1240/1988

Tulosta on suoritettava tuloveroa valtiolle ja kunnalle sekä varallisuudesta varallisuusveroa valtiolle siten kuin tässä laissa säädetään.

Elinkeinotoiminnan tuloksen, maatilatalouden tulon ja asuntotulon vahvistamisesta, tappiontasauksesta tuloverotuksessa, verotusmenettelystä, ennakkoperinnästä ja veronkannosta on säädetty erikseen.

Rajoitetusti verovelvollisen saaman tulon verottamiseen ja yhtiöveron hyvitykseen sovelletaan tämän lain lisäksi niitä koskevia erityisiä säännöksiä.

Yhteisöllä tarkoitetaan tässä laissa:

Yhtymällä tarkoitetaan tässä laissa:

Yhtymänä ei pidetä sellaista kahden tai useamman liiketoimintaa harjoittavan verovelvollisen muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on ennalta sovitun rakennustyön tai muun siihen rinnastettavan työn suorittaminen.

Yhtymänä ei pidetä myöskään kalastuskuntaa, jakokuntaa tai muuta niihin verrattavaa yhteisetuutta.

Tämän lain kiinteistöä koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen toisen maalla olevaan rakennukseen, rakennelmaan tai muuhun laitokseen, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle.

Tässä laissa tarkoitetaan puolisoilla sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton.

Aviopuolisoihin, jotka ovat yhteiselämänsä lopettaakseen joko asuneet koko verovuoden erillään tai muuttaneet verovuoden aikana pysyvästi erilleen taikka aviopuolisoihin, jotka molemmat eivät ole yleisesti verovelvollisia, ei kuitenkaan sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä.

Tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta.

Tämän lain lasta koskevia säännöksiä sovelletaan myös verovelvollisen puolison lapseen ja verovelvollisen tai hänen puolisonsa ottolapseen ja kasvattilapseen. Kasvattilapseen ei kuitenkaan sovelleta säännöksiä, jotka koskevat vanhempien ja lasten tulon ja varallisuuden yhteisverotusta.

Kasvattilapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, jota kasvatetaan muutoin kuin vastikkeesta muun henkilön kuin vanhempiensa, ottovanhempiensa tai jommankumman vanhempansa puolison luona, ja jonka elättämisen perusteella kenelläkään muulla ei ole oikeutta tässä laissa säädettyihin lapsesta annettaviin vähennyksiin. Jos lapsi on verovuonna ollut kahden tai useamman henkilön kasvattilapsena, saa vähennykset se kasvattivanhemmista, jonka antama elatuksen aika verovuonna on pisin.

Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä ovat avioliitossa, katsotaan molempien vanhempien verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä eivät ole avioliitossa tai ovat välien rikkoutumisen vuoksi pysyvästi asuneet toisistaan erillään, katsotaan sen vanhemmista, jonka huollettavaksi lapsi on määrätty, verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen huolto on määrätty molemmille vanhemmille tai lapsi muutoin on myös toisen vanhemman huollossa, katsotaan sen vanhemmista, jonka välittömässä huollossa lapsi on suurimman osan verovuodesta ollut, elättäneen lasta.

Velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on:

Verovelvollista, joka ainoastaan osan verovuotta on asunut Suomessa, verotetaan tältä ajalta 1 momentin 1 kohdan ja muulta osalta vuotta sen 2 kohdan mukaan.

Suomesta saatua tuloa on muun ohessa:

Velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella on:

Suomessa olevia varoja ovat muun ohessa:

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. Suomen kansalaista pidetään kuitenkin Suomessa asuvana, vaikka hän ei jatkuvasti oleskelekaan täällä yli kuuden kuukauden aikaa, kunnes kolme vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jonka aikana hän on lähtenyt maasta, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Jollei muuta näytetä, Suomen kansalaisen ei katsota mainitun ajan jälkeen asuvan Suomessa.

Suomessa asuvaksi katsotaan myös Suomen ulkomaanedustuksessa palveleva Suomen kansalainen, joka on virka- tai työsuhteessa Suomen valtioon.

Jos Yhdistyneissä kansakunnissa, sen erityisjärjestössä, Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä tai kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ulkomailla palveleva Suomen kansalainen välittömästi ennen tätä palvelusta koskevan palvelussopimuksen tekemistä on asunut Suomessa, sen mukaan kuin 1 momentissa säädetään, hänet katsotaan mainitun palveluksen kestäessä Suomessa asuvaksi, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Edellä tässä momentissa säädetyin edellytyksin katsotaan Suomessa asuvaksi Suomen kansalainen, joka on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa Suomen valtion pysyväisessä, päätoimisessa palveluksessa ulkomailla.

Vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa edustustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva taikka Suomessa Yhdistyneiden kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön, taikka sellaisen muun merkittävän kansainvälisen järjestön tai elimen, jonka valtiovararainministeriö on määrännyt ulkoasiainministeriön esityksestä määräajaksi rinnastettavaksi edellä tarkoitettuihin järjestöihin, palveluksessa oleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa ovat, jos he eivät ole Suomen kansalaisia, velvollisia suorittamaan veroa ainoastaan:

Edellä 1 momentissa tarkoitettu henkilö on velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella ainoastaan täällä olevasta kiinteistöstään, omistamistaan 1 momentissa mainittujen suomalaisten osakeyhtiöiden ja osuuskuntien osakkeista ja osuuksista sekä osuudestaan suomalaisen yhtymän tai yhteisetuuden varoihin samoin kuin omistamistaan täällä harjoittamaansa elinkeinoon kuuluvista varoista.

Suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa toimessa oleva henkilö, jonka ei tämän lain säännösten mukaan voida katsoa asuvan Suomessa, on velvollinen suorittamaan veroa ainoastaan aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla aluksen lukuun tekemästään työstä saamastaan palkkatulosta, välittömästi tai välillisesti mainittuun työhön perustuvasta eläketulosta samoin kuin täältä saamastaan tulosta sekä aluksessa tai täällä olevista varoistaan. Suomalaiseen alukseen rinnastetaan suomalaisen työnantajan vuokralle ottama tai muulla perusteella hallitsema sellainen ulkomainen alus, jonka mukana seuraa vain vähäinen määrä miehistöä tai jonka mukana ei lainkaan seuraa miehistöä.

Sekä tulon että varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat:

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu osakeyhtiö on tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta vapaa, jos sen kaikki osakkeet ovat olleet perustamisesta lähtien kunnan omistuksessa eikä yhtiö jaa tai ole jakanut osinkoa. Verovapauden edellytyksenä on myös, että yhtiö ei harjoita muuta kuin 1 momentin 3 kohdassa mainittua toimintaa eikä asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien asunto-osakeyhtiön osakkeiden ja yksinomaan asumiskäyttöön varattujen kiinteistöjen lisäksi omista muuta kuin toimintansa kannalta välttämätöntä omaisuutta. Asuntojen vuokrauksessa yhtiön on noudatettava kunnan vahvistamia asukasvalintaperusteita.

Tulon perusteella suorittavat vain kunnalle veroa:

Oy Alko Ab:n velvollisuudesta suorittaa veroa kunnalle on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Raha-automaattiyhdistys ja Oy Veikkaus Ab suorittavat kunnalle veroa muusta tulostaan kuin arpajaislaissa (491/65) ja ajanvieteautomaateista annetussa laissa (426/76) tarkoitetusta toiminnasta ja musiikkiautomaattien pitämisestä saamastaan tulosta.

Valtio ja sen laitokset suorittavat kunnalle veroa vain maatilojensa ja niihin verrattavien muiden maa-alueidensa tuloista, sellaisten muiden kiinteistöjensä tuloista, joita ei käytetä yleisiin tarkoituksiin, sekä yksityisyrityksiin verrattavien teollisuus- ja muiden liikkeidensä tuloista. Valtio ei kuitenkaan ole verovelvollinen tulosta, jonka se saa pääasiallisesti valtion laitosten tarpeiden tyydyttämiseksi toimivasta liikelaitoksesta tai tuotantolaitoksesta, laiva-, lento- ja autoliikenteestä, rautateistä, kanavista, satamista taikka posti-, tele- tai radiolaitoksista.

