65/1987

Maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86), jäljempänä maaseutuelinkeinolaki, mukaisia avustuksia ja lainoja myönnettäessä on pyrittävä pysyvien työtilaisuuksien aikaansaamiseen ja turvaamiseen erityisesti heikoimmin kehittyneillä maaseutualueilla. Samoin on kiinnitettävä huomiota eri alueiden elinkeinorakenteen ja palvelutason parantamiseen, tilojen toiminnan monipuolistamiseen ja niiden kehittämiseen taloudellisina kokonaisuuksina.

Maatilahallituksen on tarvittaessa ottaen huomioon korkotukilainojen erilaiset saantimahdollisuudet eri osissa maata sekä aluepoliittiset näkökohdat ohjattava maatilatalouden kehittämisrahaston varojen käyttöä maaseutuelinkeinolain mukaiseen lainoitukseen.

Maaseutuelinkeinolain mukaisen rahoitustuen myöntämisen edellytyksenä on lain 2§:n 1 momentin 1, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sekä 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kalastusta lukuunottamatta, että yrittäjä tai joku yhteisön osakas tai jäsen omistajana, osaomistajana tai kirjallisella vuokrasopimuksella hallitsee tai ryhtyy hallitsemaan asianomaista alkutuotannon harjoittamiseen käytettävää tilaa. Tilan, joka voi käsittää myös osan kiinteistörekisteriyksiköstä tai muun rajoiltaan määrätyn maa- tai vesialueen, tulee olla tai muodostua kooltaan tai muilta olosuhteiltaan sellaiseksi, että se soveltuu ammattina harjoitettavaan maa- tai metsätalouteen, erikoismaatalouteen, kalastukseen, porotalouteen tai muuhun vastaavaan alkutuotantoon. Tilan kokoa ja muita olosuhteita arvioitaessa on otettava huomioon sekä alkutuotanto että sitä täydentävä pienimuotoinen elinkeinotoiminta.

Alaikäinen voi yrittäjänä saada maaseutuelinkeinolain mukaista tukea tai yrittäjän perheenjäsenenä saada sanotun lain mukaista käynnistysavustusta, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän on 3§:ssä tarkoitetun tilan yhteisomistaja yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos muita erityisiä syitä on olemassa.

Käynnistysavustusta ei saa maksaa alle 15-vuotiaan eikä työ-, virka-, vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevan henkilön palkkakustannuksiin.

Maaseutuelinkeinolain 4§:n 3 momentissa tarkoitettua yritystoiminnan kannattavuutta arvioitaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä tuotteiden ja palvelusten markkinoimismahdollisuuksiin.

Rahoitustuen määrää harkittaessa tulee ottaa huomioon yrittäjällä ja yhteisön osakkaalla tai jäsenellä oleva määrältään huomattava yritystoiminnan ja tilalla harjoitettavan alkutuotannon ulkopuolinen varallisuus. Kuitenkin tulee myös ottaa huomioon kyseisten henkilöiden omistaman metsän huomattavat pääomahakkuumahdollisuudet.

Yritystoiminnan aloittamisessa välttämättömänä vaihto-omaisuutena pidetään investointiavustusta myönnettäessä asianomaisessa tuotanto- tai palvelutoiminnassa enintään puolen vuoden toimintajaksona tarvittavia aineita, puolivalmisteita ja tarvikkeita.

Vaihto-omaisuudeksi katsotaan turkistarhauksessa myös tarvittavat siitoseläimet ja muussa eläinten kasvatuksessa ja pidossa tarvittava eläinkanta sekä kasvituotannossa yhtenä kasvukautena tarvittava siementavara, taimet ja muu vastaava monistusaineisto.

Investointiavustusta saadaan myöntää yritystoiminnan laajentamiseen ja käyttöomaisuuden uudistamiseen vain edellyttäen, että siten saavutetaan tuettavan yritystoiminnan tarjoamien työtilaisuuksien, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten olennainen lisäys.

Milloin uudistettavan käyttöomaisuuden hankintaan on aikaisemmin myönnetty valtion varoista avustusta, lainaa tai korkotukea, saadaan uuden käyttöomaisuuden hankintaan myöntää avustusta vain työtilaisuuksien, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten lisäystä vastaavalta osalta.

