424/1988

Valtion virastojen ja laitosten tulee lähettää tulo- ja menoarvioehdotuksensa perusteluineen asianomaiselle ministeriölle.

Kukin ministeriö laatii 1 momentissa mainittujen ehdotusten perusteella hallinnonalansa tulo- ja menoarvioehdotuksen ja toimittaa ehdotuksen perusteluineen valtiovarainministeriölle sen asettamaan määräpäivään mennessä eduskunnalle annettavan tulo- ja menoarvioesityksen valmistamista varten.

Tulo- ja menoarvioehdotukset perusteluineen on laadittava tulo- ja menoarviota koskevien säännösten sekä valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön antamien määräysten mukaisesti.

Mitä tässä asetuksessa on säädetty ministeriöstä, koskee myös valtioneuvoston kansliaa.

Jos hyväksyttyyn tulo- ja menoarvioon on hallitusmuodon 69§:ssä tarkoitetulla tavalla välttämätöntä tehdä muutoksia, tulee asianomaisen ministeriön toimittaa valtiovarainministeriölle ehdotuksensa lisäyksistä ja muutoksista tulo- ja menoarvioon perusteluineen eduskunnalle annettavan lisämenoarvioesityksen valmistamista varten.

Lisämenoarvioehdotus on tehtävä noudattaen soveltuvin osin, mitä tulo- ja menoarvioehdotuksen tekemisestä on 1§:ssä säädetty.

Tulot ryhmitellään tulo- ja menoarviossa laatunsa mukaan osastoihin seuraavasti:

Verot ja veronluonteiset tulot

Sekalaiset tulot

Korkotulot ja voiton tuloutukset

Liiketoimintaa harjoittavat valtion virastot ja laitokset

Lainat.

Osastoihin merkitään tulot seuraavasti:

Liiketoimintaa harjoittavien valtion virastojen ja laitosten käyttötuloiksi luetaan niiden liiketoiminnasta saatavat tulot. Käyttötulot voidaan merkitä tulo- ja menoarvioon bruttomääräisinä sarakkeen ulkopuolelle. Sarakkeeseen merkitään tällöin käyttötalouden rahoituskate, tulot liiketoimintaa harjoittavien valtion virastojen ja laitosten hallinnassa olevan valtion omaisuuden myynnistä sekä muut sellaiset tulot, joita ei ole katsottava käyttötuloiksi.

Menot ryhmitellään tulo- ja menoarviossa pääluokkiin seuraavasti:

Tasavallan Presidentti

Eduskunta

Valtioneuvosto

Ulkoasiainministeriön hallinnonala

Oikeusministeriön hallinnonala

Sisäasiainministeriön hallinnonala

Puolustusministeriön hallinnonala

Valtiovarainministeriön hallinnonala

Opetusministeriön hallinnonala

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala

Liikenneministeriön hallinnonala

Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonala

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala

Työvoimaministeriön hallinnonala

Ympäristöministeriön hallinnonala

Valtionvelka.

Liiketoimintaa harjoittavien valtion virastojen ja laitosten käyttömenoihin luetaan niiden käyttötaloudesta aiheutuvat menot kuten palkat, eläkkeet ja muut sosiaalimenot, toimistomenot, raaka- ja tarveainemenot sekä verot. Käyttömenot voidaan merkitä tulo- ja menoarvioon bruttomääräisinä sarakkeen ulkopuolelle. Sarakkeeseen merkitään tällöin käyttötalouden lisärahoitustarve sekä sijoitusmenot.

Menot voidaan tulo- ja menoarviossa jakaa momentteihin tehtävien tai menojen laadun mukaan. Laadun mukaan menot jaetaan kulutusmenoihin, siirtomenoihin, sijoitusmenoihin ja muihin menoihin.

Kulutusmenoihin luetaan valtion palveluksessa olevan henkilökunnan palkat ja palkkauksen luonteiset menot, rakennusten käyttömenot, korjaus- ja kunnossapitomenot, painatusmenot, matkamenot, puolustusvoimien hankintamenot sekä sellaisten koneiden, laitteiden ja kaluston, jotka ovat arvoltaan vähäisiä tai joiden taloudellinen pitoaika on lyhyt, hankintamenot sekä muut sellaiset menot, mikäli niitä ei ole luettava sijoitusmenoihin.

Siirtomenoihin luetaan kunnille, muille julkisille yhteisöille, elinkeinoelämälle, kotitalouksille ja yleishyödyllisille yhteisöille maksettavat valtionavut sekä vastikkeetta tapahtuvat varainsiirrot tulo- ja menoarvion ulkopuolella oleviin valtion rahastoihin, kansaneläkelaitokselle ja ulkomaille.

