380/1987

Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään silloin kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai etuuksia muun lain nojalla.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan vammaiselle henkilölle antaa tämän lain mukaisia palveluja tai taloudellisia tukitoimia, jos 1 momentissa tarkoitetun muun lain nojalla annettavan palvelun tai etuuden saaminen viivästyy.

Tässä laissa tarkoitettuun kunnan järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (677/82), jollei lailla ole toisin säädetty.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa mainitun lain 16 §:ssä on säädetty, suoritetaan valtionosuus tämän lain 8 §:n 2 momentin mukaisten palvelujen ja 9 §:n 2 momentin mukaisten tukitoimien järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden viranomaisten on edistettävä ja seurattava vammaisten henkilöiden elinoloja sekä pyrittävä toiminnallaan ehkäisemään epäkohtien syntymistä ja poistamaan haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henkilön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista.

Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle.

Vammaisuuden perusteella järjestettäviä palveluja ja tukitoimia kehittäessään kunnan tulee ottaa huomioon vammaisten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat.

Vammaista henkilöä on palveltava ja palveluja järjestettävä ottaen huomioon hänen äidinkielensä.

Vammaiselle henkilölle annetaan kuntoutusohjausta ja sopeutumisvalmennusta sekä muita tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisia palveluja. Näitä palveluja voidaan antaa myös vammaisen henkilön lähiomaiselle tai hänestä huolehtivalle taikka muutoin läheiselle henkilölle.

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattopalveluineen, tulkkipalvelut sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei kunnalla ole, mikäli henkilö on jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta ja päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta. Vastaavasti korvataan ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat vamman tai sairauden edellyttämän tarpeellisen vaatetuksen ja erityisravinnon hankkimisesta.

Kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä hän ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Tarkemmat perusteet palvelujen ja tukitoimien saamiselle säädetään asetuksella.

Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä noudatetaan lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetussa valtakunnallisessa suunnitelmassa annettuja ohjeita.

Henkilön tarvitsemien tämän lain mukaisten palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi hänet voidaan osoittaa lääkärin tai muun asiantuntijan tutkimukseen.

Kunnan tulee vammaisten henkilöiden olosuhteiden edistämiseksi toimia yhteistyössä eri viranomaisten, laitosten, vammaisjärjestöjen sekä muiden sellaisten yhteisöjen kanssa, joiden toiminta läheisesti liittyy vammaisten henkilöiden elinoloihin.

Kunnanhallitus voi asettaa vammaisneuvoston, jonka tehtävänä on edistää ja seurata kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa vammaisten henkilöiden kannalta. Vammaisneuvosto voi tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja asioista, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elämisessä ja suoriutumisessa.

Vammaisilla henkilöillä sekä heidän omaisillaan ja järjestöillään tulee vammaisneuvostossa olla riittävä edustus.

Vammaisneuvosto voi olla yhteinen useammalle kunnalle.

Valtakunnallisesta vammaisneuvostosta säädetään erikseen.

Edellä 8 §:n 1 momentissa mainitut vammaiselle henkilölle tarkoitetut palvelut sekä 8§:n 2 momentissa tarkoitetut tulkkipalvelut ja palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut samoin kuin 11§:ssä tarkoitetut tutkimukset ovat henkilölle maksuttomia.

Kuljetuspalvelusta voidaan periä maksu sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Asetuksella voidaan säätää perittäväksi maksu myös palveluasumisen erityiskustannuksista silloin, kun henkilö saa niihin korvausta muun lain nojalla.

Maksujen osalta on muutoin voimassa mitä sosiaalihuoltolain (710/82) 28 §:ssä on säädetty.

Jos vakuutuslaitoksen tulee suorittaa vammaiselle henkilölle korvausta tapaturmavakuutuslain (608/48), maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81), valtion viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauslain (154/35), ammattitautilain (638/67), sotilasvammalain (404/48), liikennevakuutuslain (279/59), tapaturmakorvausta saavien invalidihuollosta annetun lain (592/63), liikennevakuutuskorvausta saavien invalidihuollosta annetun lain (391/65) tai näitä vastaavan aikaisemman lain nojalla ja kunta on antanut hänelle samaan tarkoitukseen ja samaan aikaan kohdistuvia tämän lain 8 ja 9§:ssä tarkoitettuja palveluja tai tukitoimia, siirtyy oikeus korvaukseen kunnalle tilitystä vastaan sellaisena kuin vakuutuslaitoksen olisi tullut suorittaa korvaus vammaiselle henkilölle, jollei kunta olisi tätä palvelua tai tukitointa antanut.