Maatilahallitus voi määrätä, että myönnettäessä investointiavustusta talonrakennus- ja muuhun rakennustyöhön, hyväksyttävinä kustannuksina pidetään maatilahallituksen vahvistamia keskimääräisiä yksikkökustannuksia.

Milloin investointiavustusta on myönnetty rakennuksen rakentamista taikka sen muutos- tai parannustöitä varten, vahvistetaan avustuksen lopullinen määrä pitäen perusteena todellisia hyväksyttäviä rakentamiskustannuksia töiden aloittamisen aikana vallinneen kustannustason mukaan laskettuina. Jos rakentamistyö kuitenkin hyväksyttävästä syystä huomattavasti viivästyy ja rakentamiskustannukset tämän vuoksi muodostuvat kustannusarviossa edellytettyjä kustannuksia olennaisesti suuremmiksi, voidaan avustusta korottaa enintään kustannusten nousua vastaavasti.

Investointiavustusta voidaan myöntää tasapainoisen alueellisen kehityksen edistämisestä annetussa laissa (532/81) tarkoitetuilla eri perusvyöhykkeillä asianomaisen käyttö- tai vaihto-omaisuuden hyväksyttävistä hankintakustannuksista enintään seuraavasti:

Maaseutuelinkeinolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa (erikoismaatalous) avustuksen enimmäismäärät ovat toisella, kolmannella ja neljännellä perusvyöhykkeellä kuitenkin 10 prosenttiyksikköä pienemmät kuin 1 momentissa säädetyt.

Ensimmäisellä perusvyöhykkeellä ja 1 momentissa mainitussa laissa tarkoitetuilla erityisalueilla muualla maassa voidaan, milloin niin katsotaan aloitettavan tai siihen verrattavan yritystoiminnan kohdalla tarpeelliseksi, edellä säädettyjä enimmäismääriä ylittää ensimmäisellä perusvyöhykkeellä enintään viidellä prosenttiyksiköllä sekä toisella, kolmannella ja neljännellä perusvyöhykkeellä olevilla erityisalueilla enintään 10 prosenttiyksiköllä.

Käynnistysavustusta saadaan yrityksen työntekijäin palkkakustannuksiin myöntää yhdeltä, kahdelta tai kolmelta tuotantotoiminnan tai laajennetun tuotantotoiminnan alkamista seuraavalta käynnistysvuodelta 11§:ssä tarkoitetuilla perusvyöhykkeillä hyväksyttävistä palkkakustannuksista enintään seuraavasti:

Ensimmäisellä perusvyöhykkeellä ja erityisalueilla muualla maassa voidaan, milloin niin katsotaan aloitettavan tai siihen verrattavan yritystoiminnan kohdalla tarpeelliseksi, 1 momentissa tarkoitettuja enimmäismääriä ylittää enintään 20 prosenttiyksiköllä.

Käynnistysavustus lasketaan kulloinkin noudatettavan työehtosopimuksen mukaisen palkkauksen tai, jollei mitään työehtosopimusta ole asianomaiseen työntekijään nähden noudatettava, kohtuulliseksi katsottavan palkkauksen perusteella.

Myönnettäessä käynnistysavustusta yrittäjän itsensä osalta määrätään avustus todellisista palkkakustannuksista riippumattoman laskennallisen palkan perusteella. Laskennallinen palkka lasketaan kokoaikaisesti työllistetyn henkilön 42 000 markan vuositulon mukaan yrittäjän työpanoksesta riippuen. Avustuksen määrä lasketaan laskennallisesta palkasta saman prosentin mukaan kuin työntekijän palkkaukseen myönnettävä avustus.

Käynnistysavustusta yrittäjän itsensä osalta voidaan myöntää vain aloitettavaa tai sellaiseen verrattavaa yritystoimintaa varten.