Maakunta, kunta ja kuntainliitto, evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä niiden seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta ovat verovelvollisia kunnalle ainoastaan liiketulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta.

Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen ainoastaan liiketulosta. Kunnallisverotuksessa tällainen yhteisö on kuitenkin verovelvollinen myös muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tulosta.

Yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, jos sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja jos se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.

Yleishyödyllisen yhteisön liiketulona ei pidetä yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta saatua tuloa eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa. Yleishyödyllisen yhteisön liiketulona ei myöskään pidetä jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista eikä adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatuja tuloja. Asetuksella voidaan säätää, ettei myöskään tilapäisestä, vähäisestä tai laadultaan erityisestä liiketoiminnasta saatua tuloa pidetä yleishyödyllisen yhteisön liiketulona.

Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen vapauttamisesta valtiolle ja kunnalle tulon perusteella suoritettavista veroista säädetään erikseen.

Varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat:

Puolisoita verotetaan valtion- ja kunnallisverotuksessa vallitsemiensa tulojen perusteella niin kuin eri verovelvollisia.

Valtiolle suoritettavan tuloveron määrää laskettaessa lisätään sen puolison, jolla on ansiotuloja vähemmän kuin toisella puolisolla tai jolla ei ole ansiotuloja lainkaan, muut tulot kuin ansiotulot, siltä osin kuin niiden verotettava määrä ylittää 6 500 markkaa, toisen puolison tuloihin. Jos kummallakin puolisolla on vain muita tuloja kuin ansiotuloja, lisätään sen puolison, jolla on vähemmän tuloja, tulo siltä osin kuin se ylittää 6 500 markkaa toisen puolison tuloihin.

Puolisoita verotetaan valtionverotuksessa heidän yhteenlasketun varallisuutensa perusteella sen mukaisesti kuin kumpikin heistä sitä vallitsee.

Jos puolisot harjoittavat yhdessä elinkeinotoimintaa tai maatilataloutta, verotetaan liikkeen ja ammatin tuloksesta sekä maatilatalouden puhtaasta tulosta 24§:stä poiketen sitä puolisoista, jota olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä varsinaisena yrittäjänä. Valtionverotuksessa puolisoita verotetaan kuitenkin metsätalouden puhtaasta tuotosta 24§:n mukaisesti.

Verovelvollisen luonnollisen henkilön tai puolisoiden yhdessä harjoittaman liikkeen tai ammatin tuloksen taikka maatilatalouden puhtaan tulon yhteismäärää pidetään 170 000 markan määrään saakka kokonaan ansiotulona. Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että verovelvollisen tai puolisoiden harjoittamassaan liikkeessä, ammatissa tai maatilataloudessa suorittaman työn kohtuullinen arvo ylittää 170 000 markkaa, voidaan myös tämän määrän ylittävä osa mainittujen tulojen yhteismäärästä katsoa ansiotuloksi. Ansiotuloa ei kuitenkaan ole metsätalouden puhdas tuotto, korkotulo, osinko, vuokratulo, asuntotulo, arvopapereiden ja kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatu voitto, kiinteistön ainesosan luovutuksesta saatu korvaus eikä muu näihin tuloihin rinnastettava tulo.

Jos varsinaiseksi yrittäjäksi katsottavan verovelvollisen puoliso on työskennellyt puolisoiden yhdessä harjoittamassa liikkeessä, ammatissa tai maatilataloudessa eikä tätä työskentelyä ole pidettävä vähäisenä, katsotaan valtionverotuksessa edellä 27§:ssä tarkoitetusta ansiotulosta verovelvollisen tai hänen puolisonsa vaatimuksesta, jollei muuta selvitystä esitetä, puolet puolison ansiotuloksi.

Kotona olevan alaikäisen lapsen muusta tulosta kuin ansiotulosta määrätään vero valtionverotuksessa siten, että lapsen muu tulo kuin ansiotulo lisätään lasta verovuonna elättäneiden vanhempien 24§:n mukaisesti määräytyvään ansio- ja muiden tulojen yhteismäärään. Jollei vanhemmilla ole yhteisverotettavia tuloja, lapsen muu tulo kuin ansiotulo lisätään sen vanhemman tuloihin, jonka kokonaistulojen määrä on suurempi.

Kotona olevan alaikäisen lapsen varallisuudesta määrätään vero siten, että lapsen varat lisätään vanhempien 25§:ssä tarkoitettuun yhteenlaskettuun varallisuuteen.

Jos lapsen vanhempiin ei sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä tai jos lasta on verovuonna elättänyt vain toinen vanhemmista, lisätään lapsen muu tulo kuin ansiotulo ja varallisuus valtiolle suoritettavan veron määrää laskettaessa sen vanhemman tuloihin ja varallisuuteen, jonka on 8§:n 4 momentin nojalla katsottava elättäneen lasta.

Verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan siltä vuodelta sekä vainajan että pesän tulosta ja varallisuudesta. Kuolinpesään sovelletaan tällöin niitä tämän lain säännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu.

Kotimaista kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena kolmelta perittävän kuolinvuotta seuraavalta verovuodelta ja sen jälkeen yhtymänä.

Kuolinpesä on kotimainen, jos perittävää kuolinhetkellään oli pidettävä tämän lain mukaan Suomessa asuvana. Edellä 14 ja 15§:ssä tarkoitetun henkilön kuolinpesä ei kuitenkaan ole kotimainen.

Yhtymää ei veroteta erikseen, mutta sille vahvistetaan verotettava tulo ja varallisuus yhteisöä koskevien vastaavien säännösten mukaisesti. Yhtymälle vahvistettu verotettava tulo ja varallisuus jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona ja varallisuutena niiden osuuksien mukaan, joita heillä on yhtymän tuloon ja varallisuuteen.

Sen estämättä mitä 1 momentissa on säädetty, kaupparekisteriin merkitylle liiketoimintaa harjoittavalle avoimelle yhtiölle tai kommandiittiyhtiölle vahvistetusta verotettavasta tulosta jaetaan puolet verotettavaksi avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön tulona ja puolet yhtiömiesten tulona 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Edellä 5§:n 3 momentissa tarkoitettua yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena.

Yhtymän tappio vähennetään tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain (362/68) mukaisesti yhtymälle vahvistetusta verotettavasta tulosta ennen tulon jakamista yhtymän ja osakkaiden tulona verotettavaksi.

Jos yhtymän harjoittamasta toiminnasta johtunutta tappiota ei yhtymän purkautumisen vuoksi voida vähentää yhtymän tulosta, jaetaan vähentämättä jäänyt tappio tai 34§:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa puolet siitä otettavaksi huomioon yhtymässä tappiovuonna olleiden osakkaiden verotuksessa ja vähennetään näiden verotettavasta tulosta tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain mukaisesti ja niiden osuuksien mukaan, joita osakkailla on yhtymän tuloon.

Se osa yhtymän veloista, joka ylittää yhtymän varat, jaetaan yhtymäosuuksien suhteessa otettavaksi huomioon osakkaiden varallisuusverotuksessa.

Konkurssipesä ei ole erillinen verovelvollinen eikä konkurssi muutoinkaan muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa. Se osa veroista, joka johtuu konkurssipesän elinkeinotoiminnasta, pannaan kuitenkin konkurssipesän maksettavaksi.

Yhtymän ei katsota verotuksessa purkautuvan eikä liikkeen, ammatin tai maatilatalouden harjoittajan lopettavan toimintaansa siltä osin kuin toimintamuodon muutoksessa aikaisemmin harjoitettuun toimintaan liittyvät varat ja velat siirtyvät samoista arvoista seuraavissa tapauksissa:

Siirtyvän toiminnan verotuksessa vähentämättä olevat menot vähennetään edellä tarkoitetun toimintamuodon muutoksen jälkeen samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty ilman toimintamuodon muutosta.