Sijoitusmenoihin luetaan muut kuin puolustusvoimien hankintamenot sekä sellaisten koneiden, laitteiden ja kaluston, joita ei ole luettava kulutusmenoihin kuuluviksi, hankintamenot, talonrakennusten ja maa- ja vesirakenteiden rakentamismenot, arvopapereiden, maa-alueiden ja rakennusten hankintamenot sekä lainananto.

Muihin menoihin luetaan valtionvelan korot, valtionvelan nettokuoletukset ja indeksikorotukset sekä muut edellä mainittuihin kulutus-, siirto- ja sijoitusmenoihin kuulumattomat menot.

Valtion liikelaitoksista annetun lain 10§:n 1 ja 3-5 kohdan mukaan eduskunnan hyväksyttäviin kuuluvat asiat otetaan tulo- ja menoarvioesitykseen asianomaista liikelaitosta koskevaan lukuun.

Toiminta- ja taloussuunnittelun tarkoituksena on antaa perusteita:

Toiminta- ja taloussuunnittelun tuloksena virasto ja laitos laatii toiminta- ja taloussuunnitelmansa, jonka se toimittaa asianomaiselle ministeriölle sen mukaan kuin tämä määrää.

Ministeriö laatii vuosittain hallinnonalansa toiminta- ja taloussuunnitelman ottaen huomioon 1 momentin mukaiset virastojen ja laitosten suunnitelmat sekä toimittaa toiminta- ja taloussuunnitelmansa valtiovarainministeriölle.

Toiminta- ja taloussuunnitelma sisältää toiminnan suuntaviivat ja painopisteet, 2 momentissa tarkoitetun peruslaskelman sekä tarvittaessa 3 momentissa tarkoitetun kehittämissuunnitelman.

Peruslaskelma sisältää säädösten ja sitovien päätösten mukaisen toiminnan edellyttämät tulot ja menot. Niiltä osin kuin säädökset ja sitovat päätökset puuttuvat, valtiovarainministeriö voi määrätä peruslaskelman laadintaperusteista.

Kehittämissuunnitelma sisältää:

Sen estämättä, mitä 1-3 momentissa on säädetty, valtiovarainministeriö määrää niistä asioista, jotka liikelaitosten sekä liiketoimintaa harjoittavien valtion virastojen ja laitosten osalta on sisällytettävä toiminta- ja taloussuunnitelmiin.

Valtioneuvosto antaa tarvittaessa määräyksiä toiminta- ja taloussuunnitelmien laadinnassa sovellettavista periaatteista. Valtiovarainministeriö antaa tarkempia määräyksiä toiminta- ja taloussuunnittelussa noudatettavasta menettelystä, suunnitteluaikavälistä ja suunnitelmien rakenteesta.

Tulo- ja menoarvion soveltamista ja sen toteuttamisen valvontaa varten laaditaan vuosittain tulo- ja menoarvion yksityiskohtainen jaottelu, jota jäljempänä sanotaan erityismenoarvioksi. Erityismenoarvion julkaisee valtiokonttori.

Erityismenoarvio laaditaan noudattaen tulo- ja menoarvion osasto-, pääluokka-, luku-, momentti- ja käyttösuunnitelmajaottelua. Lisäksi erityismenoarvioon voidaan ottaa ministeriöiden tarpeellisiksi katsomia lisäjaotteluja. Erityismenoarviosta tulee käydä selville, mitkä jaotteluista ovat eduskunnan päättämiä. Tarkemmat määräykset erityismenoarvion laadinnasta antaa valtiovarainministeriö.

Ministeriön asiana on vahvistaa hallinnonalansa erityismenoarvio viivytyksettä sen jälkeen, kun tulo- ja menoarvio on allekirjoitettu ja valtiovarainministeriö on antanut erityismenoarvioehdotuksesta lausuntonsa. Mikäli ministeriön tarkoituksena on vahvistaa erityismenoarvio joltakin osin valtiovarainministeriön antamista määräyksistä tai sen antamasta lausunnosta poiketen, on erityismenoarvion vahvistamisesta tältä osin pyydettävä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan lausunto.

Erityismenoarvioon on myös merkittävä:

Jos tulo- ja menoarviota on muutettu, on asianomaisen ministeriön muutettava erityismenoarviota viivytyksettä tulo- ja menoarvion muuttamisen jälkeen. Ennen muutoksen vahvistamista on asiasta pyydettävä valtiovarainministeriön lausunto.

Jos erityismenoarviota on tarpeen muuttaa käyttösuunnitelmajaottelun tai lisäjaottelun osalta, on asianomaisen ministeriön pyydettävä asiasta valtiovarainministeriön lausunto. Jos erityismenoarviota vahvistettaessa on niin määrätty, voidaan erityismenoarviota kuitenkin muuttaa käyttösuunnitelmajaottelun ja lisäjaottelun osalta asianomaisen tiliviraston päätöksellä pyytämättä asiasta valtiovarainministeriön lausuntoa.