Toimintaansa laajentavan yrityksen työntekijäin hyväksyttävät palkkakustannukset lasketaan käynnistysavustusta maksettaessa sellaisen yrityksen osalta, jolla on ollut palkattua henkilöstöä vähintään kahdentoista kuukauden ajan ennen ensimmäistä käynnistysvuotta, vastaavasti siten kuin tuotantotoiminnan alueellisesta tukemisesta annetun lain (533/81) 10§:n 1 momentissa on säädetty. Muutoin on laajennusta vastaavat hyväksyttävät palkkakustannukset vahvistettava kussakin tapauksessa erikseen.

Käynnistysavustusta saadaan myöntää yritystoiminnan laajentamiseen vain edellyttäen, että siten saavutetaan tuettavan toiminnan tarjoamien työtilaisuuksien olennainen lisäys.

Kehittämisavustusta voidaan myöntää kehitysalueella enintään 75 prosenttia sekä neljännellä perusvyöhykkeellä enintään 45 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Koneiden ja laitteiden sekä tuotteiden hankintaan kehittämisavustusta voidaan kuitenkin myöntää enintään edellä 11§:ssä investointiavustusten osalta säädetty määrä.

Kehittämisavustusta myönnettäessä pidetään yrityksen ulkopuolisten asiantuntija- ja koulutuspalvelujen ostosta aiheutuvina hyväksyttävinä kustannuksina asianomaisen asiantuntijan tai kouluttajan perimää palkkiota sekä toimeksiannon edellyttämää muuta kustannusta, kuten materiaali- ja matkakuluja.

Kehittämishankkeen toteuttamiseksi tarpeellisista matkoista aiheutuvina kustannuksina voidaan hyväksyä hankkeen valmistelusta ja toteuttamisesta sekä siihen sisältyvästä koulutustilaisuudesta yritykselle aiheutuvat matkakulut.

Maaseutuelinkeinolain 9§:n 3 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen kehittämishankkeen kustannusten osalta tarkemmat määräykset antaa maatilahallitus.

Tuotantotoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden osalta kustannukset saavat muodostaa enintään puolet kehittämishankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Palkkakustannukset voidaan hyväksyä kehittämishankkeen kustannuksiksi vain, jollei niitä voida lukea käynnistysavustuksen piiriin.

Mitä 7§:ssä, 8§:n 2 momentissa ja 9 §:ssä on säädetty investointiavustuksesta, koskee soveltuvin osin myös lainaa.

Lainaa pysyväisluonteiseksi käyttöpääomaksi voidaan antaa vain aloitettavaan ja 8§:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin myös laajennettavaan yritystoimintaan sen käynnistämistä ja ylläpitämistä varten. Lainan suuruus lasketaan enintään puolen vuoden aikana tarvittavan käyttöpääoman tai sen lisäyksen perusteella. Kyseistä lainaa ei saa myöntää, jos yritykselle on myönnetty samassa toimintavaiheessa investointiavustusta tai lainaa vaihto-omaisuuden hankintaa varten.

Milloin hankkeen kustannusarvio on maatilahallituksen vahvistamaa määrää suurempi, ei maaseutuelinkeinolaissa tarkoitettu luottolaitos saa myöntää lainaa, jos Kehitysaluerahasto Oy - Utvecklingsområdesfonden Ab on valmis myöntämään tarkoitukseen lainaa.

Avustushakemus on toimitettava asianomaisen kunnan maatalouslautakunnalle, jonka tulee lähettää se oman lausuntonsa ohella maatalouspiirin maataloustoimistolle.

Milloin avustuksen lisäksi samaan tarkoitukseen haetaan lainaa, voidaan avustushakemus jättää kuitenkin lainahakemuksen kanssa samanaikaisesti luottolaitokselle tai Kehitysaluerahasto Oy - Utvecklingsområdesfonden Ab:lle. Maatalouslautakunnan lausunnon hankkimisessa avustushakemuksen johdosta ja hakemuksen maataloustoimistolle toimittamisessa on tällöin noudatettava, mitä maatilahallitus tarkemmin määrää.

Lainahakemus on toimitettava luottolaitokseen, jonka tulee hankkia hakemuksesta asianomaisen maatalouspiirin maataloustoimiston ja kunnan maatalouslautakunnan lausunto. Lainan myöntämisestä on luottolaitoksen ilmoitettava asianomaiselle maataloustoimistolle ja maatalouslautakunnalle.