Siirtyvään toimintaan liittyvää omaisuutta luovutettaessa 67, 68 ja 70§:ssä sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut omistusajat lasketaan omaisuuden saannosta ennen toimintamuodon muutosta.

Edellä 1 momentin 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa katsotaan toimintamuodon muutoksessa saadut verovelvollisen aikaisempaa osuutta vastaavat uuden yhtiön osakkeet tai osuudet hankituiksi silloin, kun verovelvollinen on hankkinut osuutensa ennen muodonmuutosta toimineessa yhtiössä tai kuolinpesässä.

Verovelvollisen toisesta tulolähteestään siirtämän omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä. Maatilataloudesta siirrettyjen tuotteiden hankintamenoksi katsotaan tuotteiden todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä.

Yhtymän osakkaan ottaessa yhtymästä omaisuutta katsotaan yhtymän verotuksessa omaisuuden luovutushinnaksi alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Yhtymän verotuksessa luovutushinnaksi luettava määrä katsotaan omaisuuden hankinnasta johtuneeksi menoksi yhtymän osakkaan verotuksessa.

Purkautuvan yhteisön verotuksessa jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan sen todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksessa jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan sen alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta.

Yhteisöjen tai yhtymien sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno.

Sulautuvan yhteisön tai yhtymän ei katsota purkautuvan verotuksessa. Sulautuneen yhteisön tai yhtymän verotuksessa vähentämättä olevat vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottaneen yhteisön tai yhtymän tuloista samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuneen yhteisön tai yhtymän tuloista. Sulautumisessa siirtynyttä omaisuutta luovutettaessa 67, 68 ja 70§:ssä tarkoitetut omistusajat lasketaan sulautuneen yhteisön tai yhtymän saannosta.

Sulautuvaa ja vastaanottavaa yhteisöä tai yhtymää käsitellään verotuksessa erillisinä siihen asti, kun sulautuminen on tullut voimaan.

Verovelvollisella on oikeus tulostaan vähentää tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot jäljempänä tässä luvussa säädetyin poikkeuksin.

Kunnallisverotuksessa kunkin tulolähteen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot vähennetään saman tulolähteen tulosta.

Verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ei saa vähentää.

Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat muun ohessa:

Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena, 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna menona pidetään myös palkkaa, jonka verovelvollinen on suorittanut tulonhankinnassaan jatkuvasti työskennelleille kotona oleville lapsille tai muille perheenjäsenille, jotka ennen verovuotta ovat täyttäneet 14 vuotta. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on kuitenkin, ettei työstä maksettu korvaus ylitä määrää, joka työstä olisi ollut maksettava palkatulle vieraalle henkilölle. Puolisolle maksettu palkka tai muu korvaus ei ole lainkaan vähennyskelpoinen.

Tulon hankkimisesta johtuneina menoina pidetään myös matkakustannuksia asunnosta työpaikkaan ja takaisin halvimman kulkuneuvon käytöstä aiheutuvien kustannusten mukaan laskettuna. Näitä matkakustannuksia voidaan kuitenkin vähentää enintään 16 000 markkaa ja vain siltä osin, kuin ne ylittävät verovuonna 2 000 markkaa.

Jos 1 momentissa tarkoitettuna halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa, vähennys lasketaan siten, kuin verohallitus vuosittain tarkemmin määrää ottaen huomioon sen kohtuullisen kustannusten lisäyksen, joka aiheutuu kulkuneuvon käytöstä asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin.

Edellä 1 ja 2 momentissa olevia säännöksiä sovelletaan laskettaessa vähennystä 50§:n 3 momentissa tarkoitetuista matkoista aiheutuvista kustannuksista.

Verovelvollisen, joka on käyttänyt moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa metsänraivaustyöhön verrattavassa työssä, tällaisesta työstä saaman palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneeksi menoksi katsotaan sahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 30 prosenttia tai verovelvollisen vaatimuksesta 40 prosenttia edellä tarkoitetun palkkatulon määrästä (moottorisahavähennys) . Kahden henkilön työryhmän käyttäessä samaa sahaa mainittuina kustannuksina pidetään 20 prosenttia kummankin kyseisestä työstä saaman palkkatulon määrästä ja, jos työryhmään on kuulunut kolme henkilöä, 15 prosenttia kunkin kyseessä olevasta palkkatulosta. Verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiksi menoiksi katsotaan edellä mainittuja suuremmat sahan käytöstä aiheutuneet todelliset menot.

Verovelvollisen, joka on metsä- tai muussa ajossa käyttänyt hevosta ja ajovälineitä tai traktoria, palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneeksi menoksi katsotaan hevosen ja ajovälineiden tai traktorin käytöstä aiheutuneina kustannuksina 60 prosenttia metsäajosta ja 50 prosenttia muusta ajosta saadusta palkkatulosta (ajovälinevähennys) . Verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiksi menoiksi katsotaan edellä mainittuja suuremmat hevosen ja ajovälineiden tai traktorin käytöstä aiheutuneet todelliset menot.

Verovelvollisen, jonka 1 momentissa tarkoitettu palkkatulo on vähintään yksi kolmasosa hänen tuloistaan, tämän palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiksi menoiksi katsotaan lisäksi 5 prosenttia kyseisen palkkatulon määrästä, kuitenkin enintään 1 400 markkaa (metsurivähennys) .

Tuloihin, joita verotetaan maatilatalouden tuloverolain (543/67) mukaan, ei sovelleta tämän pykälän säännöksiä.

Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneina menoina ei saa vähentää verovelvollisen ja hänen perheensä elantokustannuksia, joita ovat myös asunnon vuokra ja kotiapulaisen palkkamenot.

Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan:

Verovelvollinen ei saa vähentää merityötulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja tulonhankkimisvähennystä lukuun ottamatta.

Verovelvollisella on oikeus vähentää elinkeinotoimintaan, maatilatalouteen ja muuhun ansiotoimintaan liittyvien sekä muiden velkojensa korot jäljempänä säädetyin rajoituksin.

Muulla verovelvollisella kuin luonnollisella henkilöllä ja erillisenä verovelvollisena verotettavalla kotimaisella kuolinpesällä on oikeus vähentää vain elinkeinotoimintaan, maatilatalouteen, muuhun ansiotoimintaan ja kiinteistöön liittyvien velkojen korkoja.

Velkojen korkojen vähentämistä koskevia säännöksiä sovelletaan myös indeksi- ja kurssitappioihin.

Luonnollisen henkilön tai puolisoiden ja erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän korkovähennyksen määrää laskettaessa korot otetaan huomioon vain siltä osin, kuin niiden määrä ylittää 900 markan suuruisen omavastuuosuuden.

Erityislain nojalla verovapaaseen tuloon kohdistuvat korot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Luonnollisella henkilöllä tai puolisoilla yhdessä sekä erillisenä verovelvollisena verotettavalla kotimaisella kuolinpesällä on oikeus vähentää 90 prosenttia muiden kuin ansiotoimintaan liittyvien velkojensa korkojen omavastuuosuuden ylittävästä määrästä. Vähennyksen enimmäismäärä on 22 000 markkaa. Jos verovelvollisella luonnollisella henkilöllä, johon ei sovelleta puolisoita koskevia säännöksiä, tai puolisoilla on ollut verovuonna elätettävänään alaikäinen lapsi, vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 25 000 markkaa.

Korkovähennykseen saa sisältyä enintään 10 000 markkaa muita kuin asuntolainakorkoja, joita ovat verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimisesta tai perusparannuksesta johtuvan velan korot.

Muu kuin elinkeinotoimintaan tai maatilatalouteen liittyvän velan korko, joka on maksettu ennen aikaa, jolta se on laskettu, on vähennyskelpoinen vain siltä osin, kuin se kohdistuu verovuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen.

Verovelvollisella ei ole oikeutta vähentää korkoa, joka on maksettu opintotukilain (39/84) 7§:n 3 momentissa mainittuna avustuksena.