Jos asianomaisen ministeriön tarkoituksena on vahvistaa erityismenoarvion muutos vastoin valtiovarainministeriön lausuntoa, on asiasta pyydettävä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan lausunto.

Tasavallan Presidentin pääluokan osalta erityismenoarvion tai sen muutoksen johdosta ei tarvitse pyytää valtiovarainministeriön tai valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan lausuntoa.

Sen jälkeen kun ministeriö on vahvistanut erityismenoarvion tai sen muutoksen, on se välittömästi toimitettava asianomaisille tilivirastoille ja valtiokonttorille tiedoksi. Tiliviraston 14§:n 2 momentin nojalla tekemät muutokset erityismenoarvioon on toimitettava tiedoksi valtiokonttorille, joka antaa tarvittaessa määräyksiä siitä, miltä osin ja missä muodossa tiedot toimitetaan.

Valtiovarainministeriö laatii vuosittain virastojen ja laitosten viroista valtion virkaluettelon.

Tulo- ja menoarvioon ehdollisena otettua määrärahaa ei saa käyttää, ennen kuin määräraha on vahvistettu tai eduskunta on vahvistamatta jättämisen jälkeen lopullisesti päättänyt määrärahan sisällyttämisestä tulo- ja menoarvioon.

Valtiovarainministeriön tulee ilmoittaa ministeriöille, mitkä menoarvioon sisältyvistä määrärahoista ovat ehdollisia ja mitkä niistä on vahvistettu tai jätetty vahvistamatta. Valtiovarainministeriön tulee myös ilmoittaa ministeriöille eduskunnan päätöksestä, jolla määräraha on päätetty sisällyttää tai olla sisällyttämättä tulo- ja menoarvioon, tai asian raukeamisesta.

Tuloja ei saa kirjata menomomentin hyvitykseksi eikä menoja tulomomentin veloitukseksi.

Valtiolle liikaa perityn tulon palautus saadaan kuitenkin kirjata tulomomentin veloitukseksi, jos palautuksen saajalla on oikeus liikaa perityn tulon takaisin saamiseen, eikä tulo- ja menoarviossa ole määrärahaa palautussuorituksia varten.

Arviomäärärahaa ei saa ylittää, ennen kuin asianomainen ministeriö on antanut siihen luvan.

Lupaa arviomäärärahan ylittämiseen on pyydettävä varainhoitovuoden marraskuun loppuun mennessä. Erityisistä syistä lupaa arviomäärärahan ylittämiseen voidaan pyytää myöhemminkin, kuitenkin viimeistään varainhoitovuotta seuraavan tammikuun kuluessa. Kun lupa on myönnetty, tulee ministeriön viivytyksettä ilmoittaa siitä valtiokonttorille.

Talonrakennushankkeeseen, joka ylittää tulo- ja menoarvion perusteluissa esitetyn laajuus- tai kustannusarvion, saadaan sitoutua vain asianomaisen ministeriön luvalla.

Valtion tulo- ja menoarviosta annetun lain 19§:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus menorästin pitämiseksi edelleen tileissä tulee toimittaa asianomaiselle ministeriölle varainhoitovuotta seuraavan tammikuun kuluessa.

Asianomaisten ministeriöiden ja valtiovarainministeriön tulee seurata tulo- ja menoarvion toteutumista.

Ministeriöiden tulee valtiovarainministeriön määräysten mukaisesti laatia hallinnonalaltaan valtion kassamenoja ja kassatuloja koskevia laskelmia sekä muita valtiovarainministeriön tarpeellisiksi katsomia valtion taloutta koskevia selvityksiä.

Virastojen ja laitosten tulee järjestää omilla toimialoillaan valtion tulo- ja menoarviosta annetun lain 10 §:ssä tarkoitettujen ja muiden vastaavien lakiin perustuvien, tulo- ja menoarvion käsittelyn yhteydessä myönnettyjen valtuuksien, niiden käytön ja käytöstä aiheutuvien menojen seuranta. Valtiokonttori antaa tarkempia määräyksiä seurannasta. Valtuuksista ja niiden käytöstä tulee ilmoittaa valtiokonttorille siten kuin se määrää.

Valtion keskuskirjanpitoa hoitaa valtiokonttori. Valtion maksuliikettä ja kirjanpitoa hoitavat tilivirastot.

Valtiovarainministeriö määrää asianomaisen ministeriön esityksestä, mitkä virastot ja laitokset toimivat tilivirastoina. Asianomaisen ministeriön tulee tarvittaessa tehdä valtiovarainministeriölle esitys tilivirastoksi määräämisen muuttamisesta.

