737/1987

Työllisyyslain (275/87) tarkoituksen toteuttamiseksi kansalaisille pyritään järjestämään mahdollisuus tehdä työtä ensisijaisesti työvoimapalvelujen avulla siten kuin työllisyyslaissa ja erikseen annetuissa laeissa ja asetuksissa säädetään. Työvoimapalveluja on tarjottava aktiivisesti siten, että työnhakijat ovat tietoisia työmarkkinoiden työ- ja koulutusmahdollisuuksista sekä työnantajat tarjolla olevasta työvoimasta.

Toissijaisesti työntekomahdollisuus pyritään järjestämään työllisyysmäärärahojen avulla siten kuin työllisyyslaissa ja tässä asetuksessa säädetään tai erikseen määrätään. Jos työllisyyslain 17§:ssä tarkoitettuja nuoria henkilöitä ja 18§:n 2 momentissa tarkoitettuja pitkäaikaistyöttömiä ei voida työllistää edellä sanotulla tavalla järjestetään heille työntekomahdollisuus siten kuin työllisyyslaissa ja tässä asetuksessa säädetään. Samoin menetellään työllisyyslain 19§:ssä säädetyn alueellisesti tasapainoisen työllisyyden toteuttamiseksi.

Työllisyyslain 7§:n 2 momentissa tarkoitettuja vajaakuntoisten erityispalveluja järjestetään henkilölle, jonka mahdollisuudet sopivan työn saamiseen ja säilyttämiseen sekä työssä etenemiseen ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun ruumiillisen tai henkisen vamman, sairauden tai vajavuuden takia.

Mitä 1 momentissa on säädetty vajaakuntoisten erityispalveluista sovelletaan myös vankilasta vapautuvien vaikeasti työllistettävien palveluun.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan normaalilla työllistämistuella tukea, jonka määrä vastaa työttömyysturvalain (602/84) mukaista suurinta korotettua peruspäivärahaa.

Kunnan alueen ammatissa toimivan väestön määränä käytetään tilastokeskuksen viimeksi ilmoittamaa työvoiman määrää.

Työssäkäyntialueella tarkoitetaan yhden tai useamman kunnan muodostamaa aluetta, jolla kunnan asukkaat yleisesti käyvät työssä.

Työvoimatoimiston on neuvoteltava valtion viraston ja laitoksen sekä kunnan ja kuntainliiton kanssa ennen uuden työvoiman osoittamista työllisyyslain 11§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Valtion työviraston on vuosittain toimitettava työvoimaministeriölle seuraavana vuonna käytettävien työmäärärahojen mukaan lukien investointeihin käytettävät työllisyysmäärärahat ja niillä työllistettävän työvoiman käyttösuunnitelma ( työohjelma ).

Työmäärärahoja ovat työvirastojen käyttöön tarkoitetut valtion tulo- ja menoarviossa maa-, vesi- ja talonrakennusinvestointeihin sekä korjaus- ja kunnossapitotöihin osoitetut määrärahat.

Työohjelman lisäksi työviraston on toimitettava työvoimaministeriölle toiminta- ja taloussuunnitelmansa siltä osin kuin ne koskevat työmäärärahoilla toteutettavia töitä.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja työvirastoja ovat ammattikasvatushallitus, ilmailuhallitus, merenkulkuhallitus, metsähallitus, metsäntutkimuslaitos, museovirasto, posti- ja telelaitos, puolustusministeriö, rajavartiolaitos, rakennushallitus, tie- ja vesirakennuslaitos, Valtionrautatiet sekä vesi- ja ympäristöhallitus. Muiden virastojen ja laitosten toimimisesta työvirastona päättää valtioneuvosto.

Valtioneuvosto hyväksyy työohjelmat työvoimaministeriön esittelystä, minkä jälkeen työvirastolla on tulo- ja menoarvion rajoissa käyttöoikeus työohjelmaan sisältyviin määrärahoihin.