Omavastuuosuutta sovellettaessa tai, kun korkoja on vaadittu vähennettäväksi enemmän kuin mihin verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on lain mukaan oikeus, korot jäävät vähentämättä seuraavassa järjestyksessä:

Puolisoiden koroista jäävät 1 momentissa mainitussa järjestyksessä vähentämättä ensisijaisesti sen puolison korot, jonka kokonaistulon määrä valtionverotuksessa on pienempi, jolleivat puolisot ole toisin vaatineet.

Kokonaistulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa myönnetään jäljempänä säädetyin edellytyksin merityötulovähennys yleisesti verovelvolliselle merityötulon saajalle.

Merityötulolla tarkoitetaan laivanisännän tai verohallituksen määräämän muun tähän rinnastettavan aluksen liikennöintiä hoitavan työnantajan palveluksessa suomalaisessa, bruttovetoisuudeltaan vähintään 100 rekisteritonnin aluksessa tehdystä aluksen liikennöintiin liittyvästä työstä rahana tai rahanarvoisena etuutena saatua palkkatuloa, edellyttäen että

Rannikkoliikenteellä tarkoitetaan kotimaan liikennettä saaristoalueen ulkopuolella Suomenlahdella, Pohjanlahdella ja Itämerellä 57 pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella, ei kuitenkaan liikennettä Viipurinlahdelta Virolahden kunnan Santioon sisäväylää pitkin eikä Sipoon kunnan Kaunissaaren ohitusta eikä myöskään Porkkalanniemen tai Hankoniemen ohitusta, jos alusta muutoin käytetään rannikon saaristoalueen sisäpuolella.

Ulkomaan liikenteellä tarkoitetaan liikennettä Suomessa olevan paikkakunnan ja vieraassa valtiossa olevan paikkakunnan välillä tai liikennettä rannikkoliikenteen alueen ulkopuolella.

Suomalaiseen alukseen rinnastetaan suomalaisen työnantajan vuokralle ottama tai muulla perusteella hallitsema sellainen ulkomainen alus, jonka mukana seuraa vain vähäinen määrä miehistöä tai jonka mukana ei lainkaan seuraa miehistöä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua määräämistä voi hakea työnantaja tai verovelvollinen.

Merityötuloa on myös:

Merityötulona ei pidetä tuloa, joka saadaan:

Kokonaistulosta valtionverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 18 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 38 000 markkaa.

Kokonaistulosta kunnallisverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 30 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 65 000 markkaa.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, korotetaan merityötulovähennystä kunnallisverotuksessa 1 000 markalla jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana alus ei käy Suomen satamassa tai muutoin Suomen rajojen sisäpuolella ja jonka ajan verovelvollinen työskentelee aluksessa. Korotukseen oikeuttavan ajanjakson päättyessä korotus myönnetään kuitenkin myös vajaalta kalenterikuukaudelta.

Merityötulovähennystä koskevien säännösten soveltamisesta antaa lausuntoja verohallituksen yhteydessä oleva merimiesverolautakunta. Merimiesverolautakunta voi myös tarvittaessa tehdä valtiovarainministeriölle esityksiä merityötulovähennystä koskevien säännösten muuttamisesta.

Luonnollinen henkilö tai erillisenä verovelvollisena verotettava kotimainen kuolinpesä saa vähentää kokonaistulostaan omaisuustulovähennyksenä saamiensa osinkojen, korkojen, sijoitusrahaston voitto-osuuksien ja muuna asuntona kuin vapaa-ajan asuntona käytettäväksi vuokratusta asunnosta saamiensa vuokratulojen perusteella 2 000 markkaa lisättynä 50 prosentilla siitä määrästä, jolla nämä tulot ylittävät 2 000 markkaa. Omaisuustulovähennyksen määrä voi kuitenkin olla enintään sen perusteena olevien tulojen yhteismäärän suuruinen ja enintään 10 000 markkaa.

Omaisuustulovähennyksen määrää laskettaessa ei oteta huomioon luonnollisia vähennyksiä.

Verovelvollisella on oikeus vähentää omasta ja puolisonsa pakollisesta eläkevakuutuksesta suorittamansa maksut. Lisäksi verovelvollisella on oikeus vähentää vapaaehtoisia omia ja puolisonsa eläkevakuutusmaksuja, ei kuitenkaan kertamaksuja eikä erillisenä myönnetyn työkyvyttömyyseläkevakuutuksen maksuja, enintään 15 prosenttia ansiotulon määrästä (eläkevakuutusmaksuvähennys) . Kansaneläkevakuutusmaksu ei ole vähennyskelpoinen.

Vapaaehtoisena eläkevakuutuksena pidetään vakuutusta, johon perustuvat suoritukset on tarkoitettu maksettaviksi toistuvina erinä puolivuosittain tai lyhyemmin väliajoin verovelvollisen jäljellä olevan eliniän tai vähintään kahden vuoden ajan.

Eläkevakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, ettei maksuja ole vähennetty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain tai maatilatalouden tuloverolain nojalla.

Verovelvollisella on oikeus vähentää omia ja perheenjäsentensä sairauskuluja 300 markkaa ylittävältä osalta enintään 1 600 markkaa tai, jos kysymyksessä ovat puolisot, 600 markkaa ylittävältä osalta yhteensä enintään 3 200 markkaa. Enimmäismääriä on korotettava 500 markalla jokaisesta alaikäisestä lapsesta, jota verovelvollinen on verovuonna elättänyt (sairauskuluvähennys).

Jos verovuonna Suomessa asuneen henkilön veronmaksukyky hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen on erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, vähennetään tulosta kohtuullinen määrä, ei kuitenkaan enempää kuin 6 000 markkaa (veronmaksukyvyn alentumisvähennys ). Vähennys myönnetään täysin tuhansin markoin.

Yksinomaan sairaudesta johtuneiden kustannusten perusteella verovelvollisen veronmaksukyvyn voidaan katsoa olennaisesti alentuneen vain, jos sairauskuluvähennyksen enimmäismäärän ylittävien sairauskustannusten määrä verovuonna on vähintään 2 000 markkaa ja samalla vähintään 5 prosenttia verovelvollisen kokonaistulosta.

Valtionverotuksessa verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on oikeus vähentää kokonaistulostaan 12 000 markkaa, jos verovelvollisella tai puolisoilla on ollut verovuonna elätettävänään vähintään 2 vuotta mutta enintään 7 vuotta täyttänyt lapsi (lapsenhoitovähennys).

Valtionverotuksessa verovelvollisen kokonaistulosta vähennetään valtionverotuksen eläketulovähennys . Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 2,22 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään progressiivisen tuloveroasteikon alimman verotettavan tulon määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen sadan markan määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen kokonaistulo on suurempi kuin täyden eläketulovähennyksen määrä, eläketulovähennystä pienennetään 70 prosentilla määrästä, jolla kokonaistulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän.

Valtionverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään yksinäiselle henkilölle verovuonna maksetun kansaneläkkeen pohjaosan ja ensimmäisessä kuntaryhmässä maksetun täysimääräisen lisäosan yhteismäärää.

Edellä 4§:ssä tarkoitettu yhteisö saa, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään, vähentää valtionverotuksessa kokonaistulostaan:

Verovelvollinen saa vähentää kokonaistulostaan valtionverotuksessa tulolähteensä tappion, jos se ei johdu elantokustannuksista. Maatilatalouden tappio on kuitenkin vähennyskelpoinen kokonaistulosta vain 10 000 markan määrään saakka.

Verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on oikeus kokonaistulostaan vähentää 9 500 markkaa jokaisesta verovuonna elättämästään alaikäisestä lapsesta (lapsivähennys).

Verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulosta kunnallisverotuksessa vähennetään 10 000 markkaa, jos hän on verovuonna elättänyt alaikäistä lasta, eikä häneen sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä (yksinhuoltajavähennys).

Verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulosta kunnallisverotuksessa vähennetään 2 600 markkaa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia. Jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, vähennyksenä myönnetään prosenttimäärän osoittama osuus 2 600 markasta (kunnallisverotuksen invalidivähennys). Vähennys myönnetään kuitenkin enintään muun ansiotulon kuin eläketulon suuruisena.