Tilivirasto voi hajauttaa maksuliikkeensä hoidon alaisinaan toimiville maksupisteille.

Tilivirasto voi, mikäli sitä on pidettävä tarkoituksenmukaisena, tilitystä vastaan siirtää joidenkin menojen maksamisen tai tulojen perimisen muun kuin tiliviraston itsensä suoritettavaksi. Edellä tarkoitettua tilityksen tekijää nimitetään tilintekijäksi.

Tiliviraston tiliohjesäännössä, jonka valtiovarainministeriö vahvistaa, on sen lisäksi, mitä säädetään 72§:ssä, annettava tarkemmat määräykset:

Tiliohjesäännössä voidaan lisäksi antaa muita tiliviraston toimintaan liittyviä määräyksiä. Tiliohjesäännössä voidaan määrätä, että joistakin tämän asetuksen mukaan tiliohjesääntöön kuuluvista asioista annetaan tiliohjesäännön sijasta määräyksiä viraston tai laitoksen päättämässä materiaaliohjesäännössä, sisäisen tarkastuksen ohjesäännössä tai muussa ohjesäännössä.

Tiliviraston asiana on, jollei toisin ole säädetty tai määrätty, huolehtia toimialaansa kuuluvien tulojen perimisestä ja menojen maksamisesta.

Valtion maksuliike tulee hoitaa postisiirron välityksellä, jollei jäljempänä toisin säädetä. Valtiovarainministeriön luvalla voidaan maksuliikkeen hoitamisessa erityisestä syystä käyttää muutakin välitystapaa.

Valtion maksuliikkeen hoitamista valvoo valtiokonttori, joka tarvittaessa voi antaa määräyksiä postisiirtotilien käytöstä.

Tilivirastolla tulee olla maksuliikettään varten erikseen postisiirtotulotili ja postisiirtomenotili. Tilivirastolla voi olla useampia postisiirtotulotilejä. Valtiovarainministeriön luvalla tilivirastolla voi olla myös useampia postisiirtomenotilejä.

Tiliviraston yleinen postisiirtotulotili tyhjennetään valtion yleiselle postisiirtotulotilille. Mikäli tilivirastolla on useita postisiirtotulotilejä, on ne päivittäin tyhjennettävä edellä tarkoitetulle tiliviraston yleiselle postisiirtotulotilille, jollei valtiovarainministeriö joidenkin tilien osalta toisin määrää.

Tiliviraston postisiirtomenotilille toimitetaan tarvittava kate valtion yleiseltä postisiirtomenotililtä. Tilien tyhjentämisestä ja katteen siirtämisestä antaa valtiokonttori tarvittaessa tarkemmat määräykset. Valtion yleinen postisiirtotulotili ja valtion yleinen postisiirtomenotili ovat valtiokonttorin hoidossa.

Tiliviraston on avattava postisiirtotulotilit ja postisiirtomenotilit asianomaisen viraston tai laitoksen nimiin taikka erityisestä syystä viranomaisen nimiin. Tilivirasto hyväksyy tilinkäyttäjät.

Valtion shekkitiliä, jota pidetään Suomen Pankissa ja joka on valtiokonttorin hoidossa, käyttävät valtiokonttori sekä valtiovarainministeriön luvalla muutkin tilivirastot.

Otot valtion shekkitililtä tehdään nimetylle henkilölle asetettuja kahden henkilön allekirjoittamia shekkejä tai maksumääräyksiä käyttäen.

Tulojen perimistä ja vähäisten menojen maksamista varten tilivirastolla voi olla käteiskassa.

Tiliviraston tulee huolehtia, ettei sen valvonnassa olevassa kassassa säilytetä enempää varoja kuin kassasta suoritettavia vähäisiä maksuja varten on tarpeen.

Valtiovarainministeriöllä on oikeus antaa tilivirastoille määräyksiä valtion menojen suorittamisen ajankohdasta, milloin se on harkinnanvarainen.

Valtion omia varoja sekä muita valtion hallussa olevia varoja saa, mikäli toisin ei ole säädetty, tallettaa rahalaitokseen ainoastaan valtiovarainministeriön luvalla.

Jos valtion shekkitilille tai valtion yleiselle postisiirtotulotilille kertyy varoja enemmän kuin valtion maksuliikkeen hoitamista varten on tarpeen, valtiovarainministeriö päättää näiden varojen tallettamisesta tai muusta sijoittamisesta korkoa tuottavalla tavalla. Valtiovarainministeriö päättää myös ulkomaisesta lainasta saatujen valuuttavarojen sijoittamisesta. Valtiovarainministeriö voi määräämillään ehdoilla antaa edellä tarkoitetun sijoitustoiminnan kokonaan tai osaksi valtiokonttorin tehtäväksi.

