382/1987

Melun torjumiseksi on noudatettava sen lisäksi, mitä muualla laissa on säädetty, tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Tämä laki ei koske työntekijän suojelua työssä aiheutuvalta melulta siltä osin kuin siihen sovelletaan työturvallisuuslakia (299/58) ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Tämä laki ei koske sotilaskäyttöön tarkoitettuja puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen alueita, rakennuksia tai kalustoa eikä niiden käytöstä aiheutuvaa melua. Puolustusvoimien meluntorjuntaa koskevista järjestelyistä vastaa puolustusministeriö ja rajavartiolaitoksen vastaavista järjestelyistä sisäasiainministeriö, joiden tulee tärkeimmistä ratkaisuistaan ja toimenpiteistään neuvotella ympäristöministeriön kanssa.

Melulla tarkoitetaan tässä laissa terveydelle haitallista, ympäristön viihtyisyyttä merkityksellisesti vähentävää tai työntekoa merkityksellisesti haittaavaa ääntä taikka siihen rinnastettavaa tärinää.

Melun aiheuttajalla tarkoitetaan tässä laissa sitä, jonka toiminnasta tai laiminlyönnistä melu aiheutuu.

Meluntorjunnalla tarkoitetaan tässä laissa toimia, joilla vähennetään melulähteen päästöjä, rajoitetaan melua aiheuttavan toiminnan harjoittamisaikaa tai -aluetta tai melun leviämistä taikka suojataan melulle altistuvaa kohdetta.

Melun aiheuttajan on huolehdittava meluntorjunnasta siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää ja tässä tarkoituksessa oltava riittävästi selvillä toiminnastaan aiheutuvasta melusta.

Meluntorjuntaa koskevaa velvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon asutus, melulle herkät alueet ja toiminnot, alueen melutaso ja toiminnan vaikutus siihen sekä meluntorjuntatoimien merkitys melutason kannalta ja niiden toteuttamisen tekniset ja taloudelliset edellytykset.

Meluntorjunnan ylin johto ja valvonta kuuluu ympäristöministeriölle.

Lääninhallitus ohjaa ja valvoo meluntorjuntaa läänissä.

Kunnan tehtävänä on alueellaan valvoa, ohjata ja edistää meluntorjuntaa.

Kunnalle kuuluvat tämän lain mukaiset meluntorjuntatehtävät hoitaa ympäristönsuojelulautakunta.

Kunnat voivat huolehtia meluntorjunnan seurannasta, tutkimuksesta, suunnittelusta, valistuksesta ja koulutuksesta myös yhdessä.

Asetuksella säädettävät valtion viranomaiset ja tutkimuslaitokset antavat lausuntoja 4 ja 5§:ssä mainituille viranomaisille sekä toimivat muullakin tavoin meluntorjunnan asiantuntijaviranomaisina ja -laitoksina siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Viranomaisten on toiminnassaan mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon meluntorjuntaa koskevat seikat ja siinä tarkoituksessa pidettävä tarpeellista yhteyttä 4 ja 5§:ssä mainittuihin viranomaisiin.

Valtioneuvosto voi antaa meluntorjuntaa varten tarpeellisia yleisiä ohjeita ja määräyksiä:

Valtioneuvosto voi antaa yleisiä ohjeita meluntorjunnassa tarpeellisista vyöhykkeistä (meluvyöhykkeistä), joilla esiintyy eriasteista melua, näiden vyöhykkeiden määrittämisperusteista ja erilaisten laitosten ja toimintojen sijoittamisesta tällaisille vyöhykkeille.

Ohjeet ja määräykset 1 momentissa tarkoitetuista seikoista voidaan tarvittaessa antaa erilaisina eri alueille tai toiminnoille.

Ympäristöministeriö voi antaa yleisiä ohjeita ja määräyksiä melutasojen ja melupäästöjen toteamiseksi käytettävistä mittaus- ja laskentamenetelmistä.

Ympäristöministeriö voi antaa yleisiä ohjeita ja määräyksiä velvollisuudesta liittää valmistettavaan, maahantuotavaan tai myytävään laitteeseen sen aiheuttamaa melua koskevia merkintöjä ja oikeudesta käyttää tällaista merkintää.

Ympäristöministeriö voi antaa melun torjumiseksi tarpeellisia yleisiä ohjeita:

Kunnan on huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä melutilanteen seurannasta alueellaan. Jos seurannan tulokset osoittavat tai jos kunnan muun suunnittelun yhteydessä todetaan, että kunnassa on erityistä tarvetta melun torjuntaan, tulee kunnassa tehdä meluntorjuntaohjelma. Meluntorjuntaohjelma käsitellään soveltuvin osin kunnallislaissa (953/76) tarkoitetun kuntasuunnitelman yhteydessä.