Valtion virastojen ja laitosten on vuosittain toimitettava työvoimaministeriölle seuraavana vuonna muilla kuin 6§:ssä tarkoitetuilla työllisyysmäärärahoilla järjestettävien töiden suunnitelma ( valtion työllistämissuunnitelma ).

Valtion työllistämissuunnitelmassa on esitettävä niiden henkilöiden määrä, jotka virasto tai laitos voisi palkata työllisyysmäärärahoilla.

Valtioneuvosto vahvistaa työvoimaministeriön esittelystä suunnitelman henkilöiden määrästä, jonka kukin virasto ja laitos on työllisyyslain 18-20§:n nojalla velvollinen vähintään työllistämään. Työvoimaministeriö voi muuttaa virastolle ja laitokselle vahvistettua työllistettävien määrää enintään kymmenen prosenttia työllistämistarpeen muuttuessa.

Kunnan ja kuntainliiton on vuosittain toimitettava arvio työvoimapiirin toimistolle seuraavana vuonna käytettävistä työmäärärahoista mukaan lukien investointeihin käytettävät työllisyysmäärärahat ja niillä työllistettävästä työvoimasta ( rakentamisohjelma ).

Työmäärärahoja ovat kunnan maa-, vesi- ja talonrakennusinvestointeihin sekä korjaus- ja kunnossapitotöihin osoitetut määrärahat.

Rakentamisohjelmaan sisällytetään tiedot kuntasuunnitelmaan sisältyvistä investointihankkeista myös vuotta pitemmältä ajalta.

Kunnan ja kuntainliiton on vuosittain toimitettava työvoimapiirin toimistolle seuraavana vuonna työllisyysmäärärahoilla järjestettävien töiden suunnitelma.

Kunnan suunnitelmassa on oltava arvio:

Kuntainliiton suunnitelmassa on oltava arvio kuntainliiton työllistämien henkilöiden määrästä ja työllistämisestä aiheutuvista kustannuksista sekä saatavasta valtionosuudesta.

Valtioneuvosto päättää niiden työllisyysmäärärahojen alueellisesta jaosta, joita ei ole osoitettu käytettäviksi työllisyyslain 17-20§:ssä säädettyihin työllistämisvelvoitteisiin eikä kymmenen kuukautta työttöminä olleiden henkilöiden työllistämiseen 36, 39, 42 ja 45§:ssä tarkoitetulla tavalla. Valtioneuvosto voi myös antaa tarkempia määräyksiä määrärahojen käytöstä.

Työllisyyslain 9§:n 3 momentin mukaisen poikkeusluvan myöntää työvoimapiirin toimisto.

Kesäkauden työllistämistä koskevasta rajoituksesta voidaan myöntää kunnalle oikeus poiketa, jos työn suorittaminen kesäaikana

Kunnan on suoritettava työllisyyslain 9§:n 4 momentissa tarkoitettu korvaus lääninhallitukselle.

Työvoimapiirin toimisto lähettää korvausta koskevan maksukehotuksen kunnalle ja tekee sen jälkeen lääninhallitukselle ilmoituksen kunnan korvausvelvollisuudesta. Lääninhallitus huolehtii korvauksen perimisestä valtiolle.

Jos kunta ei suorita korvausta viimeistään lääninhallituksen määräämänä maksupäivänä, on kunnan suoritettava sille 12 prosentin vuotuinen viivästyskorko maksupäivästä.

Rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista tai rakenteellisesti uudelleen järjestämistä koskevaan hankkeeseen taikka muuhun investointiin haettu työllisyysmääräraha voidaan joko myöntää suoraan valtionavun hakijalle tai osoittaa valtion virastolle tai laitokselle myönnettäväksi valtionavun hakijalle.

Työllisyysmääräraha osoitetaan valtion virastolle tai laitokselle valtionavun myöntämiseen silloin, kun kyseinen virasto tai laitos voi erityissäännösten tai -määräysten nojalla myöntää haetun valtionavun. Muissa tapauksissa valtionapu myönnetään suoraan hakijalle.

