624/1987

Tämä päätös koskee maakaasuasetuksessa (623/87) tarkoitettuja maakaasuputkistoja ja käyttölaitteita sekä maakaasun hajustamista.

Maakaasuputkisto ja siihen liitetyt käyttölaitteet on sijoitettava, rakennettava ja asennettava siten, että niitä voi turvallisesti käyttää, huoltaa, tarkastaa ja valvoa.

Tämän päätöksen määräyksiä on noudatettava myös putkiston muutos- ja korjaustöissä.

Teknillinen tarkastuskeskus antaa tarvittaessa ohjeita tämän päätöksen soveltamisesta.

SFS-standardilla tarkoitetaan tässä päätöksessä Suomen Standardisoimislautakunnan vahvistamaa suomalaista standardia sen sisältöisenä kuin se on tämän päätöksen tullessa voimaan. SFS-standardin muuttuessa teknillinen tarkastuskeskus määrää kulloinkin noudatettavan SFS-standardin painoksen.

Maakaasuputkiston rakentamisessa on noudatettava seuraavia SFS-standardeja:

Maakaasuputkiston mitoittamisessa ja rakenneaineen valinnassa on noudatettava seuraavia SFS-standardeja:

Polyeteenimuoviputkea saa käyttää maanalaisessa putkistossa, jonka suunnittelupaine on enintään 4 bar.

Muoviputkien ja niiden liitäntäkappaleiden tulee olla teknillisen tarkastuskeskuksen hyväksymiä.

Rakenneaineeseen on sen valmistuksen yhteydessä pysyvästi merkittävä valmistajan merkki, rakenneainelaatu ja sulatusnumero tai muu tunnus, jonka perusteella voidaan todeta yhteys rakenneaineen ja ainestodistuksen välillä, jos kyseessä oleva rakenneainestandardi ei edellytä laajempaa merkintää. Samojen merkintöjen tulee olla myös SFS-standardin SFS 3 (Ainestodistukset) mukaisessa koetus- ja vastaanottotodistuksessa.

Standardisoitujen putkien, putkenosien, venttiilien, laippojen, ruuvien ja muttereiden merkitsemiseen riittävät kuitenkin sellaiset kirjain- ja numerotunnukset, joiden perusteella voidaan tunnistaa käytetty aines ja joista valmistaja tarvittaessa voi antaa ainestodistuksen.

Kun rakenneaine ositetaan maakaasuputkiston asentamisen yhteydessä, on osat merkittävä siten, että niiden yhteys ainestodistukseen ilmenee.

Valmistuksen valvojan tulee huolehtia siitä, että merkinnät siirretään asianmukaisesti.

Maakaasuputkistoa asennettaessa on huolehdittava siitä, etteivät eri rakenneaineet pääse sekaantumaan keskenään.

Rakenneainetta ei saa käyttää, jos se maakaasuputkiston asennuksen aikana tai tehtävissä kokeissa osoittautuu sopimattomaksi tai jos siinä todetaan putkiston lujuutta heikentäviä vikoja.

Rakenneaineessa olevia tai siihen putkiston asennuksen yhteydessä syntyneitä vikoja saa korjata vain rakennuttajan tai rakennuttajan valtuuttaman asiantuntijan sekä rakennetarkastuksen tehneen tarkastajan suostumuksella. Korjaukset eivät saa vaarantaa putkiston lujuutta.

Viralliset aineenkoetustehtävät tulee antaa teknillisen tarkastuskeskuksen hyväksymän testauslaitoksen suoritettaviksi.

Jos testauslaitoksella on paineastialainsäädännön mukainen lupa suorittaa rakenneaineiden aineenkoetusta, lupa on voimassa myös maakaasuputkistoon käytettävien rakenneaineiden osalta.

Haettaessa 9§:ssä mainittua hyväksymistä teknilliseltä tarkastuskeskukselta, hakemukseen on liitettävä:

Ainetta rikkomattomat tarkastukset on tehtävä yleisesti käytössä olevilla hyväksytyillä menetelmillä. Testaajalla tulee olla kauppa- ja teollisuusministeriön määräämän pätevöimiselimen antama todistus pätevyydestään.

Jos testauslaitos suorittamiensa kokeiden ja tarkastusten perusteella toteaa, ettei testattava rakenneaine täytä kaikilta osin asetettuja vaatimuksia, teknillisen tarkastuskeskuksen tarkastaja voi laajentaa tarkastusta harkintansa mukaan saatuaan rakennuttajan suostumuksen.

