Laki valmisteverotuslain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 3 päivänä heinäkuuta 1974 annetun valmisteverotuslain ( 558/74 ) 1§:n 3 momentti ja 12 a§, sellaisina kuin ne ovat 23 päivänä joulukuuta 1982 annetussa laissa (1021/82),
muutetaan 1§:n 1 ja 2 momentti, 12 ja 15 c§, 16§:n 1 momentti, 17 ja 18§, 22§:n 1 momentti, 25, 26 ja 35§ sekä 42§:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1§:n 1 ja 2 momentti, 12 ja 15 c§, 22§:n 1 momentti ja 25§ mainitussa 23 päivänä joulukuuta 1982 annetussa laissa, 16§:n 1 momentti ja 18§ 24 päivänä kesäkuuta 1982 annetussa laissa (459/82), 17§ osittain muutettuna mainitulla 23 päivänä joulukuuta 1982 annetulla lailla ja 42§:n 1 momentti 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (619/82), sekä
lisätään 15§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 23 päivänä joulukuuta 1982 annetulla lailla, uusi 4 momentti, 20§:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi sekä lakiin uusi 26 a§ ja siitä mainitulla 6 päivänä elokuuta 1982 annetulla lailla kumotun 41§:n tilalle uusi 41§ seuraavasti:
1 §
Tätä lakia sovelletaan maassa valmistetuista tuotteista suoritettavan valmisteveron ja muun veron tai maksun määräämiseen eri laeissa säädettyjen perusteiden mukaisesti sekä näiden verojen ja maksujen maksuunpanoon, kantoon ja muutoksenhakuun sekä muutoinkin mikäli asianomaisessa veroa tai maksua koskevassa laissa on näin säädetty.
Tätä lakia sovelletaan myös elintarviketuotteiden valmisteverosta annetussa laissa (868/79) tarkoitettujen elintarviketuotteiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden kotimaisten hintojen ja maailmanmarkkinahintojen erotuksena valtion varoista suoritettavien hinnanerokorvausten määräämiseen ja suorittamiseen.
12 §
Jos valmistevero laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, ettei piiritullikamari ole asiaa joltakin osin tutkinut, on verovelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt joltakin verokaudelta kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on samanlaisesta syystä palautettu liikaa taikka hinnanerokorvausta on suoritettu liikaa, piiritullikamarin on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, oikaistava antamaansa päätöstä ( veronoikaisu veronsaajan hyväksi ). Oikaisu on tehtävä vuoden kuluessa valmisteveron, veronpalautuksen tahi hinnanerokorvauksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta.
15 §
Milloin hinnanerokorvausta on maksettu perusteettomasti, voidaan takaisin perittävää korvausta korottaa ( takaisin perittävän hinnanerokorvauksen korotus ). Korotuksen määräämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 1-3 momentissa on säädetty veronkorotuksesta.
15 c §
Mitä tässä laissa on säädetty veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta, takaisin perittävän hinnanerokorvauksen korotuksesta ja virhemaksusta koskee soveltuvin osin myös muulle kuin verovelvolliselle hakemuksesta suoritettuja veronpalautuksia sekä hinnanerokorvauksia.
16 §
Verokaudelta suoritettava valmistevero on maksettava viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 27 päivänä. Jos määräpäivä on pyhäpäivä tai arkilauantai, saa valmisteveron suorittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.
17 §
Valmistevero sekä muut tässä laissa tarkoitetut verot ja maksut voidaan maksaa postisiirtoliikettä välittäviin postitoimipaikkoihin, rahalaitoksiin ja valtion tilivirastoihin sen mukaan kuin valtiovarainministeriö määrää.
Rahalaitoksen on suoritettava kunakin päivänä vastaanottamansa verovarat päivittäin tullilaitoksen postisiirtotulotilille viimeistään maksupäivää seuraavana sellaisena arkipäivänä, jona rahalaitos on yleisölle avoinna. Jos verovaroja ei ole suoritettu Postipankki Oy:stä annetun lain (972/87) 10§:n 2 momentissa säädetyin tavoin tullilaitoksen postisiirtotulotilille, rahalaitoksen on suoritettava valtiovarainministeriön määräämä korko viivästysajalta.
Valtiovarainministeriö määrää rahalaitoksille suoritettavista palkkioista ja niiden suuruudesta.
18 §
Jos verovelvollinen ei ole suorittanut verokaudelta menevää veroa 16§:ssä säädetyssä määräajassa, suorittamatta jääneelle verolle määrätään veronlisäys, jonka määrä on yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta. Veronlisäystä peritään jokaiselta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut suorittaa, verolle määrättävää eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun.