Työvoimaviranomaisen on hankittava valtionapuhakemuksesta lausunto siltä virastolta tai laitokselta, jolle se aikoo osoittaa määrärahan, jollei virasto tai laitos ole tehnyt esitystä määrärahan osoittamisesta.

Jos valtionavun hakija on elinkeinotoimintaa harjoittava yhteisö tai yksityinen henkilö, viraston tai laitoksen on lausunnossaan tai esityksessään esitettävä:

Jos hakija on muu kuin elinkeinotoimintaa harjoittava yhteisö tai yksityinen henkilö, viraston tai laitoksen on lausunnossaan tai esityksessään esitettävä:

Jos virasto tai laitos ei ole lausunnossaan puoltanut määrärahan osoittamista, ei määrärahaa voida osoittaa, ellei valtioneuvosto työvoimaministeriön esityksestä toisin päätä.

Työvoimapiirin toimisto osoittaa määrärahan silloin, kun valtionavun myöntävä viranomainen on ministeriön tai keskusviraston alainen virasto tai laitos. Työvoimapiirin toimiston on noudatettava työvoimaministeriön vahvistamia perusteita määrärahoja osoittaessaan.

Työvoimaministeriö osoittaa määrärahan silloin, kun valtionavun myöntävä viranomainen on ministeriö tai keskusvirasto.

Työvoimapiirin toimisto myöntää valtionavun hakijalle silloin, kun hankkeeseen työllisyysmäärärahoista myönnettävä valtionapu on enintään 1 000 000 markkaa. Työvoimapiirin toimiston on noudatettava työvoimaministeriön vahvistamia perusteita määrärahoja myöntäessään.

Työvoimaministeriö myöntää valtionavun hakijalle silloin, kun valtionavun määrä on 1 momentissa mainittua määrää suurempi.

Työllisyyslain 14§:n 2 momentissa tarkoitettuja vaikeimpia työttömyysalueita ovat ne kunnat, joissa keskimääräinen työttömyysaste vuositasolla ylittää vähintään 50 prosentilla koko maan vastaavan työttömyysasteen tai joiden työllisyystilanne äkillisesti ja voimakkaasti heikentyy.

Työllisyysmäärärahaa ei voida osoittaa eikä myöntää hankkeeseen, jossa työt on jo aloitettu, ellei kysymys ole jo osoitetun tai myönnetyn määrärahan jatkamisesta.

Jos työllisyysmäärärahoista myönnetty valtionapu yhdessä muun valtionavun kanssa ylittää työllisyyslain 14§:ssä säädetyn valtionavun enimmäismäärän, on työllisyysmäärärahoista maksetusta valtionavusta suoritettava enimmäismäärän ylittävä osa takaisin valtiolle. Samoin on meneteltävä, jos valtionavun suorittamiseksi on annettu virheellisiä tai erehdyttäviä tietoja taikka valtionapu on muutoin myönnetty perusteettomasti tai valtionavun suorittamiseen liitettyjä ehtoja ei ole noudatettu.

Palautettavalle valtionavulle on suoritettava 12 prosentin vuotuinen viivästyskorko valtionavun maksamista seuranneen kuukauden alusta määrättyyn takaisinperinnän maksupäivään. Jollei palautettavaa määrää ole suoritettu viimeistään määrättynä takaisinmaksupäivänä, on palautettavaksi määrätylle valtionavulle korkoineen suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko takaisinmaksupäivästä.

Valtionavun takaisinperinnästä huolehtii sen myöntänyt viranomainen.

Jos viranomainen havaitsee, että 22§:n 1 momentin mukaiset edellytykset takaisinperintään ryhtymiseen ovat olemassa, tulee sen ilmoittaa siitä valtionavun myöntäneelle viranomaiselle.

Työvoimatoimiston on ilmoitettava työllistämisvelvolliselle työnantajalle tämän työllistämisvelvollisuudesta ( työllistämisilmoitus ). Työllistämisilmoituksesta on käytävä ilmi työllistämisvelvollisuuden peruste sekä työllistettävän ikä, koulutus ja työkokemus sekä muut työllistämisen kannalta tärkeät tiedot.

