Asetus vaarallisten aineiden kuljettamisesta tiellä
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 1141/1988
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Liikenneministerin esittelystä säädetään vaarallisten aineiden kuljettamisesta tiellä 20 päivänä kesäkuuta 1974 annetun lain (510/74) nojalla:
1 §
Tämä asetus koskee vaarallisten aineiden kuljettamista tiellä silloin, kun kuljetus alkaa, suoritetaan ja päättyy Suomessa.
Jos vaarallisten aineiden kuljetus alkaa, suoritetaan tai päättyy muualla kuin Suomessa, sovelletaan niiden tiekuljetukseen Suomessa joko tätä asetusta tai vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehtyä eurooppalaista sopimusta (ADR). Vaarallisten aineiden kuljetusreittien ja Suomessa myönnettävien kuljettajien ajolupien osalta noudatetaan kuitenkin aina lisäksi tätä asetusta.
Tämä asetus ei koske vaarallisten aineiden kuljetusta tien ulkopuolella eikä aineiden käsittelyä tai purkamista ajoneuvosta taikka kuormaamista ajoneuvoon tien ulkopuolella.
Vaaralliset aineet jaetaan niiden tiellä kuljettamista varten eri kuljetusluokkiin sillä tavoin, kuin liikenneministeriö määrää.
2 §
Vaarallinen aine on pakattava tässä asetuksessa tarkoitettua kuljettamista varten siten, ettei pakkaus matkalla kuljetuksen rasituksista aukea tai höllenny.
Päällyksen aineen on oltava laadultaan sellaista, ettei kuljetettava aine vaikuta siihen eikä muodosta sen kanssa vahingollisia tai vaarallisia yhdisteitä.
Päällyksen tulee myös kestää sisällöstä mahdollisesti aiheutuvat paineen vaihtelut. Tarvittaessa on käytettävä sopivia paineentasauslaitteita.
3 §
Liikenneministeriö voi sen lisäksi, mitä vaarallisen aineen merkitsemisestä erikseen on säädetty, antaa määräyksiä aineen ja sen kuljettamiseen käytettävän ajoneuvon varustamisesta kuljetusta varten tarpeellisin merkinnöin.
Liikenneministeriö voi myös antaa rajoittavia määräyksiä eri aineiden kuormaamisesta samaan ajoneuvoon.
4 §
Kuljettamisessa on ottamalla huomioon kuljetettavan aineen laatu, määrä ja kuljetustapa noudatettava tarpeellista varovaisuutta.
Palavien nesteiden, radioaktiivisten aineiden sekä puristettujen, nesteytettyjen ja paineen alaisena liuotettujen kaasujen kuljettamisesta on lisäksi voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.
5 §
Vaarallisen aineen kuljettamiseen tarkoitetun ajoneuvon rakenteen on oltava kestävä ja tarkoitukseen sopiva, jotta vaarallista ainetta voidaan siinä kuljettaa niin turvallisesti kuin se kuljetettavan aineen ominaisuudet huomioon ottaen kohtuuden mukaan on mahdollista.
Liikenneministeriön asiana on tarkemmin määrätä ajoneuvon rakenteesta sekä tarvittavista varusteista ja erikoislaitteista.
6 §
Milloin tieliikenteeseen tarkoitettu ajoneuvo tämän asetuksen säännösten mukaista vaarallisten aineiden kuljetusta suorittaessaan otetaan kuljetettavaksi johonkin muuhun kuljetusvälineeseen, ovat tätä kuljetusvälinettä koskevat vaarallisten aineiden kuljetusmääräykset yksin voimassa tällä kuljetusvälineellä tapahtuvan matkan osuudella.
7 §
Ajoneuvo on sen lisäksi, mitä katsastuksesta muualla on säädetty, autorekisterikeskuksen määräämän katsastusmiehen toimittamassa katsastuksessa hyväksyttävä vaarallisen aineen tai aineryhmän kuljetukseen sekä uusintakatsastettava vuosittain. Liikenneministeriön asiana on määrätä, mitkä ajoneuvot on erikseen katsastettava vaarallisen aineen kuljettamista varten ja miten katsastus on suoritettava.