Hitsaus tulee tehdä teknillisesti asianmukaisella tavalla ja lopputuloksen tulee vastata yleisesti hyväksyttyä teknillistä tasoa.

Maakaasuputkiston hitsausliitosten tarkastukset tulee tehdä SFS-standardin SFS 3178 (Maakaasuputkisto. Tarkastus) mukaisesti. Radiografinen kuvaus tulee tehdä SFS-standardin SFS 3207 (Hitsaus. Hitsausliitosten radiografinen kuvaus) mukaisesti.

Jos maakaasuputkiston hitsausliitoksia edellytetään tarkastettavaksi röntgenkuvauksella, eikä kuvausta voida tehdä, saa kuvauksen korvata muulla ainetta rikkomattomalla aineenkoetusmenetelmällä, jonka teknillinen tarkastuskeskus on hyväksynyt.

Asennettaessa maakaasuputkistoja ja käyttölaitteita, joissa käyttöpaine on enintään 4 bar, tulee noudattaa SFS-standardia SFS 3179 (Maakaasuputkisto. Putkistot ja käyttölaitteet. Käyttöpaine enintään 4 bar).

Kaasupolttimien asennuksessa tulee noudattaa SFS-standardia SFS 5123 (Kaasupolttimet. Ohjaus-, säätö- ja liekinvalvontalaitteet).

Haettaessa maakaasuasetuksen 10§:n 2 momentissa tarkoitettua muovisten maakaasuputkistojen asennusliikkeen hyväksyntää teknillisen tarkastuskeskuksen keskushallinnolta, hakemukseen on liitettävä:

Maakaasuputkiston merkinnät tulee tehdä SFS-standardin SFS 3177 (Maakaasuputkisto. Merkinnät) mukaisesti.

Maakaasun siirtoputkiston sijainti maastossa on osoitettava selvästi ja havaittavasti.

Jakelu- ja käyttöputkisto voidaan vaihtoehtoisesti merkitä kiintopistemerkinnöin niin, että sijainti on karttamerkintöjen perusteella tarkasti määritettävissä.

Maakaasuputkiston vesistöalitukset, sillat tai vastaavat tulee merkitä erikseen.

Räjähdysvaarallisten tilojen tilaluokituksen osalta on noudatettava annettuja määräyksiä. Jos syntyy erimielisyyttä, mihin tilaluokkaan jokin tila kuuluu, asian ratkaisee teknillinen tarkastuskeskus tai sen asianomainen piiritoimisto.

Maakaasuasetuksessa säädetyt tarkastukset on tehtävä siten kuin tässä päätöksessä on määrätty.

Tarkastuspyyntö on osoitettava sille piiritoimistolle, jonka alueella putkistoa rakennetaan tai jonka alueella putkisto on käytössä, tai hyväksytylle tarkastajalle.

Maakaasuputkiston tarkastuksista laaditut pöytäkirjat on käytön valvojan liitettävä valvontakirjaan.

Maakaasuputkiston rakennetarkastus ja käyttöönottotarkastus on tehtävä SFS-standardin SFS 3178 (Maakaasuputkisto. Tarkastus) mukaisesti.

Teknillisen tarkastuskeskuksen palveluksessa oleva tarkastaja saa hyväksyä maahan tuodun putkiston osan ilman Suomessa tehtävää uutta tarkastusta, jos osan on tarkastanut teknillisen tarkastuskeskuksen keskushallinnon hyväksymä ulkomainen laitos ja siitä esitetään hyväksyttävä todistus eikä asiallista syytä tarkastuksen uusimiseen ilmene.

Maakaasuputkistoille, jotka edellyttävät rakentamislupaa, on tehtävä määräaikaistarkastus ensimmäisen kerran kahdeksan vuoden kuluttua käyttöönotosta ja sen jälkeen kahdeksan vuoden aikavälein.

Määräaikaistarkastus on tehtävä SFS-standardin SFS 3178 (Maakaasuputkisto. Tarkastus) mukaisesti.

Määräaikaistarkastukset eivät koske muovisia maakaasuputkistoja.

Määräaikaistarkastusta saa piiritoimiston luvalla siirtää enintään kuusi kuukautta. Tarkastusajankohdan siirto ei vaikuta seuraavien tarkastusaikojen määräytymiseen.