Valtion hoidossa olevien rahastojen varat on kirjanpidossa erotettava toisistaan ja muista varoista.

Rahastojen maksuliike hoidetaan asianomaisen tiliviraston postisiirtotilin tai kassan välityksellä.

Lahjoitettujen ja säätiönluonteisten rahastojen varat voidaan, mikäli varojen sijoittamisesta on erikseen niin säädetty tai varoja valtiolle luovutettaessa on siten määrätty, sijoittaa pankkitalletuksiin, obligaatioihin tai muihin arvopapereihin.

Mitä 2 ja 3 momentissa on sanottu, ei kuitenkaan koske Helsingin yliopistolle lahjoitettuja rahastoja.

Postisiirron koontiluettelo tai kuitti taikka valtiokonttorin hyväksymä muu tosite on todistuksena suorituksesta, kun maksaminen on tapahtunut postisiirron välityksellä.

Kun kassaan suoritetaan varoja, on maksusta laadittava suorituspäivää osoittavalla merkinnällä varustettu tulotosite sekä annettava maksajalle kuitti, jollei 28§:ssä tarkoitetussa tiliviraston tiliohjesäännössä määrätä toisin.

Virastossa ja laitoksessa maksettavista palkoista, palkkioista ja eläkkeistä on laadittava luettelo. Palkat, palkkiot ja eläkkeet maksetaan postisiirron välityksellä saajan määräämään rahalaitokseen, jollei muuhun menettelyyn ole aihetta. Palkkaluettelosta ja palkkakirjanpidosta antaa valtiovarainministeriö tarvittaessa tarkempia määräyksiä.

Ennen kuin virasto tai laitos tekee tilauksen tai muulla tavoin sitoutuu menon maksamiseen, on menon laillisuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä valtuuden ja määrärahan riittävyys varmistettava.

Laskelma, lasku tai muu asiakirja, johon meno perustuu, on tarkastettava. Tarkastuksessa on varmistuttava siitä, että asiakirjan sisältö on sekä asiallisesti että numerollisesti oikea.

Ennen menon maksamista on 28§:ssä tarkoitetussa tiliohjesäännössä tähän tehtävään määrätyn henkilön hyväksyttävä meno. Hyväksyjän on varmistuttava siitä, että meno on laillisen menoperusteen tai laillisesti syntyneen päätöksen mukainen. Hyväksyminen on päivättävä ja allekirjoitettava, minkä lisäksi hyväksymismerkinnästä tulee käydä ilmi tili, jolle meno kirjataan.

Maksu voidaan suorittaa vain maksumääräyksen nojalla. Maksumääräyksen tulee olla päivätty ja allekirjoitettu.

Maksumääräyksen antajan tulee tarkistaa, että määräraha on riittävä ja tili, jolle meno kirjataan, on oikea. Maksumääräystä ei saa antaa, mikäli menoa ei ole asianmukaisesti hyväksytty.

Tiliviraston tiliohjesäännössä voidaan määrätä maksumääräyksen antamismenettelystä. Tiliohjesäännössä voidaan lisäksi erityisestä syystä määrätä, että 2 momentissa säädetyistä vaatimuksista voidaan tietyissä tapauksissa poiketa.

Tilivirastojen maksuliike ja palkanlaskenta on hoidettava valtiovarainministeriön hyväksymien yhtenäisten järjestelmien mukaisesti.

Valtiovarainministeriö voi erityisestä syystä myöntää tilivirastolle luvan olla liittymättä edellä tarkoitettuihin yhtenäisiin maksuliike- ja palkanlaskentajärjestelmiin.

Yhtenäisten maksuliike- ja palkanlaskentajärjestelmien johto ja valvonta kuuluu valtiokonttorille, joka myös tarvittaessa antaa järjestelmiä koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä. Valtiokonttorin tulee muutoinkin huolehtia, että valtion maksuliike ja palkanlaskenta tapahtuvat joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Valtion kirjanpitoa on pidettävä kahdenkertaisen kirjanpidon periaatteita noudattaen, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kirjanpitoa on pidettävä mahdollisuuksien mukaan päivän tasalla.

Kirjausten tulee perustua päivättyyn, numeroituun ja hyväksyttyyn tositteeseen.

Kirjaukset on tehtävä siten, että niiden yhteys tilinpäätökseen voidaan vaikeuksitta todeta.

Kirjanpidon tosite on varustettava leimalla tai lipukkeella, johon merkitään veloitettavat ja hyvitettävät tilit, jollei muutoin ole selvää, mille tilille meno tai tulo on kirjattu. Leimaan tai lipukkeeseen merkitään myös kullekin tilille kirjattava määrä, tarkastukset ja menon hyväksyminen.