Jos verovelvollinen on verovuonna saanut pakolliseen eläketurvaan perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä, katsotaan hänen haitta-asteensa ilman eri selvitystä 100 prosentiksi, jos eläke on myönnetty täytenä, ja 50 prosentiksi, jos se on myönnetty osaeläkkeenä, jollei verovelvollisen haitta-asteen esitetyn selvityksen perusteella katsota olevan suurempi. Verovelvollinen säilyttää oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeen mukaiseen invalidivähennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi.

Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä niistä perusteista, joiden mukaan haitta-aste määritellään, sekä invalidivähennyksen saamiseksi esitettävästä selvityksestä.

Invalidivähennyksen suuruus määrätään valtionverotuksen muun ansiotulon kuin eläketulon perusteella, josta on vähennetty edellä 1 luvussa tarkoitetut vähennykset.

Edellä 1 ja 2 momentissa olevien säännösten estämättä verovelvollinen, jolla on ollut veronalaista eläketuloa vuonna 1982, saa kunnallisverotuksessa vähentää sen suuruisen invalidivähennyksen, johon hänellä on ollut oikeus vuodelta 1982 toimitetussa kunnallisverotuksessa, jollei hänellä ole voimassa olevien säännösten mukaan oikeutta tätä suurempaan invalidivähennykseen.

Verovelvollisen kokonaistulosta kunnallisverotuksessa vähennetään kunnallisverotuksen eläketulovähennys. Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,37 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään täyden perusvähennyksen määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen sadan markan määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen kokonaistulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 70 prosentilla ylimenevän osan määrästä.

Kunnallisverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään verovuonna yksinäiselle henkilölle maksetun kansaneläkkeen pohjaosan ja ensimmäisessä kuntaryhmässä maksetun täysimääräisen lisäosan yhteismäärää. Puolisoiden, joista molemmat saavat kansaneläkettä tai joista toinen saa kansaneläkettä ja toinen rintamasotilaseläkettä, täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään puolisoille verovuonna maksetun kansaneläkkeen pohjaosan ja ensimmäisessä kuntaryhmässä maksetun lisäosan yhteismäärää.

Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 8 000 markan määrää suurempi, on siitä kunnallisverotuksessa vähennettävä tämän tulon määrä (perusvähennys) . Jos kokonaistulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 20 prosentilla ylimenevän tulon määrästä.

Verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka ei ole koko verovuotta asunut Suomessa sekä ulkomainen yhteisö saa tehdä korkovähennyksen ja eläkevakuutusmaksuvähennyksen vain, jos se kohdistuu sellaiseen tuloon tai omaisuuteen, josta täällä on suoritettava veroa.

Sairauskuluvähennykseen, lapsenhoitovähennykseen, valtionverotuksen eläketulovähennykseen sekä kokonaistulosta kunnallisverotuksessa tehtäviin 4 luvussa tarkoitettuihin vähennyksiin on oikeus vain sellaisella luonnollisella henkilöllä, joka on asunut suurimman osan verovuodesta Suomessa. Perusvähennykseen on oikeus vain koko verovuoden Suomessa asuneella luonnollisella henkilöllä.

Jos erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän osakkaana on vainajan lapsi tai kasvattilapsi, joka on verovuonna saanut elatuksensa pesän varoista, pesälle myönnetään vainajan kuolinvuotta seuraavilta vuosilta lapsen osalta sairauskuluvähennys, lapsenhoitovähennys, lapsivähennys ja yksinhuoltajavähennys.

Jos leski on erillisenä verovelvollisena verotettavan kuolinpesän osakas, pesälle myönnetään myös lesken osalta sairauskuluvähennys, eläkevakuutusmaksuvähennys, kunnallisverotuksen invalidivähennys ja valtionverotuksen invalidivähennys. Edellä mainitut vähennykset tehdään pesän tulosta tai tuloverosta vain, jos leski ei ole vaatinut niitä vähennettäviksi ensi sijassa omasta tulostaan tai tuloverostaan. Säännöksiä, jotka koskevat vähennyksen tekemistä lesken osalta, sovelletaan myös muuhun kuolinpesän osakkaaseen, jonka metsätalouden hyväksi tekemän työn arvo on luettu pesän tuloksi.

Eläkevakuutusmaksuvähennys, muusta kuin ansiotoimintaan liittyvästä verovelvollisen omasta tai puolison velasta johtuva korkovähennys, sairauskuluvähennys, lapsenhoitovähennys ja lapsivähennys tehdään sen puolison tuloista, joka vähennystä on vaatinut. Jollei vähennystä voida tehdä sen mukaan kuin puolisot ovat sitä vaatineet, vähennys tehdään ensisijaisesti sen puolison tuloista, jonka valtionverotuksen kokonaistulon määrä on suurempi.

Eläkevakuutusmaksuvähennys, korkovähennys ja sairauskuluvähennys tehdään valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa samansuuruisina.

Valtionverotuksessa kokonaistulosta tehtävät vähennykset vähennetään ensisijaisesti ansiotuloista. Omaisuustulovähennys ja korkovähennys tehdään kuitenkin ensisijaisesti muista kuin ansiotuloista.

Kunnallisverotuksessa kokonaistulosta tehtävät vähennykset vähennetään ensi sijassa verovelvollisen kotikunnassa verotettavien tulojen yhteismäärästä. Siltä osin kuin kotikunnassa verotettava tulo ei riitä näiden vähennysten tekemiseen, ne vähennetään muissa kunnissa verotettavista tuloista siten, että vähennys tehdään ensi sijassa siinä kunnassa verotettavista tuloista, jossa verotettavien tulojen yhteismäärä on suurin.

Poiketen 1 ja 2 momentin säännöksistä tiettyyn tulolähteeseen kohdistuvan velan korot vähennetään tämän tulolähteen tulosta. Verovelvollisen tai hänen perheensä asunnon hankkimiseen tai perusparannukseen liittyvien korkojen ei katsota kohdistuvan tiettyyn tulolähteeseen.

Tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.

Satunnainen myyntivoitto ja omaisuuden luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus tapahtunut.

Jos verovuonna saatu lakisääteiseen eläketurvaan perustuva eläketulo kohdistuu vähintään kolmen kuukauden ajalta verovuotta edeltäneeseen aikaan, eläketulo jaksotetaan verovelvollisen vaatimuksesta sen vuoden tuloksi, johon eläke kohdistuu. Jos edellä tarkoitettu kerralla saatu eläketulo kohdistuu useampaan vuoteen kuin verovuoteen ja kahteen verovuotta edeltäneeseen vuoteen, se jaksotetaan kolmeksi yhtä suureksi eräksi verovuodelle ja kahdelle sitä edeltäneelle vuodelle.

Vaatimus eläketulon jaksottamisesta on tehtävä eläkkeen maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Toimitettujen verotusten osalta noudatetaan soveltuvin osin verotuslain 82§:ssä tarkoitettua menettelyä.

Verovelvollisen suorittamaan menoon perustuva vähennys tehdään, jollei 117§:stä tai erityisestä syystä muuta johdu, sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu.

Verovelvollisen tulonhankinnassa käytettyjen rakennusten, koneiden ja kaluston sekä patenttien ynnä muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot vähennetään vuotuisina poistoina noudattaen soveltuvin osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä.

Veronalaisiksi varoiksi katsotaan verovelvollisella verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

Verotettava varallisuus on se jäännös, joka saadaan kun veronalaisista varoista tehdään jäljempänä säädetyt vähennykset.

Veronalaisia varoja ovat muun ohessa:

Veronalaisia varoja eivät ole:

Omistajan veroiseksi katsotaan:

Jos jollakin muutoin on oikeus nauttia tuotto toisen omaisuudesta, luetaan omaisuuden arvo, sen mukaan kuin kohtuulliseksi katsotaan, kokonaan tai osittain, kuitenkin vähintään 138§:n mukaiselta osalta, tuottoon oikeutetun varoiksi ja muulta osalta omistajan varoiksi.

Varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä se oli.

Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

Vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden arvoksi katsotaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa poistamatta oleva omaisuuden hankintamenon osa, ei kuitenkaan käypää arvoa korkeampaa määrää. Maatilan, muun kiinteistön sekä rakennuksen ja rakennelman samoin kuin käyttöomaisuuteen kuuluvan arvopaperin arvo määrätään kuitenkin jäljempänä tässä luvussa säädetyllä tavalla ja nettovetoisuudeltaan vähintään 19 rekisteritonnin aluksen arvo ottamatta huomioon veronhuojennuslainsäädännön perusteella tehtyjä poistoja.

Maatalousmaan ja sen kasvuston arvoksi katsotaan maatalousmaan keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna seitsemällä. Maatalousmaaksi katsotaan pelto, puutarha sekä luonnonniitty ja luonnonlaidun. Verohallitus vahvistaa vuosittain pellon keskimääräisen vuotuisen tuoton kunnittain hehtaarilta siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun keskimääräiseen vuotuiseen tuottoon verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

Jos verovuoden aikana tapahtuneen kuntajaon muutoksen vuoksi pellolle viimeksi vahvistetut keskimääräiset vuotuiset tuotot poikkeavat toisistaan kunnan eri osissa, pellon viimeksi vahvistettuna keskimääräisenä vuotuisena tuottona pidetään näiden tuottojen pinta-alojen suhteessa painotettua keskiarvoa.

Puutarhan keskimääräiseksi vuotuiseksi tuotoksi katsotaan 150 prosenttia sekä luonnonniityn ja luonnonlaitumen keskimääräiseksi vuotuiseksi tuotoksi 35 prosenttia vahvistetusta pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta.

Salaojitetun maatalousmaan arvoon lisätään verohallituksen vuosittain hehtaarilta vahvistama lisäarvo (salaojituslisä) . Salaojituslisä vahvistetaan siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun salaojituslisään verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

Metsän arvoksi katsotaan sen tuloverotuksessa vahvistettu puhdas tuotto kerrottuna luvulla 10. Jos maatilan metsän puuston arvo olennaisesti poikkeaa samassa kunnassa olevien samanlaatuisten metsämaiden puustojen keskimääräisestä arvosta, on metsän edellä mainituin tavoin laskettua arvoa harkinnan mukaan korotettava tai alennettava. Metsäksi luetaan maapohja ja puusto.

Maatilan tuotantorakennuksen rakennuspaikan, joka käsittää rakennuksen alla olevan maan sekä sen välittömässä läheisyydessä olevan pihamaan, käypä arvo määrätään kertomalla vastaavan suuruiselle maatalousmaalle 124§:n nojalla määrättävä verotusarvo luvulla 4.

Maatilan asuinrakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään noudattaen 130§:n muuta kiinteistöä kuin maatilaa koskevia säännöksiä.

Maatilaan kuuluva kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikka tai muu etuus, jota käytetään muuhun kuin maatilatalouden omiin tarpeisiin, arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä laskettuna etuudesta saatavan puhtaan tulon, etuuden todennäköisen kestoajan ja 8 prosentin korkokannan mukaan on verovuoden päättyessä.

Maatilalla olevan asuinrakennuksen arvo määrätään noudattaen 131§:n muuta asuinrakennusta koskevia säännöksiä.

Maatalousrakennuksen ja maatilalla olevan rakennelman arvoksi katsotaan tuloverotuksessa verovuoden päättyessä poistamatta oleva rakennuksen ja rakennelman hankintamenon osa.

Maataloudessa käytettävien koneiden, kaluston ja laitteiden arvoksi katsotaan verovuoden päättyessä tuloverotuksessa poistamatta oleva omaisuuden hankintamenon osa, ei kuitenkaan käypää arvoa korkeampaa määrää.

Kotieläinten, mikäli ne eivät ole varallisuusverosta vapaat, arvoksi katsotaan niiden käypä arvo sen mukaan kuin verohallitus tarkemmin määrää.

Muun kiinteistön kuin maatilan arvo määrätään erikseen maapohjan ja rakennusten osalta.

Maapohjan, jollaisena pidetään myös sellaista maatilaan kuuluvaa rakennusmaa-aluetta, jolle on vahvistettu asema- tai rakennuskaava, käypää arvoa määrättäessä on otettava huomioon kiinteistön käyttötarkoitus, rakennusoikeus, sijainti, liikenneyhteydet, sopivuus rakennustarkoituksiin, kunnallisteknisten töiden valmiusaste sekä laadultaan ja sijainniltaan vastaavista kiinteistöistä paikkakunnalla vapaassa kaupassa normaaleissa oloissa maksettujen hintojen perusteella todettu kohtuullinen hintataso.

Sellaisen maatilaan kuuluvan rakennusmaa-alueen, josta verovelvollinen on myynyt ja voi edelleen myydä maata rakennustarkoituksiin, arvo määrätään noudattaen soveltuvin osin 1 momentin säännöksiä. Lisäksi on otettava huomioon rakennusmaa-alueesta teiksi ja yleisiksi alueiksi käytettävän maan osuus sekä se aika, jonka arvioidaan kuluvan ennen kuin maata todennäköisesti tullaan käyttämään rakennusmaana.

Jos tontin tai rakennuspaikan rakennusoikeutta ei ole käytetty täyteen määrään ja jos sillä olevien rakennusten arvo ei ole tontin arvoon verrattuna vähäinen, tontin arvoa on alennettava kohtuullisesti.

Verohallitus vahvistaa vuosittain kunkin kunnan osalta ne tarkemmat perusteet, joiden mukaan maapohjan verotusarvo lasketaan verotusta toimitettaessa.

Rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen arvoksi katsotaan, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää, rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo vähennettynä seuraavilla vuotuisilla ikäalennuksilla:

Jos rakennus tai rakennelma on vaurioitunut tai muutoin menettänyt arvoaan enemmän kuin ikäalennukset edellyttävät, on jälleenhankinta-arvoa vähennettävä arvon alenemista vastaavalla määrällä. Jos rakennuksessa tai rakennelmassa on sen valmistumisen jälkeen suoritettu perusparannuksia tai huomattavia kunnossapitotöitä, on ikäalennusta harkinnan mukaan alennettava.

Käytössä olevan rakennuksen tai rakennelman arvoksi katsotaan 1 momentin säännösten estämättä vähintään 20 prosenttia rakennuksen tai rakennelman jälleenhankinta-arvosta. Käytössä olevaan vesivoimalaitokseen kuuluvan rakennuksen, padon, altaan ja muun rakennelman arvoksi katsotaan kuitenkin vähintään 40 prosenttia niiden jälleenhankinta-arvosta.

Jos maatilan tai muun kiinteistön tässä luvussa tarkoitettujen eri osien ja etuuksien arvojen yhteismäärä on kiinteistön todennäköistä luovutushintaa suurempi, katsotaan todennäköinen luovutushinta kiinteistön arvoksi.

Verohallitus vahvistaa verotusarvon kotimaisille obligaatioille sekä sellaisten osakeyhtiöiden, lukuun ottamatta asunto-osakeyhtiöitä, osakkeille, joiden osakepääoma verovuotta edeltäneen kalenterivuoden päättyessä on ollut vähintään 1 500 000 markkaa, niin myös osakkeille ja muille arvopapereille sekä vakioiduille optioille ja termiineille, joiden osalta verohallitus katsoo sen tarpeelliseksi.

Verohallitus laatii ehdotuksen 1 momentissa tarkoitettujen arvopapereiden verotusarvoksi ennen verovuoden lokakuun loppua, minkä jälkeen se, jonka etua asia saattaa koskea, sekä myös arvopaperin antaja voivat seuraavan marraskuun aikana tehdä verohallitukselle ehdotusta vastaan muistutuksensa. Verohallituksen on seuraavan joulukuun loppuun mennessä toimitettava verotusarvojen lopullinen vahvistaminen ja julkaistava niistä luettelo, niin että se on verovelvollisten saatavana viimeistään tammikuun 15 päivänä.