Putkiston omistajan tai haltijan on pyydettävä määräaikaistarkastusta siltä piiritoimistolta, jonka alueella putkisto tai sen osa sijaitsee. Alueellisen rakentamisluvan piirissä olevat putkistot saa tarkastaa myös hyväksytty tarkastaja teknillisen tarkastuskeskuksen lupapäätöksen mukaisesti.

Maakaasuputkiston määräaikaistarkastuksessa on tarkastettava, että putkistoa on hoidettu voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaisesti ja että putkisto ja siihen liittyvät laitteet ja rakenteet ovat toimintakuntoisia.

Määräaikaistarkastusta ei tehdä maakaasuputkistolle, jonka käytöstä poistamisesta on tehty kirjallinen ilmoitus piiritoimistolle.

Putkistolle on ennen sen ottamista uudelleen käyttöön tehtävä määräaikaistarkastus. Tarkastaja voi kuitenkin edellisistä tarkastuksista laadittujen pöytäkirjamerkintöjen perusteella päättää, ettei tarkastusta tarvitse tehdä.

Maakaasuputkiston oleellisten muutos- ja korjaustöiden johdosta piiritoimisto voi vaatia ylimääräisiä tarkastuksia kussakin tapauksessa harkitun tarpeen mukaan.

Ylimääräisten tarkastusten osalta noudatetaan soveltuvin osin 22 ja 23§:n määräyksiä.

Maakaasuputkiston tai sen osan katsotaan olevan käytössä, jos putkisto tai sen osa on maakaasulla täytetty.

Käyttölaitteille tulee olla asianmukaiset käyttöohjeet. Käyttöohjeissa tulee olla ohjeet myös häiriö- ja vaaratilanteita varten.

Erilliselle suurelle käyttökohteelle, jolle vaaditaan rakentamislupa, tulee laatia lisäksi suunnitelma siitä, miten alkusammutus ja muu sammutustyö järjestetään. Suunnitelma on toimitettava kunnan palopäällikölle.

Maakaasuputkiston omistajan tai haltijan on huolehdittava siitä, että putkilinjoilla ei ole puita. Putkilinjoilla ei myöskään saa harjoittaa toimintaa, joka saattaisi vahingoittaa maakaasuputkistoja. Maankaivuutyöt maakaasuputkiston välittömässä läheisyydessä ilman putkiston omistajan tai haltijan lupaa on kielletty.

Kotitaloudessa käytettävien käyttölaitteiden nimellispaineen tulee olla 20 mbar. Laitteiden tulee toimia moitteettomasti, kun niiden kaasun tuloyhteessä vallitsee 18-25 mbar paine.

Kotitaloudessa käytettävien käyttölaitteiden tulee olla teknillisen tarkastuskeskuksen tyyppihyväksymiä ennen niiden Suomessa tapahtuvaa myyntiä tai muuta luovutusta.

Tyyppihyväksymistä koskevaan hakemukseen on liitettävä teknillisen tarkastuskeskuksen hyväksymän testaus- tai tutkimuslaitoksen lausunto testaustuloksineen.

Lausuntoa pyydettäessä on testaus- tai tutkimuslaitokseen toimitettava asianomainen laite sekä sen toimintaselostus.

Käyttölaitteen testauksessa on noudatettava SFS-standardia SFS 3683 (Kotitaloudessa käytettävät kaasulaitteet. Rakenne ja toimintavaatimukset. Testaus).

Tyyppihyväksytty käyttölaite on varustettava teknillisen tarkastuskeskuksen määräämällä tai hyväksymällä hyväksymismerkinnällä.

Teknillisen tarkastuskeskuksen tulee hyväksyä maahan tuodun käyttölaitteen testaus, jonka on tehnyt teknillisen tarkastuskeskuksen hyväksymä ulkomainen testaus- tai tutkimuslaitos, jos testauksesta esitetään hyväksyttävissä oleva todistus eikä asiallista syytä testauksen uusimiseen ilmene.

Käytettävät letkut on valmistettava maakaasun jatkuvaa vaikutusta kestävästä kumista, muovista tai muusta teknillisen tarkastuskeskuksen hyväksymästä aineesta. Letkussa saa olla tekstiili- tai metallivahvike.

Maakaasu on hajustettava mahdollisten vuotojen havaitsemisen tehostamiseksi. Maakaasun hajustamisessa on noudatettava SFS-standardia SFS 3735 (Maakaasuverkosto. Hajustaminen).