8 §
Edellä 7§:ssä tarkoitetun katsastuksen on pätevä suorittamaan ainoastaan katsastusmies, joka liikenneministeriön määräämällä tavalla osoittaa, että hänellä on tarpeelliset teknilliset tiedot sekä riittävä asiantuntemus ja kokemus alalla sekä että hän riittävästi tuntee vaarallisia aineita koskevaa lainsäädäntöä.
9 §
Liikenneministeriöllä on oikeus antaa määräyksiä kuljetettavista ainemääristä sekä siitä, minä aikoina ja mitä yleisiä kulkuväyliä käyttäen kuljetus on sallittu, samoin kuin siitä, kuinka suuria määriä vaarallista ainetta saa ajoneuvossa kuljettaa ilman että on ryhdyttävä 7§:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.
Ministeriö voi myös määrätä, milloin ajoneuvon kuljettajalla tulee olla varamies.
10 §
Kuljetettaessa vaarallisia aineita säiliössä, jonka tilavuus on yli 3 m 3 , tai säiliöissä, joiden yhteistilavuus on yli 3 m 3 , taikka kuljetettaessa nettomäärältään yhteensä yli 1 000 kg vaarallisten aineiden kuljettamisesta tiellä annetussa liikenneministeriön päätöksessä tarkoitettuja 1 a tai 1 b luokan räjähdystarvikkeita tulee kuljetusyksikön kuljettajalla olla ajokortin lisäksi kuljetettavina olevien vaarallisten aineiden kuljettamiseen oikeuttava VAK-ajolupa.
Ajolupaa ei vaadita satama-alueella tapahtuvissa aluksen kuormaamiseen ja purkamiseen välittömästi liittyvissä kuljetuksissa.
Kansainvälisissä kuljetuksissa tulee kuljetusyksikön kuljettajalla olla ADR-sopimuksen tarkoittama ADR-ajolupa. ADR-ajolupa on voimassa myös kotimaisissa kuljetuksissa.
Ajolupa on pidettävä ajon aikana mukana ja vaadittaessa esitettävä liikenteen valvojalle.
11 §
Ajoluvan saamiseen tähtäävän koulutuksen antamiseen on hankittava lupa. Sitä haetaan kirjallisesti autorekisterikeskukselta.
Autorekisterikeskus myöntää luvan, jos hakijalla katsotaan olevan edellytykset koulutuksen antamiseen. Lupa myönnetään määräajaksi, kuitenkin enintään 10 vuodeksi. Opetustoimintaa varten koulutuksen antajalla tulee olla koulutuksesta vastaava autorekisterikeskuksen hyväksymä johtaja ja toiminnan laajuuteen katsoen riittävä opetushenkilöstö ja välineet.
Koulutuslupa voidaan myöntää kansainvälisiä tai kotimaisia kuljetuksia varten ja se voidaan rajoittaa koskemaan jotakin vaarallisten aineiden kuljetusluokkaa, luokan aineryhmää tai ainetta.
Luvan uudistamista tai muuttamista haetaan samassa järjestyksessä kuin lupaa kuljettajien koulutuksen antamiseen.
Koulutus on sen katsastuskonttorin valvonnassa, jonka toimialueella koulutusta annetaan.
12 §
Autorekisterikeskus voi peruuttaa kuljettajien koulutuksen antamiseen myönnetyn luvan kokonaan tai määräajaksi, jos:
luvan haltijalla ei ole enää edellytyksiä koulutuksen antamiseen;
kuljettajien koulutuksesta annettuja säännöksiä, määräyksiä tai lupaehtoja ei noudateta; tai
opetusta ei hoideta asianmukaisesti.
13 §
Koulutus jaetaan peruskursseihin ja erityiskursseihin. Erityiskurssille pääsemisen ehtona on, että hakija on osallistunut peruskurssille.
