322/1987

Puolustusvoimat järjestää terveydenhuoltovastuullaan olevien henkilöiden terveydenhuollon. Puolustusvoimat voi myös muutoin antaa terveydenhuoltopalveluja siten kuin tässä laissa säädetään.

Työterveyshuollon järjestämisestä on säädetty erikseen.

Puolustusvoimien terveydenhuolto käsittää terveydenhoidon ja sairaanhoidon.

Terveydenhoitoon kuuluu henkilö- ja joukkokohtainen terveydenhoito sekä ympäristöterveydenhuolto.

Sairaanhoitoon kuuluu ensiapu, sairaankuljetus, avohoito sekä sairaalahoito.

Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat asevelvollisuuslain (452/50) sekä aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (132/69) nojalla puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä kadetit ja soitto-oppilaat.

Sairaanhoitoa annetaan 1 momentissa tarkoitetuille henkilöille silloin, kun sairaus, vamma tai vika on ilmennyt, todettu tai pahentunut palveluksen aikana tai kun kyseessä on asianomaisen palvelukseen astuessa todettu hoitoa vaativa sairaus, vamma tai vika, joka ei ole estänyt palvelukseen hyväksymistä.

Puolustusvoimat voi antaa tässä laissa tarkoitettuja terveydenhuoltopalveluja myös puolustusministeriön, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palkatulle henkilöstölle.

Puolustusministeriö voi päättää, että terveydenhuoltopalveluja annetaan erityisestä syystä myös muille kuin 1 momentissa mainituille henkilöille.

Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla oleville annettavat 3§:ssä tarkoitetut terveydenhuoltopalvelut ovat maksuttomia.

Puolustusvoimien sairaaloissa potilailta perittävät maksut määrätyvät eräistä sairaanhoitolaitosten maksuista, korvauksista ja palkkioista annetun asetuksen (178/61) mukaisesti.

Muista terveydenhuollon palveluista niiden käyttäjiltä perittävistä korvauksista säädetään valtion maksuperustelain (980/73) mukaisesti asetuksella.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, on 4§:n 1 momentissa mainitulle henkilöstölle annettavien terveydenhuoltopalvelujen maksuista lisäksi voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty tai määrätty.

Puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu puolustusministeriön alaisena pääesikunnalle.

Terveydenhuollon alueellisesta hallinnosta ja järjestämisestä vastaavat sotilasläänien sekä meri- ja ilmavoimien esikunnat.

Paikallisesta terveydenhuollosta vastaavat erikseen määrätyt paikalliset sotilasviranomaiset.

Puolustusvoimissa on terveydenhuollon järjestämistä varten terveydenhuoltohenkilöstö sekä tarpeelliset sairaanhoitolaitokset, sotilasapteekit, lääkintävarikot ja muut niihin rinnastettavat terveydenhuollon laitokset siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Terveydenhuolto voidaan puolustusministeriön päätöksellä järjestää tarvittaessa hankkimalla palveluja kunnalta, kuntainliitolta tai muulta julkiselta tahi yksityiseltä palvelujen tuottajalta siten kuin siitä näiden kanssa erikseen sovitaan.

Puolustusministeriö voi myös sopia kunnan tai kuntainliiton kanssa yhteisen sairaalan tai sen osaston rakentamisesta ja ylläpitämisestä.

Jos kunnallinen sairaala tai terveyskeskus on sairauden tai vamman kiireellisyyden vuoksi tai puolustusvoimien osoituksen perusteella antanut 2§:n 3 momentissa mainittuja sairaanhoitopalveluja 3§:n 1 momentissa tarkoitetulle puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla olevalle, eikä korvauksesta ole erikseen sovittu, puolustusvoimien suorittama korvaus määräytyy todellisia keskimääräisiä kustannuksia vastaavasti siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Jos kunnallinen sairaala erikseen tehtävän sopimuksen perusteella lähettää potilaitaan puolustusvoimien sairaalaan, määräytyvät sen puolustusvoimille suorittamat korvaukset 1 momentissa säädetyllä tavalla.

Puolustusvoimissa annetaan puolustusvoimien terveydenhuoltoa palvelevaa koulutusta siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1987. Sillä kumotaan eräistä puolustuslaitoksen sairaaloissa perittävien maksujen, korvausten ja palkkioiden yleisistä perusteista 27 päivänä toukokuuta 1955 annettu laki (277/55) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.