1273/1988

Kunnalle myönnetään yleistä valtionosuutta sellaisten laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen, joihin myönnettävistä valtionosuuksista ja -avustuksista on asianomaisessa laissa näin säädetty.

Kunnalle myönnetään yleisinä rahoitusavustuksina verotulojen täydennystä ja valtion tulo- ja menoarvion rajoissa harkinnanvaraista avustusta siten kuin tässä laissa säädetään.

Muilla kuin opetus- ja sivistystoimen tai sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäväalueilla käyttöön otettavat valtionosuudet kunnille sisällytetään valtion tulo- ja menoarviossa kuntien yleistä valtionosuutta varten otettavaan määrärahaan noudattaen, mitä 3§:n 1 momentissa säädetään.

Kunta saa varainhoitovuotta edeltävän vuoden ( vahvistamisvuosi ) henkikirjoitettua asukasta kohti yleisenä valtionosuutena määrän, joka saadaan kertomalla vahvistettu yleisen valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä kunnan kantokykyluokan mukaisella kertoimella. Kertoimet ovat seuraavat:

Kaksikieliselle kunnalle ja kunnalle, jossa 1§:n 1 momentissa tarkoitettuja palveluja myönnetään myös saamenkielellä, yleinen valtionosuus suoritetaan 10 prosentilla korotettuna.

Kunnalle, jonka asukasluku on kolmen vuoden aikana vahvistamisvuoden alusta lukien alentunut vähintään 3 prosentilla, suoritetaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettu yleinen valtionosuus korotettuna yhtä monella täydellä prosenttiyksiköllä kuin asukasluku on vähentynyt.

Edellä 2§:n 1 momentissa tarkoitettu yleisen valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä vahvistetaan kutakin varainhoitovuotta varten asukasta kohti. Tällöin otetaan huomioon 1§:n 1 momentissa tarkoitetuissa laeissa säädetyissä tehtävissä varainhoitovuoden aikana tapahtuvista valtion tulo- ja menoarvioesityksessä määritellyistä toiminnan muutoksista kunnille aiheutuvat arvioidut kustannukset.

Yleisen valtionosuuden keskimääräisen markkamäärän korotus tai alennus perustuu kahdelta kolmasosaltaan varainhoitovuoden aikana tapahtuvaksi arvioituun kuntien palveluksessa olevan virka- ja työsuhteisen henkilöstön keskimääräisten palkkausmenojen muutokseen ja yhdeltä kolmasosaltaan yleiseen hintatason muutokseen siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Yleisen valtionosuuden keskimääräistä markkamäärää vahvistettaessa otetaan huomioon ne tarkistukset, jotka on tehty vahvistamisvuotta edeltävän varainhoitovuoden valtionosuuden markkamäärään 4§:n nojalla.

Jos 7§:n 2 momentin mukaisissa neuvotteluissa todetaan, että 3§:n 1 momentissa arvioidut kustannukset poikkeavat yleisen valtionosuuden keskimääräisen markkamäärän vahvistamisen perusteena käytetyistä arvioista tai valtion viranomaiset varainhoitovuoden aikana ovat antaneet kunnille niitä sitovia hallinnollisia määräyksiä, joista aiheutuvia kustannuksia ei ole otettu huomioon vahvistettaessa 3§:n 1 momentin mukaisesti keskimääräistä markkamäärää ja poikkeamien todetaan johtuneen valtion viranomaisten toimenpiteistä, keskimääräistä markkamäärää tarkistetaan vastaavasti.

Jos yleisen valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä on vahvistettu 3§:n 2 momentissa mainituilta osiltaan pienempänä tai suurempana kuin varainhoitovuoden jälkeen tarkistamisajankohtana todettu kehitys on ollut, tarkistetaan markkamäärää palkkausmenojen ja hintatason muutosta vastaavasti.

Verotulojen täydennystä myönnetään kunnalle, jonka veroäyrimäärä asukasta kohti alittaa sille sen asukastiheyden perusteella määräytyvän tasoitusrajan.

Tasoitusraja on 80 prosenttia kaikkien kuntien asukaskohtaisesta veroäyrimäärien keskiarvosta kunnilla, joissa asukkaita maaneliökilometriä kohti (asukastiheys) on alle 1.0 tai jotka ovat saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/81) 9§:n 1 momentissa mainittuja saaristokuntia. Tasoitusraja on 76 prosenttia kunnilla, joissa asukastiheys on 1.0-1.9, ja 73 prosenttia kunnilla, joissa asukastiheys on 2.0-6.9. Muilla kunnilla tasoitusraja on 70 prosenttia.

Verotulojen täydennys lasketaan kertomalla tasoitusrajan ja kunnan asukasta kohti lasketun veroäyrimäärän erotus kuntien veroäyrimäärillä painotetulla keskimääräisellä veroäyrin hinnalla ja kunnan henkikirjoitetun asukasluvun määrällä siltä vuodelta, jonka tuloihin verotus kohdistuu.

Harkinnanvaraista avustusta voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Taloudellisen tuen tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet ja 1§:n 1 momentissa tarkoitetuissa laeissa säädettyjen tehtävien kunnallistaloudelle aiheuttama erityinen rasitus.

