316/1988

Työn suorittamisesta aiheutuneina kustannuksina saadaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut ennakkoperintälain 8 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuneet menot.

Kustannusten määrän laskemista varten on palkansaajan hyvissä ajoin ennen palkan tai palkkion maksamista tai hyvityksen suorittamista esitettävä niistä työnantajalle tai palkkion maksajalle selvitys. Jos palkansaaja ei esitä selvitystä tai jos sitä ei voida pitää uskottavana, on kustannukset arvioitava vastaavan laatuisissa olosuhteissa ja tehtävissä yleensä aiheutuvien kustannusten mukaisesti.

Työmatkasta aiheutuneista matkakustannuksista on palkansaajan myös esitettävä työnantajalle selvitys. Jos palkansaaja ei esitä selvitystä, on työnantajan määräyksestä tehdystä työmatkasta ja 3§:n 3 momentissa tarkoitetusta ilman työnantajan määräystä tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset arvioitava jäljempänä 2-13 ja 15-17§:ssä vahvistettujen matkakustannusten korvausten perusteiden ja määrien mukaisesti.

Matkakustannuksia ovat palkansaajalle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään työnantajan määräyksestä riippumatta päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 6, 7 ja 8§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana työmatkana. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 13 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos työmatka edellä mainituilla aloilla on tehty työnantajan määräyksestä eikä palkansaajalla ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

Työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos palkansaaja, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärät ovat seuraavat:

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta tai, mikäli työmatka tehdään toisen kunnan alueelle, yli 5 kilometrin etäisyydellä kunnan rajasta.

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 11§:n mukaan.

Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti.

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Milloin työmatka työnantajan määräyksestä tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 11§:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa.

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 34,75 markkaa.

Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 69,50 markkaa.

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa.

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan tulo- ja varallisuusverolain 22§:n 1 momentin 8 a kohdassa tarkoitettuihin merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin korvauksiin.

Muiden kuin edellä mainittujen matkakustannusten korvausten osalta noudatetaan valtion kulloinkin virka- tai työmatkasta suorittamien matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä.

Muut kustannukset

Ilman työnantajan määräystä vieraalla paikkakunnalla tehdystä tilapäisestä työstä aiheutuneiden ylimääräisten ruokailu- ja muiden elinkustannusten määräksi voidaan tositteellisten majoittumismenojen lisäksi muun selvityksen puuttuessa arvioida 75 markkaa täyttä matkavuorokautta kohden silloin kun palkansaaja on työn vuoksi yöpynyt vieraalla paikkakunnalla. Ilman työnantajan määräystä ulkomailla tehdystä tilapäisestä työstä aiheutuvien ylimääräisten ruokailu- ja muiden elinkustannusten määräksi voidaan tositteellisten majoittumismenojen lisäksi muun selvityksen puuttuessa arvioida edellä 12§:ssä asianomaista maata varten vahvistetun päivärahan määrä.

Poiketen siitä, mitä edellä tässä päätöksessä on sanottu, saadaan työn suorittamisesta palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten osuudeksi kokonaisansiosta laskea:

Sen estämättä, mitä 1§:ssä ja tämän pykälän 1 momentissa on sanottu, on moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käyttävän yksinään työskentelevän palkansaajan kustannusten osuudeksi laskettava 40 prosenttia kokonaisansiosta, mikäli palkansaaja esittää asianomaisen verojohtajan todistuksen siitä, että hänen palkkatulostaan on määrätty verotuksessa vähennettäväksi moottorisahan tai raivaussahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 40 prosenttia.

Kustannusten merkitseminen ennakonpidätys- todistukseen

Milloin ennakonpidätys jätetään toimittamatta ennakkoperintälain 8§:n 1 momentissa tarkoitetusta hyvityksestä tai ennakonpidätys toimitetaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan vähennetystä palkan tai palkkion määrästä, on työnantajan tai palkkion maksajan merkittävä ennakonpidätystodistukseen tarkoitusta varten varattuun kohtaan palkan tai palkkion lisäksi maksettu hyvitys tai palkasta vähennetty kustannus ja maininta hyvityksen tai kustannusten laadusta.

Työnantajan tai palkkion maksajan on merkittävä suorittamansa kokopäivärahat, osapäivärahat, ulkomaanpäivärahat ja ateriakorvaukset ennakonpidätystodistukseen tarkoitusta varten varattuun kohtaan siten, että siihen merkitän suorituksen laatu sekä maksuperusteena olleiden matkapäivien ja korvausten yhteismäärä. Milloin hyvitys on suoritettu oman auton tai muun kulkuneuvon käyttämisestä, ennakonpidätystodistukseen on merkittävä suorituksen laatu sekä korvattujen ajokilometrien ja korvauksen yhteismäärä. Jos matkakustannusten korvaukset on maksettu noudattaen verohallituksen vahvistamia perusteita ja määriä, tai jos matkakustannusten korvaukset, siltä osin kuin ne poikkeavat verohallituksen vahvistamista perusteista ja määristä, on lisätty palkkaan, on tästä myös tehtävä merkintä pidätystodistukseen.

Valtion tai sen laitoksen, kunnan tai kuntainliiton, evankelisluterilaisen kirkon, sen seurakunnan ja seurakuntainliiton sekä ortodoksisen kirkkokunnan ja sen seurakunnan ei tarvitse merkitä matkakustannusten korvauksena maksettua hyvitystä ennakonpidätystodistukseen, mikäli hyvitys maksuperusteeltaan ja suuruudeltaan vastaa tämän päätöksen 1-17§:ssä vahvistettuja päivärahan ja muun matkakustannusten korvauksen perusteita ja määriä. Näiden on kuitenkin merkittävä ennakonpidätystodistukseen sellainen hyvitys, joka suoritetaan erityisenä kertakaikkisena korvauksena virkaan tai työhön kuuluvista matkoista samoin kuin palkansaajan asunnon ja työpaikan välisistä matkoista maksetut korvaukset.

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 1988 alkaen ja sillä kumotaan verohallituksen työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa 19 päivänä helmikuuta 1987 antama päätös (223/87) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (338/87).