Meno- ja tulotositteesta on käytävä selville, mistä meno tai tulo on aiheutunut.

Tositteet on säilytettävä siten, että kukin tosite on tarvittaessa helposti löydettävissä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto voi myöntää tilivirastolle luvan säilyttää tositteet mikrotulosteena tai muulla teknisen laitteen avulla luettavalla ja tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettavalla tavalla.

Valtion tiliasiakirjojen säilytysajoista ja hävittämisestä on säädetty erikseen.

Kirjanpitomerkinnät on tehtävä selvästi ja pysyvästi. Kirjanpitomerkintää ei saa poistaa eikä tehdä epäselväksi.

Kirjanpidon virhe on korjattava siten, että voidaan selvästi todeta, mitä on korjattu ja miten korjaus on tehty. Korjaustosite on asianmukaisesti hyväksyttävä.

Koneellisin menetelmin pidetystä kirjanpidosta on laadittava menetelmäkuvaus valtiovarainministeriön antamien määräysten mukaisesti. Menetelmäkuvaus on varustettava käyttöaikaa koskevilla merkinnöillä ja säilytettävä siten järjestettynä, että tietojenkäsittelyn suorittamistapa voidaan vaikeuksitta todeta.

Milloin tiliviraston maksut suoritetaan 42§:ssä tarkoitetun yhtenäisen maksuliikejärjestelmän puitteissa, hallinnollisen kirjanpidon tietojenkäsittely tapahtuu valtiovarainministeriön hyväksymän, mainittuun maksuliikejärjestelmään liittyvän yhtenäisen kirjanpitojärjestelmän mukaisesti. Jäljempänä 64§:ssä tarkoitetun muun laskentatoimen tietojenkäsittelyyn sovelletaan yhtenäisen kirjanpitojärjestelmän tietojenkäsittelyä koskevia määräyksiä. Kirjanpitojärjestelmää johtaa ja valvoo valtiokonttori, joka myös tarvittaessa antaa järjestelmää koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä.

Valtiovarainministeriö voi erityisestä syystä myöntää tilivirastolle luvan olla liittymättä 1 momentissa tarkoitettuun yhtenäiseen kirjanpitojärjestelmään.

Valtion hallinnollinen kirjanpito käsittää tulo- ja menoarviotilit, tasetilit sekä rahastokirjanpidon tilit.

Tulo- ja menoarviotilien ja niiden sisällön tulee vastata tulo- ja menoarviota ja erityismenoarviota. Tulo- ja menoarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston tilit on järjestettävä siten, että niiden avulla voidaan seurata rahaston tuloja ja menoja sekä varoja, velkoja ja omaa pääomaa.

Keskuskirjanpito on järjestettävä siten, että sen perusteella voidaan laatia valtion pääkirja ja valtion tilinpäätös sekä valtion tulo- ja menoarviotaloutta, rahastotaloutta ja tase-eriä koskevia selvityksiä ja tilastoja.

Valtion pääkirja laaditaan tilivirastojen hallinnollisen kirjanpidon tilitietojen perusteella. Valtion pääkirjan tilit on muodostettava siten, että ne sisältävät tulo- ja menoarviotilien osalta erityismenoarvion mukaiset tilit ja muut tilit 58§:n nojalla annettujen määräysten mukaisesti.

Tiliviraston tilitapahtumat on hallinnollisessa kirjanpidossa kirjattava aikajärjestyksessä päiväkirjaan ja asiajärjestyksessä pääkirjaan.

Jos tiliviraston hallinnollinen kirjanpito on hajautettu maksupisteisiin, tiliviraston päiväkirja ja pääkirja muodostuvat maksupisteiden päiväkirjoista ja pääkirjoista. Maksupisteiden pääkirjoista on kuukausittain laadittava koko tiliviraston käsittävä yhdistelmä.

Jos tiliviraston kirjanpito hoidetaan koneellisin menetelmin, on päiväkirja ja pääkirja kirjoitettava listalle vähintään kuukausittain. Listat on viimeistään tilinpäätöksen yhteydessä sidottava, nidottava tai muutoin luotettavalla tavalla järjestettävä ja niiden sivut numeroitava niin, että jälkeenpäin voidaan todeta tilikirjojen kokonaisuudessaan olevan tallella.

Tiliviraston pääkirjan tulee sisältää tulo- ja menoarviotilien osalta vähintään erityismenoarvion mukaiset tilit sekä tasetilien ja rahastokirjanpidon tilien osalta 58§:n nojalla annettujen määräysten mukaiset tilit.