Työllistämisilmoitus on tehtävä viimeistään 14 päivää ennen työllisyyslain 17§:ssä ja 18§:n 2 momentissa tarkoitettujen määräaikojen päättymistä.

Työllistämisvelvollisen työnantajan on järjestettävä työpaikka ja ilmoitettava siitä työvoimatoimistolle siten, että työhönosoitus voidaan antaa työllisyyslain 17§:ssä ja 18§:n 2 momentissa tarkoitettujen määräaikojen päättyessä.

Jos henkilö työllistämisvelvollisuuden aikana työn, opiskelun, asevelvollisuuden tai muun näihin verrattavan syyn vuoksi joutuisi keskeyttämään työn, ei työvoimatoimisto tee työllistämisilmoitusta, ellei henkilö sitä vaadi. Työllistämisilmoitusta ei myöskään tehdä silloin kun henkilö on hakenut täyttä työkyvyttömyyseläkettä tahi yksilöllistä varhaiseläkettä eikä hakemusta ole lainvoimaisella päätöksellä hylätty, ellei henkilö vaadi työhönosoitusta, eikä silloin kun henkilö on hakenut työttömyyseläkettä eläkkeen saamisen edellytysten ollessa olemassa. Jos kunnan tai valtion työllisyyslain 17§:n tai 18§:n 3 momentin nojalla järjestämä työntekomahdollisuus olisi merkityksetön henkilön pysyvän työllistymisen edistämiseksi, ei työvoimatoimisto myöskään tee työhönosoitusta, ellei henkilö sitä vaadi. Tällöin työvoimatoimiston on laadittava työllisyyslain 18§:n 1 momentissa tarkoitettu toimenpideohjelma.

Työllisyyslain 17 §:ssä ja 18 §:n 3 momentissa tarkoitetusta kuuden kuukauden työjaksosta solmitaan määräaikainen työsopimus, jossa varataan työntekijälle oikeus siirtyä kesken sopimuskauden uuteen työsuhteeseen.

Jos henkilö on kieltäytynyt hänelle osoitetusta työstä tai työsuhde päättynyt muusta kuin 5 momentissa mainitusta syystä, on hänelle tehtävä yhteensä kuuden kuukauden työnjakson järjestämiseksi toinen työhönosoitus viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työstä kieltäytymisestä tai työsuhteen päättymisestä.

Työllisyyslain 17 §:ssä ja 18 §:n 3 momentissa tarkoitetun kuuden kuukauden jakson jälkeen alkaa työhönosoitukseen oikeuttavan työttömyysajan karttuminen uudelleen alusta.

Työllistymisselvitys tehdään työttömyyden kestettyä yhdenjaksoisesti yhdeksän kuukautta tai muuna työnhakijan yksilöllisen tilanteen edellyttämänä ajankohtana.

Työllisyyslain 18 §:n 3 momentissa säädettyä kunnan työllistämisvelvollisuutta määritettäessä pitkäaikaistyöttömiksi työnhakijoiksi katsotaan ne henkilöt, jotka kunta tai valtio on säännöksen nojalla työllistänyt tai velvollinen työllistämään.

Kunnan työllisyyslain 18§:n 3 momentin mukaisesti työllistämiksi katsotaan myös ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat tehneet kunnan kanssa sosiaalihuoltoasetuksen (607/83) 9§:ssä tarkoitetun sopimuksen vammaisen, vanhuksen tai pitkäaikaissairaan kotona tapahtuvasta hoidosta tai muusta huolenpidosta silloin kun kunta tekee tässä tarkoitettuja sopimuksia enemmän kuin mihin se saa valtionosuutta vahvistetun toteuttamissuunnitelman nojalla.

Työllisyyslain 19 §:ssä tarkoitetun alueellisesti tasapainoisen työllisyyden aikaansaamiseksi valtion tulo- ja menoarvioon esitetään ne määrärahat, joilla ottaen huomioon työllisyystilanteen ja kansantalouden kehitysnäkymät valtion on tarvittaessa järjestettävä työntekomahdollisuuksia siten, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa.