Jos 1 momentissa mainittu tilitys on tullut korvauksenmaksajan tietoon niin myöhään, että muun lain mukainen korvaus on jo suoritettu vammaiselle henkilölle, kunnalla on oikeus periä tätä korvausta vastaava määrä takaisin vammaiselta henkilöltä. Korvauksen takaisinperimisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 36 ja 37§:ssä on säädetty.

Tarvittaessa voidaan valtion tulo- ja menoarvioon varattujen määrärahojen rajoissa järjestää tämän lain mukaista:

Muutoksenhausta tässä laissa tarkoitetuissa asioissa on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 45, 47, 48 ja 51§:ssä on säädetty sekä, mitä jäljempänä tässä laissa säädetään.

Sosiaalilautakunnan päätökseen, joka koskee tässä laissa henkilölle tarkoitettua palvelua ja taloudellista tukitoimea, haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Valitus voidaan antaa sanottuna aikana myös sosiaalilautakunnalle, jonka tulee se oman lausuntonsa ohella toimittaa lääninoikeudelle.

Lääninoikeuden tämän lain 8 §:n 2 momentin mukaista palvelua tai 9 §:n 2 momentin mukaista taloudellista tukitoimea koskevassa asiassa antamaan päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty. Valituskirja liitteineen voidaan antaa myös lääninoikeuteen korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettavaksi.

Muuhun kuin 1 momentissa säädettyyn lääninoikeuden tämän lain nojalla valituksen johdosta antamaan henkilölle tarkoitettua palvelua tai taloudellista tukitoimea koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta, ellei korkein hallinto-oikeus myönnä valituslupaa.

Valituslupaa haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos valituksella on erittäin suuri merkitys asianomaiselle tai jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtäläisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

Edellä 8§:n 2 momentissa tarkoitettujen muiden palvelujen kuin tulkkipalvelujen osalta lakia kuitenkin sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1992 ja tulkkipalvelujen osalta 1 päivästä tammikuuta 1994. Ennen tässä mainittuja ajankohtia voidaan vaikeavammaiselle henkilölle antaa 8§:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja 8§:n 1 momentin nojalla.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tällä lailla kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1946 annettu invaliidihuoltolaki (907/46) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä 14 päivänä kesäkuuta 1951 annetun invaliidirahalain 1§:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 17 päivänä syyskuuta 1982 annetussa laissa (709/82).

Suojatyöhön, elinkeinoneuvontaan ja työhönvalmennukseen sovelletaan kuitenkin edelleen invaliidihuoltolain 1-4, 9, 14, 19 a, 19 b, 19 c, 20, 22, 22 a, 22 c, 22 d, 25 a, 25 e ja 25 f§:ää.

Ammattikasvatushallituksen alaisissa invalidien ammattioppilaitoksissa annettavaan invalidihuoltoon ja mainituille laitoksille valtion varoista suoritettaviin korvauksiin sovelletaan edelleen invaliidihuoltolain 1 §:n 1 momenttia, 2-4, 9, 13, 14, 16, 17, 25 a, 25 c, 25 d, 26 ja 27§:ää sellaisina kuin niistä olivat 14, 25 a, 25 c, 25 d, 26 ja 27§ 31 päivänä joulukuuta 1983 ja muut pykälät tämän lain voimaan tullessa.

Invaliidirahalain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun invalidiin sovelletaan edelleen invaliidihuoltolain 2 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat hakemukset käsitellään ja ratkaistaan aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti, jollei hakemuksen käsittely ja ratkaisu tämän lain mukaisena palveluna tai taloudellisena tukena ole vammaiselle henkilölle edullisempi. Jos sellaiseen asiaan, joka kohdistuu tämän lain voimaantuloa edeltävään aikaan, haetaan muutosta, asia käsitellään ja ratkaistaan aiemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Päätökset, jotka on annettu invaliidihuoltolain nojalla ja jotka koskevat tämän lain voimaantulon jälkeistä aikaa, ovat edelleen voimassa.