Kurssien tulee sisältää käytännön harjoittelua. Sen osuus 15§:ssä tarkoitetuista kursseista tulee olla vähintään 20 prosenttia. Ajoharjoittelua ei lueta käytännön harjoitteluun.
14 §
Peruskurssilla tulee opettaa ainakin seuraavia asioita:
yleiset vaarallisten aineiden kuljetusta koskevat määräykset;
yleiset kuljettajan vastuuta ja velvollisuuksia koskevat määräykset;
vaarallisten aineiden kuljetusten yleisimmät vaaratyypit ja aineiden ominaisuudet;
turvallisuustoimenpiteet eri vaaratilanteissa;
toimenpiteet onnettomuuden satuttua;
asiakirjat sekä säiliöiden ja ajoneuvon merkinnät;
mitä kuljettajan tulee tehdä ja mitä ei tule tehdä kuljetuksen aikana;
ajoneuvon teknillisten laitteiden tarkoitus ja toiminta; ja
säiliöajoneuvon käyttäytyminen tiellä ottaen huomioon myös kuorman liikkumisen vaikutukset.
Erityiskurssilla tulee opettaa soveltuvin osin peruskurssin asioita painotettuina erityiskurssiin kuuluviin luokkiin, aineryhmiin tai aineisiin. Kotimaisiin kuljetuksiin tarkoitettuja erityiskursseja ovat:
räjähdystarvikkeita (luokat 1 a ja 1 b) koskevat kurssit;
kaasuja (luokka 2) koskevat kurssit;
palavia, hapettavia, myrkyllisiä ja syövyttäviä aineita (luokat 3, 5.1, 6.1 ja 8) koskevat kurssit; ja
luokan 2, 3, 5.1, 6.1 tai 8 yksittäistä ainetta tai saman luokan yhtä aineryhmää koskevat kurssit.
Kansainvälisiin kuljetuksiin tarkoitettuja erityiskursseja ovat edellä 2 momentin 2-4 kohdassa mainitut kurssit.
15 §
Kotimaiseen kuljetukseen tarkoitetun koulutuksen pituus määräytyy kurssin laajuuden perusteella seuraavasti:
peruskurssin pituuden tulee olla vähintään 24 tuntia;
jokaisen erityiskurssin pituuden tulee olla vähintään kahdeksan tuntia; ja
jos peruskurssiin yhdistetään samalla kurssilla 14§:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettu erityiskurssi, saa erityiskurssin kahdeksan tunnin pituudesta autorekisterikeskuksen luvalla enintään neljä tuntia olla muuta kuljetukseen ja kuljetettavan tuotteen käsittelyyn liittyvää opetusta, kuin mitä 14§:n 2 momentissa on määrätty.
Kansainväliseen kuljetukseen tarkoitetun koulutuksen pituus määräytyy 1 momentin 1 ja 2 kohdassa sanotulla tavalla.
Kansainväliseen kuljetukseen tarkoitettu kurssi voidaan korvata kahdeksan tunnin pituisella täydennyskurssilla, jos henkilö on enintään viisi vuotta aikaisemmin osallistunut kotimaiseen kuljetukseen tarkoitetulle vastaavalle kurssille.
Ajoluvan saamisen edellytyksenä oleva koe ei sisälly tässä pykälässä mainittuihin vähimmäistuntimääriin. Opetusta saa antaa oppilaalle enintään 10 tuntia päivässä.
16 §
Katsastuskonttori voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksia VAK-ajoluvan saamisen ehtona olevasta koulutusvaatimuksesta, jos hakijan katsotaan muun koulutuksensa tai alalla hankkimansa kokemuksen perusteella omaavan koulutuksessa annettavat tiedot.
17 §
Ajolupakokeeseen pääsemisen edellytyksenä on, että:
hakijalla on vähintään ABC-luokan ajokortti, joka on ollut hänellä vähintään vuoden; ja
hän on osallistunut edellä tarkoitettuun vaarallisten aineiden kuljettajien koulutukseen.
