1232/1988

Osinkoa jakavan kotimaisen osakeyhtiön ( yhtiö ) ja yhtiöltä osinkotuloa saavan yleisesti verovelvollisen ( osingonsaaja ) valtion- ja kunnallisverotuksessa sovelletaan tätä lakia sen lisäksi mitä muualla on säädetty.

Tämän lain säännöksiä yhtiöstä sovelletaan myös osuuspääoman korkoa jakavaan kotimaiseen osuuskuntaan, lisärahastosijoitukselle korkoa maksavaan kotimaiseen säästöpankkiin ja osuuspankkiin sekä takuupääomalle korkoa maksavaan keskinäiseen vakuutusyhtiöön ja vakuutusyhdistykseen.

Tämän lain säännöksiä osingosta sovelletaan myös 2 momentissa tarkoitettuun korkoon.

Tämän lain säännöksiä osingonsaajasta sovelletaan myös niihin, jotka saavat 2 momentissa tarkoitettua korkoa, sekä tulo- ja varallisuusverolaissa tarkoitetun yhtymän osakkaaseen, jonka veronalaiseksi tuloksi yhtymän saama osinko ja 2 momentissa tarkoitettu korko tuloverotuksessa katsotaan.

Tätä lakia ei sovelleta tuloverotuksessa kokonaan tai osittain verovapaisiin yhteisöihin eikä näiltä saatuun osinkoon.

Hallituksella on oikeus kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtävässä sopimuksessa vastavuoroisesti sopia vieraan valtion kanssa yhtiöveron hyvityksen myöntämisestä rajoitetusti verovelvolliselle osingonsaajalle.

Osingonsaajalla on yhtiöltä verovuonna saamansa osingon perusteella oikeus yhtiöveron hyvitykseen, joka vastaa 9/11 osingon määrästä.

Osingonsaajan veronalaiseksi tuloksi katsotaan yhtiöltä saadun osingon lisäksi osingonsaajan hyväksi luettava yhtiöveron hyvityksen määrä.

Yhtiöveron hyvitys luetaan osingonsaajan hyväksi soveltaen verovelvolliselta ennakkoperintälain mukaan pidätetyn ennakon käyttämistä koskevia verotuslain säännöksiä.

Osinkoa jakavan yhtiön on suoritettava tuloveroa vähintään 9/11 verovuodelta jaettavaksi päätetyn osingon määrästä ( tuloveron vähimmäismäärä ).

Verotuslain 57§:ssä tarkoitettuun peiteltyyn osinkoon sovelletaan mitä on yhtiön jaettavaksi päätetystä osingosta säädetty.

Laskettaessa onko yhtiön vero vähintään tuloveron vähimmäismäärän suuruinen, otetaan huomioon se valtion-, kunnallis- ja kirkollisvero, joka yhtiölle verotuslain 72 §:n 1 momentin 1-3 kohdan mukaan vahvistettavan tulon perusteella olisi tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetussa laissa tarkoitetun tappion vähentämisen jälkeen maksuunpantava ( vertailuvero ). Kunnallis- ja kirkollisveron yhteismääräksi katsotaan kuitenkin 17 penniä veroäyriltä. Veronkorotusta ei oteta huomioon eikä vertailuveroon lueta Suomessa suoritettavasta verosta vähennettävää vieraassa valtiossa suoritetun veron määrää.

Jos yhtiön verovuoden vertailuvero on tuloveron vähimmäismäärää pienempi, vertailuveroon lisätään edellisen verovuoden veroylijäämät.

Veroylijäämillä tarkoitetaan määrää, jolla edellisen verovuoden vertailuveroa vastaava vero ylittää 9/11 kyseiseltä verovuodelta jaettavaksi päätetystä osingosta.

Jos vertailuvero on veroylijäämien huomioon ottamisen jälkeen tuloveron vähimmäismäärää pienempi, puuttuva määrä ( täydennysvero ) maksuunpannaan yhtiölle valtion tuloverona.

Yhteisöjen sulauduttua vastaanottavalla yhteisöllä on oikeus käyttää sulautuvan yhteisön käyttämättömät veroylijäämät, jos vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat sen verovuoden alusta lukien, jonka ylijäämästä on kysymys, omistaneet yli puolet sulautuvan yhteisön osakkeista tai osuuksista. Vastaanottavalla osuuskunnalla tai säästöpankilla on kuitenkin aina oikeus käyttää sulautuvan osuuskunnan tai säästöpankin veroylijäämät.

Osinkoa jakavan yhtiön on annettava kalenterivuoden aikana maksamistaan osingoista vuosi-ilmoitus sille lääninverovirastolle, jonka virka-alueella yhtiön kotipaikka on. Vuosi-ilmoituksesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Jos osinkoa jakava yhtiö on asetettu selvitystilaan tai konkurssiin, osingonsaaja vastaa osingonjaon perusteena olevalta verovuodelta yhtiölle määrätyistä veroista ja niiden ennakoista saamaansa yhtiöveron hyvitystä vastaavalla määrällä, jos on ilmeistä, että osingonjaosta on päätetty olosuhteissa, joissa on ollut syytä olettaa, että yhtiö ei maksa verojaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu vastuu toteutetaan oikaisemalla maksuunpano osingonsaajan vahingoksi noudattaen soveltuvin osin, mitä verotuslain 82 a§:ssä on säädetty maksuunpanon oikaisusta. Oikaisu on tehtävä viimeistään kahden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jonka aikana yhtiön maksamatta jääneiden verojen määrä on lopullisesti todettu.

Jos yhtiön osingonjakopäätös on tehty niin myöhään, että verovuodelta jaettavaksi päätettyä osinkoa ei ole otettu huomioon yhtiön verovuoden verotusta toimitettaessa, yhtiön verotusta voidaan oikaista siten kuin verotuslain 82§:ssä on säädetty.