Jos verovelvollinen suorittaa veron määräajan jälkeen ilman maksuunpanoa, hänen on oma-aloitteisesti maksettava samalla veronlisäystä jokaiselta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut suorittaa, sen kuukauden loppuun, jona vero suoritetaan.
20 §
Takaisin perittävälle, hakemuksesta liikaa palautetulle valmisteverolle ja takaisin perittävälle hinnanerokorvaukselle peritään asetuksella säädettävä korko. Korko lasketaan liikaa suoritetun valmisteveron tai hinnanerokorvauksen maksamista seuraavan kalenterikuukauden alusta takaisin perinnälle määrättävää eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun. Korkoa ei peritä määrästä, joka on asetuksella säädettävää määrää pienempi.
22 §
Tullihallitus voi antaa hakemuksesta ennakkotiedon hakijan maassa valmistamaan tuotteeseen tai sellaiseen tuotteeseen, jota hakija aikoo ryhtyä valmistamaan, sovellettavasta valmisteverosta sekä verottomien toimitusten osalta suoritettavasta hinnanerokorvauksesta.
25 §
Jos piiritullikamari oikaisuvaatimuksesta, valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että veroa on määrätty liikaa tai palautettu liian vähän taikka hinnanerokorvausta on suoritettu liian vähän, piiritullikamarin on oikaistava antamaansa päätöstä, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu ( veronoikaisu verovelvollisen hyväksi ). Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa valmisteveron, veronpalautuksen tai hinnanerokorvauksen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta tai sanotun ajan kuluessa tehdyn vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
26 §
Piiritullikamarin päätökseen haetaan muutosta valittamalla tullihallitukseen. Valtion puolesta valitusoikeus on piiritullikamarissa olevalla tulliasiamiehellä. Valitus on tehtävä kirjallisesti, ja valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa tullitoimipaikkaan.
Valitusaika valmisteveron, veronpalautuksen tai hinnanerokorvauksen määräämistä koskevassa asiassa on kolme vuotta niiden määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Piiritullikamarin muuta asiaa koskevasta päätöksestä valitettaessa valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.
Valituksesta on muutoin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.
Mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty perustevalituksesta, ei sovelleta tässä laissa tarkoitettuihin asioihin.
26 a §
Jos piiritullikamari 25§:ssä tarkoitetulla tavalla oikaisee päätöstään tehdyn vaatimuksen mukaisesti, valitus raukeaa.
Siltä osin kuin piiritullikamari katsoo, että valituksessa esitetyt vaatimukset eivät anna aihetta piiritullikamarin päätöksen oikaisemiseen, piiritullikamarin on annettava valituksen johdosta lausuntonsa ja toimitettava asian käsittelyssä syntyneet asiakirjat viipymättä tullihallitukselle.
35 §
Tullihallituksella on oikeus uhkasakolla velvoittaa se, joka ei ole noudattanut 32 tai 34§:ssä tarkoitettua kehotusta, täyttämään velvollisuutensa.
41 §
Tulliviranomaisen suorittaessa esitutkintaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten rikkomisen johdosta noudatetaan esitutkintalain (449/87) ja pakkokeinolain (450/87) lisäksi soveltuvin osin, mitä tullilain (573/78) 53, 54, 57 ja 58§:ssä on säädetty tullirikosten esitutkinnasta.
42 §
Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta määräämillään ehdoilla alentaa suoritettua tai suoritettavaa valmisteveroa, veronlisäystä, viivästyskorkoa, jäämämaksua tai lykkäyksen vuoksi suoritettavaa korkoa tahi takaisin maksettavaksi määrättyä hinnanerokorvausta taikka poistaa ne kokonaan. Tullihallituksella on oikeus ratkaista asia, milloin poistettavaksi tai palautettavaksi pyydetty määrä on enintään 100 000 markkaa. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ratkaista periaatteellisesti tärkeän asian silloinkin, kun poistettavaksi tai palautettavaksi pyydetty määrä on 100 000 markkaa tai sitä pienempi.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
Tätä lakia sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa vireille pantuihin, mutta ratkaisematta oleviin veronoikaisuihin, säännönmukaisiin valituksiin ja perustevalituksiin, kuitenkin siten, että valituksiin ei sovelleta 26 a§:ssä tarkoitettua oikaisumenettelyä.
Hallituksen esitys 125/88
Valtiovarainvaliok. miet. 99/88
Suuren valiok. miet. 221/88
Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1988
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Ulla Puolanne