Investointiavustusta on haettava ennen asianomaisen käyttö- tai vaihto-omaisuusesineen hankkimista taikka avustuksella rahoitettavan rakentamis-, muutos- tai parannustyön aloittamista.

Käynnistysavustusta on haettava ennen tuen kohteena olevan henkilön palkkaamista ja yrittäjän itsensä osalta ennen tuotantotoiminnan tai laajennetun tuotantotoiminnan aloittamista sekä kehittämisavustusta ennen kehittämishankkeen aloittamista.

Mitä 1 momentissa on säädetty investointiavustushakemuksen tekemisestä, koskee myös samaan käyttötarkoitukseen myönnettävän lainan hakemista. Lainaa pysyväisluonteiseksi käyttöpääomaksi on haettava ennen tuotantotoiminnan tai laajennetun tuotantotoiminnan aloittamista. Lainahakemus katsotaan tehdyksi, kun se on toimitettu luottolaitokselle tai Kehitysaluerahasto Oy - Utvecklingsområdesfonden Ab:lle.

Avustus- tai lainahakemus, joka on toimitettu maatalouslautakunnalle tai rahalaitokseen myöhemmin kuin 1-3 momentissa edellytetään, voidaan ottaa erityisestä syystä käsiteltäväksi.

Maatalouslautakunnan tulee tarvittaessa käyttää asiantuntija-apunaan maaseutuelinkeinolaissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja asioita käsiteltäessä kunnan elinkeinoasioita hoitavia viranhaltijoita sen mukaan kuin asianomainen kunta tarkemmin päättää. Kyseisten kunnan viranhaltijoiden tulee myös antaa yrittäjille hankkeiden käynnistämiseen liittyvää välittävää neuvontaa.

Kehitysaluerahasto Oy - Utvecklingsområdesfonden Ab:n tulee avustaa maataloustoimistoja selvityksiä laatimalla ja lausuntoja antamalla erityisesti sellaisten avustettavien hankkeiden osalta, joihin haetaan samalla lainaa kyseiseltä rahalaitokselta. Niin ikään tulee kalastuspiirien kalastustoimistojen tarvittaessa antaa maataloustoimistoille asiantuntija-apua toimialaansa liittyvissä hankkeissa.

Sikäli kuin tarvittavaa selvitystä ei ole jo sisällytetty rahoitustukihakemukseen, voi maataloustoimisto tarvittaessa hankkia hankkeen kannattavuudesta ja tuen myöntämiseen vaikuttavista muista seikoista lausunnon yritystoiminnan luonteesta riippuen maatalouden yleisneuvontajärjestöltä, asianomaiselta erikoismaatalouden, kalastuksen tai muun alkutuotannon neuvontajärjestöltä, kotimaisen energian, maatilalomailun, hevoskasvatuksen tai hevosurheilun edistämisjärjestöltä taikka pien-, käsi- tai kotiteollisuuden järjestöltä.

Rahoitustukihankkeesta voidaan pyytää myös maaseutuelinkeinoasiain aluetoimikunnan lausunto sen mukaan kuin 37§:ssä säädetään.

Milloin maataloustoimisto katsoo, ettei hanke kuulu maaseutuelinkeinolain soveltamisen piiriin, mutta se todennäköisesti kuuluu muun valtion viranomaisen toimesta hoidettavan vastaavan tukijärjestelmän piiriin, on sen siirrettävä avustushakemus edelleen tälle viranomaiselle käsiteltäväksi.

Investointiavustus tai laina, joka koskee rakennustyötä, maksetaan työn edistymisen mukaan. Viimeiset 15 prosenttia avustuksen määrästä saadaan kuitenkin suorittaa vasta töiden tultua hyväksyttävällä tavalla loppuun suoritetuiksi. Muu investointiavustus ja laina maksetaan maatilahallituksen tarkemmin määräämällä tavalla hyväksyttävän selvityksen perusteella. Rakennustyön määräaikojen osalta on noudatettava vastaavasti, mitä maatila-asetuksen (385/77) 86 ja 102§:ssä on rakentamislainasta ja -avustuksesta säädetty.