Kunnan meluntorjuntaohjelman valmistelee ympäristönsuojelulautakunta yhteistyössä kunnan muiden toimielinten kanssa. Meluntorjuntaohjelma on otettava huomioon alueiden käytön ja muiden toimintojen suunnittelussa ja järjestelyssä.

Kunnan melutilanteen seurannasta saadut tiedot ja meluntorjuntaohjelma on toimitettava tiedoksi lääninhallitukselle.

Melua aiheuttavien laitosten sijoittamiseksi vaadittavista erityisistä luvista säädetään terveydenhoitolaissa (469/65) ja eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa (26/20).

Jos rakentamisesta, korjaustyöstä tai kunnossapidosta tai muusta näihin rinnastettavasta tilapäisestä työstä tai toimenpiteestä taikka sellaisesta tilapäisestä tapahtumasta, kuten moottoriurheilukilpailusta, muusta urheilu-, huvi- tai näytöstilaisuudesta, saattaa aiheutua melua, jonka on syytä olettaa olevan melun voimakkuuden, keston tai toistuvuuden vuoksi erityisen häiritsevää lähistöllä asuville, oleskeleville tai työskenteleville, melun aiheuttajan on tehtävä työstä, toimenpiteestä tai tapahtumasta kirjallinen ilmoitus asianomaisen kunnan ympäristönsuojelulautakunnalle.

Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä työstä tai toimenpiteestä, johon ryhtyminen on välttämätöntä ihmiseen tai omaisuuteen kohdistuvan vaaran tai vahingon torjumiseksi tai joka liittyy pääasiassa luonnollisten henkilöiden yksityiseen talouteen.

Ilmoitus on tehtävä riittävän ajoissa ennen kuin ryhdytään olennaisiin toimiin työn tai toimenpiteen tai sen meluisan vaiheen taikka tapahtuman järjestämiseksi. Ilmoitus on kuitenkin tehtävä viimeistään kaksi viikkoa ennen työn tai toimenpiteen tai sen melua aiheuttavan vaiheen taikka tapahtuman aloittamista.

Ympäristönsuojelulautakunta voi tarvittaessa antaa melun torjumiseksi määräyksiä siitä, mihin toimiin ilmoituksen tekijän on ryhdyttävä tai mitä rajoituksia työtä tehtäessä, toimenpidettä suoritettaessa tai tapahtumaa järjestettäessä on noudatettava 13§:ssä tarkoitetun haitan vähentämiseksi. Määräysten on oltava kohtuullisia ja niitä annettaessa on otettava huomioon, mitä 3§:n 2 momentissa on säädetty. Ympäristönsuojelulautakunta voi antaa edellä tarkoitettuja määräyksiä, vaikka ilmoitusvelvollisuus on lyöty laimin.

Jos ilmoituksen tekijä järjestää useita tapahtumia samassa paikassa, määräykset voidaan antaa siten, että ne ovat voimassa määräajan ja koskevat kutakin sen aikana järjestettävää tapahtumaa.

Ympäristönsuojelulautakunta voi oikeuttaa alaisensa viranhaltijan antamaan 15§:n 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä tapauksissa, joissa se on asian kiireellisyyden vuoksi tarpeellista. Ilmoitusvelvollisen vaatimuksesta asia on saatettava ympäristönsuojelulautakunnan ratkaistavaksi. Viranhaltijan antamia määräyksiä on tällöin noudatettava väliaikaisina, jollei lautakunta toisin määrää.

Ympäristönsuojelulautakunnalla on oikeus tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi tehdä tarkastuksia, selvityksiä ja niihin liittyviä tutkimuksia muualla kuin asuinhuoneistoissa. Lautakunta voi käyttää apuna näissä tehtävissä asiantuntijaviranomaista ja -laitosta.

Tarkastuksen, selvityksen ja tutkimuksen tekijällä on oikeus tehtävänsä suorittamiseksi:

Ympäristönsuojelulautakunnalla on oikeus tarkkailla melua muualla paitsi asuinhuoneistoissa edellyttäen, ettei siitä aiheudu sanottavaa haittaa paikan omistajalle tai haltijalle. Tällöin on soveltuvin osin voimassa, mitä 17 §:ssä on säädetty. Tarkkailusta on ennakolta ilmoitettava paikan omistajalle tai haltijalle. Jos edellytysten olemassaolosta syntyy erimielisyyttä, luvan tarkkailuun myöntää lääninhallitus.

Lääninhallitus voi hakemuksesta myöntää melun aiheuttajalle luvan tarkkailla aiheuttamaansa melua toisen alueella, jollei alueen omistaja tai haltija ole tähän vapaaehtoisesti suostunut.

Lupa voidaan myöntää edellyttäen, ettei tarkkailusta aiheudu sanottavaa haittaa alueen omistajalle tai haltijalle. Alueen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.