Työvoimatoimiston on antaessaan työllisyyslain 17-19§:n mukaisia työhönosoituksia osoitettava kunnan palvelukseen ensisijaisesti nuoria työttömiä ja toissijaisesti pitkäaikaistyöttömiä ottaen huomioon tämän asetuksen 5§:ssä säädetyn neuvottelumenettelyn.

Kunnan työllistäessä työttömiä enemmän kuin kaksi prosenttia kunnan alueen ammatissa toimivasta väestöstä on työllisyyslain 21§:n 4 ja 5 momentissa tarkoitetun lisätuen osuus 40 prosenttia normaalin ja korotetun tuen yhteismäärästä niiden työllistettyjen osalta, joiden määrä ylittää 2,5 prosenttia kunnan alueen ammatissa toimivasta väestöstä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua lisätukea maksetaan enintään se määrä, joka yhdessä työllisyyslain 21§:n 1-4 momentissa tarkoitetun valtionosuuden kanssa on kunnalle työllistämisestä aiheutuvien kustannusten suuruinen. Työllistämisestä aiheutuvia kustannuksia ovat työllistetyille maksetut palkat, joihin on lisätty muina kustannuksina 70 prosenttia palkkojen yhteismäärästä.

Henkilö, jonka palkkauskustannuksiin kunta tai kuntainliitto saa työllisyyslain 21§:n mukaista valtionosuutta, on tämän palvelussuhteen aikana jatkuvasti työnhakijana työvoimatoimistossa.

Työvoimatoimisto osoittaa valtion virastoille ja laitoksille määrärahat niiden henkilöiden työllistämisestä aiheutuviin kustannuksiin, jotka virasto tai laitos on työllisyyslain mukaan velvollinen työvoimaviranomaisen osoituksesta työllistämään.

Viraston tai laitoksen esityksestä voi työvoimatoimisto osoittaa sen käyttöön osoitettujen määrärahojen rajoissa niille määrärahaa muidenkin kuin työllisyyslain 17-19§:ssä tarkoitettujen henkilöiden työllistämiseen.

Viraston tai laitoksen palvelukseen sijoitettu otetaan sinne määräaikaiseen työsuhteeseen tai erityisistä syistä tilapäiseen virkasuhteeseen.

Työllisyysmäärärahoista suoritetaan virastolle tai laitokselle työllistetylle maksettava palkka ja työnantajan sosiaaliturvamaksu. Muihin työn järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin voidaan virastoille ja laitoksille osoittaa työllisyysmäärärahoja siten kuin valtioneuvosto valtion työllistämissuunnitelman vahvistamisen yhteydessä päättää.

Viraston tai laitoksen tulee tehdä kultakin kalenterikuukaudelta työvoimatoimistolle ilmoitus työllisyysmäärärahojen käytöstä ja niillä työllistetyistä.

Henkilö, joka on palkattu valtion viraston tai laitoksen palvelukseen työllisyysmäärärahoin, on tämän palvelussuhteen aikana jatkuvasti työnhakijana työvoimatoimistossa.

Työllistämistukea voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa työnantajalle, joka palkkaa työvoimatoimiston työhön osoittaman vajaakuntoisen tai 18-24 -vuotiaan ja sitoutuu kouluttamaan häntä työvoimatoimiston hyväksymän suunnitelman mukaisesti tai palkkaa vähintään kymmenen kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana olleen henkilön. Kunnalle tai kuntainliitolle voidaan myöntää tukea kuitenkin vain vajaakuntoisen työllistämiseksi. Tässä tarkoitettua tukea ei voida myöntää sellaiselle yhteisölle, joka harjoittaa poliittista toimintaa.

Niissä kunnissa, joiden keskimääräinen työttömyysaste vuositasolla ylittää vähintään 50 prosentilla koko maan vastaavan työttömyysasteen, voidaan työnantajille myöntää työllistämistukea myös muiden kuin 1 momentissa mainittujen työttömien työllistämiseen.