Käynnistysavustus maksetaan käynnistysvuosittain jälkikäteen hyväksyttävän selvityksen perusteella. Maatilahallitus voi päättää, että käynnistysavustusta saadaan maksaa myös erittäin käynnistysvuoden aikana ja että kyseisestä avustuksesta voidaan myös maksaa ennakkoa, ei kuitenkaan enempää kuin puolen vuoden tarvetta vastaava määrä kerralla.

Kehittämisavustus maksetaan hyväksyttävän selvityksen perusteella jälkikäteen toteutuneitten kustannusten mukaisesti siltä osin kuin niitä on pidettävä tarpeellisina ja kohtuullisina.

Lainan takaisinmaksuaika on 3, 5, 7, 10 tai 12 vuotta. Myönnettäessä lainaa vaihto-omaisuuden hankkimista varten tai käyttöpääomaksi saa takaisinmaksuaika kuitenkin olla vain 3 tai 5 vuotta. Takaisinmaksuaikaa määrättäessä on otettava huomioon yrityksen kannattavuuteen vaikuttavat seikat.

Laina peritään takaisin siten, että lyhennyksen ja koron yhteismäärä on vuosittain suunnilleen yhtä suuri. Takaisinmaksuajaltaan enintään 5 vuoden laina peritään kuitenkin takaisin suunnilleen yhtä suurin vuotuisin lyhennyksin.

Lainan lyhennysten periminen voidaan, milloin se katsotaan yritystoiminnan arvioidun kannattavuuden tai maksuvalmiuden huomioon ottaen tarpeelliseksi, aloittaa enintään kaksi vuotta säännönmukaista ajankohtaa myöhemmin.

Lainan ensimmäinen lyhennyserä on suoritettava sen huhti- tai lokakuun jälkimmäisen puoliskon aikana, joka kolmen kuukauden kuluttua ensiksi seuraa lainan nostopäivää. Milloin kysymys on kuitenkin rakennuksen rakentamista taikka sen muutos- tai parannustöitä varten myönnetystä lainasta, lasketaan mainittu ajanjakso työn suorittamiselle määrätystä ajankohdasta tai, jos lainan viimeinen erä on sitä ennen nostettu tai ollut nostettavissa, sanotusta ajankohdasta. Lainan korko on suoritettava puolivuosittain laskettuna myös lyhennysten osalta asianomaisen puolivuotiskauden loppuun.

Jollei lainan korkoa tai lyhennystä suoriteta määräaikana, voidaan lainan saajalta periä viivästyneestä määrästä vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia erääntymispäivästä lukien.

Lainan lyhennysten suorittamisessa voi luottolaitos yrityksen maksuvalmiusvaikeuksien lieventämiseksi myöntää lykkäystä enintään vuosi kerrallaan, kuitenkin yhteensä enintään neljä vuotta. Jos saman saamisen osalta on myönnetty 27§:n 3 momentissa tarkoitettua lykkäystä, ei sen kanssa saa tässä pykälässä tarkoitettua lykkäystä myöntää yhteensä pitemmäksi ajaksi kuin edellä on sanottu.

Edellä 1 momentin 1 virkkeessä tarkoitettu lykkäys toteutetaan pidentämällä laina-aikaa siten, että yhden tai useamman lyhennysmaksun suorittamista lykätään.

Milloin siihen katsotaan olevan syytä, voidaan lainan lyhennysten lykkäys antaa määrätyillä ehdoilla tai annettu lykkäys peruuttaa.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettujen ratkaisujen osalta on noudatettava vastaavasti, mitä maatilalain 55§:n 2 momentissa on säädetty.

Lainojen hoitopalkkioiden ja korkohyvitysten hakemisesta, suorittamisesta ja takaisinperimisestä sekä lainojen korkojen ja lyhennysten kannosta, laina-asiakirjojen säilyttämisestä ja ylimääräisistä lyhennyksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä maatila-asetuksen 57, 64 ja 64 a§:ssä, 77§:n 2 momentissa ja 81 sekä 85§:ssä on vastaavista seikoista säädetty. Saamisen yhdellä kertaa takaisin suorittamisesta on voimassa, mitä laissa eräiden saamisten perimisestä kertakaikkiaan (682/66) on säädetty.

