, Kokkolan, Pietarsaaren ja Ähtärin kaupungit; Keski-Suomen läänissä Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven, Konginkankaan, Konneveden, Kyyjärven, Multian, Petäjäveden, Pihtiputaan, Pylkönmäen, Sumiaisten, Uuraisten ja Viitasaaren kunnat sekä Saarijärven, Suolahden ja Äänekosken kaupungit; Oulun läänissä Alavieskan, Haapaveden, Kalajoen, Kempeleen, Kestilän, Kärsämäen, Limingan, Lumijoen, Merijärven, Muhoksen, Nivalan, Paltamon, Pattijoen, Piippolan, Pulkkilan, Pyhäjoen, Pyhäjärven, Pyhännän, Rantsilan, Reisjärven, Ristijärven, Ruukin, Sievin, Siikajoen, Sotkamon, Temmeksen, Tyrnävän, Vaalan, Vihannin ja Vuolijoen kunnat, Haapajärven, Kajaanin, Oulaisten, Raahen ja Ylivieskan kaupungit sekä Oulunsalon kunta sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvaa osaa lukuun ottamatta.

Keskivyöhyke:

Oulun läänissä Hailuodon, Haukiputaan, Hyrynsalmen, Iin, Kiimingin, Kuivaniemen, Kuusamon, Pudasjärven, Puolangan, Suomussalmen, Taivalkosken, Utajärven, Yli-Iin ja Ylikiimingin kunnat, Kuhmon ja Oulun kaupungit sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella; Lapin läänissä Keminmaan, Pellon, Posion, Ranuan, Simon, Tervolan ja Ylitornion kunnat, Rovaniemen maalaiskunta sekä Kemin, Kemijärven, Rovaniemen ja Tornion kaupungit.

Pohjoisvyöhyke:

Lapin läänissä Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pelkosenniemen, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat.

Saaristoalue: Uudenmaan, Kymen, Hämeen, Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Vaasan lääneissä sekä Oulun läänissä sen Pohjois-Suomen alueen keskivyöhykkeeseen kuuluvia osia lukuunottamatta maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat; Turun ja Porin läänissä Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Velkuan kunnat sekä muista Turun ja Porin läänin kunnista maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat; Ahvenanmaan maakunnassa Brändön, Föglön, Kumlingen, Kökarin, Sottungan ja Vårdön kunnat sekä muista Ahvenanmaan maakunnan kunnista maatilahallituksen hyväksymät saaristo-osat. Tilan, jolta ei ole kiinteätä kulkuyhteyttä yleiselle tielle, katsotaan sijaitsevan saaristossa.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maatilahallitus.

Tämä päätös tulee voimaan 25 päivänä toukokuuta 1988.