Työllistämistukea voidaan myöntää enintään vuoden ajan työnantajalle, joka työllistää työttömyysuhan alaisen työntekijän tai työvoimatoimiston työhön osoittaman työttömän työnhakijan sellaisessa kunnassa, jossa työllisyys on elinkeinoelämän rakennemuutoksen johdosta heikentynyt tai uhkaa heikentyä äkillisesti ja voimakkaasti. Työllistämistukea voidaan myöntää työnantajalle myös muissa kuin 3 momentissa tarkoitetuissa kunnissa elinkeinoelämän rakennemuutosten aiheuttamien häiriöiden lieventämiseen työttömien, työttömyysuhan alaisten ja muiden henkilöiden työllistämiseksi ja kouluttamiseksi siten kuin valtioneuvosto erikseen päättää.

Työllistämistukea ei voida myöntää:

Mitä edellä 1 momentin 1 kohdassa on säädetty, ei sovelleta myönnettäessä tukea vajaakuntoisen tai työttömyysuhan alaisen henkilön työn säilyttämiseen.

Työllistämistukea maksetaan päivää ja henkilöä kohti:

Tukea maksetaan niiltä päiviltä, joilta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa.

Työnantajalle maksettava työllistämistuki ei muu valtion tuki mukaan luettuna saa olla maksettua palkkaa suurempi.

Tukea voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa työvoimatoimiston työhön osoittamien työttömien palkkaamiseksi:

Tuen myöntämisen edellytyksenä metsänhoidollisiin töihin on:

Tukea ei voida myöntää:

Tukea maksetaan työpäivää ja henkilöä kohti:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa mainittu tuki sisältää työnjohdon osuuden, joka on 20 prosenttia tuen määrästä.

Työnantajalle myönnettävää tukea maksetaan siltä ajalta, jolta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa.

Yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle työnhakijalle voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa tukea hänen toimeentulonsa turvaamiseksi sinä aikana, jonka yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on:

Yrittäjäksi ryhtyneelle maksetaan normaali työllistämistuki korotettuna 50 prosentilla niiltä päiviltä, joina henkilö työskentelee yrityksessään, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa. Tukea voidaan maksaa enintään 15 kuukauden ajalta.

Työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevalle henkilölle voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa tukea hänen toimeentulonsa turvaamiseksi sinä aikana, jona hän on harjaantumassa työelämään työpaikalla.

Tukea voidaan myöntää henkilölle, jolla ei ole työkokemusta tai jonka työssäolo on ollut viimeisten kolmen vuoden aikana vähäistä ja joka ei ole työttömyysturvalaissa tarkoitettu päätoiminen opiskelija.

Tukena maksetaan normaali työllistämistuki. Lisäksi työelämään harjaantumassa olevalle korvataan asunnon ja työpaikan väliset matkustamiskustannukset valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan kulloinkin voimassa olevan virkaehtosopimuksen mukaisesti.

Tukea voidaan maksaa samalle henkilölle yhteensä enintään kuuden kuukauden ajalta. Henkilö voi olla harjaantumassa samassa työpaikassa enintään kolme kuukautta.

Työvoimatoimisto tekee työnantajan kanssa työelämään harjaantumisesta sopimuksen, johon sisältyy harjaantumisohjelma.

Työvoimaministeriö järjestää työelämään harjaantumassa oleville ryhmätapaturmavakuutuksen ja vastuuvakuutuksen.

Valtion tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa voidaan:

Myönnettävistä etuuksista määrätään tarkemmin valtioneuvoston päätöksellä.