Lainoja tarkastamaan määrättyjen henkilöiden palkkioista sekä lainoin ja investointiavustuksin rahoitettavien rakennushankkeiden tarkastuksista ja niihin liittyvistä seikoista on voimassa vastaavasti, mitä maatila-asetuksen 56 ja 65-68§:ssä on säädetty.

Liikepankille, Postipankille ja Suomen Hypoteekkiyhdistykselle maaseutuelinkeinolain 13§:n nojalla maatilatalouden kehittämisrahastosta annettu laina ja sen korko on maksettava valtiolle sitä mukaa kuin lainan saajain on suoritettava velkansa luottolaitokselle, minkä lisäksi heidän maksamansa ylimääräiset lyhennykset on viipymättä suoritettava valtiolle. Kyseistä lainaa koskevaan velkakirjaan on muun ohella otettava ehto, että laina voidaan ennen sen takaisin maksamisesta sovittua aikaa katsoa kokonaan tai osaksi erääntyneeksi, jos lainavaroja on käytetty lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, ja että varojen mainitunlaisesta käyttämisestä valtiolle aiheutunut tappio on sille korvattava.

Maaseutuelinkeinolain 22§:n 2 momentissa tarkoitettua avustuksen ja lainan siirtoa uudelle yritykselle on haettava maataloustoimistolta. Hakemus voidaan jättää asianomaiselle maatalouslautakunnalle tai, jos se koskee samalla tai yksinomaan lainan siirtoa, myös luottolaitokselle edelleen maatalouslautakunnalle toimitettavaksi. Maatalouslautakunnan on lähetettävä hakemus oman lausuntonsa ja lainan osalta luottolaitoksen lausunnon seuraamana viipymättä maataloustoimistolle ratkaistavaksi.

Laina voidaan maaseutuelinkeinolain 22 ja 23§:ssä mainittujen tilanteiden lisäksi irtisanoa kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi:

Lainan irtisanomista koskeva asia on 1 momentin 4 ja 5 kohdassa mainituissa tapauksissa, jos osa lainasta on valtion vastuulla, samoin kuin sanotun momentin 8 kohdassa mainitussa tapauksessa saatettava osuuspankin osalta Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n ja säästöpankin osalta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin ratkaistavaksi, joiden samoin kuin muunkin liikepankin sekä Postipankin ja Suomen Hypoteekkiyhdistyksen tulee mainituissa tapauksissa antaa irtisanomista koskevat asiakirjat maatilalain (188/77) 55§:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön tarkastettaviksi.

Milloin 1 momentin 1, 2 tai 6 kohdassa mainittu irtisanomisperuste on olemassa, maatilahallituksen asiana on päättää, onko luottolaitoksen irtisanottava laina kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi.

Kun laina kokonaan tai osaksi irtisanotaan tämän pykälän nojalla, on samalla päätettävä, onko maksettavaksi tuleva määrä suoritettava yhtenä tai useampana eränä, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa voidaan lainan saajalle antaa maksuaikaa enintään kaksi vuotta.

Kun maatilatalouden kehittämisrahaston varoista annettu laina on irtisanottu 33§:ssä säädetyin perustein, peritään siitä sanotun pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lainan nostoajankohdasta ja muissa sanotussa momentissa tarkoitetuissa tapauksissa irtisanomispäivästä lukien vuotuista korkoa, joka vastaa Suomen Pankin kulloistakin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä.

Jollei lainansaaja maksa 1 momentin mukaisesti irtisanottua määrää korkoineen asetettuun eräpäivään mennessä, on hänen maksettava viivästyneestä määrästä siitä lukien 28§:n 2 momentissa säädettyä viivästyskorkoa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu korko samoin kuin maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnetystä lainasta perittävä maaseutuelinkeinolain 24§:ssä tarkoitettu korko on tilitettävä valtiolle irtisanotun määrän erääntymispäivään saakka.