Edellä 1 momentissa tarkoitettu hajustaminen ei kuitenkaan koske siirtoputkistossa johdettavaa maakaasua.

Maakaasuun on sekoitettava selvästi erottuvaa hajusteainetta niin paljon, että kaasu voidaan aistia silloin, kun kaasun pitoisuus ilmassa on vähintään yksi viidesosa kaasun alemmasta syttymisrajasta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu hajustaminen voidaan katsoa suoritetuksi, jos kuutiometriin maakaasua on sekoitettu niin paljon hajusteainetta, että kaasun haju tällöin on yhtä voimakas kuin sellaisen alunperin hajuttoman kaasun, johon on sekoitettu tetrahydrotiofeenia 15 mg/m ³ .

Muille hajustamiseen käytettäville aineille kuin tetrahydrotiofeenille annostussuhteen hyväksyy hakemuksesta teknillinen tarkastuskeskus. Hakemukseen on liitettävä valtion teknillisen tutkimuskeskuksen lausunto hajusteaineen soveltuvuudesta.

Hajusteaineen hajun tulee olla epämiellyttävä sekä erottua mahdollisimman selvästi kaasun käyttöalueella esiintyvistä muista hajuista.

Hajusteaine ei saa erottua maakaasusta tiivistymällä tai kiteytymällä käytetyissä paineissa, lämpötiloissa ja hajusteainepitoisuuksissa.

Hajusteaineen tulee olla kemiallisesti niin pysyvä, ettei se polymeroidu eikä hajoa ja niin inerttinen, ettei se reagoi kaasun komponenttien kanssa eikä aiheuta korroosiota tai muita haittoja maakaasuputkiston rakenneaineille tai käyttölaitteille.

Hajusteaineen tulee olla sellainen, että hajun tunnistettavuus säilyy myös kaasun virrattua maaperän läpi.

Hajusteaineen tulee maakaasuun lisättynä palaa siten, etteivät siitä syntyvät palamistuotteet ole savukaasuihin sekoittuneena haitallisessa määrin syövyttäviä, ärsyttäviä tai myrkyllisiä.

Jos hajusteaine on myrkyllistä, sen käsittelyssä on noudatettava, mitä myrkyllisistä aineista on erikseen säädetty. Hajusteaineen lisääminen maakaasuun ei saa tehdä kaasua myrkkylain (309/69) tarkoittamassa mielessä myrkyksi.

Jakelu- ja käyttöputkistoon johdettava maakaasu on hajustettava paineenvähennysasemalla tähän tarkoitukseen asennetuilla hajusteaineen annostuslaitteilla.

Maakaasun vastaanotto- ja valvonta-asemilla tulee kotitalouskäyttöön tai siihen verrattavaan tarkoitukseen käytettävän maakaasun olla hajustettua.

Hajusteaineen annostuslaitteiden rakenneaineiden tulee olla käyttötarkoitukseen soveltuvia.

Teknillisen tarkastuskeskuksen keskushallinto voi yksittäistapauksessa, milloin erityiset syyt sitä vaativat, antaa määräämillään ehdoilla luvan, ettei jakelu- tai käyttöputkistoon johdettavaa maakaasua tarvitse hajustaa.

Sen lisäksi, mitä tässä päätöksessä tai tämän päätöksen nojalla noudatettavaksi määrätyssä SFS-standardissa on määrätty etäisyyksistä toisen rajaan, yleiseen tiehen tai rakennukseen, on noudatettava, mitä niistä on muualla erikseen säädetty tai määrätty.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1987.

Tällä päätöksellä kumotaan kauppa- ja teollisuusministeriön 25 päivänä maaliskuuta 1980 antama päätös maakaasuasetuksen soveltamisesta (226/80) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä kauppa- ja teollisuusministeriön 20 päivänä marraskuuta 1973 antama päätös maakaasun hajustamisesta (851/73).

Tämän päätöksen voimaan tullessa voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaista maakaasuputkistoa saa edelleen käyttää, vaikka se ei täyttäisikään tämän päätöksen ja sen nojalla noudatettavaksi määrättyjen SFS-standardien vaatimuksia.

Teknillisellä tarkastuskeskuksella on kuitenkin oikeus määrätä 1 momentissa tarkoitetun maakaasuputkiston käytölle rajoituksia ja muita ehtoja, mikäli se henkilö-, omaisuus- tai ympäristövahinkojen estämiseksi katsotaan tarpeelliseksi.