Koe suoritetaan kirjallisesti sen katsastuskonttorin valvonnassa, jonka toimialueella henkilö on osallistunut koulutukseen tai jonka toimialueella on hänen kotipaikkansa. Kokeessa tutkittavan on osoitettava, että hän tuntee riittävässä määrin niitä kuljetuksia ja aineita koskevat määräykset, joita koskevaan koulutukseen hän on osallistunut.
Henkilö, jota ei ole voitu kokeessa hyväksyä, saa osallistua kokeeseen uudelleen aikaisintaan seitsemän vuorokauden kuluttua laskettuna hylätyn kokeen päivämäärästä.
18 §
Ajolupaa tai sen muuttamista haetaan kirjallisesti siltä katsastuskonttorilta, jonka toimialueella on hakijan kotipaikka.
Ajolupa myönnetään hakijalle, joka on hyväksyttävästi suorittanut ajolupakokeen. Peruskurssin ja kokeen perusteella ajoluvan saa kuljetusluokille 4.1, 4.2, 4.3, 5.2, 6.2 ja 7. Erityiskurssin ja kokeen perusteella ajoluvan saa mainittujen luokkien lisäksi sille kuljetusluokalle, aineryhmälle tai aineelle, jota koskevan erityiskurssin hakija on suorittanut.
ADR-ajolupa myönnetään olemaan voimassa enintään viisi vuotta myöntämispäivästä tai viimeisestä uudistamispäivästä. VAK- ja ADR-ajolupa voidaan myöntää olemaan voimassa kuitenkin enintään siihen saakka, kun hakija täyttää 70 vuotta.
19 §
Katsastuskonttori voi hakemuksesta muuttaa ajoluvan koskemaan myös muita luokkia, aineryhmiä tai aineita kuin alkuperäinen ajolupa. Ajoluvan muuttamisen ehtona on, että hakija täyttää näille luokille, aineryhmille tai aineille myönnettävälle ajoluvalle asetetut vaatimukset.
Muutoksen johdosta annettu ADR-ajolupa saadaan merkitä olemaan voimassa enintään viisi vuotta laskettuna alkuperäisen ajoluvan myöntämispäivästä tai sen viimeisestä uudistamispäivästä.
20 §
ADR-ajoluvan uudistamisen ehtona on, että hakija täyttää ajoluvan myöntämisen ehtona olevat vaatimukset ja on osallistunut vähintään kahdeksan tunnin pituiselle täydennyskurssille.
Katsastuskonttori voi hyväksyä, ettei hakijan tarvitse osallistua täydennyskurssille, jos hän on toiminut ajoluvan myöntämisestä tai sen viimeisestä uudistamisesta lähtien keskeytyksettä ajoluvassa mainittujen aineiden kotimaisissa tai kansainvälisissä kuljetustehtävissä.
21 §
Katsastuskonttori voi peruuttaa myöntämänsä ajoluvan määräajaksi tai kokonaan, jos sen haltija ei enää täytä ajoluvan saamisen ehtoja tai häntä ei henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia voida pitää sopivana kuljettamaan vaarallisia aineita. Ennen ajoluvan palauttamista katsastuskonttori voi määrätä ajoluvan haltijan osallistumaan enintään kahdeksan tunnin pituiselle täydennyskurssille tai ajolupakokeeseen.
Jos ajoluvan haltijan ajokortti otetaan pois tai peruutetaan kokonaan, määräajaksi tai väliaikaisesti, on poliisin otettava myös ajolupa haltuunsa siksi ajaksi, jonka ajokortti on poisotettuna tai peruutettuna. Poliisin on ilmoitettava ajoluvan haltuunotosta autorekisterikeskukselle.
22 §
Katsastuskonttori ilmoittaa myönnetystä ajoluvasta autorekisterikeskukselle ja luvanhaltijan kotipaikan poliisille.
Autorekisterikeskus pitää rekisteriä henkilöistä, joille ajolupa on myönnetty. Rekisteriin merkitään ajoluvan numero, voimassaoloaika ja mitä vaarallisten aineiden kuljetusluokkia, aineryhmiä tai aineita ajolupa oikeuttaa kuljettamaan.