Ennen kuin sisäasiainministeriö tekee esityksen seuraavaa varainhoitovuotta koskevaksi ehdotukseksi yleisen valtionosuuden määrärahaksi valtion tulo- ja menoarvioon, sen on neuvoteltava asianomaisten ministeriöiden ja kuntien keskusjärjestöjen kanssa sen toteamiseksi, miten 1§:n 1 momentin mukaisista tehtävistä aiheutuvat kustannukset kehittyvät.

Sisäasiainministeriön on neuvoteltava 4§:n mukaisesta tarkistuksesta kuntien keskusjärjestöjen kanssa.

Asianomaisen valtion viranomaisen tulee selvittää 1§:n 1 momentin piiriin kuuluvia tehtäviä koskevista sitovista hallinnollisista määräyksistä kunnille aiheutuvat taloudelliset vaikutukset ja neuvotella sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön ja kuntien keskusjärjestöjen kanssa hyvissä ajoin ennen määräyksen antamista.

Valtioneuvosto vahvistaa yleisen valtionosuuden keskimääräisen markkamäärän vahvistamisvuoden lokakuun loppuun mennessä.

Valtioneuvosto tarkistaa yleisen valtionosuuden keskimääräisen markkamäärän varainhoitovuotta seuraavan vuoden lokakuun loppuun mennessä.

Sisäasiainministeriö myöntää yleisen valtionosuuden hakemuksetta.

Sisäasiainministeriö myöntää verotulojen täydennyksen hakemuksetta vuosittain maaliskuun loppuun mennessä ja se suoritetaan kunnalle viimeistään kesäkuun loppuun mennessä.

Harkinnanvaraista avustusta kunnan on haettava elokuun loppuun mennessä. Avustuksen myöntää sisäasiainministeriön esityksestä valtioneuvosto vuosittain vuoden loppuun mennessä.

Verotulojen täydennys ja harkinnanvarainen avustus myönnetään kunnalle täysin tuhansin markoin.

Sisäasiainministeriö maksaa yleisen valtionosuuden kunnalle kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain (35/73) 18§:n 1 momentin mukaisesti. Yleisen valtionosuuden loppuerä maksetaan yleisen valtionosuuden keskimääräisen markkamäärän tarkistamista seuraavan suorituksen yhteydessä.

Yleisen valtionosuuden palauttamiseen valtiolle sovelletaan 1 momentissa mainitun lain 21§:ää.

Verotulojen täydennykseen ja harkinnanvaraiseen avustukseen sovelletaan 1 momentissa mainitun lain 31 ja 32§:ää.

Muutoksenhausta 9§:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuihin yleistä valtionosuutta ja verotulojen täydennystä koskeviin sisäasiainministeriön päätöksiin on soveltuvin osin voimassa, mitä kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain 7 luvussa säädetään oikaisumenettelystä.

Edellä 9§:n 5 momentissa tarkoitettuun harkinnanvaraista rahoitusavustusta koskevaan valtioneuvoston päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Valtion viranomaisen on 8§:ssä säädetyllä tavalla yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta uudistettava sellaiset kunnille sitoviksi tarkoitetut lakia tai asetusta taikka valtioneuvoston päätöstä alemmanasteiset hallinnolliset määräykset, jotka edelleen ovat voimassa. Jos määräyksiä ei uudisteta, ne katsotaan kolmen vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta rauenneiksi.

Yleisen valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä henkikirjoitettua asukasta kohti on vuonna 1989 120 markkaa. Markkamäärää tarkistetaan 4§:n 2 momentin mukaisesti.

Jos tämän lain voimaantulosta aiheutuu kunnalle olennaista kunnallistaloudellista rasitusta, otetaan se huomioon myönnettäessä kunnalle 6§:n mukaista harkinnanvaraista avustusta lain voimaantulosta lukien kolmen vuoden ajan.

Tämän lain voimaantuloa edeltäneinä vuosina syntyneisiin 1§:n 1 momentin piiriin kuuluvien tehtävien kustannuksiin myönnetään valtionosuutta ja -avustusta ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Rakennuskaava-alueen mittaamisesta ja kartoittamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin suoritetaan kuitenkin valtionosuutta ennen tämän lain voimaantuloa olleiden säännösten mukaisesti, mikäli työ on tullut asianmukaisesti hyväksytyksi tämän lain voimaantulovuoden loppuun mennessä.

Poiketen siitä, mitä 4 momentissa on säädetty, maksetaan kunnalle valtion tulo- ja menoarvioon otettavan määrärahan rajoissa tämän lain voimaantuloa edeltäneinä vuosina syntyneisiin kustannuksiin kunnille palo- ja pelastustoimen kustannuksiin suoritettavista valtionosuuksista ja -avutuksista annetun lain (560/75) mukaiset valtionosuudet tämän lain voimaantulovuonna ja kahtena sitä seuraavana vuonna ja kunnalle suoritettavasta katumaksusta annetun lain (670/78) mukaiset valtionosuudet tämän lain voimaantulovuonna ja sitä seuraavana vuonna.