Arvopaperin verotusarvoa ei saa vahvistaa sille 2 momentissa mainittuun ehdotukseen otettua arvoa suuremmaksi, ellei siihen anna aihetta ehdotusta laadittaessa sattunut olennainen erehdys tai olosuhteiden muuttuminen taikka muu niihin verrattava syy.

Verohallituksen arvopaperin verotusarvon vahvistamista koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta, ellei arvoa ole vahvistettu sille 2 momentissa tarkoitettuun ehdotukseen otettua arvoa suuremmaksi.

Arvopaperipörssissä noteeratun osakkeen verotusarvoksi vahvistetaan 70 prosenttia sen käyvästä arvosta. Näiden osakkeiden, arvopaperipörssissä noteerattujen obligaatioiden sekä vakioitujen optioiden ja termiinien arvo vahvistetaan 133§:ssä mainittua ehdotusta tekemättä.

Valtiovarainministeriö antaa tarkemmat määräykset niistä perusteista, joiden mukaan verolautakunta vahvistaa asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden, asunto- ja muiden osuuskuntien osuuksien sekä muiden arvopapereiden, joiden arvoa verohallitus ei ole vahvistanut, käyvän arvon. Jos verolautakunta on määrännyt arvopapereiden tai osuuksien arvon, voidaan verotukseen tältä osin hakea muutosta siinä järjestyksessä, kuin verotuslaissa säädetään.

Ulkomainen raha ja ulkomaisen rahan määräiset arvopaperit ja saamiset arvostetaan verovuoden viimeisen päivän virallisen ostokurssin sekä velat mainitun ajankohdan virallisen myyntikurssin mukaan. Jos saaminen tai velka on suoritettava vaihtoehtoisesti Suomen tai ulkomaisella rahalla, on, jos valintaoikeus on velkojalla, arvo määrättävä sen raha-arvon perusteella, jonka mukaisesti saamisen tai velan arvo on suurempi, sekä jos valintaoikeus on velallisella, sen raha-arvon perusteella, jonka mukaan mainittu arvo on pienempi.

Koroton saaminen, joka ei ole verovuoden päättyessä erääntynyt, arvostetaan siihen arvoon, joka sillä, laskettuna 8 prosentin korkokannan mukaan ja ottaen lukuun vain täydet vuodet, oli verovuoden päättyessä. Muun saamisen arvoksi katsotaan sen nimellisarvo. Epävarma tai suuruudeltaan epämääräinen saaminen arvostetaan todennäköiseen arvoonsa.

Rajoittamattoman ajan voimassa olevan nautintaoikeuden ja omaisuuden tuottoon tai muuhun etuun saadun oikeuden arvo on oikeudesta saatavan vuositulon määrä kerrottuna luvulla 12,5.

Verovelvollisen jäljellä olevaksi eliniäksi tarkoitetun nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun edun arvo lasketaan kertomalla edusta saatavan vuositulon määrä etuun oikeutetun henkilön iän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:

verovelvollisen ikä

luku, jolla vuositulon määrä kerrotaan

Verovelvolliselle määrävuosiksi tuleva etuus arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovuoden päättyessä laskettuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja 8 prosentin korkokannan mukaan.

Jos verovelvollinen on verovuoden päättyessä käyttänyt omistamaansa rakennusta tai asunto-osakeyhtiön osakkuuden taikka asunto-osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitsemaansa huoneistoa yksinomaan tai pääasiallisesti omana taikka perheensä asuntona, alennetaan rakennuksen ja sen tonttimaan sekä osakkeen ja osuuden tämän luvun säännösten mukaan määritettyä arvoa, siltä osin kuin se ei ylitä 125 000 markkaa, 40 prosentilla.

Jos verovelvollisen omistamassa rakennuksessa on kaksi tai useampia huoneistoja, joista verovelvollinen on verovuoden päättyessä käyttänyt jotakin huoneistoa yksinomaan tai pääasiallisesti omana taikka perheensä asuntona, alennetaan rakennuksen omana asuntona käytetyn osan ja sitä vastaavan tonttimaan arvoa, siltä osin kuin se ei ylitä 125 000 markkaa, 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Veronalaisista varoista vähennetään verovelvollisen velat.

Velkoja ovat muun ohessa:

Velkana ei pidetä omaa pääomaa.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen arvo määrätään vastaavan oikeuden arvostusperusteen mukaan.

Henkilö, joka verovuoden päättyessä ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö saa vähentää ainoastaan sen velan ja velvoitteen, joka kohdistuu täällä verovuoden päättyessä olleeseen omaisuuteen.

Jos Suomessa liikettä harjoittava verovelvollinen on välittömästi tai välillisesti riippuvainen henkilöstä, joka ei asu Suomessa, tai ulkomaisesta yrityksestä, joka taloudellisesti osallistuu hänen yritykseensä tai jolla on vaikutusvaltaa sen johtoon taikka johon yritykseen verovelvollinen taloudellisesti osallistuu tai jonka yrityksen johtoon hän voi vaikuttaa, verovelvollisen varoista ei saa vähentää sitä osaa velasta, jota on pidettävä pääomansijoituksena täällä olevaan liikkeeseen.

Suomessa asuvien puolisoiden yhteenlasketuista varoista vähennetään 50 000 markkaa. Jos toisella puolisolla tällöin on velkoja enemmän kuin varoja, otetaan erotus huomioon toisen puolison verotettavan varallisuuden vähennyksenä, ei kuitenkaan enempää kuin kolmannes viimeksi mainitun puolison verotettavasta varallisuudesta.

Verovelvollisen, joka on asunut Suomessa ja verovuonna elättänyt alaikäistä lastaan, varoista vähennetään jokaisesta sellaisesta lapsesta 10 000 markkaa. Vähennys myönnetään kuitenkin vain toiselle yhteenlasketun varallisuuden perusteella verotettavista puolisoista. Jos molemmilla puolisoilla on varoja, vähennyksen saa vain se puoliso, jonka varojen määrä on suurempi.

Verovelvollisen valtiolle suoritettava tulovero määrätään verotettavan tulon perusteella ja varallisuusvero verotettavan varallisuuden perusteella sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Luonnollisen henkilön, erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän, yhteisetuuden ja 34§:n 2 momentissa tarkoitetun yhtymän tulovero määrätään progressiivisen tuloveroasteikon perusteella ja varallisuusvero progressiivisen varallisuusveroasteikon perusteella.

Yhteisön tulovero määrätään yhteisön tuloveroprosentin ja yhteisön varallisuusvero yhteisön varallisuusveroprosentin mukaan.

Kultakin vuodelta toimitettavasssa verotuksessa sovellettavista veroasteikoista ja veroprosenteista säädetään erikseen.

Suurimman osan verovuodesta Suomessa asuneen verovelvollisen tuloverosta vähennetään 660 markkaa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia tai, jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, prosenttimäärän osoittama osuus 660 markasta (valtionverotuksen invalidivähennys). Jos verovelvollinen on verovuonna saanut pakolliseen eläketurvaan perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä, katsotaan hänen haitta-asteensa ilman eri selvitystä 100 prosentiksi, jos eläke on myönnetty täytenä, ja 50 prosentiksi, jos se on myönnetty osaeläkkeenä, jollei verovelvollisen haitta-asteen esitetyn selvityksen perusteella katsota olevan suurempi. Verovelvollinen säilyttää oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeen mukaiseen invalidivähennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi. Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä niistä perusteista, joiden mukaan haitta-aste määritellään, sekä invalidivähennyksen saamiseksi esitettävästä selvityksestä.

Jos verovelvolliselle, johon sovelletaan tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä, ei ole määrätty tuloveroa tai jos se ei riitä valtionverotuksen invalidivähennyksen tekemiseen, vähennys tai siitä vähentämättä jäänyt määrä vähennetään verovelvollisen puolison tuloverosta.