Ajoluvista pidettävän rekisterin tietojen julkisuuteen sovelletaan, mitä autorekisterikeskuksesta annetun lain (644/67) 4 §:ssä on ajokorttirekisterin tietojen julkisuudesta säädetty.
23 §
VAK-ajolupa on väriltään sininen ja ADR-ajolupa oranssi. Liikenneministeriö vahvistaa ajoluvan mallin.
24 §
Autorekisterikeskus antaa tarkemmat määräykset koulutuksen valvonnasta, ajolupakokeen sisällöstä ja arvostelusta sekä muun kuin kurssilla saadun koulutuksen hyväksymisestä.
Autorekisterikeskus voi myös määrätä, että tässä asetuksessa tarkoitettuja katsastuskonttorissa suoritettavia toimenpiteitä voidaan suorittaa myös autorekisterikeskuksen määräämässä katsastustoimistossa.
25 §
Muutoksenhausta tämän asetuksen nojalla annettuun hallintoviranomaisen päätökseen on 2 ja 3 momentissa säädetyin poikkeuksin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.
Koulutusluvan saamista koskevasta autorekisterikeskuksen päätöksestä saa 30 päivän kuluessa valittaa liikenneministeriöön. Katsastustoimipaikan ajoluvan saamista koskevasta päätöksestä saa 30 päivän kuluessa valittaa autorekisterikeskukseen ja autorekisterikeskuksen päätöksestä 30 päivän kuluessa liikenneministeriöön. Ministeriön valituksen johdosta antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Tämän asetuksen nojalla annettu päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.
26 §
Jos onnettomuuden sattuessa aineiden joutumisesta vesiin tai maaperään voi aiheutua niiden saastumista, on ajoneuvon kuljettajan tai kuormauksesta taikka purkamisesta vastuussa olevan henkilön ryhdyttävä sopiviin suojatoimenpiteisiin ja ilmoitettava tapahtuneesta välittömästi poliisille.
27 §
Vaarallisten aineiden kuljettamisesta tiellä annetun lain (510/74) 10§:ssä tarkoitetut arviomiehet määrää tarvittaessa poliisipiirin päällikkö saatuaan siihen asianomaisten suostumukset.
Arviomiehellä on oikeus saada tehtävän suorittamisesta palkkio ja arvioinnin suorittamista varten tekemästään matkasta matkakustannusten korvausta ja päivärahaa samojen perusteiden mukaan kuin komitean asiantuntijalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksista on määrätty.
Arviomiehen palkkiolaskun hyväksyy poliisipiirin päällikkö ja sen määrä vähennetään tavaran lähettäjälle valtion varoista suoritettavasta kohtuullisen käyvän hinnan määrästä.
28 §
Vaarallisten aineiden kuljettamisesta tiellä annettua lakia (510/74) ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä ei ole sovellettava niihin puolustusvoimien kuljetuksiin, jotka tapahtuvat puolustusvoimien valvonnassa.
29 §
Vaarallisten aineiden kuljettamisesta rautateillä, vesiliikenteessä, ilmaliikenteessä sekä postissa on säädetty erikseen.
30 §
Jos tämän asetuksen noudattaminen määrätyissä tapauksissa tuottaa suhteettoman suuria kustannuksia tai huomattavaa hankaluutta ja tarkoitettu turvallisuus voidaan muulla tavoin saavuttaa taikka milloin yleisen edun katsotaan sitä vaativan, voi liikenneministeriö hakemuksesta myöntää tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla poikkeuksia tämän asetuksen säännöksistä.
31 §
Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa liikenneministeriö.
32 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1990 ja sillä kumotaan vaarallisten aineiden kuljettamisesta tiellä 22 päivänä marraskuuta 1974 annettu asetus (861/74) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Tämän asetuksen 1§ tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
Aikaisemman asetuksen nojalla annetut määräykset jäävät edelleen voimaan, kunnes tämän asetuksen nojalla toisin määrätään.
Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen täytäntöönpanemiseksi.
Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1988
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoLiikenneministeri Pekka Vennamo