Kun korkotukilaina on irtisanottu, luottolaitos voi periä 34§:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa siinä säädetyn koron tai määräämänsä antolainauskoron lainan nostoajankohdasta tai irtisanomisajankohdasta lukien vastaavasti siten kuin kyseisessä momentissa on säädetty. Lisäksi on viivästyskorosta voimassa, mitä sanotun pykälän 2 momentissa on säädetty.

Maaseutuelinkeinolain 17§:ssä tarkoitettu korkohyvitys suoritetaan irtisanomisajankohtaan asti. Liikaa suoritetut korkohyvitykset on tilitettävä maatilahallitukselle.

Milloin korkotukilaina on irtisanottu 33§:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa taikka maaseutuelinkeinolain 22§:n 1 tai 2 momentissa taikka 23§:ssä tarkoitetussa tapauksessa, on lainansaajan suoritettava lainan nostopäivän ja irtisanomisajankohdan väliseltä ajalta maksettua korkohyvitystä vastaava määrä, joka luottolaitoksen on tilitettävä valtiolle. Maaseutuelinkeinolain 24§:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan perittävästä korkotukilainan viivästyskorosta on niin ikään Suomen Pankin kulloisenkin peruskoron ylittävä osuus tilitettävä vastaavalta ajalta valtiolle.

Jollei sitä rakennustyötä, jota varten on myönnetty investointiavustusta, ole suoritettu asetetun määräajan kuluessa, on maatilahallituksella valta velvoittaa avustuksen saaja tai hänen oikeudenomistajansa suorittamaan avustus kokonaan tai osittain valtiolle takaisin.

Kunkin maatalouspiirin maataloustoimiston apuna toimii neuvoa-antavana elimenä maaseutuelinkeinolain mukaisissa kysymyksissä aluetoimikunta, jonka puheenjohtajana ja kokoonkutsujana on maataloustoimiston piiripäällikkö sekä jäseninä lääninhallituksen, teollisuuspiirin piiritoimiston ja työvoimapiirin toimiston sekä Kehitysaluerahasto Oy - Utvecklingsområdesfonden Ab:n nimeämä edustaja. Jos maatalouspiirin alueella toimii useampi kuin yksi lääninhallitus tai muu kyseinen piirihallintoviranomainen, on niistä kaikista edustaja toimikunnassa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu maaseutuelinkeinoasiain aluetoimikunta käsittelee maatalouspiirin alueella esiintyviä periaatteellisesti tärkeitä maaseutuelinkeinolain täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä. Erityistä huomiota toimikunnan tulee kiinnittää sanotun lain ja muiden pienyritystoiminnan tukitoimenpiteiden täytäntöönpanon keskinäiseen yhteensovittamiseen. Toimikunnan tulee tehdä ehdotuksia havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi. Tarvittaessa voidaan toimikunnassa ottaa käsiteltäväksi myös yksittäisiä tukihakemuksia.

Valtioneuvosto voi tarvittaessa asettaa maaseutuelinkeinoasiain neuvottelukunnan, joka toimii periaatteellisesti tärkeissä maaseutuelinkeinolain täytäntöönpanoa koskevissa asioissa maatilahallituksen apuna. Neuvottelukunnassa on edustettuina maatilahallituksen lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sisäasiainministeriö, työvoimaministeriö ja valtiovarainministeriö. Neuvottelukunnassa tulee olla myös maataloustuottajain ja kuntien keskusjärjestöjen sekä luottolaitosten edustus.

Maaseutuelinkeinoasiain neuvottelukunnasta on voimassa, mitä komiteoista on määrätty.

Edellä 24§:ssä tarkoitetuille järjestöille voidaan valtion tulo- ja menoarvion rajoissa suorittaa korvausta tässä asetuksessa mainittujen tehtävien suorittamisesta. Kyseisen korvauksen suuruudesta ja muista perusteista päättää maatilahallitus.

Maatilahallituksen maaseutuelinkeinolaissa ja tässä asetuksessa tarkoitetuissa asioissa antamiin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla. Sanottu koskee myös maataloustoimiston päätöksestä tehdyn valituksen johdosta annettua maatilahallituksen päätöstä.

Tarkemmat määräykset ja ohjeet tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa sekä tarvittavat velkakirja- ja muut kaavat vahvistaa maatilahallitus.

Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä helmikuuta 1987.