Tässä luvussa tarkoitetun valvonnan ja melun tarkkailun häiritseminen, kuten puuttuminen mittausoloihin, mittauslaitteisiin tai muihin valvonnan tai tarkkailun kannalta tarpeellisiin tutkimusvälineisiin taikka valvonnan tai tarkkailun häiritseminen muulla tavoin, on kielletty.

Jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen velvollisuutensa, lääninhallitus voi päätöksellään velvoittaa asianomaisen määräajassa oikaisemaan rikkomuksen tai laiminlyönnin. Ennen päätöksen tekemistä lääninhallituksen on varattava sille, jota päätös koskee, tilaisuus tulla kuulluksi.

Lääninhallitus voi asettaa 1 momentissa tarkoitetun päätöksen sisältämän velvoitteen tehosteeksi uhkasakon taikka uhan, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan tai että viranomainen teettää tekemättä jätetyn toimenpiteen laiminlyöjän kustannuksella.

Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan valtion varoista ja peritään laiminlyöjältä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.

Ympäristönsuojelulautakunta voi asettaa 15§:n nojalla annettujen määräysten tehosteeksi sakonuhan tai uhan, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että viranomainen teettää tekemättä jätetyn toimenpiteen laiminlyöjän kustannuksella.

Jos 13§:n mukainen ilmoitusvelvollisuus lyödään laimin, ympäristönsuojelulautakunta voi velvoittaa asianomaisen tekemään ilmoituksen määräajassa uhalla, että melua aiheuttavaa työnvaihetta ei saa aloittaa tai jatkaa taikka tapahtumaa järjestää ennen kuin ilmoitus on tehty ja lautakunta on saanut oloihin nähden kohtuullisen ajan mahdollisten 15§:ssä tarkoitettujen määräysten antamiseen.

Mitä 21§:n 3 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti tämän pykälän nojalla teettäen suoritettuun toimeen.

Joka rikkoo 9, 10 tai 15§:n nojalla annettuja määräyksiä, lyö laimin 13§:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden taikka rikkoo 20§:ssä säädetyn kiellon, on tuomittava, jollei muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, meluntorjuntarikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Ympäristönsuojelulautakunnan tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta lääninoikeudelta valittamalla 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Ympäristönsuojelulautakunnan 15§:n nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta vain 13§:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollinen. Lääninhallituksen 18§:n nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Lääninhallituksen 21§:n 2 momentin tai ympäristönsuojelulautakunnan 22§:n 1 momentin nojalla tekemästä, uhkasakon asettamista koskevasta päätöksestä ei saa erikseen valittaa.

Muutoksenhaussa on muutoin noudatettava, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Ympäristönsuojelulautakunnan 15§:n nojalla tekemässä päätöksessä ja 22§:n 2 momentin nojalla tekemässä päätöksessä, joka koskee velvoittamista ilmoituksen tekemiseen tai uhkasakon tuomitsemista, sekä lääninhallituksen 19§:n ja 21§:n 1 momentin nojalla tekemässä päätöksessä ja 21 §:n 2 momentin nojalla tekemässä uhkasakon tuomitsemista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Erityisestä syystä valitusviranomainen voi määrätä, että lääninhallituksen 21§:n 2 momentin nojalla tai ympäristönsuojelulautakunnan 22§:n 1 momentin nojalla tekemää päätöstä, jossa on asetettu toiminnan keskeyttämisuhka tai teettämisuhka, on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

Poliisi on velvollinen tarvittaessa antamaan tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöönpanemiseksi virka-apua.

Joka tässä laissa säädetyssä tehtävässä toimiessaan on saanut tietoja yrityksen taloudellisesta asemasta tai liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilön terveydentilasta tai taloudellisesta asemasta, ei saa ilmaista niitä eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostu tietojen antamiseen.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske tietojen antamista 4 ja 5§:ssä mainituille viranomaisille, 7 §:ssä tarkoitetulle meluntorjunnan asiantuntijaviranomaiselle tai -laitokselle tai muulle viranomaiselle, joka tarvitsee tietoja meluntorjuntaa koskevan tehtävän suorittamiseksi, eikä tietojen antamista syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.

Edellä 1 momentissa säädetty vaitiolovelvollisuus koskee myös sitä, joka on saanut tietoja 2 momentin nojalla.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1988.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa muun lainsäädännön nojalla annettuja määräyksiä ja ohjeita seikoista, joista tämän lain nojalla voidaan antaa määräyksiä ja ohjeita, on noudatettava, kunnes tämän lain nojalla toisin säädetään tai määrätään.

Kunnalle tämän lain mukaan kuuluvat meluntorjuntatehtävät hoitaa terveyslautakunta vuoden 1992 loppuun, jollei kunnanvaltuusto päätä siirtää tehtäviä sitä ennen ympäristönsuojelulautakunnalle. Terveyslautakunnasta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään ympäristönsuojelulautakunnasta.