Tiliviraston tilitiedot ja niihin perustuva tili-ilmoitus on toimitettava valtiokonttorille keskuskirjanpitoa varten kultakin kalenterikuukaudelta valtiokonttorin määräämässä muodossa ja ajankohtana.

Tili-ilmoitus, joka sisältää tiliviraston tulo- ja menoarviotilien ja tasetilien käyttöluvut asianomaiselta kuukaudelta, on asianmukaisesti allekirjoitettava. Valtiovarainministeriön erikseen määräämien, tulo- ja menoarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen osalta on valtiokonttorille lisäksi toimitettava erillinen tili-ilmoitus.

Tili-ilmoitukseen on liitettävä muut keskuskirjanpidon hoitoa varten tarvittavat tiedot valtiokonttorin määräysten mukaisesti.

Tilivirasto määrää, ottaen huomioon tilintekijän toiminnan laatu ja laajuus, millaista kirjanpitoa tilintekijän on pidettävä.

Tilintekijän tulee toimittaa tilivirastolle sen määräämässä muodossa ja ajankohtana kultakin kalenterikuukaudelta tilitapahtumistaan allekirjoitettu tilitys. Mikäli tilintekijän maksuliike on vähäistä, voi tilitys tiliviraston luvalla tapahtua pitemmältäkin tilityskaudelta, kuitenkin enintään varainhoitovuodelta.

Tilitykseen, joka tiliviraston on tarkastettava, on liitettävä tositteet ja postisiirtotilin tiliotteet.

Valtiovarainministeriö antaa tarkemmat määräykset valtion hallinnollisesta kirjanpidosta ja muusta kirjanpidosta.

Valtiovarainministeriö voi yksittäistapauksissa erityisestä syystä antaa tilivirastolle luvan poiketa hallinnollista kirjanpitoa koskevista tämän asetuksen säännöksistä.

Valtion tulo- ja menoarviosta annetun lain 4§:n 1 momentissa tarkoitetun viraston ja laitoksen on liiketoiminnan osalta pidettävä liikekirjanpitoa, jossa seurataan viraston ja laitoksen kannattavuutta sekä varoja ja velkoja. Kirjanpito on myös liiketoiminnan osalta järjestettävä siten, että siitä saadaan tiedot hallinnollista kirjanpitoa varten.

Valtiovarainministeriö antaa tarkemmat määräykset liiketoimintaa harjoittavien valtion virastojen ja laitosten kirjanpidosta.

Jokaisen kassan osalta on pidettävä kassakirjaa, johon merkitään kaikki vastaanotetut ja suoritetut maksut. Kassakirja päätetään päivittäin, mikäli tilivirasto ei toisin määrää.

Tilivirasto voi määrätä, mikäli kassassa käytetään kassapäätettä tai muuta siihen verrattavaa laitetta tai mikäli maksuliike on vähäistä, että kassakirjan pitäminen jonkin kassan osalta ei ole tarpeen.

Viraston ja laitoksen on pidettävä valtion tulo- ja menoarviosta annetun lain 22 ja 23§:ssä tarkoitetuista varastoistaan varastokirjanpitoa, jollei valtiovarainministeriö joltakin osin toisin määrää.

Valtiovarainministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä varastokirjanpidon piiriin kuuluvista varastoista, varastokirjanpidosta, varastojen arvostamisesta ja materiaalitoimintojen järjestämisestä.

Viraston ja laitoksen on pidettävä hallussaan olevasta muusta kuin 60 ja 61§:ssä tarkoitetusta irtaimesta omaisuudesta rekisteriä, jollei valtiovarainministeriö joltakin osin toisin määrää. Valtiovarainministeriö voi myös muutoin antaa määräyksiä irtaimen omaisuuden rekisteröinnistä.

Valtion kiinteistöistä pitää rekisteriä rakennushallitus siten, kuin siitä on erikseen säädetty. Sellaisista valtion kiinteistöistä, jotka eivät sisälly rakennushallituksen pitämään rekisteriin, pitää rekisteriä tai luetteloa se virasto tai laitos, jonka hallinnassa kiinteistö on.

Viraston ja laitoksen on sen lisäksi, mitä valtion tulo- ja menoarviosta annetussa laissa ja tässä asetuksessa on tulo- ja menoarviosta, toiminta- ja taloussuunnitelmasta sekä kirjanpidosta säädetty, järjestettävä sellainen sisäinen laskentatoimi, joka tuottaa toiminnan johtamisen ja seurannan edellyttämässä laajuudessa toiminnan arviointia varten tiedot käytetyistä tuotannontekijöistä ja muista voimavaroista, niistä aiheutuneista kustannuksista, aikaan saaduista tuloksista, toiminnan vaikutuksista ja taloudellisuudesta sekä suunnittelu-, tarkkailu- ja tiedotuslaskelmia.