Verovelvollisen, joka on verovuonna suorittanut lapsen elatusta koskevan lainsäädännön mukaisella sopimuksella tai tuomiolla vahvistettua elatusapua, tuloverosta vähennetään kahdeksasosa hänen verovuonna maksamansa elatusavun määrästä, kuitenkin enintään 450 markkaa alaikäistä lasta kohden.

Jos verotettava tulo nousee yli täysien kymmenien markkojen tai verotettava varallisuus yli täysien satojen markkojen, jätetään ylimenevä osa huomioon ottamatta.

Puolisoiden verotuksessa 1 momentin säännöstä sovelletaan erikseen kummankin puolison tuloon ja varallisuuteen.

Jos kotimaisen yhteisön verotettava tulo on alle 100 000 markkaa tai verotettava varallisuus alle 50 000 markkaa, otetaan edellisessä tapauksessa tuloveron määräämisen perusteeksi ainoastaan yhtä monta täyttä prosenttia yhteisön verotettavasta tulosta kuin siihen sisältyy 1 000 markan määriä ja jälkimmäisessä tapauksessa, mikäli yhteisö ei ole varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta vapaa, varallisuusveron määräämisen perusteeksi yhtä monta täyttä prosenttia yhteisön verotettavasta varallisuudesta kuin siihen sisältyy 500 markan määriä.

Jos progressiivisen tuloveroasteikon mukaan verotettava on verovuonna saanut vähintään 6 000 markan tulon, jonka on katsottava etu-tai jälkikäteen kertyneen kahdelta tai useammalta vuodelta ja joka on vähintään neljäsosa hänen verovuonna saamiensa veronalaisten tulojen yhteismäärästä, on tällaista kertatuloa verotettaessa verovelvollisen ennen verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta toimitettava tulontasaus.

Tulontasausta varten edellä tarkoitettu kertatulo jaetaan niiden vuosien lukumäärällä, joilta tulon katsotaan kertyneen, kuitenkin enintään viidellä. Näin lasketuista tulon osista yksi lisätään verovelvollisen verovuoden muuhun verotettavaan tuloon. Muille tulon osille lasketaan verovuoden progressiivisen tuloveroasteikon mukaan vero, jonka on kuitenkin oltava vähintään 15 prosenttia tulon osasta. Tulon osan tällä tavoin laskettu vero kerrotaan kertymisvuosien lukumäärällä verovuotta lukuun ottamatta ja pannaan maksettavaksi verovuoden verona. Jos yhteisetuuden tulo on kertynyt useammalta kuin 10 vuodelta, kertatulon muusta kuin verovuoden verotettavaan tuloon lisätystä osasta pannaan veroa maksettavaksi enintään 30 prosenttia tästä tulon osasta.

Kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä tulona voidaan pitää muun muassa:

Kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä tulona ei pidetä satunnaista myyntivoittoa eikä omaisuuden luovutusvoittoa.

Kummallekin puolisolle maksuunpannaan tulovero erikseen sen verotettavan tulon perusteella, josta häntä 24§:n nojalla verotetaan.

Verotettavasta ansiotulosta sekä sellaisesta muusta tulosta, jota ei 24§:n 2 momentin nojalla lasketa yhteen toisen puolison tulojen kanssa, määräytyvä vero lasketaan kummallekin puolisolle erikseen. Muusta tulosta määräytyvä vero lasketaan siten, että puolisoiden 24§:n 2 momentin mukaan yhteenlasketusta verotettavasta tulosta menevästä verosta vähennetään näiden tulojen yhteismäärään sisältyvän ansiotulon perusteella laskettava vero, minkä jälkeen erotus jaetaan puolisoille heidän yhteenlaskettujen verotettavien muiden tulojensa kuin ansiotulojen suhteessa. Puolison tulovero on tällöin hänen ansiotulostaan määräytyvän ja hänen muusta tulostaan määräytyvän veronsa yhteismäärä.

Yhteenlasketun varallisuuden perusteella määrätystä varallisuusverosta kummallekin puolisolle maksuunpannaan se osa, joka vastaa hänen varallisuutensa suhdetta puolisoiden yhteenlaskettuun varallisuuteen.

Kotona olevan alaikäisen lapsen muusta tulosta kuin ansiotulosta 29§:n mukaisesti määrättävä vero lasketaan siten, että lapsen ja vanhempien yhteenlasketusta tulosta menevästä verosta vähennetään vanhempien tulosta menevä vero, minkä jälkeen erotus katsotaan lapsen veroksi ja maksuunpannaan hänelle.

Kotona olevan alaikäisen lapsen varallisuudesta määrättävä vero lasketaan siten, että lapsen ja vanhempien yhteenlasketusta varallisuudesta menevästä verosta vähennetään vanhempien varallisuudesta menevä vero, minkä jälkeen erotus katsotaan lapsen veroksi ja maksuunpannaan hänelle.

Verovelvollisen suoritettava tulovero ja varallisuusvero vahvistetaan kumpikin erikseen täysin markoin siten, että ylimenevä osa jätetään lukuun ottamatta.

Verovelvollisen verotettavasta tulosta vastaa yhden markan määrä yhtä veroäyriä.

Jos verovelvolliselle kunnassa vahvistettavien veroäyrien määrä jäisi alle sadan, ne jätetään määräämättä.

Verovelvollisen suoritettava kunnallisvero vahvistetaan täysin markoin siten, että ylimenevä osa jätetään lukuun ottamatta.

Veroäyrin hinnan määräämisestä säädetään kunnallislaissa.

Jos verovuonna Suomessa asuneen luonnollisen henkilön tai erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän verovuoden tulosta ja varallisuudesta menevän valtionveron sekä tulon perusteella määrätyn kunnallisveron, kirkollisveron, kansaneläkevakuutusmaksun ja sairausvakuutusmaksun yhteismäärä on suurempi kuin 70 prosenttia verovelvollisen valtionverotuksessa vahvistetusta verotettavasta tulosta, verovelvollisen maksettavaksi ei panna tämän määrän yli menevää valtionveron osaa. Verovelvollisen maksettavaksi verotuslain 77§:n nojalla määrätty veronkorotus maksuunpannaan kuitenkin kokonaan.

Puolisoiden verotuksessa määräytyy 1 momentissa tarkoitettu verojen maksuunpanematta jättäminen heidän tulojensa ja verojensa yhteismäärän perusteella.

Verojen ja maksujen enimmäismäärää 1 ja 2 momentin mukaan laskettaessa ei oteta huomioon tuloja, joista on suoritettava vain kunnallisveroa, eikä verotuslain 77§:n nojalla määrättyä veronkorotusta.

Hallituksella on oikeus kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tai lieventämiseksi vastavuoroisuuden edellytyksellä sopia vieraan valtion kanssa tietyn tulon tai tiettyjen varojen osalta verottamisoikeuden jakamisesta mainitun valtion ja Suomen välillä taikka siitä, että verovelvollinen kokonaan tai osaksi vapautetaan suorittamasta Suomessa veroa. Tällaisten sopimusten perusteella toimitetun verotuksen on katsottava tapahtuneen tämän lain mukaan.

Jos kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyllä tai muulla kansainvälisellä sopimuksella on rajoitettu Suomen verottamisoikeutta tai Suomi on kokonaan luopunut verottamisoikeutensa käyttämisestä tietyn tulon tai tiettyjen varojen osalta, sovelletaan, mikäli se sopimuksen mukaan on sallittua, verovelvollista täällä verotettaessa sitä verokantaa, jota olisi ollut sovellettava, jos hänen verotettava tulonsa tai varallisuutensa olisi vahvistettu ottamatta huomioon sopimuksen määräyksiä.

Jos 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen määräyksistä johtuu, että täällä määrättävästä verosta on vähennettävä ulkomainen vero, vähennetään täällä samasta tulosta suoritettavasta verosta määrä, joka näytetään vieraassa valtiossa suoritetuksi. Vähennys ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa täällä suoritettavasta verosta, kuin vieraasta valtiosta saadun tulon määrä on verovelvollisen täällä lasketusta kokonaistulosta.

Mitä 2 momentissa on säädetty tulosta, on soveltuvin osin voimassa varallisuudesta.