585/1986

Terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuneesta henkilövahingosta (potilasvahingosta) suoritetaan korvausta tämän lain mukaan.

Potilaana pidetään myös kliinisen hoitotutkimuksen kohteena olevaa vapaaehtoista koehenkilöä.

Potilasvahinkona korvataan henkilövahinko:

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuiksi potilasvahingoiksi ei katsota sellaisen lääketieteellisesti perustellun käsittelyn seurausta, joka ei olisi ollut vältettävissä muulla, potilaan hoidon kannalta yhtä vaikuttavalla menettelyllä. Potilaan sairauden tai vamman määrittämiseksi suoritetun tutkimuksen seurauksena aiheutunut vahinko korvataan kuitenkin potilasvahinkona, jos seuraus on määritettävän sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila huomioon ottaen kohtuuton.

Korvaus potilasvahingosta määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/74) 5 luvun 2-4 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta vähäisestä vahingosta.

Jos vahingon kärsinyt potilas on tahallaan tai törkeällä tuottamuksella myötävaikuttanut vahingon syntymiseen, suoritetaan siitä korvausta ainoastaan siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen.

Terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava vakuutus tämän lain mukaisen vastuun varalta.

Vakuutuksen ottamisen laiminlyönyt on velvollinen laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan enintään kymmenkertaisen vakuutusmaksun.

Vakuutusmaksu viivästyskorkoineen on täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomiota tai päätöstä.

Tämän lain mukaisen vakuutuksen voi myöntää sellainen kotimainen vakuutusyhtiö, jolla on toimilupa vastuuvakuutusliikkeen harjoittamiseen.

Kaikkien potilasvakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden on kuuluttava potilasvakuutusyhdistykseen. Yhdistys voi myöntää vakuutuksia ja hoitaa korvaustointa jäsenyhtiöidensä lukuun. Yhdistys vastaa vahingosta silloin, kun vakuutuksen ottaminen on laiminlyöty, sekä määrää ja perii 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun korotetun vakuutusmaksun. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa yhdistyksen säännöt.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa asianomaisia keskeisiä vakuutuksen ottamiseen velvoitettuja tai niiden järjestöjä kuultuaan potilasvakuutusyhdistyksen hakemuksesta potilasvakuutuksessa noudatettavat vakuutusehdot sekä vakuutusmaksun perusteet.

Vakuutusmaksun perusteet tulee vahvistaa siten, että vakuutusmaksut vastuuvelan korkotuotoilla lisättyinä riittävät tässä laissa tarkoitetusta potilasvakuutustoiminnasta aiheutuviin menoihin ja ministeriön määräämässä laajuudessa tätä toimintaa harjoittavan yhtiön vastuukyvyn ylläpitämiseen.

Potilasvakuutusyhdistys ei saa kieltäytyä antamasta tai ylläpitämästä tämän lain mukaista vakuutusta, jos 5 §:n 1 momentissa mainittu vakuutusyhtiö on tästä kieltäytynyt.

Vahingon kärsineellä on oikeus saada korvausta potilasvahingosta 5 §:n 1 momentissa mainitulta vakuutusyhtiöltä tai 5 §:n 2 momentissa mainitulta yhdistykseltä siitä riippumatta, onko vahingon kärsineellä oikeus korvaukseen jollakin muulla kuin tässä laissa säädetyllä perusteella.

Jos vahingon kärsineelle on jo suoritettu korvausta jonkin muun lain nojalla, vähennetään maksettu määrä tämän lain mukaisesta korvauksesta.

Jos vahingon kärsineellä on oikeus saada korvausta potilasvahingosta jonkin muun lain nojalla, tuo oikeus siirtyy tämän lain mukaisesti korvauksen suorittaneelle siihen määrään saakka kuin se on korvausta maksanut.

Jos vahingon kärsineellä on oikeus saada vahingonkorvausta potilasvahingon aiheuttaneelta tai tämän työnantajalta, tuo oikeus siirtyy tämän lain mukaisesti korvauksen suorittaneelle kuitenkin vain siinä tapauksessa, että vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella.

Sopimus, jolla vakuutuksenantaja pidättää itselleen takautumisvastuussa olevaa vastaan laajemman oikeuden kuin 2 momentissa on säädetty, on tehoton.

Vaadittaessa korvausta potilasvahingosta tämän lain perusteella on korvausvaatimus esitettävä vakuutuksenantajalle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvaukseen oikeutettu on saanut tietää vahingosta. Erityisestä syystä on otettava tutkittavaksi myöhemminkin esitetty korvausvaatimus. Korvausvaatimus on kuitenkin esitettävä viimeistään 20 vuoden kuluessa vahinkoon johtaneesta tapahtumasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä on valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama potilasvahinkolautakunta, jonka tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia potilasvahinkojen korvaamisesta sille, joka vaatii tai jolta vaaditaan korvausta potilasvahingosta, sekä sille, jolla on oltava vakuutus tämän lain mukaisen vastuun varalta. Lautakunnan tehtävänä on lisäksi antaa lausuntoja tuomioistuimille niiden käsitellessä potilasvahinkojen korvaamiskysymyksiä. Tehtäväänsä hoitaessaan lautakunnan tulee pyrkiä potilasvahinkoja koskevan korvauskäytännön yhtenäistämiseen.

Potilasvahinkolautakunnan kokoonpanosta säädetään asetuksella.

Potilasvahinkolautakunnalla on oikeus saada sen käsiteltävänä olevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot viranomaisilta ja terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavilta sen estämättä, mitä viranomaisen tai lääkärin ja sairaanhoitohenkilökunnan salassapitovelvollisuudesta on säädetty.

Se, joka on ottanut osaa tässä laissa tarkoitetun asian käsittelyyn taikka viran puolesta tai muuten tehtävässään saanut siitä tiedon, ei saa luvatta sivulliselle ilmaista asiaa, joka lain tai asetuksen nojalla on salassa pidettävä.

Se, joka rikkoo 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava potilasvahinkolaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä salassapitovelvollisuuden rikkomisesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Tämän lain säännöksiin perustuvaa korvauskannetta voidaan ajaa riita-asioista voimassa olevassa järjestyksessä myös sen paikkakunnan alioikeudessa, jonka tuomiopiirissä korvausta vaativalla on väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

Lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen sattuneisiin potilasvahinkoihin.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.