Valtiovarainministeriö voi antaa 1 momentissa tarkoitettua laskentatointa ja sen järjestämistä koskevia määräyksiä.

Tiliviraston tilit on päätettävä vuosittain varainhoitovuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Tiliviraston tilinpäätös on asianmukaisesti allekirjoitettava.

Tulo- ja menoarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston osalta on lisäksi tehtävä erikseen rahastokirjanpitoon perustuva tilinpäätös, joka on asianmukaisesti allekirjoitettava.

Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tilivirastojen sekä tulo- ja menoarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen tilinpäätöksestä.

Kun kaikki varainhoitovuoden tilitapahtumat on viety tiliviraston pääkirjaan, päätetään tiliviraston pääkirja seuraavalla tavalla:

Valtion tulo- ja menoarviosta annetun lain 4§:n 1 momentissa tarkoitetun viraston ja laitoksen on 66§:ssä tarkoitetun tilinpäätöksen lisäksi tehtävä liikekirjanpitoon perustuva tilinpäätös, joka on asianmukaisesti allekirjoitettava.

Valtiovarainministeriö antaa tarkemmat määräykset liiketoimintaa harjoittavien valtion virastojen ja laitosten tilinpäätöksestä.

Valtion tilinpäätökseen kuuluvat valtion tulo- ja menoarviotalouden, tulo- ja menoarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen ja valtion liikelaitosten tilinpäätökset. Valtiokonttori laatii valtion pääkirjan perusteella valtion tilinpäätökseen otettavat tulo- ja menoarviotilit vertailuineen ja hallinnollisen taseen ja allekirjoittaa ne. Valtiokonttori kokoaa valtion tilinpäätökseen rahastojen ja liikelaitosten tuloslaskelmat ja taseet sekä muutoinkin tilinpäätösasiakirjan.

Kun tilivirastojen kaikki varainhoitovuoden tilitiedot on viety valtion pääkirjaan, päätetään valtion pääkirja siten, että tulo- ja menoarviotilien saldot siirretään tulojen ja menojen tilille, joka taas päätetään hyvittämällä hyvitysten ja veloittamalla veloitusten yhteismäärällä ylijäämien ja vajausten tiliä. Muut tilit sekä ylijäämien ja vajausten tili päätetään siten, että saldot siirretään valtion hallinnolliselle tasetilille.

Valtion tilinpäätösasiakirjan laatimista varten tiliviraston on toimitettava valtiokonttorille sen määräämään ajankohtaan mennessä tiliviraston tilinpäätökseen perustuvat, valtiokonttorin määräämät selvitykset.

Valtiokonttorin on julkaistava painettuna valtion tilinpäätösasiakirja.

Tiliviraston johdon on huolehdittava siitä, että taloudenhoidon sisäinen valvonta on tilivirastossa asianmukaisesti järjestetty.

Yksityiskohtaiset määräykset sisäisen valvonnan järjestämisestä annetaan 28§:ssä tarkoitetussa tiliohjesäännössä.

Ohjesääntöön sisällytetään määräykset kirjanpidon, maksuliikkeen ja varallisuuden hoidon sisäisistä varmistus- ja tarkkailujärjestelmistä sekä sisäisestä tarkastuksesta eli mainittujen järjestelmien valvonnasta, kassojen, varastojen, irtaimiston ja mahdollisen muun varallisuuden tarkastamisesta, muusta tiliviraston johdon tarpeelliseksi harkitsemasta taloudenhoidon valvonnasta sekä kirjanpidon ja tilinpäätöksen tarkastuksesta. Ohjesääntöön sisällytetään määräykset kirjanpidon ja tilinpäätöksen tarkastuksesta kuitenkin vain, milloin tilivirastossa on sisäistä tarkastusta päätoimisesti suorittavia henkilöitä.

Tiliviraston on valtiontalouden tarkastusviraston tarkemmin määräämällä tavalla annettava valtiontalouden tarkastusvirastolle tiedot 72§:ssä tarkoitettujen sisäisen tarkastuksen tehtävien hoidosta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto antaa tarvittaessa tilivirastoille tarkempia ohjeita sisäisen valvonnan järjestämisestä ja suorittamisesta ja osallistuu tilivirastojen sisäisen tarkastuksen kehittämiseen.

Valtion arvopapereiden luovutusta on valtion tulo- ja menoarviosta annetun lain 24§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pidettävä merkitykseltään vähäisenä, milloin

Tämän asetuksen 3-9 luvun säännöksiä ei sovelleta liikelaitoksiin, vaan niiden osalta on voimassa, mitä valtion liikelaitoksista annetussa laissa on säädetty.

Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.