Työllisyysmäärärahoista henkilöstön palkkaukseen osoitettavaa määrärahaa myönnettävää valtionosuutta tahi työllistämistukea voidaan myöntää tai osoittaa enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Sen jälkeen kun henkilö on ollut työllistettynä yhtäjaksoisesti 1 momentissa mainitun enimmäisajan yhden tai useamman työnantajan palveluksessa, ei häntä voida osoittaa uudelleen työhön, jonka palkkauskustannuksiin on osoitettu tai myönnetty työllisyysmäärärahoja, ennen kuin hän on ollut vähintään kolme kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta vajaakuntoiseen eikä sellaiseen valtion viraston tai laitoksen taikka kunnan palkkaamaan henkilöön, joka on ollut yhtäjaksoisesti vähemmän kuin kaksi vuotta työllistettynä tehtävissä, jotka ovat tarpeen työttömille sopivien työ- ja koulutuspaikkojen suunnittelemiseksi ja järjestämiseksi.

Lisäksi voidaan edellä 1 momentista poiketen valtion virastoissa ja laitoksissa työllisyysmäärärahoin työllistettävien enimmäisaikaa tulo- ja menoarvion rajoissa jatkaa enintään kuudella kuukaudella.

Useampaa kalenterivuotta koskevat päätökset 31§:n 2 momentissa tarkoitetuista määrärahoista on, milloin ei ole kysymys työllisyyslain 17-20§:n mukaisesta työllistämisvelvollisuudesta, tehtävä tulevien vuosien osalta ehdolla, että tarkoitukseen tarvittavat määrärahat ovat käytettävissä.

Tukea haetaan työvoimaministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella. Palkkaukseen myönnettävää tukea koskevat hakemukset jätetään sille työvoimatoimistolle, jonka toimialueella työpaikat sijaitsevat. Työnhakijalle myönnettävää tukea haetaan siltä työvoimatoimistolta, jossa henkilö on työttömänä työnhakijana.

Tuen myöntämisestä päättää työvoimatoimisto työvoimapiirin toimiston sen käyttöön osoittamien määrärahojen rajoissa.

Tukea myönnettäessä voidaan asettaa ehtoja, jotka kussakin yksittäistapauksessa katsotaan työllisyyden hoidon kannalta tarpeellisiksi.

Metsänhoidollisten töiden tuki maksetaan jälkikäteen tai töiden toteuttamisesta laaditun suunnitelman perusteella ennakkona kalenterivuosineljänneksittäin. Lopullinen tilitys, jossa maksettu ennakko on otettu huomioon, on toimitettava kultakin vuosineljännekseltä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä tuen myöntäneelle työvoimatoimistolle. Tuen saajan on palautettava mahdollisesti liikaa saamansa ennakko tilitykselle asetetussa määräajassa.

Jos tilitystä ei toimiteta 1 momentissa mainitussa määräajassa tuen myöntäneelle työvoimatoimistolle, on tuki jätettävä maksamatta tai maksettu ennakko perittävä takaisin, jollei tilityksen viivästymiseen esitetä pätevää syytä.

Muut tuet kuin 1 momentissa mainitun metsänhoidollisten töiden tuen työvoimapiirin toimisto maksaa kuukausittain jälkikäteen tuen myöntäneen työvoimatoimiston hyväksymän selvityksen perusteella.

Tuen maksaminen voidaan määrätä lopetettavaksi, jos tuen saaja ei enää täytä niitä edellytyksiä tai ehtoja, jotka tässä asetuksessa tai tukea myönnettäessä on asetettu tuen saamiselle. Jos tukea on käytetty vastoin tämän asetuksen säännöksiä tai myöntämispäätöksessä asetettuja ehtoja, on perusteettomasti maksettu tuki suoritettava takaisin valtiolle sen määrälle maksupäivästä laskettavine 16 prosentin vuotuisine korkoineen. Jollei palautettavaa määrää ole suoritettu viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, on sille suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko takaisinmaksupäivästä.

Tuen maksamisen lopettamisesta päättää tuen myöntänyt työvoimatoimisto. Takaisinperintään ryhtymisestä päättää työvoimapiirin toimisto, joka myös huolehtii tarvittavista takaisinperintätoimenpiteistä.

Työvoimaministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta. Valtiovarainministeriö antaa kuitenkin tarkemmat määräykset valtion virastoihin ja laitoksiin palkattavien henkilöiden palvelussuhteen määräytymisestä ja palvelussuhteen ehdoista.